Ipanahipat -arvonta suoritettu!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Heippa! Anteeksi tämä pieni selittämätön hijlaisuus, mutta influenssa nappasi minut kamalaan syleilyynsä ja edelleen painiskellaan kuumeen kanssa. Ihan järkyttävä tauti ja eilen jo hetken mietinkin, että en enää muista edes miltä tuntui olla terve ja pystyä normaaleihin askareihin. Tänään uskaltauduin suihkuun pesemään hiukset ja sen jälkeen piti levätä yli tunti, että jaksoin avata koneen. Hieman jännittää miten Olivian synttäreiden käy ja etenkin se, saako Olivia tartunnan. Nähtäväksi jää...

Postauksen pointti oli kuitenkin se, että Ipanahipat -liput on nyt arvottu ja random.org valitsi voittajaksi Päivin! Hurjasti onnea!! :) 

Nyt kaikki sormet ristiin, että jaksan panostaa juhliin ajoissa ja että muu perhe pysyy terveenä! Nyt ei olisi lainkaan aikaa tälläiselle turhalle! 

Pysykää terveenä ja toivottavasti jaksaisin taa pian olla täälläkin täysiä mukana - pus!

Huurteiset synttärikutsut

torstai 21. tammikuuta 2016


Synttärikutsut on nyt suunniteltu, tehty ja lähetetty. Aluksi ajattelin, että joku muu saisi suunnitella sekä toteuttaa nämä, mutta pöh. Itsekin osaan ja kärsivällisyyttä ja silmää löytyy, niin miksi vaivata ketään muuta tämmöisellä. Oli ihan superihanaa tehdä näitä kutsua. Tein varmaankin joku viisi erilaista kutsua ja viimeisin sitten oli the one. Synttäreiden teema tuskin jää epäselväksi, vaikka itse disney-tyypit eivät siinä esiinnykkään. Voitte vain kuvitella kuinka ossina mun pieni Elsani näistä oli, kun haettiin nämä kuvaliikkeestä. Pakko muuten sanoa, että Turun Kamera-Aitasta saa ihan mieletöntä palvelua ja laatu on ihan ykkösluokkaa - suosittelen teetättämään kaikki kuviin liittyvät jutut siellä. 

Joku varmaankin huomasi, että synttäreitä ei tänä vuonna pidetä kotona, vaan ihanassa jäätelöbaari Harmoniassa blogiyhteistyön merkeissä. Haluan edelleen pitää Olivialle vain yhdet synttärit ja kutsua sinne kaikki meidän läheiset kerralla mukaan ja mitä vanhemmaksi Oliviankin ystävät kasvavat, niin meidän kotiin ei vain mahdu juhlimaan lähemmäs 30 henkeä, joista kymmenen on lapsia. Harmoniassa on hurjasti tilaa ja lapsille tilaa juhlia kunnolla.

Synttäreiden to do -lista kasvaa koko ajan ja aika alkaa uhkaavasti loppua, vaikka vielä viikko sitten aikaa tuntui olevan ihan hulluna. Onneksi minulla on apukäsiä ja tärkeimmät jutut on jo hankittu. Ihanaa - mun minityyppi saa kyllä unelmiensa synttärit ihan pian! <3 

Mitäs pidätte - huutavatko kutsut Frozenia vai voiko mennä metsään? Olenko ainoa, joka lähettelee paperikutsuja synttäreille? :)

Ipanahipat - lippuarvonta!

tiistai 19. tammikuuta 2016

Ihanaa, kun Turussa jälleen tapahtuu lapsille ja oikeastaan ihan koko perheelle jotain! Lauantaina 30.1. Turun messukeskuksessa järjestetään Ipanahipat teemalla matka maailman ympäri. Ohjelmaa on ihan laidasta laitaan ja esiintyjät ovat varmastikin jokaisen lapsen top 10 -listassa. Hevisaurus, Muumit, Mimi ja Kuku sekä se Olivian suosikki Ville Viking ilahduttavat lapsia koko päivän (9-17)! Tarkemman päivän ohjelman voit kurkata täältä ja muu yleinen info löytyy helposti täältä. Olivia pääsee tapahtumaan sedän ja Laura -tädin kanssa, koska itse olen niin kiireinen synttärivalmisteluiden kanssa. Laura lupasi taltioida tapahtuman parhaat palat kuviin ja katsellaan niitä sitten täällä tapahtuman jälkeen. Olivia on kyllä onnekas <3 

Ipanahippojen nettisivuilla oli kiteytetty tapahtuma aika kivasti ja houkuttelevasti näin: "Ipanahipoissa yhdistyy kiireetön yhdessäolo, hauska tekeminen, uudet kokemukset ja huikeat elämykset. Festari tarjoaa lapsille ja heidän perheilleen liikuntaa ja seikkailua, taide-, askartelu- sekä kädentaidon työpajoja, teatteria, musiikkia, tanssia ja muuta mukavaa tekemistä sekä mielenkiintoista nähtävää."


Parasta tässä tietenkin on se, että minä saan arpoa jollekkin onnekkaalle kaksi lippua Turun Messukeskuksen Ipanahipat -tapahtumaan! Jätä kommentti tähän postaukseen ja muista jättää sähköpostiosoite mukaan, niin liput löytävät mahdollisimman pian perille ennen ensi viikon lauantaita! Arvonta päättyy sunnuntaina 24.1. klo 24.00.  

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3! 

Liian hurja mäki

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viikonloppu tuli ja viikonloppu meni! Siinä missä joulukuussa oli ihan järkyttävät kelit, niin tammikuu on hellinyt meitä kyllä ihanilla talvikeleillä. Okei, liika pakkasta on liikaa, mutta ainakin tänä viikonloppuna oli just eikä melkein täydellistä ihan kaikin puolin. Lauantaina hitaan aamun jälkeen lähdettiin Impivaaraan nauttimaan perinteisestä talvipäivästä ulkona. Tuomas lähti hiihtämään ja meidän oli Olivian kanssa tarkoitus stiigailla mäissä, mutta ne olivat meidän neidin mielestä ihan liian hurjia ja hän päätti, että mielummin istutaan hangessa ja syödään puhdasta lunta. No. Sitähän hän sitten teki. Kun Tuomas oli saanut hiihdettyä, niin paistoimme katoksessa makkarat ja vaahtokarkit, juotiin kuumaa kaakaota ja tottakai vielä vedettiin napaan perus sokerimunkit. Ai että - parasta talvessa ja pikkupakkasessa! Tuolla oli ihan hurjana ihmisiä ja jotkut viettivät 10 v synttäreitäänkin pulkkamäessä herkkuja notkuvan pöydän kanssa - ihana idea! Pakko myöntää, että kyllä minuakin vähän hirvitti se iso jäinen mäki ja se hurja määrä räkäposkisia pikkulapsia nauttimassa vauhdin hurmasta!


Tänään vietettiin Olivian kanssa kahdestaan aikaa ulkona lunta puhallellen, sisällä hamahelmillä puuhaillen ja myöhemmin Olivian ystävän synttäreillä. Tuo minityyppi ei millään malttaisi odottaa omia bileitään. Joka ikinen päivä aloitetaan kysymyksellä: "äiti onhan tänään jo mun synttärit!?" Onneksi enää ei ole pitkä aika <3 

Pakko muuten kysyä, mitä ihmettä tuon lumen syömisen kanssa oikein voi tehdä? Tänään autoa ajaessani takapenkiltä kuului maiskutus ja "onpas mulla nälkä" samalla, kun Olivia söi lunta kenkiensä pohjista - en kestä!!! 

ps. Millaisia inspispostauksia toivoisitte synttäreiden osalta? :) 

Elämäni aakkoset

lauantai 16. tammikuuta 2016

A  niin kuin aikuisuus. Jotenkin mulle todella tärkeä asia, jonka saavuttamisen oikeasti huomasi sitten, kun se oikeasti oli saavutettu. Voin ainakin itse sanoa, että tunsin oikeasti olevani aikuinen siinä 24-25 -vuotiaana, kun oikeasti ymmärsin mitä olen ja enemmänkin sen mitä haluan olla. Se oli mulle todella tärkeää.

B niin kuin brunssi. Rakastan brunsseja ja voisin aina syödä vaan brunsseja. Lounaaksi brunssi, päivälliseksi brunssi ja iltapalaksi brunssi - se olisi parasta. Mitä perinteisempi sen parempi!

C niin kuin coffee. Joskus en pitänyt siitä yhtään. Sitten alkoi opiskelu ja mikä olisikaan opiskelijan parempi ystävä kuin kahvi. No ei mikään. Kahvia menee nykyään ihan kamala määrä, mutta yritän hieman vähentää päivittäistä määrää. Mut on se vaan niin hyvää ja kuuluu niin moneen tilanteeseen. 


D niin kuin DIY. Rakastan tehdä itse juttuja ja teenkin jonkin verran. Tarvitsen vain inspiksen ja rutosti aikaa. Vihaan jättää mitään kesken, joten DIY -proggikset ovat usein vuorokauden projekteja. Lemppareimpia ovat olleet meidän sängynpääty, Olivian tiipii -teltta, muistitaulu ja pikku jutut mitä ollaan tehty.

E niin kuin Englannin kieli. Puhun suomea, arabiaa ja englantia hyvin. Silti jotenkin englannin kieli menee arabian edelle siinä miten paljon helpommin se tulee tunteissa ja muutenkin automaattisesti esiin. Esimerkiksi Oliviakin osaa englantia todella paljon enemmän kuin arabiaa. Asia vähän harmittaa minua, mutta kyllä me se arabiakin vielä hiotaan kuntoon yhdessä.

F niin kuin Fazer. Lähes kaikki mitä Fazeriin liittyy. Suklaat, karkit, leivokset, kahvilat. Fazerilla ei ikinä voi mennä vikaan.

G niin kuin Greyn anatomia. Ehdottomasti mun yksi lempparisarjoista. Muita lemppareita Dexter ja Silta.

H niin kuin herkkyys. Olen herkkä ja itken koko ajan. Ilot ja surut - ihan sama, niin minä itken.

I niin kuin intohimo. Olen intohimoinen kaikessa mitä ryhdyn ja olen ihan rikki, jos jokin menee omasta kämmistä johtuen pieleen. Oikeastaan minun on hyvin vaikea tehdä mitään, jos en ole siinä intohimoisesti mukana. 


J niin kuin juhlat. Olivian syntymän jälkeen olen löytänyt itsestäni pienen party planner - minän. Nautiin niin paljon juhlien suunnittelusta, toteutuksesta ja tottakai itse juhlista. Minua on hieman loukannut naureskelut mun ylimalkaisista panostamisista - mitä ihmettä! Itse olen ihan fine, jos ihmiset pitävät ns. perussynttäreitä lapsilleen, mutta jos itse pidän keskivertaista prameammat, niin miksi minä olen se turhamainen ja nolo? En voi ymmärtää, mutta se on yksi harrastus minulle muiden joukossa, josta nautin. Ihanat ystäväni ovat jo valmiiksi varanneet minut suunnittelemaan ja järkkäämään kaikki mahdolliset partyt mitä eteen tulee - teen sen mielelläni! 


K niin kuin koti. Mulle koti on todella tärkeä paikka - oikeastaan se kaikista tärkein. Kotiin on aina ihana tulla ja kodista on ihana pitää huolta. Koti on ehdottomasti siellä missä perhe on ja kodista voi aina tehdä viihtyisän ja oman. En malta odottaa, että saamme jokin päivä ihan oikeasti oman kodin, josta tehdä se ihan maailman paras ja turvallisin paikka <3. 


L niin kuin lumilautailu. En tiedä olenko kertonut koskan täällä, mutta olen pienempänä ollut todella intohimoinen lumilautailija ja harkitsin hetken pienen jo kuusamoon laskettelulukioonkin menemistä. Harmitti asua etelä-Suomessa, koska olisin vain halunnut laskea ja Tampereen Mustavuori ei oikein ollut se lempparein.

M niin kuin matkustus. En voisi elää ilman, en voisi kuvitella yhtä kokonaista vuotta ilman. Ahdistun, jos matkaa ei ole suunnitteilla ja ahdistun, jos en pääse matkustamaan. Rakastan ihan jokaista asiaa, joka matkustamiseen liittyy. Kohteen päättäminen, lippujen osto, matkan suunnittelu, lentokentällä latten kanssa odottelu, harhailu uudessa paikassa, uuden kulttuurin opettelu, uudet ruoat ja uusiin ihmisiin tutustuminen ja täydellinen aivojen nollaaminen. Ilman tätä kaikkea vuosittain en voisi elää. 


N niin kuin nauraminen. Voisipa aina vain nauraa.

O niin kuin Olivia. Mun elämä. Mun rakkaus. Mun kaikkeni. Olivia on tehnyt musta maailman onnellisimman ja ylpeimmän äidin mitä maa päällään kantaa. Vaikka lapsen saamisen jälkeen harmaat hiukset ovat triplaantuneet, niin joka ikinen sekunti on ollut sen arvoista. 

P niin kuin perhe. Olen kasvanut todella perhekeskeisessä suvussa ja meillä oli tupa ihan täynnä lähes joka viikonloppu. Täti ja eno ja läheisimmät ystävät tulivat ja menivät ihan soittelematta tai sen kummempia suunnittelematta. Kotimme ovet olivat aina avoinna läheisille ja ruokaa riitti aina ihan kaikille. Olen yrittänyt pitää kiinni tästä niin paljon kuin mahdollista ja mielestäni onnistunutkin siinä. 

R niin kuin rakkaus. Tärkeintä maailmassa.

S niin kuin Syyria. Mun sydän on hieman särkynyt äitini kotimaan puolesta ja sen takia, etten ole vieläkään päässyt sinne oman lapseni kanssa tutustumaan sen puolen sukuuni. Rakas isoäitini ja tätini eivät ole koskaan nähneet Oliviaa ja se tekee pahaa. Joka ilta toivon sydämessäni, että Syyriassa vihdoin voitaisiin päästä rauhaan ja, että pian pääsisimme nauttimaan siitä ihanasta maasta aivan kuten ennenkin.

T niin kuin Tuomas. Elämäni tärkein ystävä ja kumppani ja ainoa ihminen johon voin luottaa 110%. En voisi kuvitella elämää ilman ja toivon, että voisimme nauttia toistemme ihanasta ja ärsyttävästä seurasta vielä monta kymmentä vuota. 

U niin kuin unelmat. Olen mun unelmista usein puhunutkin täällä ja unelmat ovat iso osa mun elämää. Ne on mulle tärkeitä ja mulla pitää aina olla unelmia ja mun pitää aina olla niitä saavuttamassa. 


V niin kuin viikonloppu. Opiskelijaäitinä viikonloput ovat merkitykseltään paljon suurempia kuin koskaan ennen. Viikonloppuisin saa olla tekemättä mitään ja vain olla lapsen kanssa rauhassa. Joskus otan ihan liikaa stressiä viikonlopuista ja yritän ahtaa liikaa tekemistä kahteen päivään, mutta viime aikoina olen onneksi tajunnut höllätä ja parhaat viikonloput ovat olleet niitä, kun ei olla tehty juuri mitään.

Y niin kuin ystävät. Minun historiani ystävyysasioissa on ollut aika rankka. Olen aika ehdoton ystävä ja otan vastaa hyvin vähän henkilökohtaista paskaa, jos näin voi sanoa. Jos mun mitta täyttyy ystävän tekemistä ikävistä asioista, niin se on heipähei pian. Minulla on maailman paras pieni ystäväpiiri ja se riittää minulle ja en halua tuhlata hetkeäkään ajastani ihmisiin, jotka eivät arvosta sitä. Jos en sovi jonkun ihmisen elämään, niin mun ei tarvitse sopia siihen - se on ihan fine. Monta tärkeää suhdetta minulle on mennyt vessanpöntöstä alas, mutta en ole koskaan niitä surrut tai katunut, lähinnä ollut huojentunut. 


Ä niin kuin äitiys. Parasta mitä minulle on tapahtunut. Äitiys on kasvattanut minua paljon ja pidän asemaani maailman arvokkaimpana. Silti minulle on tärkeää, että olen myös muuta kuin ihan vain ja aina äiti. Haluan olla supertyyppi omassa ammatissani, haluan olla paras vaimo ja ystävä ja haluan rakentaa minua, jotta sitten kun äitiä tarvitaan joskus vähemmän, niin minulla on oikeasti jotain muuta mitä olla ylpeänä.





Nyt ei suju

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Lapsi kiukkuaa minkä ehtii.
Pää lyö ihan tyhjää.
Väsyttää.
En ole päässyt opiskelumoodiin vielä lainkaan.
Kylmyys.
Atooppinen iho, joka on ihan rikki. 
Inspiksen puute.
Koko ajan itsestään sotkeutuva koti. 
En tiedä mitä kuvaisin, vaikka haluaisin.
Hoitamattomat asiat.
Blogin (ja kommentoinnin) hiljaisuus. 
Macaronsien mahdollinen leipominen itse piakkoin.

Nämä asiat ärsyttävät ja lannistavat minua juuri nyt.

Lapsi on niin reipas ja suloinen.
Tulevat synttärit.
Opeharjoittelun alkaminen jälleen.
Lumi.
Halu tehdä kaikenlaista.
Uusi harrastus, josta ihan oikeasti pidetään Viivin kanssa kiinni - vesijuoksu! :D
Oma aika.
Silta -sarja.
Ystävät.
Tulevaisuus.
Tuomas.
EOS -huulirasva sekä bepanthen -voide.

Nämä asiat tekevät mut onnelliseksi juuri nyt. 


Jotenkin niin erikoinen olo juuri nyt, kun kaikki on hyvin ja sujuu, mutta ei jotenkin kuitenkaan sujukkaan - ainakaan juuri niin kuin itse haluaisin ehkä. Harmittaa tämä blogin hiljaiselo oman tyhjän pään takia ja siksi toivoisinkin niiiiin paljon, että te kertoisitte minulle mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Anything! Shoot! Intoa puhkuu ja aikaakin kyllä riittää, mutta jotenkin jumitan ny ihan täysin enkä saa synnytettyä tekstiä tai kuvia oikein mistään. 

Kiitos jo etukäteen teille ihanille, jotka jaksatte ja haluatte tätä ressukkabloggaajaa auttaa! 

ps. Voi elämä miten voi piristää tunnin vesijuoksu ja juoruilu ystävän kanssa, suosittelen isosti!

synttäri-inspistaulu

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Synttärit lähenevät ihan hurjaa vauhtia ja suunnittelut ovat olleet täydessä tohinassa jo noin viikon ajan. Ihan hirmuisen vaikeaa ei varmaankaan ole arvata näiden 3 -vuotissynttäreiden teemaa. Frozen -teemalla siis mennään alusta loppuun, joskin olen itse pyrkinyt ihan vähän muokkaamaan juhlia hieman talven ihmemaa -tyylisemmiksi. Olivia hihkuu jo kaikkea "Frozenin väristä", joten en usko meneväni vikaan sillä, että Elsan ja kumppaneiden pärstät eivät komeile ihan joka paikassa! Paljon glitteriä, lumihiutaleita, valkoista, sinistä ja hopeaa - niistä on meidän frozen -juhlat tehty.

Tänä vuonna synttäreitä ei järjestetä kotona, vaan paikkana toimii ihan erityinen ihana kahvila Harmonia. Olen tästä niin iloinen, koska voimme nyt pitää vain yhdet juhlat ja kutsua sinne kaikki tärkeimmät ihmiset mukaan. 

Mitä itse juhliin tulee, niin yllä olevat Pinterest -kuvat kertovat jo aika paljon! Kakkuun tulee glitteriä ja lumihiutaleita, macaronsit ovat sinisiä ja kimaltavia. Glitteriä löytyy juomamukeista sekä ilmapalloista. Jäätelöbaari menee jäätemassa loistavasti ja suolaiseen ruokaan tulee mm. "Elsan letti" sekä tähtitaikasauvoja. Leikimme varmaankin "Olafin nenää" ja ongimme tee-se-itse-lumiukkoja. Kuvia otamme frozenhahmojen kanssa ja taustalla soi todennköisesti let it go ja I love summer. Koristeisiin ujutamme myös leffan parhaimpian sloganeita sekä glitterisiä käpyjä ja oksia. 

Yritän parhaani mukaan toteuttaa elegantit, mutta silti lapsenmieliset Frozen -juhlat mun ihan lempparille ja älyttömän suurelle Frozen -fanille. 

Synttärisankari ei pue päälleen perinteistä markettien Frozen-mekkoa, vaan päälle teetätetään joka prinsessan tyylikäs unelmahame. Nyt on ollut niin spesiaalia, kun on saanut fiilistellä juhlasuunnittelua yhdessä Olivian kanssa. Tänään katseltiin sylikkäin kuvia mekoista ja kakuista vaikka kuinka pitkään <3

"Äiti mä luistelen ihan kuin Elsa!"

perjantai 8. tammikuuta 2016

Näin kuului huudahdus, kun Olivia oli ensimmäistä kertaa luistimien päällä. Hih. 

Aika rapeat kelit meillä ollut viime aikoina! Hassua, kun tänään tuntui superlämpimältä, kun ulkona oli 12 astetta - haha! Vaikka mittari näyttikin 26 astetta miinusta loppiaisena, niin me uhmattiin ihan kaikkea mahdollista, napattiin luistimet kainaloon, puettiin miljoona kerrosta vaatetta ja lähdettiin viereiselle luistelukentälle. Komeat 20 minuuttia me siellä pystyttiin olemaan ja sitten hipsittiin äkkiä autoon ja hurautettiin Ikeaan kaakaoille. 


Olivia oli luistelusta superinnoissaan ja nauru raikasi koko sen 15 minuuttia, mitä hän touhua jaksoi! Kyllähän ne jalat olivat aika makaroonia lähes koko ajan, vaikka olihan siellä pieniä merkkejä luistelun näköisistä liikkeistä ja siitä, että tyttö voisi pysyä nanosekunnin ajan pystyssä ilman tukea. Olin kyllä todella ylpeä Oliviasta, kun oli niin innoissaan. Olen vähän sitä mieltä, että niin kauan kun on hauskaa, niin se on ihan sama miten se teknisesti menee! Jos huomenna ei ole kovin kylmä, niin painellaan taas muutamaksi minuutiksi jäälle treenailemaan. Kohta typy vetää varmaan paremmin kuin minä, joka ei kyllä todellakaan ole paljon vaadittu! Meidän ei muuten pitänyt hankkia Olivialle toppahaalaria ollenkaan, koska: "ei tänne etelään kuitenkaan kunnon talvea tule". Onneksi ehdittiin hakea haalari juuri ennen pakkasia - on ollut nimittäin käyttöä! 

Vaikka naama on jäätynyt monena päivänä, huulet rohtuneet pahemmin kuin koskaan ja välillä tuntunut, että jalat amputoivat itse itsensä, niin vitsi, että ulkona on ollut kaunista. En muista koska talvella olisi paistanut näin paljon aurinko. Vielä kun sitä lunta saataisin vähän enemmän, että tuolla voisi kulkea stigalla ja hiihtämäänkin pääsisi niin avot! Niin ja se -12 astetta on paljon kivempi kuin se -26. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tyttöjen päivä merellä

torstai 7. tammikuuta 2016

Nyt on arki alkanut ja me herättiin kouluun ja päikkyyn jo puoli seitsemän aikaan, ihan vaan ettei aloitettais millään pehmeillä laskuilla. Ensimmäisen arkipäivän kunniaksi vois vielä kuitenkin palata yhteen ihanaan ja spesiaalimpaan lomapäivään, joka vietettiin kokonaan merellä! Pakattiin kaikki kolme tyttöä messiin ja lähdettiin Emman kanssa jo aamuvarhain kohti Turun satamaa täynnä intoa ja tarmoa. Paluumatkalla (päälle 12 tuntisen päivän jälkeen) oltaisiin tarvittu noita ominaisuuksia vähän enemmän, mutta olihan meillä ihan hullun hauskaa kaikilla!


Tottakai me osallistuttiin jokaikiseen ohjelmanumeroon, mitä molemmat laivat meille tarjosivat. Juostiin Ville Vikingin perässä eri kansilla, tanssittiin, oli kasvomaalausta, limbokisaa, oli tatskoja ja pallomeriä - ohjelmaa riittii kyllä ihan joka sekunnille ja meikäläinen oli ihan valmista sänkykamaa heti ruokailun jälkeen. Amila kutsui aluksi Ville Viikinkiä Kisse Miikingiksi ja kuoltiin nauruun, kun Olivia luuli, että Kisse on oikeasti Villen tyttöystävä!!! Ahahaha, voi luoja en tajua mistä lapset keksivät noita juttuja! <3 Yksi ohjelmanumero oli kuitenkin ylitse muiden niin lasten kuin meidän äitienkin mielestä, nimittäin tanssiesitys. Ensin harjoiteltiin muutaman kerran musiikin kanssa ja ilman selin yleisöön. Sitten päästiin laittautumaan oikein kunnolla ja takaisin lavalle esittämään show yleisölle päin. Voi luoja me naurettiin Emman (ja vähän muidenkin) kanssa meidän tyttöjen lookeille. Tuo Amilan asuvalinta kuvastaa tytön persoonaa kyllä ihan 100% - ihan loistava! Tarjosin Amilalle sievää ja aika hillittyä pantaa, mutta ketä mä yritin huijata!? Tottakai Amila halusi tuon näyttävimmän ja prameimman pannan päähänsä. Ai kauhea, me naurettiin heidän söpöydelleen niin paljon, että tytöt joutuivat huutamaan meille lavalta "älkää naurako". Tuli vähän syyllinen olo, mutta mehän naurettiin heidän kanssaan - niin suloisia he olivat esiintyessään selkä meihin päin täysin omin muuvein <3


Käytiin heti laivan lähdettyä aamu yhdeksältä aamiaisella ja selvittiin sillä ruualla hyvin paluumatkan buffettiin asti. Olimme varautuneet siihen, että lapset eivät ehkä jaksa syödä kahta tuntia kuten me äidit todellakin jaksamme ja otimme varuiksi tabin viihdyttämään ja se toimi hyvin! Tosin Olivia söi niin paljon ihan sitä oikeaa ruokaa, että tuli mun syliin ja sanoi "äiti mua sattuu mahaan, kun söin niin paljon". Äidin tyttö - haha! Oli kyllä herkkua ruokaa jälleen kerran - ahnam! Ruuan jälkeen kävimme ihan vähän shoppailemassa Tax Freessä ja tytöt saivat Viikinki -juomat vielä loppuhuipennukseksi.


Vatsat pullollaan, pieni sokerihumala, suttuiset naamat, tatskat käsivarsissa ja Villet kainalossa, kuulostaa siis ihan onnistuneelta laivareissulta, vai mitä? ;) 


2015 pt. 2

tiistai 5. tammikuuta 2016

Noniin. Mä luulen, että tämä on ihan oikeasti se viimenen postaus, joka linkittyy menneeseen vuoteen. Huomasin kuvia selatessani, että loppuvuosi on selkeästi ollut meille todella tapahtumarikasta ja sisältänyt hyvin paljon yhdessä vietettyä aikaa läheisten kanssa. Ollaan myös reissattu Suomessa ja ulkomailla paljon ja juhlittu ihan superpaljon kaikenlaista! Jos missasit 2015 katsauksen ensimmäisen osan, niin se löytyy täältä!


Heinäkuu oli todellinen lomakuukausi minulle ja Olivialle. Mökkeiltiin paljon, nautittiin täysiä jokaisesta helteisestä tai edes sadettomasta päivästä. Vierailtiin myös muiden mökeillä paljon. Silti muistan, että kelit kismittivät todella paljon ja Frozenia katseltiin vähintään joka toinen päivä sadetta suojassa. Kuviin olen silti onnistunut ikuistamaan kaikki kesäisimmät hetket. Vierailtiin perheen kanssa Turun linnassa ja tehtiin paljon kivoja pikkujuttuja, kun Tuomas töiltään kerkesi. Tehtiin paljon juttuja kavereiden kanssa ja käytiin Helsingissäkin vierailulla.


Viime elokuussa mun yksi suurimmista unelmista täyttyi ja pääsin New Yorkiin kaksin mieheni kanssa. Meidän matka oli ihan mieletön ja koettiin ja nähtiin niin paljon. Kahdenkeskeinen aika teki meidän parisuhteelle todella hyvää. Olivia vietti samaan aikaan ihania hellepäiviä vanhempieni kanssa mökillä merenrannalla ja kaikki meni enemmän kuin hyvin! Olin niin ylpeä Oliviasta, vaikka vähän kirpasikin, kun ei ollut kuulemma meitä yhtäään ikävä :D Elokuussa saatiinkin nauttia kivoista ilmoista ja kuvailin paljon. Käytiin usein piknikeillä ja kallioilla iltapalalla auringonlaskun aikaan ja tehtiin paljon kesäjuttuja ylipäätään. Olivia koki myös ensimmäisen ulkoilmakonserttinsa! 


Voitin liput Lintsille, kun Viivi oli meidät johonkin kisaan ilmoittanut ja  meillä oli superkivaa yhdessä koko porukalla! Syyskuussahan oli myös upeat ilmat ja vietettiin paljon aikaa mökillä. Käytiin pyörälenkeillä  ja kuvailtiin ilta-auringossa kuvia myöhään syksyyn. Vietettiin eid -juhlaa oman perheen kesken ja Olivia sai kauan himoitsemansa Furbyn. Syyskuussa minulla alkoi opettaja-harjoittelut kunnolla ja kaikki oli aika uutta ja jännää. Sain hirveästi uusia ystäviä ja kiirettä piti. Olivia oli kasvanut kesän aikana ihan hulluna ja näytti pienten päikkyryhmässä niin isolta tytöltä. 


Myös lokakuu loisti upeilla keleillään. Lähdettiin Tuomaksen sisarusten kanssa mökille myöhään lokakuussa ja vitsi miten ihana viikonloppu meillä oli ja mitkä maisetmat sekä ilmat - huh! Melkein menee vieläkin kylmät väreet lokakuun kelejä muistellessa. Olivialla alkoi melkoinen prinsessa vaihe, kun mummi toi tuliaisina Elsa -mekon ja muita juttuja. Prinsessavaihe laajenee ja syvenee päivä päivältä ja minä kun luulin, että Olivia ei olisi lainkaan prinsessatyyppiä :D Käytiin Tampereella 60 -vuotis juhlissa ja juhlittiin Halloweenia meillä maailman suloisimmassa porukassa. Lokakuu oli tosi kiireistä aikaa harjoittelussa ja meillä oli kaikilla ihan mielettömän pitkiä päiviä. Harmitti joka kerta yhtä paljon hakea Olivia päikystä ja huomata, että hän oli viimeinen. 


Marraskuu on monelle se inhokkikuukausi ja se turha, mitä ei koskaan odoteta. Meillä se oli ainakin tänä vuonna täynnä juhlaa ja kivoja juttuja. Ihan ensimmäiseksi juhlittiin meillä Emman vaaleanpunaisia baby showereita. Olin niin innoissani järjestelyistä ja onneksi juhlat onnistuivat juuri kuten pitikin! Seuraavaksi juhlittiinkin isänpäivää Tampereella nauttien brunssista ja toistemme seurasta. Jottei marraskuussa olisi vahingossakaan juhlittu liian vähän, niin vielä oli vuorossa minun syntymäpäiväni ja kaikki läheisimmät ihmiset pääsivät meille istumaan iltaa ja syömään herkkuja ja niin käytiinhän me myös taistelemassa toisiamme vastaan megazonessa. Marraskuussa Olivia kirjoitti joulupukille ensimmäistä kertaa ikinä ja kuvailtiin ihania (ja todella epäjoulumaisia) joulukorttikuvia. Tehtiin paljon pieniä joulujuttuja pikkuhiljaa ja Olivia uskaltautui hienosti joulupukin syliin, josta olin niin kovin ylpeä! Marraskuu oli ehkä kiireisin kuukausi ikinä, mutta meillä oli joka viikonloppu todella kivaa! Olivian uhma tosin ryöpsähti marraskuun aikana taivaisiin ja aika-ajoin tuntui mahdottomalta tehdä tuon lapsen kanssa mitään järkevää, mutta kyllä me aina selvittiin ilolla kaikesta.


Joulukuun alku oli todella kiireinen, koska mulla oli koulujuttuja todella paljon ihan loppuun asti, mutta onneksi klaarasin kaikki enemmän kuin hyvin ja saatiin aloittaa joululoma leppoisissa merkeissä. Joulukuussa tehtiin hirveästi kaikkia jouluaskareita, siivoiltiin, askarreltiin ja leivottiin. Käytiin pariin otteeseen Helsingissä nauttimassa kauniista jouluisesta pääkaupungista. Näin ensimmäistä kertaa ikinä Lucia-kulkueen - se oli ihana! Olivian uhma jatkui edelleen ja nyt voi ehkä sanoa, että ihan vähän tuntuu helpottavan, mutta voi johtua myös siitä, että olen tottunut siihen jokapäiväiseen turhaan kiukkuun. Joulua vietimme Tampereella todella rennoissa fiilikissä ja saatiin kunnolla viettää rauhassa aikaa keskenämme. Saimme joulupukin kylään ja ola sai noin miljoona lahjaa (pukki ei kai ollut kuullut uhmasta mitään). Uusi vuosi meni ohi jotenkin hetkessä, mutta ilotulitukset jäivät Olivian mieleen ja hän odottaa näkevänsä niitä aina, kun menemme kupittaan puiston ohi - olivat kuulemma Helinäkeijun taikapölyä <3 Joululomalla (joka loppuu huomiseen) olen saanut nukkua enemmän kuin pitkiiin aikoihin ja se on ollut luksusta isolla ällällä. Tämä joululoma on ollut kyllä ihana, vaikka välillä tekemisen puute onkin iskenyt, kun en vain keksi. Lunta toivoimme vähän lisää, mutta hyvin se meni noinkin. Joulukuu meni ohi noin sekunnissa. 

Tältä näytti siis loppuvuosi 2015 ja aika hyvältä näyttikin mielestäni. Kauheasti ei ole mitään kovin arkisia kuvia valikoitunut tähän, koska niitä ei edes ole. Syksyllä arki oli oikeasti aika rankkaa tietyllä tapaa ja todella kiireistä. Harjoittelu ei ollut yhtään niin leppoisaa kuin olin kuvitellut ja olin iltaisin aina lähes kuollut. Pitkät päivät ja sekavat aikataulut ja jatkuva itsensä 150% likoon laittaminen vei minusta mehut ja liikunnalle jäi sijaa - ei yhtään. Nyt olen jälleen saanut itseäni niskasta kiinni ja sunnuntain treenin jäljiltä en pääse rappusia alas tai itseäni vessanpöntölle istuman - ha, parasta! Mutta siis, 2015 oli aika mieletön ja asetti riman melko korkealle vuodelle 2016, mutta mä luulen, että me tehdään perheenä siitä vielä siistimpi. Nähtäväksi jää!  

Nyt pian jännäämään Suomi voittoon - ihanaa iltaa kaikille!