MAAILMAN SIISTEINTÄ, KUN HE KASVAVAT!

tiistai 14. elokuuta 2018



Huokailen kyllä pienille vauvoille ja nuuskuttelisin vauvoja vaikka maailman tappiin asti, koska ovathan sellaiset jotain maailman uskomattominta. En silti voi sanoa olevani mikään vauvakuumeilija, kuten moni sanoo tai mitenkään muutenkaan sellaisen perään haikailija. En tiedä olenko jotenkin epänormaali ihmisenä, mutta siis mä rakastan sitä, että meidän lapset kasvaa kovaa vauhtia ja sitä, että heidän kanssaan voi koko ajan tehdä jotain uutta kivaa. Katselen kyllä joskus hieman jopa haikeana vauvakuvia, mutta en kuitenkaan koe mitään sen suurempaa ikävää tai halua elää sitä aikaa uudestaan. Se oli silloin ja se oli omanlaistaan aikaa, mutta nyt on nyt ja se on ehkä vielä himpun kivempaa.

Siis kyllähän mun miltei jokapäiväiseen sanastoon kuuluu: "miten susta on tullut jo noin iso" ihan molempien suhteen, mutta sanon sen enemmänkin innoissani ja erittäin positiivisessa mielessä. Olivianhan kanssa ollaan jo tovi tehty kaikenlaista kivaa, kuten laskettelu, elokuvateatterit, kaikenlaiset tapahtumat ja esitykset, harrastukset ja you name it. Isoja etappeja on hänen kanssaan saavutettu jatkuvasti ja mun mielestä on koko ajan vaan niin paljon siistimpää saada viettää aikaa hänen kanssaan tekemällä asioita joista minäkin ihan oikeasti pidän! Ei sillä, etteikö saman puupalapelin tekeminen tuhannetta kertaa tunnin aikana olisi ollut kivaa, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Samuelin synnyttyä tuli sellainen pieni hetki, jolloin ajattelin, että miksi minä en vain tyytynyt nauttimaan Olivian kanssa tekemisestä, kun se vihdoin oli mahdollista - myönnän - tämän jälkeen tottakai kalvoi hirveä syyllisyyden tunne. Toki alettiin tekemään enemmän taas Olivian kanssa kahdestaan asioita ilman Tuomasta ja jätettiin vauva kotiin, mutta aina oli sellainen tunne, että olen väärässä paikassa enkä riitä kummallekkaan. 

No eipä ole tarvinnut kauaa odotella, kun tuo minijätkä vetelee jo vaikka minkämoisten taitojen kanssa ja kun hänelle on jaettu vielä rutkasti rohkeutta ja uskallusta, niin taitoja tulee toisen perään ennen kuin ehtii kissa sanoa. Jotenkin taas pakko sanoa siitä, kuinka siistiä tämä ikäero juuri myös nyt on. Olivia on järkevä ja voi ihan oikeasti opettaa veljelleen kaikenlaista ja sitten kuitenkin molemmat kasvavat ja kehittyvät tosi erilaisissa jutuissa omaan tahtiin ja niitä juttuja on ihan törkeän siisti seurata. No siis, ainakin silloin, kun he eivät käytä sitä aikaa tappeluun - hah. He ovat niin selkeästi kaksi ihan eri typpiä kaikella tapaa. Tajusin muuten myös, että kyllä sen toisenkin lapsen uudet taidot huomataan ihan yhtälailla ja ne tuntuvat ihan yhtä hyvälle ja juhlinnan arvoiselle kuin sen esikoisenkin ihan ekat jutut. 

Nyt ihan viimeisimpänä (sen lisäksi, että Samuel oppii joka päivä puhumaan niin paljon enemmän) Samuel oppi potkupyöräilemään. No okei, siis ei hän nyt mitään tuhatta ja sataa kiidä, mutta potkii eteenpäin ihan taitavasti. Käytiin me tänään muutaman sadan metrin päässä kaupassakin, niin että lapset tulivat kukin omalla pyörällä. Okei, aikaa meni lähemmäs tunti, mutta tulipa treenattua! Sitten taas Olivia otti ja päätti, että hampaat vaihtuvat jo nyt. Kuvissa on vain yksi hammas poissa, mutta toinen tipahti heti kuvista seuraana päivänä tuosta vierestä keskeltä. En kyllä ehkä tiedä suloisempaa ja niin ylpeä hän on tuosta raosta suussaan, että itse pyysi pientä photoshoottia asian tiimoilta ja minähän suostuin!

Enemmän kuin pohdin mennyttä ja vauvavuosia, niin odotan tulevaa, lasten kasvua ja uusien taitojen oppimista. Lintsillä jonottelin yksin johonkin laitteeseen ja mun takana jonotteli nelihenkinen perhe; äiti, isä, tytär ja poika. Kelasin vain koko ajan, että kuinka siistiä joskus tulee olemaan ihan oikeasti tehdä tätäkin mun lempparijuttua koko perhe yhdessä. Tai kuinka joku päivä kaikki neljä lasketellaan Ylläksellä koko viikko putkeen. Ah. Välillä haavemaailmat ottaa vallan, mutta yritän pysyä nyt ja tässä ja nauttia tuosta harvahampaisesta kaunottaresta ja supermiehen tapaan liitävästä potkupyöräilijästä. Kohta ne on taas päiväkodissa ja oppivat taas miljoona asiaa päivässä lisää ja me koitetaan vaan pysyä mukana. Tämän takia, kun multa niin usein kysytään, että tuleeko lisää vauvoja, niin vastaan, että: "ei, näin on ihan törkeän hyvä". <3

Mites siellä? Onko teillä ikuinen vauvakuume vai rakastatteko vielä enemmän ajatusta siitä, että lapset kasvavat koko ajan?

LAUANTAIN VÄSYNEET AJATUKSET

lauantai 11. elokuuta 2018


Tänään ja eilen ollaan vaan oltu kaupassa ja puistossa käyntia lukuunottamatta, ihan vaan hengattu. Mulla on stressin takia ollut itku vähän herkässä ja jostain syystä mua väsyttää ihan koko ajan vaikka kuinka paljon. Voisin vaan nukkua ja nukkua. Olen hengaillut pari päivää enempi makuuasennossa eri paikoissa ja vaan pohtinut juttuja. Ihan hirveän paljon eri juttuja. 


Kesää on ehdottomasti vielä jäljellä. Oltiin kyllä ainoa perhe leikkipuistossa, jolla oli kaikilla shortsit ja sandaalit jalassa. Joo, oli paikoittain ehkä semivilu, mutta todellakin painelen kesävaatteissa niin kauan kun asteet on yli 17! On toki ihan vähän silti ikävä kerrospukeutumista ja mun lempparipukeutumisaikaa on ehdottomasti syksy.

Ihanaa tänään on pizzapäivä! Taidan laittaa mun pizzaani bbq kastikepohjan, kanaa, punasipulia, aurajuustoa ja rukolaa. Ah ja lasi pepsi maxia - täydellinen lauantaidinneri! 

Ääääk muutto on i h a n pian. Pikkuhiljaa pitäisi hakea laatikoita ja alkaa laittamaan sellaista ei-joka-päivä-tavaraa niihin. Vaikka muuttopäivät itsessään ovat ihan sieltä jostain, niin onpa vaan ihanan virkistävää käydä kaikki tavarat taas läpi ja heittää ronskilla kädellä kirppareille, roskiin tai kierrätykseen tavaraa. 

Muutosta puheenollen, mulla on ihan hirveä sisustusahdistus. Kun nyt pääsee vihdoin sisustamaan sitä ihan ikiomaa kotia, missä saan ihan oikeasti päättää materiaaleista ja seinän reittämisestä lähtien kaiken, niin yllätyksekseni olen vähän häkeltynyt. Mikä mun tyyli on? Kun pidän vähän kaikesta - scandinaavinen, 50-luku, valkeus ja värit, luonnonmatskut, tietyt trendijutut ja niin edelleen. En osaa yhdistää kaikkea enkä todellakaan halua, että meidän koti on sellainen, joka on lyöty täyteen vain tämän hetken trendejä. Sitten ongelmana on myös se, että mun maku on ihan liian kallis mun opiskelijabudjetille, mutta silti haluan välttää sitä, että painelen ikeaan ostamaan kämpän täyteen "ihan jeppis" -kamaa. Ihana vuodesohva me käytiin jo tilamaassa ja lattian hious ja lakkaus on varattu, mutta that's it. Ajattelin nyt kuitenkin, että viedään meillä säilyvät kalusteet paikoilleen ja sitten pikkuhiljaa alan pohtimaan meille sopivia ratkaisuita kääntymättä ensimmäisenä ikean puoleen. Jokin ihana nojatuoli ja vanha senkki olisi ihana löytää vanhana jostain! Vaikka olen päättänyt ottaa hitaasti ja rauhassa sisustusjuttujen kanssa, niin mun yöunet jää ihan liian vähiin siksi, että selaan facebookia, instaa ja pinterestiä täydellisten ideoiden toivossa. En vaan ole aikoihin päässyt ihan oikeasti sisustelemaan ja en meinaa pysyä housuissani enää - ääää! Muita sielunsiskoja? 

Ihanaa, kun ystävät tulevat meille huomenna brunssille. Tuntuu etten ole ikuisuuksiin myöskään järkännyt mitään. Mutta brunssit best! 

Olivia on harvahammas! Vitsi niitä riemunkiljahduksia, kun ensimmäinen hammas vihdoin irtosi ja hammaskeiju vielä muisti käydä hakemassa sen. Koska tuosta tytöstä on tullut noi iso? Eilen oli pakko polkea vielä viimetipassa ostamaan Olivialle penaalia, koska kynät vaan on nyt säilytettävä sellaisessa ja oman koulupöydänkin hän jo haluaa legojen rakentelua ja tehtäväkirjojen tekemistä varten. Ihana. 

Flow:n festaripäivitykset ei haittaa ollenkaan. En vaan ole festarikävijä. Jazzit oli mulle tarpeesi festaria. 

Tänään oli ikävä Samokselle. Oltaispa nyt siellä syömässä ihanaa seafoodia ja uimassa altailla. 

Mulla tulee niin kova ikävä meidän parvekenäkymiä tästä Porin kodista. Ja ihmisiä ja yllättävän montaa asiaa tulee kyllä ikävä. 

En malta odottaa opiskelun alkamista!!! Olen nyt ilmottautunut kursseille ja hankkinut kalenterin ja uudet kynät ja kaiken mitä uusi koululainen nyt vaan tarvitsee - haha. Paljon mulla tulee olemaan töitä, koska olen jo sopinut myös sijaisuuksia syksylle, mutta bring it on! Johan tässä on "lomailtu" jälleen ihan tarpeeksi. Ihan hetki menee ja mä olen valmis maisteri - wohoo"

Pakko päästä kauniilla ilmalla vielä Kalloon iltapalalle ja katsomaan auringonlaskua. Kallo on kyllä yksi näteimmistä ja kivoimmista paikoista Porissa. Niin ihanat kalliot ja maisemat. Tänään olisi ollut hyvä päivä, mutta apua mikä tuuli! 

Ruotsin Bachelor (joo Viivi puhu ympäri katsomaan sen ja nyt mä katsoin sen viikossa loppuun.) valitsi ehdottomasti oikean naisen. Oli kyllä niin erityylinen kuin mitä Suomen versio. En tiedä oliko huonompi vai parempi.

Käytiin Turussa pari päivää sitten ja mietin koko ajan siellä kävellessäni, että tuntuu kuin ei koskaan oltais oltukaan pois. Turku on ehdottomasti koti! 

Aion tänään syödä vähän karkkia ja nachoja. Ei se väärin ole!

Ihanaa viikonloppua kaikille. Pus!

VIISI JA PUOLI VUOTTA RAKKAUTTA

tiistai 7. elokuuta 2018



Kaksi heiluvaa hammasta, ajoittainen "äiti sä et tajuu mitään" -puhetyyli, yliveto tyylitaju, mielettömät piirtämisen taidot, ihanat tummentuneet hiukset, aikalailla tasan 120 cm maailman suloisinta kroppaa ja ihan tummanruskeat nappisilmät. Edelleen englannin kielellä leikkijä, maailman paras isosisko, empaattinen ja hyväsydäminen, kaikenlaisesta ruoasta nauttiva kulinaristi ja ihan ykkösystävä. Hurjapää, innostuja, huippu-uimari ja non-stop selittäjä, joka rakastaa läheisiään ja haluaa olla aina siellä missä tapahtuu.

Tässä muutama kuvaus meidän viisi ja puoli -vuotiaasta ja ihan rehellisesti voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Edelleen seison sen takana, kun sanon, että olen luonut itselleni oman soul maten, jonka seurasta nautin aina ihan hirmusti. Me innostutaan ihan samoista asioista ja en ollut uskoa silmiäni, kun Olivia istui mun vieressä ihan muina Pelle Pelottomina Särkänniemen hurjimmissa laitteissa. Me kierrettiin koko asuntomessut yhdessä ja popitettiin Vestaa ja Mikael Gabrielia heidän keikoillaan mukana laulellen. Olivia odottaa koulun alkua jo ihan hirmusti ja eskarin alkua odotellaan jo paljon ja lukemaan oppiminen on ihan pienestä enää kiinni, niin paljon häntä ne kirjaimet ja lukeminen kiinnostaa. 

Mulla on nyt vaan niin hyvä mieli, kun Olivian kanssa ei tarvitse enää olla huolissaan mistään. Hänen uusi rohkeutensa on auttanut oppimaan kaikki uudet tärkeät taidot ja se yliampuva ujous on vähentynyt todella paljon. Hän uskaltaa itse päättää osallistua nuorimpana tenniskisoihin, vaikka me vanhempina vähän epäröidään, hän uskaltaa käydä pyytämässä englanniksi baarimikolta lusikkaa (joka ei voinut palvella häntä, koska ei nähnyt koko Oliviaa tiskin takaa :D) ja uskaltaa pitää puoliansa viimeiseen asti, jos joku hänelle vinoilee. Tiedän, että nyt muuton koittaessa ja jälleen uuden päiväkodin ja harrastusryhmän alkaessa Olivia on edelleen se omanlaisensa superstara, joka saa heti ystäviä ja intoa puhkuen menee uutta kohti naama hymyssä. Joskus mun täytyy nipistellä itseäni ja muistuttaa itseäni (ja Tuomasta) siitä, että Olivia on vain sen viisi ja puoli, koska niin paljon hän on kasvanut kaikella tapaa tämän kahden Pori-vuoden aikana. 

Niin ylpeä saan tuosta kaunokaisesta olla ja ties mihin hän vielä pääsee ja saadaan pakahtua aina vaan lisää. Tänäänkin katselin useaan otteeseen tuota mun minikopiota ja kelasin kuinka onnekkaita ja etuoikeutettuja me tuosta tyypistä saadaankaan olla.

ps. tätä kuvasarjaa tullaan jatkamaan niin kauan kuin minussa henki pihisee! Täällä 1,5, täällä 3,5 ja täällä 4,5. Ihan parhaita!










HEINÄKUUN HELTEET

maanantai 6. elokuuta 2018


Tässä on taas niin paljon touhuttu kaikenlaista, että laahaan kovasti perässä kaikkien postausten kanssa, joita haluaisin teille julkaista. Ei kai se silti mitään haittaa, että jutut tulevat vähän jälkijunassa, onhan tässä kuitenkin vietetty ihan mieletöntä kesää ulkona tehden kaikenlaista.

On sanomattakin selvää, että heinäkuu oli ihan mieletön kaikin puolin ja isoja juttuja tapahtui meidän elämässä.
  • Ostimme ihan ensimmäisen oman kotimme Turusta ja olimme siitä onnesta soikeana ihan kaikki. 
  • Ostin tuulettimen kotiin! 
  • Uitiin maauimalassa lasten kanssa enemmän kuin kaikkina vuosina yhteensä. 
  • Kävin ensimmäistä kertaa ikinä Porin Jazzeilla ja fanitin Alanis Morissettea ihan muina kasareina! 
  • Join jokainen aamu puoli litraa jääkahvia. Olen ehkä jäänyt koukkuun.
  • Löysin meille täydellisen vuodesohvan vierashuoneeseen ja muutama kiva sisustusidea on hihassa tulevaa kotia varten.
  • Pyöräilin sateessa. 
  • Syötettiin alpakoita Olivian kanssa. 
  • Tiputin puhelimen ja särjin siitä panssarin alta näytön juuri etukameran kohdalta. Jes! 
  • Lähes joka ilta ihastelin meidän parvekkeen näkymiä ja auringolaskua ja mietin, että sitä tulen kerrostalosta ikävöimään. 
  • Vaihdettiin autoon rengas keskellä motaria.
  • Pidin kynsiäni lakattuna koko heinäkuun ajan. Wow! 
  • Käytiin Olivian kanssa kiipeilemässä ja olin tunnin jälkeen ihan kuollut. Tai siis mun kädet oli. 
  • Samue oppi ihan järjettömän määrän uusia sanoja. Mun lemppareita: "Amu Maakkuli" (Samu Markkula), "anna bettä, amu ano" (anna vettä, Samu jano), "ballu" (love you), "anna budu" (anna pusu) ja "ääm iii tee YT" (n y t nyt). 
  • Olen huitonut miljoonia amppareita pois meidän ihoilta. Toistaiseksi minä olen ainoa, ketä ei ole pistänyt. 
  • Kylmät suihkut on olleet best. 
  • En pukenut sukkia jalkaan kertaakaan, mutta sandaalirusketusrajat löytyy kyllä!
  • Uikkarit eivät ole kerenneet aina kuivua edellisestä uintireissusta ennen seuraavaa. Kertoo loistavasta heinäkuusta! 
Me ollaan tehty ihan hirmusti kaikkea ja oli jotenkin kovin vaikea edes muistaa kaikkea pientä mitä ollaan tehty. Kuitenkin kaikki ne uimareissut kavereiden kanssa ovat olleet niitä heinäkuun ehdottomia helmiä. Elokuu tulee olemaan ehkä hieman stressaava tulevan muuton ja kaikkien muutosten takia, mutta jo nyt elokuu on ollut ihan huikea ja odotukset ovat kovat loppukuullekin! Meillä kesä vielä jatkuu aina syyskuulle asti!