Mieletön viikonloppu

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tämä viikonloppu on ollut kyllä ihan yliveto (ihana sana!). Pitkästä aikaa ollaan vietetty ihan koko viikonloppu kolmistaan, kun Tuomas on kerrankin ollut vapaalla koko viikonlopun - en edes muistanut miten luksusta se on. Nyt taas muistan jonkin aikaa ja vaikka mun oli hieman luettava tulevaan tenttiin, niin silti tuntui, että yhteistä aikaa oli ihan hurjan paljon. Lauantaina heräiltiin ja käytiin pitkästä aikaa uimassa. En ymmärrä miks me ei käydä useammin, kun kaikki tykätään siitä niin paljon. Muuten lauantaina katseltiin yhdessä leffaa, leikittiin ja vaan oltiin. 

Tänään oli ensimmäinen adventti, en tajua mihin tämä aika menee! Aamupalan jälkeen suunnattiin seikkailupuiston joulupajoille aikeissamme mennä tekemään kynttilöitä, mutta sinne oli todella pitkä jono, joten päädyttiin kankaanpainantaan ja Olivia tekikin siellä monta joululahjaa innoissaan. Suosittelen oikeasti kaikkia tutustumaan joulunajan tapahtumiin seikkiksessä - hirveästi kaikkea kivaa! Me mentiin vielä sirkuspajaan sillä välin kun, kassit kuivuivat kaapissa. Seikkailupuistosta suunnattiin suurtorin joulumarkkinoille, kun Olivia halusi hirveästi tavata joulupukin. Viimeviikon tapaaminen ei mennyt ihan putkeen ja Olivia huusi kurkku suorana, kun hänen vuoronsa joulupukin syliin koitti. Hän voivotteli asiaa koko viikon ja lupasin, että viikonloppuna voitaisiin kokeilla uudestaan ja kappas vaan, kun tyyppi oli kerännyt kasapän rohkeutta koko viikon ja niin vaan istahti oikein syliinkin. Toinen oli niin suloinen, kun kertoi nimensä ja ikänsä jännityksestä täristen. Tonttujen kohdalla karkit taisivat laukaista jännityksen ja tuttu lahjalista kajahti ilmoille "Elsa ja Anna ja Olaf". Torilta tultiin kaupan kautta kotiin ja syömään tortilloja. Mun oli luettava pari tuntia kokeeseen, joten Tuomas ja Olivia suuntasivat liikunnan ihmemaahan vielä vähän touhuamaan. 

Tämä viikonloppu meni ihan täysin Olivian ehdoilla ja vitsi miten kivaa meillä kaikilla oli ihan jokainen hetki. 


Nyt on hyvä aloittaa taas uusi viikko ja kohtahan se marraskuukin taittuu joulukuuksi - jes! Kauniita unia ja ihanaa uuden viikon alkua kaikille <3

Vanhempien oma joulukalenteri

lauantai 28. marraskuuta 2015

Lupasin esitellä teille vielä meidän vanhempienkin joulukalenteria, kun täällä esittelin Olivialle tekemääni ihanaa joulukalenteria. Sain idean pinterestistä, tottakai, ja ajattelin heti, että tuo pitää toteuttaa. Aikasemmin me ollaan Tuomaksen kanssa joka joulukuinen päivä laitettu toisillemme joku herkku joulusukkaan, mutta ei se oikein toiminut tai innostanut. Toinen unohti aina laittaa ja aina siellä oli sitä samaa tylsää suklaata. Nyt sitten sain idean tehdä tekemiskalenterin. Jokaiselle joulukuun illalle jotain yhteistä tekemistä, joka pitää oikeasti myös tehdä. Kirjoitettiin molemmat 12 tekemistä noihin tikkuihin ja ne odottavat nätin näköisinä joulukuun alkamista. Ajateltiin, että nostetaan yksi aina aamuisin, niin osaamme sitten joka ilta järjestää aikaa ja tarvittavat jutut, niin, että tekeminen oikeasti onnistuu. Nyt on niin sanotusti pakko panostaa yhteiseen aikaan ja me ollaan aika innoissamme asiasta. Niin helppo ja kiva idea - nähtäväksi jää kuinka hyvin se toimii meillä! 


Niin kovin söpönenkin tuo pussukka tikkuineen on. Joitan tekemisiä mitä kirjailtiin oli mm.: vuokrataan leffa, viini- ja juustoilta, pelataan erä scrabblea, vietetään ilta ilman elektroniikkaa jne. perusjuttuja joita kuitenkin tulee liian harvoin oikeasti tehtyä. Olen selvästi tänä vuonna ottanut joulukalentereista enemmän huumaa kuin koskaan ja juluintoilu ei kyllä mihinkään ole häviämässä muutenkaan - päinvastoin! Tällä kertaa kyselen siis, että millaisia aikuisten joulukalentereita teillä on vai onko?

Rakastuin juuri meidän joulukorttikuviin

perjantai 27. marraskuuta 2015

Tänä vuonna joulukorttikuvaukset olivat tosi extempore juttu ja olivat ohi todella kivuttomasti ja hetkessä. Ennen olen aina raivonnut ja itkenyt ja hikoillut kuvien kanssa, kun valo ei riitä ja lapsen kärsivällisyys vielä vähemmän. Mua alkoi kyllästyttämään tonttulakkipönötyskuvat ja tänä vuonna mentiinkin ihan eri tyylillä. Kuvat eivät huuda joulua mitenkään ihan hulluna, mutta kyllä ne sitten huutavat, kun mukaan muokataan kauniilla kursiivilla "suloista joulua" - haha!


Apua, tässä ei vielä edes ollut kaikki ja vielä parempiakin on jossain kätköissä. Ei tuosta lapsesta voi huonoja kuvia kyllä saadakaan <3 Olisia se ollut ihana, jos taustalla olisi ollut kauniin talvista, mutta plussaa jo sekin, ettei vettä satanut ainakaan ihan hirveästi niskaan ja ihan söpön talvisia nämä kuitenkin ovat. Vielä ei ole mitään hajua, että mikä kuva päätyy lopulliseen joulukorttiin, mutta oli se mikä tahansa, niin upea siitä tulee! Mielestäni kuvakortit ovat niin ihania, kun niistä jaa saajallekkin ihana muisto ja ihan lähisukulaisillehan ne kortit kuitenkin menevät, niin varmasti osaavat arvostaa.

Onko teillä tapana lähettää joulukortteja vielä? Onko ne kaupasta ostettuja, itseaskarreltuja vai kuvakortteja?

projektimutsin avautuminen

torstai 26. marraskuuta 2015

Haluan aloittaa tämän postauksen sillä, että nyt olen supertyytyväinen ja onnellinen ja ennen kaikkea levännyt äiti. Olivia on ollut hoidossa viimeiset neljä päivää ja minäkin olen saanut vain olla. Ainoa mieltä hiertävä asia on ihan mun oma töppäily parin tentin kanssa. Luin tänään kuitenkin artikkelin, joka käsitteli äitien vastuuta perhe-elämässä ja porojektipäälliköksikin äitejä siinä kutsuttiin. Artikkelin voit lukea täältä


Tunnustan olevani pahimman luokan projektipäällikkö meillä kotona. Sitä en tiedä onko se vain sysäytynyt mulle vai onko se sittenkin tietoista ja täysin oma valintani. Olen monen muun lailla usein väsynyt ja ärähtelen miehelleni monesti siitä, että hänenkin kuuluisi kantaa vastuuta niistä perheen ei niin näkyvistä asoista. Kotityöthän meillä menevät ihan fifty fifty ja kaupassakin käydään aikalailla puoliksi. Minun harteilleni kotona jää se kaikki niin sanottu näkymättömämpi juttu. Organisoin meidän perheessä kaiken tekemisen, syömisen, harrastuksest, vaatetuksen, reissut ja sosiaaliset suhteet. Tuomas kyllä tekisi, jos tajuaisi - mun on aina oltava se, joka muistuttaa, ihan kaikessa. Onhan tämä kaikki todella todella väsyttävää, mutta minulle väsyttävämpää olisi stressata, että toinen hoitaisi ne oikein - kuten minä haluan. Herranen aika, jos Tuomaksen täytyisi hankkia sukulaisillemme joululahjat - en kehtaisi todennäköisesti mennä samaan joulupöytään syömään, mutta enhän mä siitä saisi valittaa, koska onhan se homma silloin hoidettu, mutta eri asia on, onko se hoidettu kuten minä haluan. Toinen esimerkki on pakkaaminen. En tiedä ketää, joka olisi siinä yhtä huono kuin Tuomas. Kerran suutuspäissäni pistin hänet pakkaamaan oman laukkunsa ja reissussa meinasin hiukseni repiä päästä, kun ei mitään tarpeellista ollut mukana. Voinko siis syyttää väsymyksestä omaa kovaa päätäni vai miestäni, joka ei muka tee mitään

Itse olen vielä niin pöljä, että kehittelen itselleni projekteja tuon tuosta. Ei Tuomas ole pakottanut minua vääntämään upeaa joulukalenteria monta päivää, tai etsimään Olivialle kymmenistä kaupoista "juuri sitä oikeaa" toppia sopimaan täydellisesti uuden hameen kanssa tai järkkäämään monia lastenjuhlia jatkuvasti saatika tekemään 75 opintopistettä vuodessa.  Ehkä minunlaiseni ihminen vaan tarvitsee niitä projekteja, mutta mun pitäisi itse tajuta sanoa stop ennen kuin se vaikuttaa mun normaalielämään. Mulla on tällä hetkellä vain yksi lapsi ja selviän tämän mun pienoisen projektipäällikköongelman kanssa toistaiseksi, mutta mun on opittava vähän hallitsemaan tätä jossain vaiheessa. 

Silti en pidä siitä jatkuvasta syyllisyyden tunteesta, joka tulee siitä, kun mun aikani menee järjestelyihin ja stressailuihin. Tuntuu, että äitinä ja naisena ei ikinä tee oikein ja tämä ansaitsisi jo ihan ikioman postauksensa. Joskus, edes joskus olisi ihana kuulla "kiitos rakas, kun jaksat". Vitsi noista sanoista saa voimaa jaksaa taas sata vuotta eteenpäin. Niin, että vaikka meitä projektimutseja on ihan omastakin tahdosta, niin silti se kaunis sana silloin tällöin on enemmän kuin paikallaan. Välillä meidän äitienkin on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä, että onko mun nyt ihan pakko juuri tänään tämä juttu. Pitää muistaa höllätä, muistaa miksi me täällä eletään ja ketä varten ja olla toisen tukena ja tsemppinä, kun tuntuu, että langat alkavat karkeilemaan sormien välistä. Tätähän tää perhe-elämä on pahimmillaan ja parhaimmillaan <3

Ihana, ihana lapsen oma DIY joulukalenteri

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nyt on DIY-muija ollut taas vauhdissa. Tai no vauhdissa ja vauhdissa - tähän projektiin meni vähän kauemmin parin set backin takia, mutta nyt se on valmis ja samalla on valmis myös Olivian joulukalenteri. Tänä vuonna mennään aika pramealla oma tekemällä yksilöllä vaikka kröhm itse sanonkin. En nyt siis ehtinyt esitellä teille mun uutta lempparia sisustusjuttua erikseen, mutta tässä se nyt sitten tulee esiteltyä joulukalenterin muodossa. Joskus päälle kuukausi sitten huutelin täällä sellaisen metallikehikon perään, mutta jostain kumman syystä keneltäkään ei sellaista löytynyt tyhjänpanttina. Aloin kätevänä tyttönä metsästään sitä sitten ihan jostain muualta. Ostettiin Ailan kanssa sitten komposti. Kyllä vaan, komposti. Siitä otin yhden neljästä kehikosta, katkaisin joka toisen riman, pistin Tuomaksen hiomaan jäljelle jääneet metallinyppylät ja sitten vielä musta maali pintaan ja tadaaa! 


Tuohon mulla on kaikenlaista kivaa suunnitteilla erilaisia kuvia ja kortteja ja muita koristeita. Joulukuun ajan se kuitenkin toimittaa Olivian joulukalenterin virkaa. Mitäs pidätte? 


Pähkäilin kovasti pienten lahjomusten kanssa ja päätin, että herkkuja kalenteriin tulee vain ja ainoastaan viikonloppuisin ja, että kalenterissa olisi enimmäkseen tarpeellisia asioita sekä yhteistä tekemistä (jota tehtäisiin muutenkin, mutta ei Olivia sitä ymmärrä). Ajattelin, että kattavasta listasta olisi ehkä jollekkin muullekin hyötyä, joten pistän sen nyt tähän. Tiedän, että tämä on ollut arvokkaampi kuin ne 30 e krääsäkalenterit, mutta tiedän 100% varmasti, että jokainen asia on todella Olivian mieleen ja suurimaksi osaksi tarpeellista. 

Lahjat on laitettu kirjakaupasta ostettuihin paperipusseihin ja numerot naruineen löytyivät tigerista. Nuo metalliklipsut sopivat ihanasti tuohon kehikkoon. Mutta sitten siihen listaan:

- Prinsessaheijastin
- tarra-arkki
- 3 x sukat
- 3 x pikkarit
- Frozen suklaa
- 2 x erilainen ponnaripaketti
- 2 x erilainen pinnipaketti
- puhalluskynät
- Kinderpukki
- 5 e lahjakortti hennesille, mistä sitten saa ostaa mitä haluaa.
- Talvisia strösseleitä ja sinä päivänä sitten leivotaan pipareita yhdessä.
- Kuusenkoriste ja sinä päivänä taas koristellaan kuusi.
- Lumiukkosuklaa
- Leffailtakortti ja lämpösukat
- Lindt nallesuklaa
- Kortti Caribia kylpylään
- Frozen taikasauva
- Jätskille Minettiin -kortti
- Pienen tytön olkalaukku (ei mahtunut pussiin, mutta pussissa on vinkki siihen, mistä sen löytää)


Itse tykkään ja kovaa, mutta pikkuinen ei ole sitä vielä nähnyt. Saa nähdä miten saadaan motivoitua odottamaan joka päivä seuraavan paketin avaamiseen, kun ne ovat tuossa naaman edessä eteisessä koko ajan. Mutta se kasvattaa luonnetta ja pitää vaan pitää pää kylmänä kinumasen kanssa. Sitäpaitsi varmasti, kun Olivia hiffaa mistä on kyse, niin sitä seuraavaa päivää jaksetaan aina odottaa. Mä olen kyllä aika innoissani ja tuo on musta vaan niin kivan näköinen. En saanut enää kuvaa siitä niin, että siinä olisi kaikki, kun täällä on niin pirun pimeetä koko ajan ja tuo vielä sattuu olemaan kodin pimeimmällä seinällä. Instagramista voi varmasti joku päivä nähdä miltä se näyttää ihan täytenä :) Lisäksi meillä on partion kuvakalenteri ja olen itseasiassa kehitellyt myös meille vanhemmille ihan omaa kalenteria, mutta siitä voisin tehdö ihan oman postauksensa, niin innoissani olen siitäkin.

Onko teillä lapsille itsetehtyjä kalentereita vai mennäänkö teille ihan perinteisten suklaakalenterien kanssa? Entäs vanhemmat, onko teillä kalentereita? Oma hyvä ystäväni osti Kicksin kosmetiikkakalenterin, mutta itse en ole sellaista oikeastaan edes miettinyt. Mutta kertokaa omista kalentereistanne. Minusta on Olivian myötä selvästi kehkeytynyt melkoinen joulukalenteri-intoilija!

Uudet ihanat hiukset ja lukijatarjous kampaajalle!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Aika menee niin nopeasti ettei pysty edes tajuamaan. Istahdin blogiyhteistyön tiimoilta jälleen Yazz Hairissa Lyyran tuoliin viime perjantaina ja kelasimme, ettei siitä viime kerrasta ole kulunut niin kovin aikaa. Kunnes pohdimme tarkemmin ja viime kerrasta oli sittenkin kulunut jo yli puoli vuotta. Mitä ihmettä!? Olin ajatellut, että hiukseni näyttivät ihan kivoilta ja terveiltä. Kunne sitten näin lopputuloksen kahden ja puolen tunnin jälkeen ja muistin taas miltä hiusten oikeasti pitäisi tuntua ja näyttää. Kertoohan nuo ennen -kuvatkin jo jotain... Puoli vuotta menee ihan älyttömän nopeasti ei voi muuta sanoa. 


Selkeästi ennen -kuvissa näkyy kuinka ns. muodottomat, paksut ja keltaiset hiukset minulla oli. Sen sijaan jälkeen -kuvissa ne näyttävät taas nätimmän sävyisiltä, keveiltä ja kiiltäviltä. Valo toki vähän korostaa ennen -kuvissa keltaisuutta, mutta silti - ero on huima! Mitään radikaalia en hiuksilleni oikeastaan koskaan halua, joten lisäiltiin vähän raitaa ylemmäs, sävytettiin vaaleita osia ja otettiin ne huonot latvat pois sekä kevennettiin (ja paljon)  - yksinkertaista, mutta silti niin virkistävää. Nyt jaksan taas ainakin hetken laittaa hiuksiani muuten kuin suoraksi ja auki tai ponnarille :) Lyyra on kyllä niin taitava ja höpötellessä ja ihanaa lattea siemaillessa 2,5 h meni ihan liian nopeasti.


Mitäs pidätte? 
Mulla on teille lukijoillekin muuten ihan superuutisia! Vaikka Lyyran loppuvuosi on aika kiireinen, niin hän lupasi juuri minun lukijoilleni -10% kaikista hänen palveluistaan, oli se sitten leikkaus tai väri tai molemmat tai vaikka jokin ihanan virkistävä hoito hiuksillesi, niin nyt se aika kannattaa käydä varaamassa. Tämän vuoden loppuun mennessä tehdyistä varauksista saat siis -10%, kun mainitsen Lyyralle aikaa varatessa nimeni tai blogini nimen! 

Yhteistyössä Mini & Me ja Yazz Hair/Lyyra

Turvallisesti liikenteessä: rauhaa ja kunnioitusta

maanantai 23. marraskuuta 2015

Noin kuukausi sitten kirjoittelin teille viestin hinta -postauksessani LähiTapiola ryhmän ja Blogiringin yhteistyön tiimoilta omia kokemuksiani sekä huoliani puhelimen käytöstä liikenteessä. Oli kyse sitten autoilijoista tai kevyestä liikenteestä, niin puhelimen käyttö on muodostunut ongelmaksi. Viimeksi viikonloppuna törmäsin (tahallani) kävellen mieheen, joka kulki torilla naama kiinni puhelimessa. Aloin itsekin syynäämään omaa ja muiden käyttäytymistä liikenteessä vielä tiukemmin ja oikeasti huomasin, että piti itseään koko ajan muistutella ajaessa, että älä edes vilkaise siihen puhelimeen, saatika ota sitä käteen. Sen sijaan moni mun kanssa-autoilija tai kävelijä ei selvästikään ollut lukenut postaustani tai muuten vaan oikeasti pohtinut valintojensa mahdollisia seurauksia. Puhelimen ongelmakäytön lisäksi kiinnitin huomitoa tämän viimeisen kuukauden aikana ihmisten todella yleiseen liikenneraivoon. 


Syksyllä jokainen suomalainen kuuli älyttömästä ihmishengen menetykseen johtaneesta kolarista auton ja pyörän välillä. Kysehän oli lähes täysin liikenneraivosta kahden eritasoisen kulkunevon kesken. Liikenneraivoa on monenlaista ja niistä yleisin on ehkä kyllästyminen "hitaasti" ajaviin autoilijoihin tai kevyeen liikenteeseen, jolloin heidät ohitetaan törkeästi aiheuttaen sydämentykytyksiä ja vaaratilanteita jokaiselle lähellä ajavalle ja kulkevalle. LähiTapiola teki syksyllä tutkimuksen liikenneraivosta, jossa useampi kuin joka kolmas on tänä vuonna törmännyt liikenneraivoon. Eräs vastaaja vertasi nykyistä liikennekulttuuria videopeleihin ja kyllähän kolaritilastotkin sen totuuden jo paljastavat. Suuri ongelma on tottakai kiire ja se, ettei muita liikenteessä liikkujia kunnioiteta - ajatellaan, että minä se olen maailman paras kuski eikä mulle voi sattua mitään. Aika itsekästä. Kuten jo edellisessä liikennepostauksessa sanoin, ei liikenteessä olla koskaan yksin ja omilla valinnoilla ja käytöksellä on se suurin vaikutus jokaisen ihmisen liikenteessä. 

Mulla on jälleen kerran antaa oma esimerkki siitä, miten typerällä ja aggressiivisella ohittamisella voi olla hyvin suuri vaikutus muiden elämään vaikka sinulle itsellesi ei kävisi kuinkaan. Ajoin 19 -vuotiaana kesällä motarilla 120 km/h ja kaikki oli superhyvin, kunnes hetken päästä avasin silmäni kylki kiinni sähkötolpassa ja katsoin väärin päin olevaa pakettiautoa, jonka sisällä oli ihminen veren peitossa. Ennen tuota tilannetta ajelin ihan rajoitusten mukaan motarilla, kunnes eteeni tuli kiihdytyskaistalta (sulkuviivan päältä) moottoripyöräilijä ja veti suoraan mun edestä vasemman puoleiselle kaistalle. Olin suhteellisen kokematon kuski ja menin paniikkiin, kun motoristi tuli niin läheltä minua ja käänsin vain rattia väistääkseni, kunnes tajusin, että auto lähti käsistä eikä mitään ollut enää tehtävissä, odotin kädet ilmassa, että pysähtyisin pian johonkin. Törmäsin pakettiautoon, joka lensi ojaan ja hidasti minun vauhtiani ja seuraavan kerran pysähdyin tolppaan. Itse sain vain ruhjeita ja kipeän rintakehän, mutta pakukuski vietti monta päivää sairaalassa ja motoristille ei käynyt kuinkaan. Onnekseni siviilipoliisi näki tämän kaiken ja motoristi sai syyt niskoilleen. Tässä siis taas ihan minun oma elävä esimerkkini siitä, miten sinun aggressivinen törppöilysi, voi säästää kyllä oman henkesi, mutta viedä sen joltain muulta. Mä jännitän edelleen kiihdytyskaistojen ohi ajamista ja tunnen pientä syyllisyyttä pakettiautokuskin satuttamisesta edelleen, vaikka minä ajoin juuri kuten pitää. 


Miten tälläisiä täysin turhia jopa ihmishenkiä vaativia tilanteita voi välttää? Se lähtee ihan jokaisesta itsestään ja näillä itsestäänselvillä asioilla, voit itse vaikuttaa siihen, että pysyt itse perheesi kanssa turvassa ja pidät myös jonkun muun ihmisen perheenjäsenet turvassa.
  • Ota aikaa matkantekoon ja muista, että yksi tai kaksi ohitettua autoa ei auta sinua pääsemään nopeammin määränpäähäsi. 
  • Kunnioita yhtälailla sekä kevyttä että autoliikennettä ja mieti, että kyse on aina ihmishengistä tai jonkun ihmisen loppuelämästä. 
  • Pidä ajatus ajamisessa ja tarkkaile ympäristöäsi. 
  • Älä ikinä anna hermostumiselle valtaa ratin takana, vaan pidä aina cool matkassa. 
  • Pidä puhelin kaukana omasta kädestä ajon aikana. 
  • Pidä huolta liikennesääntöjen noudattamisesta ja muistakaa ihmiset oikeasti pysähtyä sen suojatien eteen, kun siinä on toinenkin auto pysähtyneenä! 


Lue lisää turvallisuudesta: omatalous.lahitapiola.fi

Malttia ja rakkautta teidän jokaisen liikenteeseen <3 Ihanaa viikonalkua kaikille! 

Yhteistyössä LähiTapiola ja Blogirinki