Kun mikään ei riitä

lauantai 31. lokakuuta 2015



Kun en voi olla ilman jotakin projektia
kun en voi olla, jos en aina onnistu täydellisesti
kun en voi olla, jos jotain on kesken
kun soimaan itseäni luovuuden ja mielikuvituksen puutteesta
kun en vaan jaksa aina kaikkea, mutta teen silti
kun en voi olla, jos pienikin asia kalvaa minua
kun en voi olla, jos asiat eivät hoidu minun aikataulullani
kun en voi olla, jos ajatukset eivät ole selkeät
kun en voi olla, jos asioissa on jotakin epäselvyyttä
kun en voi olla, jos olen epävarma
kun en voi olla aina vaan tässä ja nyt. 

Tasan viikko sitten kirjoitin täällä siitä, miten en vaihtaisi sekuntiakaan. En edellenkään vaihtaisi mihinkään ihania hetkiä, joita päiväni ovat pullollaan, mutta aiettä voisin antaa osan tästä pakonomaisesta perfektionismistani jollekin nyt heti. Olen niin sanotusti vähän väsy, joten painun syömään itsetehtyä lammaspataa ja siitä sohvalle katsomaan jotain aivot narikkaan heittävää. Ihanaa iltaa teille!

last year's Halloween inspiration

torstai 29. lokakuuta 2015

Halloween on taas täällä ja kaikki vähän pidempään mukana hengailleet tietävät, että mä tykkään halloweenista ihan hirveästi. Viime päivinä ja viikkoinakin on ollut hirveää härdelliä koko ajan, joten päätin jo kauan aikaa sitten, että tänä vuonna en pidä mitään pirskeitä enkä edes laittaisi halloweenia mitenkään kotiin. Noh... eilen sitten siinä pohdin, että meillä ei ole Olan kanssa mitään tekemistä perjantaina, kun Tuomaskin lähtee saunomaan ja siinä sitten viidessä minuutissa olin kutsunutkin meille kaikki kaverit! Hupsista. Pyysin kuitenkin jokaista tuomaan vähän jotain syötävää, ettei mun tarvitse päivässä saada ihan kaikkea itse tehtyä, alkaa menu kuulostamaan jo aika herkulta! 

Aloin käymään vähän läpi meidän viime vuoden ihania pirskeitä ja ottamaan vähän inspiraatiota tämän vuoden kekkereihin. Tuo puking pumpkin on kyllä pakko taas tehdä, niin siisti se oli! Ja nuo pienet "kurpitsat" olivat niin suloisia! Kivaa, kun mulla on vielä kaikki koristeetkin jäljellä ja pääsen laittamaan olkkaria taas vähän uuteen uskoon. Voi en malta odottaa, että täällä on taas kämppä täynnä lapsia ja ystäviä kenen kanssa jutella ja herkutella <3 Kuinkahan hurjia asuja meillä huomenna nähdään?



Tänään mun pieni Elsa -prinsessa meni päiväkotiin juhlimaan varmasti todella hurjaa Halloweenia. Saa nähdä mikä hän huomenna hauaa olla - se voi olla mitä tahansa! Juhlitaanko teillä Halloweenia jotenkin?

Mini's style

tiistai 27. lokakuuta 2015

Viime lauantaina postasin Olivian hieman erilaisesta asusta, enemmänkin siis kotona leikkimiseen tarkoitetusta asusta. Nyt mulla olisi viikonlopulta aika ihanan herkullinen asu esitellä teille. Tämä on taas niin tyypillinen esimerkki siitä, miten mä rakasta pukea Oliviaa ja jopa itseäni. Ostan tasan tarkkaan vaatteita, jotka ovat mukavia, käytännöllisiä ja kauniita sekä hintalaatusuhteeltaan järkeviä. Sekoittelen todella paljon niin sanottuja merkkivaatteita ihan tavallisten "markettivaatteiden" kanssa ja lopputulos on superkiva lähes aina!


Olivian sisävaatteet:
Neule: Ralph Lauren 
Paita: OshKosh (Jenkit)
 Housut: Me and i
 

Olivian ulkovaatteet:
Takki ja kengät: H&M
Pipo ja kaulahuivi: Zara

Aika hurmaava tyyppi kyllä <3 Tässä asussa me käytiin shoppailemassa, lounaalla ja kävelyllä. Pelkästään ulkovaatteet vaihtamalla voisin viedä Olan jopa päiväkotiin tässä asussa, niin mukava ja rento se on!

DIY: marmoria makkariin

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Huh, mun piti tämä päivä vaan levätä ja nukkua, kun Olivia oli yökylässä tädillään. No ei se nyt sitten ihan mennyt niinkuin piti. Aloitin kaksi DIY sisustusjuttua, joista toisen sain tehtyä ja toinen on vielä hieman kesken ja odottelee kuivempaa keliä - kauankohan joudun odottamaan!? Esittelen nyt kuitenkin tämän ensimmäisen ja vähän helpomman jutun teille.

Olen todella kyllästynyt meidän halppisyöpöytiin, jotka ostettiin vain kuin ei muuta oikein keksitykään. Uusia en nyt kuitenkaan halunnut ostaa, koska a) en edelleenkään tiedä mitä haluan ja b) koska viime aikoina on tullut satsattua sisustukseen ihan älyttömästi rahaa, niin en nyt viitsi taas tuhlailla. Näin jossain (todennäköisesti instassa) inspiskuvan marmoripäällisistä yöpöydistä ja siitä sitten hipsasin rautakauppaan, ostin jälleen kerran viiden euron hintaisen D-C-Fix tarrarullan marmorikuvioisena. Ja lopputulos, ei pöhkömpi!


Mitenkään radikaalisti tuo päällystys ei muuttanut pöytien tai koko makuuhuoneen ilmettä, mutta vähän se ainakin minua piristää. Eihän tuo oikeaa marmoria ole, mutta ei sitä oikeasti kaukaa huomaisi tarraksi. Tuo tarra oli suht helppo kiinnittää, mutta ilmakuplia oli varottava ja kyllähän nitä pari pientä taisi jäädäkin, mutta kävin isoimmat nuppineulan kanssa läpi, jos niitä jäi. Kulmat piti myös melko tarkkaan leikata ja yhden mä tyrinkin, mutta sitä ei kukaan näe - haha! 

Tähä tarvitset: 
valmiit pöydän tai jonkin muun sileäpintaisen huonekalun/pinnan
(marmorikuvioitua) D-C-Fix kontaktimuovia
sakset
ehkä se nuppineula. 

Aika helppo, nopea ja superhalpa tapa pistää vanhoja kalusteita uuteen uskoon ja noita kontaktimuovejahan on vaikka minkä näköisiä ja värisiä kaupoissa. Mä pidän kovastikin, Tuomaksen mielipidettä en tiedä, kun tämä on vähänniinkuin ylläri, mutta mitäs te sanotte? :) 

//I finished a little DIY project today as I coated our old (ugly) metallic bed side tables with sticky plastic that looks like marble. This was a very cheap (5 euros) DIY project and that was sort of my aim from the beginning, cheap but new looking bes side tables! I quite like the result, it did not change anything dramatically, but it made the tables more modern and sort of fresh - or what do you think?//

Minin jäätävä lauantaiasu

lauantai 24. lokakuuta 2015


Ennen päiväkotiinlähtöä tai oikeastaan ennen mihin tahansa lähtöä minä päätän mitä Olivia laittaa päällensä. Mun psyyke ei kestäisi lapsen pohdintoja siitä mitä päälle pantaisiin tai että taisteltaisiin näkemyseroista. Olen onnekas, sillä Olivia ei koskaan ole taistellut mitään vaatetta vastaan, päinvastoin, kaikkea ihaillaan peilin edessä - "vauuuu äitii tää on hienooo"! Silti kotona mulle on oikeastaan ihan sama mitä Olivia päällensä pukee. Muutama viikko sitten Olivian mummi toi hänelle Elsamekon tuliaisiksi ja siitä lähtien se on pitänyt aina saada kotona päälle. Homma kruunattiin vielä ylimääräisillä elsan viitalla ja hansikkailla.


Vaikka Frozen alkaa pursuamaan mulla jo korvista, niin onhan toisen fanitusta ja intoa ihana seurata. Hän hokee koko ajan olevansa Elsa ja että taikoo minut Annaksi ja isin Sveniksi (muahahaha, kappas kun ei Olafiksi) :D Olivia osaa jo suurimman osan Let it go -laulusta ulkoa englanniksi. Me pyörähdellään jatkuvasti ja kohotetaan toista kulmakarvaa ja sanotaan "the cold never bothered me anyway" ja revetään hirveeseen nauruun. Vitsi tuo tyyppi on paras. Lupasin juuri, että hän saa lähteä tuossa Elsa asussaan tädin luo yökylään. Tuomas sanoi, että vaihdetaan nyt vaatteet, mutta Ola sanoi "äiti lupasi, että Olivia plinsessa saa mennä Elsana tätin luo yökylään". En kestä.

Ihanan jäätävää viikonloppua kaikille! 

//I've got a little ice queen here. Love it how excited Olivia is about Frozen and Queen Elsa in particular. She can sing Let it go and dance while singing. She can lift her eyebrow and say "the cold never bothered me anyway". She is the cutest thing ever and I almost cannot deal with all the cuteness <3//

En vaihtaisi sekuntiakaan

Puoli kuuden aikaa herään Tuomaksen pusuihin, mutta saan jatkaa untani. Puoli kahdeksan aikaa alkaa kello soimaan ja herättelen Oliviaa, joka herää kikattaen ja alkaa kutitella minua. Päiväkodin ovella Olivia halaa kovaa, antaa pusun ja sanoo "lakastan sinuu". Olemme kaikki terveitä. Voin rauhassa kotona musiikin soidessa laittaa itseni valmiiksi. Käyn Turun Normaalikoululla tekemässä juuri sitä mistä olen aina haaveillut ja oppinut nyt vielä enemmän rakastamaan sitä työtä. Hain siskoni syömään kanssani. Aurinko alkoi paistaa. Löydän pitkään etsittyjä sisustusjuttuja kotiimme lähes pilkkahintaan. Olivia huutaa jo kaukaa "minun äitini tuli" ja juoksee halaamaan minua päiväkodin porteilla kuraisissa vaatteissa. Siivoamme hetkessä kodin viikonloppukuntoon ja käymme hakemassa ystäväni kylään. Teemme tortilloja ja kinderpiirakkaa ja syömme niitä ähkyyn asti. Olivia leikkii prinsessaa ja peittelee ystävääni unille sohvalle koko ajan. Fiilistelemme Vain Elämää - jaksoa ja viemme myöhään illalla ystäväni kotiin. Hetki sitten silitin uneen tyttäreni, joka oli haljeta onnesta, kun sai valvoa ja tulla nukkumaan isin paikalle minun viereeni. 



Kuinka onnekas ihminen voi olla juuri tässä ja nyt? Mä en vaihtaisi tästä päivästä sekuntiakaan <3


Taaperon juhla-Korsit

torstai 22. lokakuuta 2015


Iso huokaus. Kuinka suloiset voivat toisen pienet juhlakengät olla? Olivian mummi oli omalta Amerikan matkaltaan löytänyt nuo Michael Korsin juhlakengät Olivian koossa eikä pystynyt kuulemma vastustamaan niiden ostamista - no en olisi pystynyt minäkään! En edes tiennyt, että Korsilta saa lastenvaatteita! Itse olen ostanut Olivialle esimerkiksi Zarasta useita isompien tyttöjen juhlakenkiä, mutta ne eivät sovi lainkaan 2,5 -vuotiaan pulleaan, mutta silti pitkään jalkaan ja aina olen ne palauttanut takaisin kauppaan. Nämä Korsit ovat ihanan leveät ja pehmeät ja tuo kuminauha pitää hyvin jalassa, vaikka kasvuvaraa löytyykin vähän. Pakko sanoa, että tulen itkemään todella isoja kyyneleitä, sitten kun nämä jäävät Olivialle pieneksi. Hei pakko kysyä, kun siellä on varmasti muitakin pikkuprinsessoja, joilla on tuo Pompin ihana (musta) tyllihame - mihin yläosaan olette sitä yhdistäneet juhlakäytössä?

Nyt vaan joulujuhlia innolla odottamaan <3

Mun ihan oma uskonto

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Mä en juurikaan tykkää puhua uskonnosta muuta kuin ehkä vastailla ihmisten kysymyksiin. Tämä ei ole siksi, että häpeilisin mitään tai etten kestäisi toisten mielipiteitä, vaan siksi, että mun mielestä usko on todella henkilökohtainen asia, jota kenenkään ei tulisi koskaan kyseenalaistaa. Uskontoja on mun mielestä oikeasti niin monta kuin ihmisiäkin, niin se vain on. Uskonnon väärinkäytöstä tekisi mieli oksentaa ja kaikki maailman ihmeellisyysuskonnot eivät todellakaan ole oikein, mutta jokaisella pitää silti olla oikeus uskoa mihin haluaa ja kuten haluaa kunhan ei satuta sillä ketään - se ei ole ikinä ok vaikka kuka jumala muka käskisi mitä. Mä uskon sananvapauteen vahvastikin, mutta mun mielestäni uskonnot pitäisi/voitaisiin jättää kokonaan rauhaan  juurikin sen henkilökohtaisuuden takia. Multa on usein pyydetty postausta siitä, miten meillä uskonto näkyy jokapäiväisessä elämässä ja nyt voisin sitä tässä vähän avata. 

Minut on kasvatettu islamin uskontoa kunnioittaen, mutta koulussa kävin elämänkatsomustiedon tunneilla, joka oli ihan mahtavaa, ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna. Siellä opetettiin moraalia ja kaikkia maailman uskontoja. Jos mun pitää tähän postaukseen yksi vahva mielipide laittaa, niin se olisi se, että kouluissa pitäisi mielestäni opettaa enemminkin et:tä yhden tai kahden uskonnon sijaan. Kaikkien tulisi tietää kaikista maailman uskonnoista, kun sitä omaa uskoa kuitenkin opetetaan aika pitkälle kotona. Uskonto on todella paljon muutenkin sekoittunut kulttuurin kanssa sekaisin eivätkä ihmiset enää itsekään tiedä mikä on uskontoa ja mikä kulttuuria. Näitä asioita voisi siis oppilaille opettaa.


Meidän äiti oli loistava kasvattaja uskonnon suhteen. Me saatiin osallistua ihan kaikkeen pääsiäiskirkosta seurakunnan järkkäämiin kesäleireihin. Äiti vain sanoi, että käsiä ei välttämättä tarvitse pitää ristissä ja vieläkin muistan, kun siskon lauloi koko kesän Jeesus -lauluja kotona kesäleirin jälkeen - ha! Btw äitini rakastaa suvivirttä! Äiti käytti uskontoa aikalailla moraalikasvattajana ja pienempänä kannusti meitä paastoamaan ja siitä on vain hyvät muistot. Joka aamu sai ihan hullunhyvää aamupalaa ja illalla oli aina hulppeat päivälliset. Vanhemmiten se on jäänyt pois. Joulua olemme aina juhlineet ihan vain sen fiiliksen ja lapsuutemme takia ja kuten moni muukin suomalainen, ajattelematta juurikaan sitä uskonnollista puolta. Äitinihän laittoi huivin päähänsä varsin myöhällä iällä ja hänellä oli siihen omat syynsä. Voimme siskoni kanssa juoda viiniä äitini edessä eikä tämä ole ongelma. Kaikkea me olemme saaneet tehdä ihan kuten muutkin, mutta ehkä pieni paine uskonasioista rinnassa, kun valitsemme oikean ja väärän välillä. Jos illalla nukkumaanmennessä oli paha mieli, niin äidin rukous auttoi heti - se oli aina yhtä maagisen helpottavaa. Uskonto on kotoa poismuuton jälkeen ehkä jäänyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta Olivian synnyttyä asioita on pitänyt taas pohtia enemmän. 


Miten tulevaisuudessa aion tuoda uskontoa esiin, niin ehkä sellaisena lohduntuojana. Että joku tuolla pitää meistä huolta, eli ei tarvitse pelätä turhaan. Jos rukous tuo yhtä paljon turvaa ja lohtua Olivialle kuin mitä se mulle on tuonut pikkuisena, niin ehdottomasti haluan pitää sitä yllä. Mä olen aika vahva karmaan uskoja ja uskon, että hyville käy hyvin ja paha saa palkkansa ja että sitä saa mitä tilaa aina. Uskon, että on olemassa joku suurempi juttu, mutta uskon tottakai myös evoluutioon. Jotenkin haluan pitää uskonnon elämässäni siksi, että haluan jokaisella sopukallani uskoa, että me kaikki näemme kuoleman jälkeen jossain toisemme. Tiedän, että ehkä loukkaan jonkun uskovaisen näkemystä, koska sekoitan nyt kaikki jyvät ja akanat keskenään, mutta näin mä vaan uskon ja tällä mä tarkoitinkin sitä, että uskontoja on yhtä monta kuin ihmisiäkin maailmassa. Haluan uskoa, että joku pitää meistä huolta, jos olemme hyviä ihmisiä, että näemme rakkaamme kuoleman jälkeen emmekä vain mätäne maahan, että paha saa palkkansa ja että apinat ovat hyvin hyvin kaukaisia esi-isiämme (äitini ei pidä viimeisestä kohdasta - sorii). Tiede on mulle kuitenkin tiedettä ja uskon siihen vahvasti, vaikka on sekin joskus erehtyväistä. Olivia saa uskoa itsekin niin paljon tai vähän kuin haluaa, mutta haluan tarjota hänelle edes hieman mahdollisuutta kurkistaa uskonnon niihin valoisimpiin ja kivempiin puoliin ja hän saa sitten itse valita mitä asioita vaalii ja mitä ei.


Miten uskonto siis näkyy jokapäiväisessä elämässämme? No ei mitenkään. Tai siis, meillä ei näy possua missään - se se kai on. Niin ja joinain iltoina luen iltarukouksen lapselleni. Niin ja joskus vannon jumalan nimeen, kun yritän todistaa jotain, mutta se on vain hölmö tapa lapsuudesta. Naureskelen Norssissakin, kun musliminuoret huutelevat jatkuvasti "walla mä oon ope tehnyt läksyt, walla mä laitan tän täbin kohta pois" - walla siis tarkoitta vannon ja se on yksi sana muiden joukossa arabian kielessä ainakin! 

Mä haluaisin ihan hirveästi kuulla miten uskonto näkyy teillä ja miksi? Onko teidän mielestä ihan normaalia uskoa siihen omaan juttuun vai täytyykö sen olla juurikin joku maailman isoimmista uskonnoista ollakseen uskomista?

Syksyn luotetuin combo

tiistai 20. lokakuuta 2015

Tiedättekö mitä? Saatte oikeasti kiittä mua siitä, että tänä syksynä ei ole juurikaan satanut. Ai miksi? Koska, ostin syksyn ainoiden sadepäivien jälkeen (syyskuussa) maailman kivoimman sadetakin ja sen jälkeen ei ole taivaalta tippunut pisaraakaan vettä, ainakaan päiväsaikaan. Ha! Siis tottakai maailman ihaninta, kun ei ole satanut, mutta kyllä mä olen parina aamuna salaa vähän toivonut, että saisin vetäistä sadetakin päälle ennen kuin ne pakkaset yllättää ja sitä on sitten taas liian kylmä pitää. No, ehkä tällä viikolla saan oikeasti korkata sen ensimmäistä kertaa tosikäyttöön (enkä vain asukuvien ottamisen ajaksi). Nyt kuitenkin pääsen esittelemään teille mun syksyn luottovaatteita. Lämmintä, sateenkestävää ja mukavaa - kaikki boksit ruksattu! 


Villapipo: H&M
Kaulahuivi: Cubus
Paita: Hollister (NYC)
Farkut: Cubus 
Takki: Lindex
Kengät: Nike Air Max


Rakastan tuossa sadetakissa ihan kaikkea! Siinä on jättihuppu, heijastinnauhat, pituutta ja vähän (hyvin vähän) muotoakin sekä se on musta. Takin alle mahtuu todella paksujakin paitoja, eli uskon, että takille voisi tulla käyttöä ehkä jopa räntäkeleilläkin. Katsotaan mihin nämä syksyn ihmeelliset kelit tästä muuttuvat ja koska tälle takille saan kerättyä käyttöpäiviä. Viimeistään varmaankin sitten ensi kesänä (ha, ehkä ei nyt maalailla vielä niitä piruja seinille). 

Mun oli oikeasti vähän vaikea asennoitua sadetakin ostoon, mutta kastuttuani bussipysäkeillä pari päivää, se asenne muuttui radikaalisti ja vielä kun kivan trendikäs yksilö löytyi, niin olin lopullisesit myyty. Viimeksi olen omistaut sadetakin ehkä päiväkodissa?

Mutta mitäs piditte? Iskeekö päiväkotimuoti teihin tälläisenä vähän trendikkäämpänä versiona? 

Turvallisesti liikenteessä: viestin hinta?

maanantai 19. lokakuuta 2015

Ihan liikaa on tämän syksyn aikana kuultu uutisista jopa kuolemaan johtaneista ajoneuvojen ja kevyen liikenteen välisistä kolareista. Niistä kuuleminen on kyllä vääntänyt sydämestä joka ikinen kerta, mutta vasta nyt Blogiringin ja LähiTapiola -ryhmän yhteistyötä miettiessäni aloin todella pohtia syitä ja seurauksia niin moneen kuolemaan johtaneeseen kolariin. Väistämättä ensimmäisenä tulee mieleen se puhelin, se ärsyttävä koko ajan piippaava ja itsestään muistuttava vekotin, jonka täytyy koko ajan olla lähietäisyydellä, jottei mistään vahingossakaan jäisi paitsi. Puhelin ja some, nämä mulle kaksi tärkeää välinettä jokapäiväisessä elämässä, ovat varmasti aiheuttaneet henkiä vaativia onnettomuuksia paljon enemmän mitä media edes kertoo.


Minulla on ihan omakohtainen kokemus, josta en todellakaan ole ylpeä. Sain ajokortin kesällä monta vuotta sitten ja olin intopiukeana, kun mulla oli vielä oma päheä autokin, jolla käydä Nokialta Tampereen GoGo:lla salilla. Omistin vielä vain sen säälittävän lupalapun, jota pidin auton hansikaslokerossa. Minulla oli myös ihan uudenkarhea iPod -soitin, johon olin ostanut aux-piuhan, jotta voin autossani kuunella juuri sitä muusiikkia mitä halusin. Yksi päivä ajoin salilta pois ja siinä kovasti pohdin mitä musiikkia mun tekisi mieli kuunnella ja selailin yhdellä kädellä podia, kunnes kuului aika kova räsähdys ja mun auto oli aikamoisen korjauksen tarpeessa, kuten myös se taksi, jonka kylkeen vedin reteesti suoraan STOP -kyltin takaa. Kenellekkään ei luojan kiitos tapahtunut mitään, en voi edes ajatella asiaa siltä kannalta. Olin melko nöyrää tyttöä, kun ojentelin isäni puhelinnumeroa ja pyytelin typeryyttäni anteeksi. Onneksi taksikuski oli mukava ja kannusti minua hirveiden haukkujen sijaan, jotka sain kyllä kotona ihan korkojen kera - ansaitusti.

Minulla oli roppakaupalla tuuria tuona päivänä, koska en vienyt yhdenkään ihmisen henkeä vain siksi, että mun oli juuri siinä ajaessa pakko valita musiikkia soittimelta. En tiedä missä olisin nyt, jos en olisi ollut niin onnekas. Tuolloin ei edes ollut älypuhelimia tai tarvetta somettaa ajaessa, mutta nyt tilanne on kuitenkin ihan toinen. Joka päivä näen ihmisiä, jotka puhuvat puhelimeen, somettavat tai näpyttelevät tekstiviestiä ajaessa - uskomatonta välinpitämättömyyttä. Pienikin vilkaisu puhelimeen vähentää keskittymistä ja valppautta todella paljon, puhumattakaan viestittelystä tai somettamisesta. Ajaessa täytyy keskittyä ja kiinnittää niin moneen asiaan huomiota samanaikaisesti, ettei se voi fyysisesti edes olla mahdollista mahduttaa siihen vielä puhelimenkin käyttöön liittyvää keskittymistä. Mikään somessa tai viestikentässä näkyvä asia ei voi olla niin tärkeä, ettei sitä ehtisi ajon jälkeen hoitamaan, tai jos on, niin auton voi aina pysäyttää sivuun ja hoitaa asiat pois alta. Todella monta kuolemaa olisi vältetty, jos siihen yhteen viestiin oltaisiin vastattu myöhemmin.


Pelkästään kuskien puhelimien käyttö ei ole ongelma, vaan myös kävelijöiden ja ehkä jopa pyöräilijöiden. Juuri viime viikolla huomasin, kuinka nuori nainen käveli naama kiinni puhelimessa suoraan suojatien yli vilkaisematta kertaakaan mihinkään suuntaan. Vaikka suojatien kuuluisi olla turvallinen kävelijälle, ei sinnekkään voi tepastella ilman minkäänlaista havainnointia ympäristöstä ja lähistöllä ajavista autoista. Kun yhdistämme liikenteeseen kuskit, jotka näpyttelevät puhelinta ajaessa sekä kävelijät, jotka tallaavat nenät kiinni ruudussa, niin lopputulos ei voi liikenteessä olla kuin täysi katastrofi. Täytyy myös vanhempana muistaa, että lapset ottavat mallia herkästi. Pienet alakoululaiset omistavat puhelimia ja kävelevät koulumatkojaan ja ylittävät suojateita myöskin näpytellen sitä luuria. Meidän aikuisten on oltava esimerkkejä tässäkin asiassa. Liikenteessä sitä valppautta tarvitaan ja vaaditaan ihan jokaikiseltä ihmiseltä oli alla mikä menopeli tahansa jaloista rekka-autoon.


Haluaisin vain muistuttaa, että kukaan ei maailmassa tule olemaan niin taitava ja loistava kuski, että osaisi ajaa täydellisesti silmät kiinni puhelimen ruudussa. Tilanteet liikenteessä muuttuvat jatkuvasti ja aina täytyy olla sataprosenttisen valmis pysähtymään tai väistämään nopeasti. Yksikään tekstiviesti tai statuspäivitys ei ole tärkeämpi kuin kenenkään ihmisen loppuelämä tai jopa henki.

Voithan sinä käsi sydämellä sanoa, ettet käytä puhelintasi ajaessasi tai kävellessäsi autoteiden läheisyydessä? Onko sinulla mielipiteitä siitä, käyttävätkö ihmiset oikeasti nykyään paljon (liian usein) älylaitteitaan liikenteessä? 

Lue lisää turvallisuudesta: omatalous.lahitapiola.fi



Breathtaking autumn

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Tämä syksy on ollut ihan mieletön vaikka kuinka monelta kantilta. Ihana aurinko on hellinyt niin paljon, ettei syysväsymyksestä ole oikeastaan tietoakaan! Kulunut viikonloppu oli juuri se mitä kaivattiin ennen pitkän talven pimeitä. Vietettiin viimeinen viikonloppu mökillä tälle syksylle Tuomaksen sisarusten ja heidän puolisoiden kanssa. Siitä on niin pitkä aika, kun ollaan viimeksi vietetty aikaa kaikki yhdessä ja oli kyllä ihanaa. Sen lisäksi, että seura ja ruoka oli superhyvää, niin viikonlopun kruunasi aurinko, lämpo ja maailman kaunein Suomen luonto. Käytiin kävelemässä metsässä ja rannoilla, paistettiin makkaraa nuotiolla, saunottiin, paistettiin muurinpohjalettuja samalla, kun pojat soittelivat kitaraa ja tähdet loistivat kirkkaalta taivaalta, pelattiin pelejä, siivottiin mökki talvikuntoon yhdessä, naureskeltiin Olivian hassuille jutuille ja vaan pakahduttiin joka kerta siitä, miten kaunista siellä kaikkialla oli. 


Mun on pakko sanoa, että saan näistä kuvista ihan älyttömästi voimaa, jotenkin vaan niin ihania ja tuo Olivian onni on vaan jotain sanoinkuvaamatonta <3 Ollaan maailman onnekkaimpia kun meillä on paljon sisaruksia ja tuollainen ihana ja kaunis paikka, jossa kokoontua yhdessä viettämään aikaa. Näitä katsellessa voi taas kerätä voimaa tuleviin viikkoihin. Kumpa tämä aurinko vain pysyisi, sen vaikutus on ihan älytön!

Kauniita unia ihanat! 

//We spent the weekend at our summer cottage with Tuomas' siblings and their partners. I just love the energy and amount of lovely feelings these photos have captured. I feel energized and loved and to see Olivia so happy almost makes tears run down my face. We are so plessed to have so many siblings and a place like that which beautiful nature surrounding it. We cooked pancakes while the boys were playing the guitar under the stars, we had lovely food and grilled some sausages on a campfire, played games, walked in the forest and the beaches and just kept admiring the breathtaking surroundings. Loved every bit of it and I'm so ready to tackle the weeks ahead <3//