Kulunut vuosi 2016 pt. 1

perjantai 30. joulukuuta 2016

On tullut aika summata vuoden 2016 juttuja ja fiiliksiä. Tottakai jokainen vuosi on omalla tavallaan upea ja ihana ja ainutlaatuinen, mutta etenkin tämä vuosi on ollut henkisesti ja varmasti fyysisestikin yksi rankimmista ja samalla tottakai unohtumattomimmista, koska saimme rakkaan poikamme vihdoin syliin. Raskausaika oli kaikkea muuta kuin nautinto, alkuvuodesta podin todella rajun influenssan, olin Olivian kanssa toukokuusta asti kotona ja liikkuminen oli aika-ajoin hankalaa eikä me tehty paljon mitään koko kesänä. Kevät oli yhtä hulabaloota opettajaharjoittelussa ja kotona sompailussa. Tuomas oli todella paljon pois koko vuoden ja syyskuussa koitti muutto uuteen paikkan eikä uusi kotikaupunki todellakaan tunnu edelleenkään oikein kodilta. Mutta ajattelin tehdä pienen summauksen jokaiselta kuukaudelta ja varmaan itsekin yllätyn miten siistejä juttuja tähänkin vuoteen on kaikesta huolimatta mahtunut. 

TAMMIKUU


Tammikuussa saimme tietää Samuelin tulosta ja kaikki oli juuri kuten pitikin. Joulu 2015 oli lumeton, mutta tammikuussa saatiinkin yhtäkkiä paljon lunta ja hiiiiirrrrmu kovat pakkaset. Käytiin Emman ja tyttöjen kanssa unohtumattomalla laivaristeilyllä ja tehtiin pieni eväsretki Ruissalon rantaan. Frozen huuma oli pahimmillaan ja minä suunnittelin Olivian 3 -vuotissynttäreitä Frozen teemalla, tottakai. Olivia sai ensimmäiset luistimensa ja ilo oli ylimmillään, kun jossain -25 pakkasessa luisteltiin joku vartti mitä pystyi ulkona olemaan. Minä sairastin todella pahan influenssan ja se oli ihan k a m a l a a!!! Samaan syssyyn raskauden alkupahoinvoinnit alkoivat ja olin kuoleman väsynyt. Tammikuu oli samaan aikaan niin ihana ja niin kamala! 

HELMIKUU


Olivian synttärit menivät (muistaakseni) hyvin vaikkakin influenssan, väsymyksen ja muun pahoinvoinnin takia suunnittelu, toteutus ja jopa juhliminen olivat melkoinen taistelu minulle. Vähän ehkä etenkin tämä helmikuu on minulla hämärän peitossa kaiken sen kiireen ja hullun väsymyksen keskellä. Ulkoiltiin perheenä paljon, käytiin luistelemassa ja pulkkamäessä. Olivian kanssa vietettiin kahdestaan lähes jokainen puolikas viikonloppu. Tuomas täytti vuosia, joita juhlisettiin pienesti Tampereella ja nähtiin paljon kavereita. Oliviakin sairasteli tässä kohtaa jonkin verran, mutta ulkona oli ihanan talvista. Hurjaa, kun en oikeasti muista helmikuusta juuri mitään.

MAALISKUU 


Maaliskuussa päästiin jokavuotiselle reissulle Ylläkselle ja Olivia pääsi ensimmäistä kertaa rinteeseen ja se meni niin hienosti! Itsekin uskalsin mennä lautailemaan useana päivänä hieman kasvaneen pötsini kanssa - onneksi kaikki meni hyvin. Mun vanhemmat oli meidän kanssa lapissa ja sielä oli niin ihanaa, kuten aina. Syötiin paljon pääsiäisherkkuja ja paisteltiin vaahtokarkkeja takkatulessa. Olivialla alkoi cheerleading -harrastus pikkuhiljaa kulkea pienen alkukankeuden ja -ujostelun jälkeen ja joka kerta hän oppi jotain uutta. Maaliskuun kohokohta kuitenkin oli se, kun vihdoin kerrottiin kaikille tulevasta pienestä ihmeestä ja se tuntui niin ihanalle <3 

HUHTIKUU


Huhtikuu oli mun tämän vuoden lempparikuukausia! Alkupahoinvoinnit alkoivat viimein helpottaa, mutta ne muut kivut eivät vielä varsinaisesti alkaneet. Huhtikuussa oli monta kohokohtaa; pääsin opettajaharjoittelun aikana lukiolaisten matkalle Lontooseen ja se reissu oli mieletön kokemus eikä  mun yks maailman lempparikaupungeista petä koskaan. Toinen kohokohta oli se, kun 4D ultrassa saatiin todellinen varmistus siitä, että meidän pieni tulokas olisi poika ja saatiin sekin kertoa kaikille ihanan kuvasarjan kanssa. Olin hieman häkeltynyt poikauutisista, sillä jostain syystä olin aina ajatellut, että minä saisin vain tyttöjä ja ajatus pojasta oli todella kaukainen. Pikkuhiljaa uutisen jälkeen totuin ajatukseen enkä nyt osaisi tietenkään kuvitellakaan muuta. Oli ihana kertoa kaikille poikauutisia ja alkaa valmistautumaan pojan tuloon. Huhtikuun kuvien perusteella ulkona on ollut jo aika lämmin ja ollaan Olivian kanssa paljon vietetty aikaa kaupungilla jätskillä ja ostoksilla. Yksi hauskimmista muistoista koko vuodelta on se, kun täydellisesti epäonnistuin huijaamaan/naurattamaan Oliviaa aprillipäivänä (lue täältä) - nauran sille usein vieläkin :D!  On kyllä ollut ihan mahtava huhtikuu minulla ja meillä. 

TOUKOKUU


Toukokuu on myös vähän hämärän peitossa, koska olin ehkä suhteellisen vauhdikkaan huhtikuun jäljiltä todella väsynyt. Riideltiin Tuomaksen kanssa poikkeuksellisen paljon ja sekä fyysinen että henkinen fiilis oli täysin lopahtanut. Vatsa alkoi kuitenkin vihdoin pyöristymään ja Tuomas sai ikuistettua muutaman ainutlaatuisen ja uskomattoman ihanan kuvan äitienpäivänä minusta, Oliviasta sekä raskausmahasta. Toukokuussa olin niiiiin ylpeä Oliviasta, kun hän sai vuoden tulokas palkinnon cheerleadingin kevätnäytöksen päätteeksi, en vieläkään oikein voi sanoin kuvailla miten iso juttu se oli minun kolmeveelle sekä meille vanhemmille. Toukokuun lopussa päästiin myös korkkaamaan Rauman mökki ensimmäistä kertaa kesälle ja siellä vietettiin Olivian nimppareita kesän ekan täytekakun kera. Toukokuussa oli paljon lämpimiä päiviä ja käytiin usein kävelemässä Turun ihanassa jokirannassa ja piknik -kausikin korkattiin Kupittaan puistossa.

KESÄKUU


Kesäkuu olikin sitten huomattavasti rennompi ja letkeämpi toukokuuhun verrattuna. Mun liitos- ja muut raskauskivut pahenivat koko ajan mitä pidemmälle raskaus eteni ja tekemisetkin ehkä sitä mukaa vähenivät. Yritin silti keksiä Olivialle tekemistä niin paljon kuin mahdollista ja kelit antoivat myöden. Kesäkuussa mentiin useana päivänä tietenkin keskiaikamarkinoille - Turun yksi ihanimmista tapahtumista koko vuonna! Käytiin Olivian ukin kanssa usein torikahveilla ja aurinkolaseja sai muistaakseni pitää usein päässä - muistaakseni aurinko jaksoi helliä melko usein! Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä ihan parhaassa seurassa ja onneksi tänä vuonna sää suosi suhteellisen hyvin juhannusjuhlijoita. Kesäkuussa oli ihan hyvä fiilis, koska kesä oli aika alussa kuten mun ja Olivian yhteinen lomakin ja syksyn ahdistavat jutut tuntuivat vielä kaukaisilta. 
2016 oli niin kahtia jakautunut kuten jo ensimmäisessä kappaleessa mainitsin. Alkuvuosi oli ihan todella kiireistä aikaa, mutta kesällä kaikki homma loppui kuin seinään, kun jäin määrittelemättömän pitkäksi aikaa lomalle. Samaan aikaan se ahdisti ja ilostutti. Tuntui, että olin juuri tottunut niin sanottuun ruuhkavuosielämään ja sitten se jo loppuikin ja askel kohti tuntematonta oli pakko ottaa. Koko alkuvuoden halusin välttää syksystä puhumista ja samaan aikaan odotin ja kauhistelin syksyn tuloa - niin ristitiirainen alkuvuosi kaikenkaikkiaan! Jatketaan toisessa postauksessa loppuvuodella, siinä sitä actionia vasta onkin ollut!

meidän joulu kuvina

tiistai 27. joulukuuta 2016



Tästä joulusta jäi mieleen

  • Olivian superkärsivällisyys. Rakkauspakkaus odotti pukkia niin kärsivällisesti ja kiltisti - ihana <3 
  • Kaunis, ihana kattaus, jonka olin kyllä suurinpirtein suunnitelutkin, mutta lopulta se luonnostui siinä tekemällä. Tykkäsin kyllä tosi kovaa. 
  • Ruokaa oli ihan likaa, kuten aina. Onneksi vain parhaita juttuja jäi hirveästi yli, niin niitä jaksaa syödä vähän pidempäänkin. (lue mäti ja graavilohi)
  • Isommassa porukassa on ehdottomasti parempi joulun tunnelma. 
  • Joulupukilla taisi olla ison juuttisäkkinsä lisäksi ainakin kaks ikeakassillista ja muutama muu pussillinen lahjoja. 
  • Nautin pari lasia viiniä ja annoin muille kopin Samuelin ruokailuista - se teki niiin hyvää, mutta jestas mikä ikävä mun tuli pientä miestä aamuyöstä. 
  • Aatto on melkoista sähellystä ja siihen liittyy niin paljon odotuksia, jonka takia joulupäivä on mun lempparipäivä. Saa leikkiä lasten kanssa uusilla ihanilla jutuilla ja vaan nauttia tunnelmasta ja olla. 
  • Kukaan ei jaksanut syödä jälkkäreitä. Mitenhän mun uv:n jälkeisen herkkulakon käy, kun lähes kaikki jäi meidän jääkaappiin...
  • Rumat joulupaidat tulivat jäädäkseen ja ne loivat jotenkin rennomman joulutunnelman kaikille! 
  • Mun lapset ovat olleet ilmeisestikin maailman kilteimpiä yksilöitä lahjamäärien perusteella. 
  • Samuel nukkui koko aattoillan ja täten missasi kaiken tärkeimmän, mutta ei tuntunut häntä haittaavan. Hän sai sitten joulupäivänä ihastella valmiiksi avattuja lahjojaan. 
  • Itsetehty fudge ja wiener nougat ovat olivat taivaallista!
  • Meillä oli erityisen fiksu pukki, kun toi joulupukki joulupukki -laulun sanat mukanaan. Ei tarvinnut laulaa sitä ainoaa versiota jonka kaikki osaavat. :D
  • Uusi (Olivian) tapa syödä mätiä on dipata keitettyä perunaa mätipalluroihin. Muut eivät testanneet tätä tyyliä, mutta Olivia kehui! 
  • Tippa tulee joka kerta linssiin liikutuksesta, kun toinen on niin jännittyneenä, mutta silti niin innoissaan joulupukista. 
  • Vaikkakin kalapöytä vie lämpimät jouluruuat mennen tullen, niin joulun ykkönen on silti myöhään yöllä kasattu juustopöytä port viinin kanssa. 
  • Vaikka kuinka koittaisi pitää lahjat minimissä, niin aina se määrä lähtee käsistä.
  • Näin aikuisenakin on ihanaa saada täydellisiä nappilahjoja pukin antamana. 
  • lumeton, musta joulu ei haittaa, kun tarpeeksi jouluttaa ja panostaa tunnelman luomiseen. 
  • Joka vuosi luvataan, että ensi vuonna ei osteta liikaa ruokaa ja, että muistetaan tämän vuoden överiys. Never happens..
  • Onneksi on iso parveke mihin kaikki ylimääräinen ruoka mahtuu kylmään.
  • Aina jokin unohtuu joulupöydästä tai koristuksesta tai jostain.
  • Jouluun kuuluu more is more -tyyli, ei sille vain voi mitään. 
  • Elektroniikka jäi taka-alalle hyvällä omallatunnolla ja se oli hyvä juttu.  
  • Joulu on samaan aikaan liian nopeasti ja liian hitaasti ohi. Arkeen on silti todella pitkä pudotus.
  • Ähky on aina vakio. 
  • Ihanat läheiset ja maailman ihanimmat lapset <3
  • Tässä joulussa parasta oli täydellinen yhdessäolo ilman mitään kiireitä ja stressiä. 
  • Ensi vuotta odotellessa!

Merry Christmas

lauantai 24. joulukuuta 2016

Me halutaan koko perhe toivottaa ihanaa ja rauhallista joulua kaikille Mini & Me -blogin lukijoille <3 Ottakaa aikaa, tehkää kaikkea kivaa, rauhoittukaa, pussailkaa ja halailkaa, syökää paljon ja vain niitä omia lemppareita ja sanokaa "rakastan sinua" kaikille, jotka sen ansaitsevat. Muistakaa niitäkin, jotka asuvat kaukana, fiilistelkää ihan pieniäkin asioita, antakaa itsellene lupa nauttia ihan mistä haluatte, iloitkaa antamisesta ja saamisesta ja naurakaa lasten kanssa aidosti vatsan pohjalta. Unohtakaa isot ja pienet murheet, älkää välittäkö sateesta, uskokaa joulun taikaan ja olkaa vaan aidosti onnellisia. Älkää enää ottako stressiä, tanssikaa ja syökää suklaata, pelatkaa pelejä ja olkaa läsnä. Tehkää joulusta omanlaisenne ja antakaa sen näkyä kaikessa mitä teette. Pus!




Three Months

perjantai 23. joulukuuta 2016


Tänään, aatonaattona, täytin kolme kuukautta!

- En edelleenkään, todellakaan nuku öisin 1,5 h pidempiä unipätkiä! Muahaha!
- Päikkärit hoituvat ihan kivalla kaavalla. Pari tuntia paristi päivässä ja pikku torkkuja siihen päälle - oikein bueno.
- Syön nyrkkejäni koko ajan, omnom.
- Minä nauran! Vähän sellaista omanlaista naurua, mutta naurua se silti on.
- Liikun ihan hirveästi selällään ollessani. Ei mua ainakaan mihinkään korkealle uskalla enää yksin jättää.
- Minulla on jo vähän huumorintajua, sillä aika hyvin tajuan, että koska kuuluu hymyillä ja nauraa. Tällä hetkellä äidin hyvin oudot ääntelyt ovat parasta naurukamaa sekä se kun mun käsiä jumpataan hirveällä sykkeellä.
- Ruoka on selkeästi löytänyt perille, katsokaa nyt noita miehen poskiani.
- Nyt sitten koon 68 vaatteet ovat sopivia - äkkiä se vaatekoko muuttuu, enkä edes kerkiä pukemaan kaikkia kivoja vaatteita, mitä laatikkoni ovat pullollaan.
- Tykkään autoilusta ja vaunuilusta oikein paljon.
- Mun perusilme on aika totinen kulmakarvat rutussa -tyyliin, mutta se vaan lisää mun uskottavuutta, sitä mieltä olen.
- Vihaan sitä, kun meillä on kiire lähteä johonkin. Silloin huudan keuhkot tyhjiksi satavarmana.
- Jälleen kerran mun neuvolat laahaa perässä, enkä tiedä tämän hetkisistä mitoistani mitään. Kaksikuisena painoin hieman päälle kuusi kiloa ja n. 63 cm pitkä.
- Huomenna on jouluaatto, eikä mulla ole hajuakaan mitä se meinaa <3


Piparkakkulinna

torstai 22. joulukuuta 2016

Lupasin teille postausta meidän tämän vuoden piparkakkutal...anteeksi, -linnasta. Näytin Olivialle kuvaa pienestä todella vaatimattomasta ja minimalistisesta piparkakkutalosta, mutta Olivia osoitti sen alla pilkahtavaa kuvaa, jossa oli kenenkäs muun linna kuin itse Elsa prinsessan. Ei minua piparihuumassani tarvinnut montaa kertaa suostutella ja alettiin heti tuumasta toimeen tekemään frozen linnaa tämän joulun piparitaloksi. Tämä oli toinen kerta kun käsittelen pikeeriä ja linnan osat on leikattu ihan omasta pästä, eli vähän sellaiset lasit päähän, kun kuvia katselette. Niin ja sain neuvoksi, että ei ole olemassa asiaa, mitä ei voisi hirveällä määrällä pikeeriä ja tomusokeria peittää ja otin sen vähän niinkuin ohjenuoraksi tätä tehdessä.


No onhan se vähän reppanan näköinen, mutta olen kyllä ylpeä tekeleestäni ja käytin tähän luvattoman paljon aikaa, vaikka uskotte varmaan, jos sanon, että olisi ollut pari muutakin juttua tehtävänä tässä! Ja itseasiassa käytiinkin Olivian kanssa pieni keskustelu ja minä, aikuinen ihminen oikeasti pahoitin mieleni ja itkin (oikeasti) sitä vielä Tuomaksellekin illalla. Vähän alustan kertomalla, että Tuomashan on ehkä suurin pessimisti ei pety - tyyppinen ihminen ja viimesen päälle realisti, joka ei turhasta intoile. No.. minä taas, kuten ehkä arvaattekin, olen ihan päinvastainen ja mielestäni kaikki on mahdollista ja ihanaa ja kivaa ja niin, tiedättehän te. Olen ajatellut, että hittovie mun lapset perii toivottavasti tässä asiassa mun geenit ja vaikka eivät perisikään, niin kasvatan sen pessimismin pois heistä. Niinhän mä luulin. Kun linna oli valmis ja minä leijuin jossain katon rajassa ja silmät kiiluen ja suu vaahdossa selitin Olivialle, että vitsi miten näppäriä me oltiin ja kuinka hieno tekele me ollaan tehty, niin jouduin keskelle tätä keskustelua:

Olivia: "Äiti tää ei näytä kyllä yhtään samalta kun siinä kuvassa"
Tässä kohtaa meikäläinen oli valmis heittämään koko roskan lattialle ja sanomaan arvon tyttärelleni, että on hyvä ja tekee itse sitten samanmoisen kuin kuvassa. En tietenkään tehnyt niin, vaan yritin tehdä tilanteesta opettavaisen. 
Aija: "Kulta muistathan, että omia ja toisten töitä tulee aina kehua ja kunnioittaa. Ethän sä haluaisi, että minä haukkuisin sun piirrustuksia, kun tuot niitä mulle päiväkodista joka päivä näytille ja sano, että ei tuo näytä vaikka Olafilta?"
Olivia mietti hetken ja vastasi: "No onhan se äiti toooosi hieno ja ainakin se pysyy pystyssä hei!"
Okei myönnän, että naurahdin vähän enemmänkin tässä kohtaa, vaikka se vähän kirpasikin.. Eikai sitä tyttö mitään geeneilleen mahda ja mitä sitä nyt turhaan kattoon asti hyppimään kun voi keskittyä elämän realiteetteihin <3 Ja oli hän linnaa kuitenkin kehunut päiväkodissa ja isälleen esitteli sen heti, kun tuli kotiin. Ihana tyyppi! 

ps. On tuolla jossain kaiken ton sokerin allao oikeasti vähän pipariakin!

Tämän joulun soodat

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Heipsan! Mua niin harmittaa tämä postaustahti, koska mulla olis teille niin paljon kaikkia ihania kuvia ja juttuja kerrottavana, mutta mun aika ja ennenkaikkea jaksaminen ei vaan riitä kaikkeen. Samuel nukkuu jälleen ihan päin sanonko mitä ja meikäläinen on useamman vuorokauden tai jopa viikonkin vetänyt keskimäärin neljän tunnin katkeavilla yöunilla. Tänään roudasimme Samuelin sängyn keskelle Olivian huonetta ja Olivia pääsi meidän viekkuun josko näin minä ja Samppa edes vähän enemmän unta öisin. 

Mutta siis me ollaan touhuttu hirveästi kaikkea joulujuttuja, kuten aiemmistakin postauksista on varmaan jo tullut selväksi. Piparit ovat selväsit olleet meidän tämän vuoden juttu ja huomenna taidankin näyttää teille meidän ihan ensimmäisen Frozen piparilinnan. Sen tarina onkin kertomisen arvoinen ja onhan se linna nyt aika siisti! Pipareiden lisäksi ollaan useaan otteeseen tehty soodataikinasta erilaisia koristeita. Tänä vuonna kastehelmi -astioilla painellut soodataikina sydämet kuusen oksalla ovat ehkä the thing ja olihan minunkin pakko kokeilla, vaikkakin jätettiin kastehelmi suosiolla pois, koska se vähän jo kyllästytti.  


Soodataikinaohje: 
1 dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa
1,25 dl vettä

Sekoita kaikki ainekset keskenään kattilassa ja lämmitä seos miedolla lämmöllä. Taikina on valmista, kun siitä tulee sellaista puuromaista ja se kiinteytyy. Älä keitä yli, koska siten taikinasta tulee todella murenevaa, eli ota taikina heti pois liedeltä, kun se alkaa muistuttaa puuroa, koska se jatkaa kiinteytymistään sen jälkeenkin kun otat liedeltä pois. Laita taikina toiseen kulhoon ja peitä kostealla liinalla. Taikina on valmista työstettäväksi, kun se on kokonaan jäähtynyt. Kauli ja tee haluamiasi koristeita eri tavoin. Anna koristeiden kuivua vuorokausi huoneenlämmössä tai paista uunissa 75 asteessa noin tunti.


Me kaulittiin taikinaa ihan sellaisenaan ja kaulittiin taikinaan erilaisia kuvioita, jonka jälkeen paineltiin muotilla koristeet, pillillä ripustusreikä ja kuivumisen jälkeen pistettiin erivärisiä juuttinaruja. Kaulittiin havunoksia, lumihiutalekoristetta ja lisäksi käytin jälleen niitä samoja kirjainmuotteja mitä näihin nimipipareihinkin käytin. Me tehtiin kuusenkoristeita ja pakettikortteja nimillä ja ilman meidän muutamasta soodataikinaerästä. Olivia rakastaa muovailla, joten luonnollisestikin tämän kanssa näpertäminen oli yhtä kivaa, vaikkakin äiti oli vähän ehkä liikaakin päättämässä mitä tehdään ja millaisia tehdään - ei sitä itselleen ja visioilleen välillä mitään voi!

Huomenna kannattaa siis ehdottomasti olla kuulolla, kun esittelen meidän vuoden 2016 piparkakku"talon", joka ei tietenkään ole enempää eikä vähempää kuin Elsan Frozen linna. Unia ihanat! Psssst - se on kolme yötä jouluun - äääk <3

Haaveammattina paketoija

sunnuntai 18. joulukuuta 2016



Eilen illalla ja tänään aamulla sain vihdoin sen verran omaa aikaa, että pääsin oman lempipuuhani ääreen nimittäin paketoimaan lasten joululahjoja! Mietin aamulla, että voi että kun musta tulisikin isona paketoija - se olis niin siistiä. Luulen kuitenkin, että pidän silti kiinni tosta mun ehkä silti ensteks lemppareimmasta urahaaveesta ja jätän nää paketointipuuhat ihan vaikka vaan harrastukseksi. Mutta ehdottomasti, jos opehommat alkaa joskus kyllästyttämään, niin mä pistän paketointibisnekset pyörimään! Haha! Noh, mutta ihan tosissaan mietin tämän vuoden paketteja ihan tosissaan ja halusin tehdä paljon erilaisia, lähinnä siksi, että en osannut päättää mun kaikista visioista, että mitä toteuttaisin. Halusin selkeitä, luonnonläheisiä ja kauniita paketteja. Olivia ja Samuel (varsinkaan) eivät pakettien ulkonäköön hirveästi kiinnitä huomiota, koska se sisältö varmaan on se tärkein toistaiseksi, joten haluan, että paketit hivelevät omaa silmää sen hetken ennen  kuin ne revitään kappaleiksi. Käytin oikeasti monta tuntia ja iltaa ja iltapäivää näiden suunnitteluun - haha! Oli se sen arvoista.


Käytin paketointiin tänä vuonna: 
  • läpinäkyvää teippiä ja sakset
  • Valkoista paperia (Ikeasta ostettu lasten iso maalausrulla)
  • Mauri Kunnaksen joulupukkipaperia
  • Ruskeaa voimapaperia
  • Tigerin harmaata voimapaperia (pinkkiä toiselta puolelta ja näissä kuvissa väri näyttää vähän väärältä. Väri on oikeasti nätti tumman harmaa)
  • Mustaa paperiteippiä (nuo "läiskät" valkoisissa paketeissa) 
  • Mustaa, ruskeaa ja valkoista juuttinarua
  • Valkoista tekonahkanarua
  • Valkoista lahjapaperinarua ja mustavalkoista narua
  • Koristekulkusia
  • Tigerin pieniä pakettikortteja
  • Itsetehtyjä soodataikinakoristeita (osaan painettu kuusenoksalla kuviota ja nimi)
  • Kuusen- ja eukalyptuksen oksia
  • Dymoa
  • Liitutauluklipsejä (Tiger)
  • Valkoinen liitutussi
  • Pieni kuusenkoriste (Tiger)
  • Mustaa tussia


Hihkuin ilosta, kun kaikki mun visiot toimivat ja paketeista tuli niin suloisia! Melkein tekisi mieli perua pukki ja laittaa lahjat jo nyt koristmaan kuusen alusta - haha! Olivia ei kyllä malttaisi jättää niitä rauhaan, joten jätetään ne vielä toistaiseksi koristamaan kellarin häkkivarastoa. Täytyy sanoa, että meillä on tänä(kin) vuonna katseltu joulupukki ja noitarumpu ainakin kerran päivässä ja siksi oli pakko ostaa tuota ylisuloista lahjapaperiakin ja nyt kun näitä kuvia katselen niin vähän harmittaa etten paketoinut enemmänkin paketteja siihen. Onneksi vielä on muutama paketti paketoitavana, niin saan vielä mahdollisuuksia käyttää mitä tahansa näistä ideoista! 

Mitäs pidätte? Panostetaanko teillä paketointiin vai kääritäänkö ne äkkiä aattoaamuna ensimmäiseen paperiin mitä löytyy? Tällä hetkellä nämä värit miellyttävät mua ihan kaikessa oli kyse sisustamisesta, pukeutumisesta tai näköjään jopa paketoinnista. Punainen ei vaan tällä hetkellä iske ja siksi sitä ei näy edes joulupaketeissa. Silti nämä mielestäni henkevät aika paljon joulua minulle. Ai että mä rakastan tätä puuhaa - saanko tulla teillekin paketoimaan?