Lapsen ikiomat kynsilakat

torstai 28. huhtikuuta 2016




Mun lempparijuttuja Olivian kanssa on ehdottomasti ne niinsanotut tyttöjenjutut. On ihana laittaa toisen tukkaa sikäli mikäli osaan ja Olivia malttaa antaa laittaa. On ihanaa lakkailla kynsiä käsissä ja varpaissa ja yhdessä puhallella niitä kuiviksi. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, että onko kynsilakkojen kaikki maailman kemikaalit ja myrkyt hyväksi lapselle. Kädet saattavat mennä kuitenkin suuhun aika paljon syödessä esimerkiksi ja lakka lohkeilee helposti, kun käsiä pestään paljon. Silti toinen pyytää muutaman päivän välein uusia lakkoja koristamaan kynsiään lohkenneiden lakkojen tilalle. 

Big Small company lähetti Olivialle ihan mielettömän paketin lapsille suunnattuja Nailmatic -kynsilakkoja ja voi sitä tyttären ja äidin riemua, kun niitä testattiin uudelleen ja uudelleen! Sen lisäksi, että pullot sekä värit ovat syötävän suloisia, niin niistä puuttuu kokonaan liuottimet, joita perinteisissä lakoissa käytetään ja nämä saa pestyä pois vedellä ja saippualla. Vaikka käsiä pestäänkin usein, niin meillä lakat pysyvät ihan hyvinä pari-kolmekin päivää. Ihanaa, kun ei tarvitse Olivian käsiin enää laittaa sitä myrkkyä, jota kynsilakan poistoaineeksikin kutsutaan. Näillä viitsin joskus antaa vaikka Olivian itse lakata minun tai omat kyntensä - kuinka hauskaa! 

Värejä tuli juuri sopivasti viisi, joten tottakai jokaiselle kynnelle on ehdottomasti se oma värinsä ja se on tarkkaa mihin mitäkin menee <3 Voi mun iso pieni tyttö! Ja voi elämä mikä ikävä mun nyt tuli!  

*kynsilakat saatu

Seitsemän vaatepinoa

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Hei terkkuja Lontoosta! Sain vasta tänään aikaiseksi hankkia netin puhelimeen, jotta voin illan vapaina hetkinä päivitellä vähän tännekkin jotain ja selata esimerkiksi instagramia. Kyllä tulee ihmisellä muuten nopeasti vierotusoireita netin puuttumisesta - aika pelottavaa! Juostaan wifien perässä ja hihkutaan ilosta, kun yhtäkkiä yhteydet toimii ja voi olla yhteyksissä somemaailmaan - niin hassua! Täällä kaikki hyvin, mitä nyt vähän väsyttää ja jalat on ihan muusia. 

Mutta oli mulla teille yksi oikea kysymyskin! Kuka muu teistä äideistä tekee tai tekisi näin, jos äiti suuntaa viikoksi reissuun ja lapsi jää isin kanssa kotiin? 


Ensin, kun Tuomas näki nämä kasat, niin ilme oli aika kysyvä ja "kai mä nyt osaan lapseni pukea", tuli ensimmäisenä suusta. Niin, kyllähän hän osaa pukea, mutta se, että mitä on iiiihan toinen juttu. Mietin myös sitä aamuviestien määrää "hei missä on sukat?" "missä ihmeessä Olan paidat tai jumppavaatteet on?" Nyt viikon puolessa välissä mun valmistelut ovat saaneet vain ja ainoastaan kiitosta. Joka aamu, Tuomas ja Olivia voivat vaan napata valmiin kasan ja kiiruhtaa päikkyyn ja töihin ja mä voin nukkua aamuni rauhassa hotellin lakanoissa ilman kaks tuntia liian aikaisia herätyksiä. Win-Win ja kaiken lisäksi Olivia on päiväkodissa muissakin kuin yökkäreissä tai päästä varpaisiin raidoissa tai liian pienissä vaatteissa - WIN!

Kyllä äiti osaa!

real life kuulumiset

torstai 21. huhtikuuta 2016

En ole taas hetkeen kertonut kuulumisia ja tai puhunut siitä mitä meille ihan oikeasti kuuluu. Emme varmasti ole ainoa perhe, joka kärsii kevätkiireistä ja kisaväsymyksestä. Kesäloma on ihan tuossa kulman takana, mutta voi, että kun ei malttaisi sitäkään vähää odottaa enää! 

Voihan opinnot. No niinhän siinä tottakai kävi taas, että kiire tässä tuli kaikkien palautettavien tehtävien kanssa. Olen pitänyt nyt kaikki tuntini, mutta vielä olisi kirjoitettava ihan kokonainen seminaari, portfolio, tehtävänä kouluharjoittelua ja seurattava 16 tuntia oppitunteja. Niin ja aikaa on kaksi viikkoa, joista olen viikon Lontoossa. Hupsista p******! Olen naureskellut, että en ainakaan jättänyt itselleni aikaa siihen stressaamiseen ja itkemiseen - noup. Pakko vetää satalasissa joka päivä, jotta hommat tulee tehtyä. Muutenkin olen sössinyt jotain kandin tutkintoon liittyviä juttuja, joita joudun tässä samalla hoitamaan..

Parisuhde - niin mikä? Näemme toisiamme n. kolmena iltana viikossa ja viime aikoina silloinkin molemmat tekevät omia juttujaan pakosta. Aikaa ei vain löydy kuin yhdestä viikonloppu päivästä, toisaalta aikaa ei myöskään löydy riitelyyn. En tiedä koska tämä helpottaa, ehkä sitten, kun jäädään eläkkeelle?? Välillä on kyllä ihan järkky ikävä sitä tyyppiä, joka mun vieressä kuitenkin jokainen yö nukkuu <3

Olivia on maailman suloisin... ja kiukkuisin minityyppi. Jokainen päivä on ihan erilainen ja on mahdotonta ennustaa millainen tyttö päiväkodista saadaan kotiin. Joinakin päivinä Olivia on heti kaulassa ja höpöttää "tykkään susta" -juttuja koko illan ja leikkii ja on iloinen. Toisina päivinä jo päiväkodin portin sulkeutuessa alkaa itku ja huuto ja sellanen eimitäänjärkeäkiukku, johon ei auta mikään. Välillä en vain itsekään tiedä miten päin olisin, kun se kiukku iskee, mutta onneksi ei ole läheskään jokapäiväistä. Pienen kolmeveen elämä on kyllä rankkaa, etenkin se, kun joka ikinen ilta pitää mennä nukkumaan ja jokainen aamu pitää herätä <3

Kultainen keskiraskaus. Kaikki on paremmin kuin hyvin. Mitään vaivoja ei ole, vatsa kasvaa sopivaan tahtiin ja oloni on hyvä. Mitä nyt iho kukkii kuten Oliviankin raskaudessa, mutta nyt se on vain kaiken lisäksi ihan hullun kuiva. Väsymys on välillä erittäin ylivoimaista, joka tietenkin heijastaa jokaiseen tämänkin postauksen osaan ja saa välillä hermon aika kireälle. Ruoka maistuu edelleen ihan liian kanssa - olen ihan koko ajan nälkäinen. Liikunta on jäänyt ihan liian vähälle, mutta kesäloman alusta otan itseäni niskasta kiinni ja jatkan taas entiseen rentoon malliin. Poikauutiset ovat innostaneet kaikkia ja vaikka meidän poika tulee olemaan nimetön koko elämänsä, niin en malta odottaa, kun pääsen valmistelemaan kaikkea pientä poikaa varten. (Niin, että jos on ihan loistavia poikanimiä ehdottaa niin antaa ampua!)


Mitenhän blogin on käymässä? Nyt on ollut todella hiljaista sekä minun, että teidän lukijoidenkin osalta. Inspiraatiokärpänen ei vain pure ja aikaa bloggaamiseen on ollut todella vaikea löytää. Kuvaaminen on jäänyt edelleen todella vähälle vaikka valo alkaakin riittämään. En vain tiedä mitä tehdä. Paloa olisi ja Blogirinki on mieletön yhteisö, jota en ikinä haluaisi jättää. Jotenkin haluan myös taltioida toisen lapsen elämää tänne samalla tavalla kuin Oliviankin elämää ja kasvua on taltioitu. Niitä on vain niin ihana lukea. Mitäs te sanotte - onko Mini & Me vielä ihan kelpo blogikamaa tässä hurjassa somemaailmassa, joka muuttuu joka sekunti?


Parasta viime aikoina on silti olleet se meidän yksi päivä viikossa, kun vietämme kokonaan kolmistaan <3 Ovat nuo kaksi niin hassuja ja ihania tyypejä!

SURPRISE! IT'S A...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016


OH BOY! 

 

Viikonlopun huikeimmat!

perjantai 15. huhtikuuta 2016


Mulla on sellanen fiilis nyt, että tästä viikonlopusta tulee ihan huikea, koska:
  • Koti on suursiivottu viikonloppukuntoon!
  • Saadaan hakea maailmoista ihanin Laura meille viikonloppu kylään huomenna. 
  • Ollaan suunniteltu vähän shoppailujuttuja. 
  • No kevät! 
  • Vauva potkii koko ajan tuntuvammin ja useammin.
  • Sisustellaan lastenhuone (taas) uudempaan uskoon. 
  • Saan todella kiireisen viikon jälkeen viettää 100% aikaa Olivian kanssa. 
  • Ostin uudet ISTUVAT (äitiys)farkut, jottei mun tarvitse i h a n koko ajan olla vetämässä housuja ylös - niin helpottavaa! 
  • Nyt vaan on niin onnellinen, onnekas ja positiivinen olo kaikinpuolin! 

Pusmoi! 

Tyttö vai Poika?

torstai 14. huhtikuuta 2016

Tämä on ollut kyllä niin jotenkin erilainen raskaus kuin mitä Olivian oli. Oliviasta muistin viikot aina täydellisesti, neuvola-ajat muistin kaikki ulkoa ja kaikki mitat oli selkeänä päässä. Pahoinvointi oli alussa Olivian raskauden aikana pahempaa ja en mistään muusta malttanut puhua kuin tulevasta vauvasta. Päälle kolme vuotta sitten halusin joka ilta jutella Tuomaksen kanssa tulevasta vauvasta ja nauroinkin kippurassa, kun tämän raskauden alussa Tuomas kyseli minulta: "haluaksä jutella vauvasta?" naurahdin, käänsin kylkeä ja sanoin, että anna mä nyt vaan nukun. Väsymys on nyt toisella kertaa ollut kyllä hurjasti pahempaa ja kestänyt pidemmälle, mutta toisaalta elämän menoki on aika paljon hurjempaa nyt, kuin silloin kuin aloin odottamaan Oliviaa. Nyt en muista mitään päivämääriä ja viikotkin tarkistan aina maanantaisin puhelimesta, kunhan muistan, että viikot vaihtuvat silloin. Neuvolankin muistin puolituntia ennen kuin sielä olisi pitänyt olla. Tämä ei todellakaan johdu siitä, ettenkö välittäisi tästä raskaudesta, mutta välillä ihan oikeasti unohdan olevani raskaana, kun en yksinkertaisesti ehdi pohtimaan asiaa ja minulla ei ole mitään vaivoja, jotka muistuttaisivat minua raskaana olemisesta. Aika onnekas taidan siis olla! Koska raskaudet ovat olleet jotenkin todella erilaisia, niin päätinpä tehdä jokin aika sitten vähän testejä siitä mitä sukupuolta beibi mahdollisesti voisi olla. Tässä aikas selkeät tulokset:



Sormustestin tulos: poika

Vau.fi odotatko tyttöä vai poikaa -testin tulos: poika

Kiinalaisen syntymäkalenterin tulos: poika


Poika:

Ei aamupahoinvointia.

Et ole muuttunut ulkonäöllisesti tai jopa hehkut.

Säärikarvojen kasvu on kiihtynyt.

Tekee mieli happamia ja suolaisia ruokia.

Eteenpäin työntyvä masu, raskautta ei havaitse takaapäin.

Vauvan sydämensyke hidas (<140)

Potkut napakoita ja kovia.

Linea negra.

Sinulla on terävä ilme.

Olit yhdynnässä ovulaation aikaan.

Odotat esikoista.

Elitte leppoisaa elämävaihetta lasta tehdessänne.

Kätesi ovat kuivat.

Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.

Vauvan isä lihoo odotusaikana.

Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.

Rinnoissa valtava muutos, arat ja turvonneet.

Poikaolo.

11/18


Tyttö:

Pahoinvointia raskauden aikana.

Kukkiva iho.

Olet kiukkuinen.

Ikenet verestävät.

Vauva on kova hikkaamaan.

Vauvan potkut eivät ole kovin rajuja.

Vauvan syke tiheä.

Närästys.

Sinulla on jatkuvasti lempeä ilme.

Vatsasi leviää sivulle.

Makean himo.

Olit yhdynnässä muutama päivä ennen ovulaatiota.

Ei linea negraa.

Edellinenkin lapsesi on tyttö.

Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.

Kädet aiempaa pehmeämmät.

Rinnoissa ei juuri muutosta.

Tyttöolo.

5/18

Tulos: poika


Neljä testiä ja neljä poika-tulosta! Oliviasta en muista tehneeni mitään sen ihmeellisempiä testejä, joten paikkansapitävyyttä en lainkaan osaa ennustaa sen myötä. Mulla ei missään vaiheessa ole myöskään ollut minkäänlaista tyttö- tai poikaoloa. En oikein edes tajua mitä se tarkoittaa, joten oletan, ettei mulla silloin mitään sellaisia oloja voikaan olla. 

Molemmat sukupuolet ovat meille enemmän kuin toivottuja. En kestä ajatusta pikkuisesta siskosta, jolle Olivia opettaa tyttöjen salat tai sitten taas ajatusta pikkuruisesta veljestä, joka tasaisi kotona sukupuolet ja opettaisi minua olemaan äiti myös pojalle. <3 On tämä vaan jännää! 

Oletteko te tunteneet sukupuoleen liittyviä oloja? Ja ovatko nämä testit pitäneet teillä paikkansa? 

Terkut valmentajilta

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Olivian cheer -treenit ovat ottaneet aimo harppauksen viime aikoina. Varmaan johtuu siitä, että treenejä ei ole tarvinnut jättää ollenkaan välistä ja ihmiset alkavat olemaan oikeasti jo tuttuja. Olivia juoksee jo ihan itse (ei vaadi valmentajan kädestäpitoa) ja se on nyt tosi iso juttu, siitä puhutaan ihan koko ajan. Ihana! Ajattelin tällä kertaa hieman esitellä pikkuisten Leppäkerttujen valmentajat. Sen mitä itse olen nähnyt ja päässyt tutustumaan, niin ihanan innokkaita ja positiivisia tyttöjä, jotka jaksavat rupatella ja ihastella joka kerta tyttöjen uusia pinnejä ja kenkiä ja mitä ikinä juttuja he keksivätkään kertoa ja esitellä. 


Kerro lyhyesti itsestäsi ja taustastasi cheerleadingin parissa.
 
Mun nimi on Annika. Oon 22-vuotias, ja cheerleadingin parissa oon kerinnyt viettämään jo yli puolet mun elämästäni. Aloitin lajin siis 10vuotiaana ja siitä asti se on ollut ihan todella suurena osana mun elämää :) oon harrastanut itse edustusjoukkueissakin, ja valmentanut sekä harraste- että kilpajoukkueita. Tällä hetkellä en harrasta itse, vaan toimin vain leppisten valkkuna.
 
Moikka mä oon Meri! Olen 17-vuotias lukiolainen ja pidän tällä hetkellä itse taukoa lajin parista oman harrastamisen osalta. Urheilu taustaa löytyy aivan pienestä asti. Jalkapallon kautta 9vuotta ja cheerleadingin kautta lajitaustaa löytyy reilu 3vuotta. Tulen seuramme A-naisten joukkueesta. Tuomaroin myös jalkapallo pelejä, joten pysyy sekin laji edelleen kuvioissa mukana :)

Mikä tekee cheerleadingistä ehdottomasti parhaan harrastuksen? 

A: Cheerissä ehdottomasti parasta on lajin monipuolisuus! Rakastan sitä, miten treeneissä ei varmasti ikinä ole tylsää :) myös se, miten voi aina vaan kehittyä, on aika mahtavaa.
 
M: Cheeristä ehdottomasti parhaan harrastuksen tekee fiilis jonka siitä saa! Cheerin kautta pystyn ilmaitsemaan itseäni, kuten laulu harrastuksenikin kautta. Monipuolisuus lajissa pitää mielenkiintoa ja motivaatiota tehokkaasti yllä ! Joka osa-alueella voi aina kehittyä :)

Miksi Leppäkerttuja on kiva valmentaa? 

A: Leppäkertut on ihan älyttömän ihana tiimi. Kaikki lapset ovat niin sulosia ja symppiksiä! Meillä on joukkueessa yhteensä vain yhdeksän lasta, mikä on mun mielestä just pööfekt tän ikäisille. Sit tietty just näiden lasten ikä. Mä oon niin kauan kun vain muistan (ja kuulemma kauemminkin) viihtynyt lasten parissa. Eipä siis kauan tarvinnut miettiä kun sain mahdollisuuden yhdistää oman lajin ja pienten lasten kanssa työskentelyn.
 
M:  Leppikset on mun eka valmennus ryhmä cheerissä, ja jokainen tiimin jäsen tekee koko hommasta ihan mahtavan! Meijän jengistä saa itselleen todella paljon energiaa ja positiivista mieltä! Treenien jälkeen on aina ihan huikea fiilis treeneistä. Alussa oli tottakai hieman ujoutta havaittavissa, mutta kerta toisensa jälkeen on ryhmän tunnelma aina vaan rennompi ja viihtyisämpi. :)

Suloisin tilanne treeneissä tähän asti? 

A: Voi apua, näitä on nyt jo ihan miljoona vaikka oon valmentanut leppiksiä vasta kuukauden! Mieleenpainuvimpia on ehkä ne hetket, kun pikkuset ihan silmät pyöreinä innostuksesta alku- tai loppupiirissä selittävät omista päivän (tai viikon) huikeimmista hetkistään :)
 
M: Joka treeneissä tulee suloisia tilanteita vastaan. Paras on ehdottomasti lasten innokas selittäminen mikä oli treeneissä parasta tai ennen treenejä päivän tai loman tapahtumien innokas kertominen valmentajille. Kun leppikset tulevat porukalla pitämään kädestä tai halaamaan on ne niin suloisia että hymy tulee sekunnissa väkisinkin! Jokainen lapsista on ihan huikea ja tuo aina hienoja hetkiä joka treeneihin ! 

Terkut vanhemmille, jotka miettivät laittavansa lapsensa cheer -harrastuksen pariin.

A: Ehdottomasti mukaan vaan! Meidän joukkueeseen mahtuu sekä tyttöjä että poikia :) tulkaa ihmeessä katsomaan, niin näätte, miksi just tää laji on ihan paras.

M: Cheerleading on lajina ihan huikea! Mitä nuorempana lajin aloittaa on kehitys tietysti tehokkaampaa nuoremmalla iällä kuin aikuis iällä alottaneella. Pitkän lajiuran luominen nuoresta asti tuo lajiin hienoja rikkaita kokemuksia ja runsaasti ystäviä. Lajissa oman tason mukaan kehittyminen on hienoa. Aina löytyy jotakin uutta opittavaa ja kehitettävää.  Ehdottomasti suosittelen lajia kaikille ja toivon jokaisen kokeilevansa lajia avoimesti. Itse testaamalla huomaa parhaiten lajin hienouden :)

Kiitos vielä valmentajille vastauksista, toivottavasti nämä antavat myös teille jotain infoa cheerleadingistä harrastuksena ja lajina :)

kevään ekat

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016


Jokainen vanhempi varmaan tietää sen tunteen, kun ihan oikeasti voi tuntea sen vyöryn millä onnellisuus huokuu pienestä ihmisestä. Tänään oikein kylvin siinä tunteessa, kun Olivia oli onnensa kukkuloilla meidän kevään ensimmäisillä ulkojätskeillä. Haalittiin aika paljon katseita kävelykadulla, kun Olivia vain nauroi ja nauroi (aidosti sekä tavaramerkiksi muotoutunutta tekonauruaan) ilman sen kummempaa syytä ja minä tottakai nauroin mukana vedet silmissä, kun ei siinä oikein muutakaan voinut. Yksi "frozen" jäätelö, aurinkoa, äidin seura ja tuo tyyppi on ihana hunajaa <3 Aika ihana ajatella, ettei siihen täydelliseen hetkeen ja jopa päivään vaadita kuin täydellistä kahdenkeskeistä aikaa ja vähän ylimakeaa ja kivan väristä jäätelöä. 

On se kyllä maailman parasta vaan olla äiti ja kohta mulla vielä on kaksi tuollaista maailman cooleinta tyyppiä vieressä hekottelemassa <3

Ensimmäinen kolmannes

perjantai 8. huhtikuuta 2016

En ole vielä ihan hirveästi avannut alkuraskauttani, joten pieni katsaus takaisin sinne ensimmäisen kolmanneksen fiiliksiin. No eihän se mitään järin ihanaa aikaa ollut. En onnekseni joutunut halaamaan pönttöä muistaakseni kertaakaan, mutta se etova olo oli ihan tarpeeksi paha minulle. Niin ja kaksi ensimmäistä viikkoa etovan olon kanssa sairastin myös influenssaa. Etovan olon lisäksi se väsymys, jota olen täälläkin useaan otteeseen valitellut on ollut ja on vähän edelleen ollut ihan sietämätöntä. Lukuisat illat sammuin jo kello kahdeksan sohvalle pystyyn. Meinasi usko pettää Olivian synttäreiden aikaan, kun en olisi jaksanut pätkääkään tehdä yhtään mitään. Laura ja Eliaskin ihmetteli, että mitä vaan makoilen sängyllä, kun asioita pitäisi olla jo tekemässä vaikka ja mitä. Onneksi ruokahalu oli poissa vain pienen hetken, mutta nyt maistuu lähes kaikki - vähän liiankin kanssa.

Vatsan kasvu alkoi ehkä viikon 12 paikkeilla ja nyt se on sellanen lähes tunnistettava raskausmaha, mutta hankala silti edelleen pukea ja luulen, että ihmiset ei vielä kehtaisi kysyä ihan varmana raskaudesta. Odottelen, että masu hieman vielä pyöristyisi ja näyttäisi ihan oikealle raskausmahalle kaikissa vaatteissa. Liikkeitä olen onnekkaana tuntenut jo muutaman viikon - se on yhtä ihanaa <3 

Henkisesti on ollut tosi hyvä olla. Lapsi oli suunniteltu eikä antanut odottaa itseään lainkaan - olemme ihan älyttömän onnekkaita olleet tässä asiassa, sen kun ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Suunnitelmat ovat muutenkin aika selkeät ja kahden lapsen äitinä olo innostuttaa enemmän kuin jännittää. Ihanaa on myös se, kun raskausaika menee nopeampaa, kun on kunnon arki ja tuo pieni touhuaja kenen kanssa tehdä ja juosta perässä ihan joka päivä. Tuomas on myös hyvin onnessaan, sillä onhan perheen kasvattaminen ollut molempien toiveissa aina, kolme ei ollut vielä meidän täydellinen lukumme. Kävimme muuten oman päähänpinttymäni johdosta 4D ultrassakin ja on jo nyt ihana tietää, että vauvalla on kaikki myös rakenteellisesti juuri kuten pitää - uskomattoman kiitollinen, siunattu ja onnellinen olo tällä hetkellä. Jännitin ultraa niin paljon jostain syystä, että seuraavana päivänä olin ihan uskomattoman voimaton tekemään mitään, kun stressi purkautui niin kovin. 

Nyt oloni on himpun verran energisempi ja pikkuhiljaa voi alkaa jo ihan täysin rinnoin nauttia tästä ajasta. En silti koskaan ole mikään raskausajan suurin fani, mutta täytyy tästäkin ajasta kaikki ilo ottaa irti, niin lyhyt aika elämästä se kuitenkin on. Ja ihan hulluna rakastan sitä ajatusta, että Oliviasta tulee isosisko - en vain pääse yli tästä ajatuksesta <3



Ihanaa viikonloppua ihanat!!! Pus!

Ison tytön kevätasu

torstai 7. huhtikuuta 2016

Lähes kaikki ovat sanoneet, että kun vauva syntyy ja hänen kanssaan mennään kotiin, niin vanhemmat sisarukset näyttävät ja tuntuvat henkisestikin älyttömän isoilta. Meille tulee ihan varmasti myös käymään niin, mutta Olivia on ihan muutaman viime viikon aikana tuntunut kasvavan etenkin henkisesti ihan silmissä. En osaa tarkkaan sanoa mistä se johtuu, mutta Lapin matkan jälkeen totesimme Tuomaksen kanssa lähes yhteen ääneen, että mitä meidän tyttövauvalle on oikein tapahtunut. Olivia on tasan 99 cm pitkä ja ison tytön oloinen, mutta se empatian ja rakkauden määrä ja älykkyys millä tuo tyyppi kohtaa asioita on ihan mieletöntä. Vauvauutiset otettiin vastaan niin tyynesti ja rakkaudella kuin vain voi. "Oi ihanaa, voin sit nukkuu sen kanssa ja se istuu mun viekussa autossa. Niin ja sen nimi on sitten Anna tai Elsa." Vauvasta ei välttämättä tarvitse puhua edes joka päivä eikä asian suhteen olla (onneksi) kovin malttamattomiakaan, muuten aika olisi todella pitkä. Olivia puhuu aina pikkusiskosta ja siitä kuinka hän on sit vaa ihan beibi eikä oikein vielä osaa tehdä mitään, mutta ei sekään kuulemma haittaa, koska isosiskon kuuluu opettaa. Voisi siis kai sanoa, että vauvauutiset on otettu vastaan miljoona kertaa yli mun odotusten ja tuon pienen älykkyys asioita kohtaan vaan hämmästyttää. Olemme me kieltämättä "myyneetkin" tulevaa aika paljon. Menimme isojen tyttöjen sänkyostoksille viime viikonloppuna ja olemme viimein siinä pisteessä, että Olivia menee iloisena ja tyytyväisenä nukkumaan ihan itsekseen illalla. Olivian itsevarmuus on selvästi noussut ja hän on niiin kovin ylpeä itsestään ja siitä, että hän on iso tyttö isolla I:llä.

Nykyään päivittäin huomaan vain katsovani tuota maailman söpöintä tyyppiä ja mietin, että miten mä olen voinut olla näin onnekas ja kuinka upea esikuva hän tulee olemaan pikkusisarukselleen - en kestä. 

Olivian keväinen asu: 
Mokkanahkatakki: H&M (uusi ostos)
Pipo: Papu
Kaulahuivi: Zara
Neule: Zara
Farkut: Zara
Kengät: Vans (NYC)

Tungen tähän postaukseen vielä vähän vaateasiaakin! Vihdoin on löytynyt se into lapsen pukeutumiseen - ihanaa! Siivosin kaikki Olivian vaatelaatikot ja -kaapit ja pari pohjalle unohtunutta ihanuuttakin sieltä löytyi taas - aina sama juttu... Ja muutama uusikin ostos on tähän keväälle osunut kohdalle. Kyllä se vaan niin oli, että kevät ja lämpimämmät ilmat tähän löytyneeseen inspiraatioon kaivattiin! Ja on tuo kantajakin aika mieletön kantamaan noita suloisia vaatteita ja melkoinen poseeraajakin hänestä on kuoriutunut <3

Mustaa ja valkoista

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Outfit: 
Takki: Vero Moda
Kaulahuivi: Zara
"Mokka"-pintaiset äitiyshousut: H&M
Puuvillaneule: Cubus
Aurinkolasit: Aldo
Laukku: Michael Kors
Kengät: Adidas Flux

Onpas siitä aikaa, kun minä olen ihan yksikseni näyttäytynyt kuvissa täällä blogin puolella. Alkuraskaus on ollut kaikkea muuta kuin hehkeää aikaa, vaikkakkaan kovin hehkeä olo mulla ei koskaan ole raskauden aikana ollut. Fiilistelin kuitenkin niin paljon uutta kevättakkiani, että rohkaistuin poseeraamaan muutamaa asukuvaa varten. Olemukseni on edelleen sellainen, no, paisunut eikä niinkään raskaanaoleva ja siksi käytän edelleen hieman löysähköjä vaatteita. Vatsaa alkaa silti olemaan jo sen verran, että omat farkut eivät mene kiinni, joten hieman liian isoihin äitiyshousuihin on täytynyt jo turvautua. Uuden takin ja kaulahuivin oston jälkeen itsetunto nousi kuitenkin kohisten, vaikka en oikeastaan tiedä mitä ne varsinaisesti muuttivat - haha. Odottelen innolla vatsan kasvua ja sitä oikeaa pyöreää raskausmahaa tämän turvonnen epämääräisen möykyn tilalle. Mustasta en kyllä luovu vaikka kuinka kevät tulisi, se on ainoa pelastaja ja lohtu tälläisina aikoina! Onneksi asusteilla saa mukavasti piristettyä asua keväisempään suuntaan ja aurinkolasit tekevät asusta kuin asusta keväisemmän kertaheitolla. 

Lisää raskausjuttuja luvassa pian, ne ovat nyt vähän jääneet, kun en ole tiennyt vielä mitä kirjoittaa tässä tohinan keskellä. Nyt alkaa pikkuhiljaa aivotkin ymmärtää tätä raskautta ja aikakin menee niin kovaa vauhtia eteenpäin, että pian alan puskemaan raskausjuttuja ulos bloginkin puolelle! 

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille! :)

Suloinen sunnuntai

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Suloista sunnuntai-iltaa kaikki. Olin jo alunperin päättänyt sulostuttaa kaikkien sunnuntaita ystäväni ihanilla raskausajan kuvilla, jotka otettiin ja muokattiin niin viime tinkaan kuin mahdollista ja tänään itse pieni tytöntylleröinenkin päätti sopivasti ilmaantua maailmaan <3 Hurjasti onnea Hanna ja perhe <3

Oi että, omia masukuvia odotellessa! Ja kuinka upealta toinen voikaan näyttää ihan viimeisillään - en ymmärrä! Onnea vielä Hanna, en malta odottaa, että pääsen nuuhkuttelemaan pientä <3 
 



Maaliskuun instat

lauantai 2. huhtikuuta 2016







Maaliskuussa minä: 
  • Sain vihdoin kertoa teille meidän maailman upeimman uutisen <3
  • Olen päässyt vihdoin eroon alkuraskauden pahoinvoinnista ja pahimmasta väsymyksestä. 
  • Olen syönyt kuin hevonen (tai kaksi).
  • Olen istunut autossa ihan pirusti! 
  • Olen lumilautaillut ekaa kertaa elämässäni vauva mahassani.
  • Olen syönyt töhnämunan - yay! 
  • Olen katsellut telkkaria tavallista enemmän. 
  • Olen kehittänyt ensimmäisen mieliteon - nuo coco pops murot...mmmm.
  • Olen kärsinyt järjettömästä vaate- ja kroppakriiseilystä. (mikään vaate ei just nyt sovi, näytä tai tunnu kivalta) 
  • Olen nauranut Olivian jutuille ihan hulluna ("äiti kettu ei löytynyt mun juutiboksista") En kestä. 
  • Olen potenut todella pahaa matkakuumetta. 
  • Olen kaivannut enemmän ihan ikiomaa aikaa. 
  • Olen vihdoin saanut kaivaa aurinkolasit naftaliinista. 
  • Olen pidellyt kameraa viimeinkin enemmän kädessä, silti se hieman tökkii. 
Hei nyt nuo kaksi ihanaa ovat leiponeet pullia - iltapalalle siis! Pusmoi!