Taianomaista uutta vuotta!

torstai 31. joulukuuta 2015


Me voidaan kaikki olla oman elämämme prinsessoja ja batmaneitä <3 

Todella iso kiitos mun lukijoille kuluneesta vuodesta. Mun blogille tämä vuosi ei ollut ihan niin suuri kuin edeltäjänsä, mutta tehdään yhdessä vuodesta 2016 suurempi kuin mikään aikaisempi vuosi! Kiitos teille, jotka jaksatte niin ahkerasti kommentoida meidän juttuja ja tsemppaatte jatkaan tän rakkaan harrastuksen parissa! 

Me laitetaan pizzataikina nyt kohoamaan ja sitten lähdetään Kupittaalle katselemaan lasten ulotulituksia, jonka jälkeen ystäväperheen kanssa vietetään ihan vaan lapsellista uutta vuotta - syöden juoden ja ehkä ihan vähän valvoen! 

Nähdään taas ensi vuonna - halit ja pusut kaikille! 

New Year's resolutions

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Katselin täältä mun viime vuoden lupauksia ja vitsi olen kyllä ylpeä siitä, miten ne toteutin. En halua asettaa mitään liian tarkkoja lupauksia, koska lupaukset on tehty, parantamaan elämän laatua eikä stressattavaksi. Haluan myös pitää huolen, että ne tulee pidettyä ja se olisi turha pettymys sitten feilata jokin lupaus vain, koska se oli liian rankka. Vuodessa ehtii kuitenkin tapahtua mitä vain ja haluan pitää mielessä lupauksia, jotka kestävät aikaa ja ovat toimivia ihan jokaisessa elämän tilanteessa. Jälleen kerran keräsin itselleni elämänohjeita, joita erityisesti haluan toteuttaa tulevana vuonna. Olen jo tänä vuonna oppinut hirveästi arvostamaan omaa työtäni enemmän ja arvioimaan mitkä negatiiviset kommentit kannattaa ottaa rakentavasti ja kenen kannattaa ohittaa olan kohautuksella. Olen myös oppinut sen, mitkä positiiviset kommentit ovat turhaa sananhelinää ja mistä oikeasti kannattaa olla ylpeä ja jatkaa samaan malliin.



Vuonna 2015 oikeasti puskin itseäni ylittämään rajani ja yllättämään jopa itseni, mutta haluan tänä vuonna tehdä saman jollain tapaa, koska se tuntui niiiin älyttömän hyvälle. Mulla on unelmia ja aika-ajoin tuntuu, että ne on vain jätetty taka-alalle, jotta voin auttaa lähimmäisiäni toteuttamaan omia unelmiaan. Vuosi 2016 on kuitenkin mun unelmien vuosi ja haluan toteuttaa ainakin yhden isomman pitkäaikaisen OMAN unelman - mikä ikinä se sitten onkaan, mutta sen eteen tehdään töitä. Olivian myötä hetkessä elämisestä on tullut sata kertaa helpompaa, mutta siihen pitää aina pyrkiä enemmän - se oikeasti parantaa elämän laatua paljon.

Kunnolla nauraminen unohtuu usein ja sen muistaa silloin kun oikeasti nauraa ihan kippurassa. Haluan nauraa enemmän ja etenkin oman puolison kanssa kippurassa nauraminen on maailman parasta. Viimeksi pissattiin lähes housuun Tuomaksen kanssa, kun pesukoneesta tuli Olivian pieni possupehmo, jonka pää oli pesupallon sisässä - ehkä yks parhaista hetkistä meillä tänä vuonna ja noita perus repeilykohtauksia haluan paljon lisää! Mä sanon rakkailleni tosi paljon rakastan sinua, mutta ei sitä voi liikaa koskaan sanoa. Nyt kun olen jonkin aikaa oikeasti relannut ja ollut huolehtimatta asioita, niin mulla on ollut parempi olla kaiken suhteen. Se ei aina ole mahdollista, mutta relata haluan ehdottomasti enemmän tulevana vuonna. Mä luotan itseeni aika kovaa ja olen ylpeä siitä, mutta mun täytyy uskoa itseeni vielä enemmän ja antaa huonojen päivien/tilanteiden vaikuttaa muhun vähemmän, koska tiedän, että olen hyvä siinä mitä teen. Silti tietäen, että negatiiviset tilanteet voivat myös kasvattaa ja tehdä musta entistä paremman! Olen huono riskien ottaja - superhuono. Mutta mun on pakko alkaa opettelmaan siihen ihan pienissä ja mitättömissäkin asioissa, jotta joskus voisin olla hyvä riskien ottaja ja saavuttaa silläkin jotain. Blogini on ehkä yksi hyvä esimerkki siitä, mitä se ehkä voisi jo olla, jos uskaltaisin ottaa enemmän riskejä. 

Tämmöiset lupaukset vuodelle 2016 - aika abstarkeja, mutta silti jotenkin tosi konkreettisia mulle. Ja pakko sanoa, että vähänkö olen ylpeä siitä, miten hyvin olen oppinut tämän vuoden aikana käyttämään tietotekniikkaa kaikella tapaa. Kuvaaminen, kuvien muokkaus, editointi, videointi, koodaaminen, erilaisten designien suunnittelu ja toteutus alusta asti ihan itse. Aika jees ja antaa mulle niin paljon! :)

Vuosi 2015 pt. 1

tiistai 29. joulukuuta 2015

Vuosi vaihtuu ihan pian ja nyt on aika siis kerrata vähän kuluneen vuoden kohokohtia. Tajusin ihan kuin yllättäen, että meidän vuosi on ollut ihan mieletön ja kohokohtia oli vähän liikaakin valittavaksi asti. Ihanaa, kun voi muistella mennyttä vuotta oikeasti lämmöllä ja haikeudella, mutta silti olla täynnä tarmoa tehdä seuraavasta vuodesta vieläkin parempi. 


Tammikuun alussa kelit hellivät ja käytiin useaan otteeseen paistelemassa makkaraa rannalla. Matkustimme siskoni ja vanhempieni kanssa Lontooseen ja siellä oli ihan huippukivaa ja tehtiin ihan hulluna kaikenlaista siellä myöskin ihan älyttömän ihanassa kelissä. Lontoon jälkeen vietimme äitini 50 -vuotisjuhlia meillä ja räpsittiin Olivian kutsukorttikuvia. Aika kiireinen kuukausi aina meillä tuo tammikuu, kun synttärihäslingit yllättävät aina. Mitenhän käy tänä vuonna... 


Helmikuu alkaa aina Olivian synttäreillä. Otettiin epäonnistuneita 2 -vuotiskuvia - haha, mutta onneksi tea party -synttärit onnistuivat ihan älyttömän hyvin. Tuo kakku on edelleen ihan ykkönen ikinä ja se saa edelleen kehuja osakseen. Innostuin tämän vuoden alussa tuorepuristetuista mehuista ja pakkohan minun oli mehupuristin itselleni hommata ja on kyllä ollut ihan huippuvehje edelleen! Helmikuussa kävimme myös Helsingissä pienellä hotellilomalla ja Gabun synttäreillä - ihanaa pientä perheaikaa. Muistan, että tämän vuoden alku oli tosi seesteistä aikaa Olivian kanssa eikä helpompaa ja hauskempaa tuon tyypin kanssa olisi voinut olla <3 


Tänä vuonna Olivia ja Amila ovat ottaneet spurtin ystävyydessään, kun ikäero on jotenkin pienentynyt kovasti ja ollaan tehty paljon kivoja ja spesiaaleja juttuja yhdessä. Yksi vuoden ehdottomista kohokohdista oli tyttöjen yhteinen virpomiskeikka, jossa luritettiin tuiki tuiki tähtöstä ovelta ovelle - maailman suloisin näky. Naurua on harvoin pitänyt niin paljon pidättää, mutta tirpsahti minulla pari onnenkyyneltäkin, kun toiset olivat niin innoissaan ja tosissaan. Toinen huippuhetki oli tietenkin mun Uusi-Seelantilaisten hostvanhempien Suomivierailu. He ihastuivat Turkuun jälleen ja etenkin Blankon lounaisiin. Tänä vuonna päätin jahdata unelmaa, jolle aika moni nauroi ja jota kaikki vähätteli. Mun piti muuttaa koko aivotoimintaani, jotta pärjäisin edes jotenkuten, mutta niin vain onnistuin ja sain kauppakorkeasta sivuaineen itselleni ihan omalla pänttäyksellä, päättäväisyydellä ja muille haistattamisen fiiliksellä. Mulla oli keväällä myös melkoinen kuntoremontti menossa ja porskutin menemään kuin mikäkin duracell pupu ihan koko ajan. 


Huhtikuussa saatiin hetki hengähtää Ylläksen mökillä. Joka keväinen reissu lappiin on kyllä ehdottomasti meidän perheen vuoden kohokohta ollut jo monta vuotta. Onneksi saatiin ihanaakin säätä ja paaaljon lunta. Lasketeltiin, hiihdettiin ja nautittiin siitä Suomen ihanammasta talvesta. Käytiin keväällä paljon brunsseilla ja muutenkin vietettiin paljon aikaa perheen kesken. 


Jos jossain kuussa tapahtui kaikki, niin meille se oli 2015 toukokuu. Tuomaksen valmistuminen oli ehdottomasti isoin juttu ja juhlat onnistuivat uskomattoman hyvin. Olin (ja olen edelleen) niin ylpeä miehestäni, jonka 6 -vuotinen rupeama oli vihdoin ohi ja kaikki se uurastus palkittii. Pidättelin kyyneleitä koko lääkiksen seremonian ajan, mutta annoinkin sitten tulla korkojen kera puhetta pitäessäni läheisten edessä. Saatiin muistoksi ihania kuvia ja muistoja tuolta päivältä. Toukokuussa käytiin Raumalla rakastumassa siihen lisää kivojen bloggaajakolleekoiden kanssa. Ensimmäistä kertaa minä ja Olivia päästiin myös tivoliin. Ainiin, haha! Toukokuussa myös myin lähes kaikki meidän kalusteet yhtenä päivänä eteenpäin ja sisustin koko alakerran uusiksi. Nautin sen työn hedelmistä edelleen. 


Vaikka kesän muistot ovat lähinnä sade, sade, sade ja sade, niin kuvat kertovat kyllä jotain ihan muuta! Olen selvästi osannut ikuistaa ne ehdottomasti kesän parhaimmat hetket kameran rullalle. Kesäkuussa pääsin Blogiringin kesäjuhliin ja tutustumaan ihan mielettömiin ihmisiin ja herkuttelemaan ihan älyttömillä kakuilla - never forget! Vietettiin lomaa isolla ällällä Olivian kanssa ja nähtiin paljon ystäviä. Juhannus vietettiin Elenan perheen kanssa mökillä ja lapset nauttivat ihan kympillä ja maistui se sangria vesisateessakin! Myöhemmin kesäkuussa Tuomas piti kesän ainoan lomaviikkonsa ja se tietty vietettiin myös Rauman mökillä. Loppuaika katseltiinkin sitten kai Frozenia ja Tuhkimoa telkkarista, kun pideltiin sadetta sisällä. 

2015 alkuvuosi oli siis aika haipakkaa, mutta kuinka siistejä juttuja ollaankaan tehty! Loppuvuosi taitaa silti viedä pidemmän korren, mutta siitä sitten myöhemmin! 

ps. Oltiin tänään super reippaita lomalaisia!!!

Totaalinen lomamood

maanantai 28. joulukuuta 2015


Me ollaan kyllä Olivian kanssa niin lomamoodissa kuin vain voi olla. Koti saatiin kuntoon joulutavaroiden ja sekamelskan jäljiltä vasta tänään (näiden kuvien oton jälkeen). Kuusi on vielä pystyssä, mutta saa luvan lähteä huomenna odottamaan ensi vuoteen. Kaikki kasvit ovat kuolleet liikaan/liian vähään kasteluun... Itse en ole jaksanut syödä mitään ja Oliviaan on uponnut pelkkä makaronimössö - kuulemma parasta! Noustiin tänään sängystä kello yksitoista ja askarreltiin hamahelmillä kolme tuntia. Vain ja ainoastaan Frozen mekko kelpaa asusteeksi kotona. Ainiin, syötiin aamupalakin vasta kahdeltatoista. Uskaltauduttiin pakkaseen vain kutusukorttikuvausten ajaksi (10 min) ja juotiin isot suklaavaahtiskaakaot. Katseltiin kaksi helinä keiju leffaa ja käytiin ale-ostoksilla, ilman että ostettiin yhtäkään aletuotetta - aina sama jutu. Olivia ei nuku vieläkään ja minä en keksi mitä tekisin, ehkä Elsalle Anna kaverin hamahelmistä? :D 

Onko siellä muita yhtä lomalla olevia? Vaikka onkin ihanaa, kun ei ole murheen murhetta tai mitään pakko hommaa, niin meidän on huomenna ehkä pakko vähän skarpata ja yrittää tehdä jotain - vaikka pieni kävelylenkki ja aamupäiväpuistoilu? Ihana sama mitä, mutta herätyskelloa en laita soimaan!

Meidän joulu

lauantai 26. joulukuuta 2015


Oi joulu - oi ihana joulu! Olivia ihan etunenässä, muut rakkaat ihmiset, innokasta odotusta, törkeän hyvää ruokaa, herkkuja, ihania leffoja ja keskusteluita, iloinen mieli ja pysähtynyt aika - noista oli meidän joulu tehty. Parastahan joulussa ruuan (juustojen) ja lahjojen lisäksi on se pysähtynyt aika. Kun mihinkään ei ihan oikeasti ole kiire ja tietää, että ne kolme päivää voi vain olla lähimmäisten kanssa. Ei tuota vaan pysty tarpeeksi fiilistelemään. Isomummun puitteet tekivät joulusta vielä helpomman olla ja hengittää. Olivian into oli sanoinkuvaamattoman suloista ja se lahjamäärä kertoi tasan tarkkaan sen kuinka kiltti tuo ihana pieni on ollut. Tuota superupeeta joulupukkia ei jännitetty ollenkaan ja laulettiin parit laulutkin. Onneksi saatiin kaikki ikuistettua vielä kotivideollekin. Olivialle olisi ehkä riittänyt ne lempparityypit ja graavilohi tekemään joulusta ihan parhaan - haha <3  Voi kun joulu voisi kestää vielä himpun verran pidempään. Huomenna me vielä lomaillaan perheenä, mutta sitten isin arki kutsuu ja me keksitään tyttöjen kesken jotain kivaa tekemistä. 

Menihän muidenkin joulu yhtä ihanissa tunnelmissa?

Jouluterkut videolla!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015


Meidän pieni vaatimaton joulutervehdysvideo teille ihanat lukijat. Me täällä odotellaan vielä isiä kotiin, niin sitten voi joulu alkaa vihdoin  <3 Meillä ollaan aika malttamattomina (kumpikin tyttö)! Niin ja joulu puu on rakennettu alkoi raikaa heti videon jälkeen - kuten aina..  

Ihanaa, hauskaa, rauhallista ja rakkaudentäyteistä joulua - pus! 

Tyttöjen päivä Helsingissä

tiistai 22. joulukuuta 2015


Eilen hypättiin bussiin kello kahdeksan ja suunnattiin jouluiseen Helsinkiin! Sain idean siis edellis viikonloppuna, kun kävimme siellä pyörähtämässä nopeasti ja varasin samantien neljälle hengelle bussiliput päiväretkelle Helsinkiin. Ei meillä mitään varsinaista ohjelmaa ollut suunnitteilla. Kampissa törmäsimme suloiseen Tenavat photoboothiin ja olihan meidän ihan pakko napata yhteiskuva saman tien. Vähän tuppasin käymään koppi ahtaaksi, mutta aika suloiset otokset saatiin kyllä <3 Ohjelmassa meillä kuitenkin loppupeleissä oli Tuomaan markkinat, lelukaupat, karuselli, Starbucksin joululatte, Levantin ruokaa, shoppailua ja joulutunnelman imemistä. Aika kului hurjaa vauhtia ja ihanaa kun Elena ja pojatkin lyöttäytyivät päiväksi seuraan. Se kamerakin näköjään jäi kassiin pimeän koittaessa.


Mä olen niiin ylpeä Oliviasta, kun hän uskaltautui ihan omatoimisesti juttelemaan joulupukille ja istumaan jopa syliin. Nyt ei oikeastaan yhtään jännitä kahden yön päästä (!!!!!!) aika jolloin joulupukki kolkuttaa ovelle - me odotetaan kaikki sitä ihan yhtä innoissamme! Tuota Levantin syyrialaista ruokaa täytyy kehua kyllä ihan maasta taivaaseen - niin törkeän hyvää. Oliviakin veteli falafel pyöryköitä naamaan ihan syyrialaiseen tapaan - taivaallisia! Olipa ihana nähdä porukalla ja viettää päivä vain pyöriskellen siellä täälä ilman sen kummempia ohjelmia mielessä. Oliviakin jaksoi noissa pieneksi käyneissä vaunuissa loistavasti. Itse shoppailin ihan spessulahjoja vielä eräästä joulukaupasta, Granitista vihdoin ihanan ikioman lasisen juomahanan sekä kirjakaupasta kalenterin ensivuodelle. Kivoja pieniä juttuja joita oikeasti olin suunnitellutkin ostavani. Helsingissä on kyllä aina niin kiva käydä! 

Huomenna on jo aatonaatto. Meillä on vielä lahjat paketoimatta ja leipomukset leipomatta, mutta hyvin kerkeää vielä. Nyt siis paketoimaan glögilasillisen kanssa! Kauniita unia <3