Pieni kiitos päiväkodin tädeille

tiistai 31. toukokuuta 2016

Huh haikeutta. Olivia oli tänään viimeistä päivää ikinä tähän astisessa päiväkodissaa, jossa aloitti 1,5 vuotiaana. Halusin kiittää sekä pienten että isojen puolen hoitajia pienesti mutta jollain mukavalla tavalla. Näin me siis muistimme koko henkilökuntaa; porkkanakakkua, kortti kuvalla ja runolla sekä basilikaruukku.


"Jokainen puutarhuri
jättää jälkensä
kasvattamiinsa taimiin

- samoin jokainen 
tapaamamme ihminen 
antaa palan itseään
muistoksi elämäntielle. 

Kiitos, kun autoit
minua kasvamaan."

Ihania ihmisiä piti minun maailman tärkeimmästä aarteestani huolta kaksi vuotta lähes jokainen arkipäivä. Paljosta saan olla kiitollinen ja nyt päällimäisenä olen kiitollinen ja loputtoman onnellinen, kun saan vihdoin viettää aikaa lapseni kanssa ilman arjen huolia ja murheita - ihan vaan lomaillen ja nauttien. 

//Today was Olivia's last day in daycare and we wanted to give little gifts to the teachers and care takers. We baked a carrot cake, made a card with a poem and a photo and bought a pot of basil. I am so thankful for those amazing people who day to day took care of my most precious thing. Now I am just over the moon with happiness that I get to spend every day with Olivia without worrying about everyday stuff - just holiday mood in mind.//

Olivian nimipäivä

sunnuntai 29. toukokuuta 2016


Viikonloppu meni kesän ensimmäisen kerran mökillä! Vihdoin meillä oli koko perheellä vapaa viikonloppu ja päästiin korkkaamaan kesämökki. Olin kovasti jo etukäteen miettinyt, että tänään olisi voinut järkätä isommatkin kesänavajaibileet Olivian nimppareiden ja kahden päivän päästä alkavan loman kunniaksi. Kuitenkin ajatus mökin rauhasta, saunasta ja kesäisestä grilliruuasta vei voiton ja päätettiin järkätä bileet mökin pihapiirille. Kelitkään eivät varsinaisesti suosineet, niin kakkukahvit isotätien kanssa oli just eikä melkein passeli nimpparijuhla! Tein melko nopean "mökkikakun" valmispohjista, valmiiksi maustetuista rahkoista, kermavaahdosta, marjoista ja kekseistä. Nimpparisankari oli aika otettu ja maistuihan se nyt hyvälle! Kyllä mökin korkkaaminen ja vielä tuollaisen kakun kanssa, vaan aloittaa sen kesän ihan virallisesti. Olivia ei olisi millään halunnut lähteä kotiin, mutta lupaus tulla pian pian takaisin mökille oli tarpeeksi vakuuttava ja saatiin tyttö ohjaamaan isin kanssa venettä ja takapenkille nukkumaan kotimatkan ajaksi <3 Olivian naamasta vain loistaa kesä ja onni - ihana!

"Kesällä ehtii 
maata auringossa
heinänkorsi suussa
katsella taivaalle
ja laskea mielessään
kuinka monta
erilaista 
lintua laulaa"

//We spent the weekend at our summer cottage to finally officially start the summer. Olivia loved it and would not want to go home at all but as we promised her we'd be back soon and that she could drive the boat to shore she was more than happy to leave. Today was Olivia's name day and we celebrated that with a cake I quickly prepared. I can just see summer on Olivia's pretty face <3//

Kesän 2016 to do -lista!

lauantai 28. toukokuuta 2016


Pidä hauskaa Lintsillä.

Lillu lukemattomia päiviä Kupittaan maauimalassa. 

Vietä viidettä hääpäivää kokonainen viikonloppu kahdestaan Tuomaksen kanssa. 

Lue ainakin yksi kirja. 


Juo alkoholitonta sangriaa. 

Rakasta yötöntä yötä. 

Käy Tampereen vohvelikahvilassa ja munkkitornilla.  

Ole ihan vain perushöpsö Olivian kanssa.


Syö piknikkiä Suomenlinnassa. 

Käy joillain lasten festareilla. 

Nuku päikkärit nurtsilla. 

Poimi kukkakimppu. 


Järjestä kesäkekkerit mökillä. 

Grillaa ihan hulluna. 

Osta ja SYÖ paljon mansikoita ja herneitä.

Käy keskiaikamarkkinoilla. 


Käy laivalla. 

Ihaile omia, Tuomaksen ja Olan rusketusrajoja. 

Vuokraa Låna -piknikvene Aurajoelta. 

Upota varpaat hiekkaan. 


Matkusta Tallinnaan, Tukholmaan ja Köpikseen. 

Naura Särkänniemessä. 

Tee päiväretki Kuralan Kylämäkeen.

Ole turistina Turussa. 


Järkkää jätskibaaribileet.

Käy silittelemässä lampaita ja maita kotieläimiä. 

Tanssi sateessa. 

Käy kahdenkeskeisillä treffeillä jossain hienossa ravintolassa. 


Kuluta kahviloiden terasseja. 

Syö usein muurinpohjalettuja.

Ime itseeni joka ikisen auringonsäteen. 

Nähdä paljon ystäviä.


Leivo kesäisiä kakkuja. 

Järjestä mökkiolympialaiset. 

Tee kukkaseppele. 


Käy pitkällä veneretkellä. 

Osta paljon vauvanvaatteita. 

Tee päiväretki Yyteriin. 

Nauti jokaisesta hetkestä Olivian kanssa ja raskaudesta sekä pienen miehen kotiin saamisesta kesän lopuksi.
 

Kesästä 2016 tulee varmasti ihan mieletön!

//Summer 2016 is going to be amazing - I am sure of it! I made a little list of all the thing we must do during this summer. We will go to the pools, eat strawberries, go for picnics, make and drink alcohol free sangria, throw some summery parties, go to amuzement parks and so many more fun summery activities - cannot wait!//

Muista arvonta!

tiistai 24. toukokuuta 2016


Hups! Tämä päivä vaan hurahti ohi, niin etten perässä pysynyt! Mun oli tarkoitus napsia kuvia Olivian jälleen kerran uudistuneesta huoneesta, mutta se vaan jäi ja huomasinkin, että siellä oli pieni DIY -juttu kesken, jonka saan huomenna valmiiksi. En sitten saanutkaan mitään sen tähdellisempää postausideaa tälle päivälle, kun aikaa ei ollut jäädä pohtimaan. Ajattelin vain tulla muistuttamaan Bio-Oil -arvonnasta, johon on vielä hetkinen aikaa osallistua! Täällä kerroin mun tuntemuksistani kroppaani kohtaan raskauteen liittyen ja samaisen postauksen alle, kun jättää kommenttia omista kokemuksistaan, on mukana Bio-Oil -tuotteiden arvonnassa. 

Ja hei kuinka siistiä, kun se kesä on vihdoin täällä!? 

//Summer has officially arrived and we are all so happy!!!//

23+0

maanantai 23. toukokuuta 2016



23. raskausviikko alkoi tänään! Apua miten tämä aika vaan juoksee kamalaa vauhtia. Raskausvatsa alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan suloisempaan suuntaan ja pikkuhiljaa siihen alkaa jo jopa tottumaan. Vaivoja ei juurikaan edelleenkään ole, mutta voi elämä vaatteiden löytäminen on hankalaa. Tai siis en vain taaskaan osaa pukea itseäni, mutta onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa opetella sitäkin ja muutama ehdoton luottovaate on löytänyt vaatekaappiin. Edelleen tuntuu hassulta kertoa raskaudesta sen kummallisemmin, koska tämä on aika perushommaa. Vatsa kasvaa sopivasti, vaivoja ei ole ja vireys riippuu ihan päivästä ja nukutusta yöstä. Tottakai pieni uupumus painaa muutenkin, kun en muista, koska olisin saanut nauttia omasta ajasta ilman mitään tekemistä tai stressiä tai edes ajasta Tuomaksen kanssa kahden. Katsotaan miten ihan pian alkava kesä- ja äitiysloma Olivian kanssa vaikuttavat mielentilaan. Aurinko on ainakin auttanut ihan todella paljon!

Olivia on edelleen aika huippu tuleva isosisko. Hän muistuttaa lähes päivittäin, että "en ole mikään pikkuinen, vaan isosisko" ja vauva saa pusuja ja haleja vatsan päältä. Touhutaan paljon yhdessä, eikä kasvava vatsa ole onneksi yhtään hidastanut minun tahtiani Olivian kanssa. Pojan potkut voimistuvat jatkuvasti ja vitsi se tuntuu ihanalle niin pitkästä aikaa! 

Vaikka raskauden hehkua en tunne taai näe, niin voisi sanoa, että aikalailla kultaista keskiraskausaikaa tässä elellään <3 

//Today I am 23 weeks pregnant and I feel so good even though I keep getting a bit tired now and then. I'm starting to love my little baby bump and finding fitting clothes keeps getting easier. Olivia is such a cute big sister to be and keeps reminding us tha soon she will be one. At the moment pregnancy is treating me well and I hope it'll stay that way as lon as possible <3//

Viikonloppu kuvina

sunnuntai 22. toukokuuta 2016


Viikonloppu oli hyvin pitkälle juuri sellainen kuin olin ajatellut ja suunnitellutkin. On se käsittämätöntä miten tuo ilma ja kesä vaikuttaa ihmisen mieleen ja vireyteen. Kaikki tuntuu kivalta, jopa siivoaminen! Me grillattiin, siivottiin, shoppailtiin, syötiin, hengailtiin, potkulautailtiin, juotiin jääkahvia, naurettiin ja nukuttiin. Ollaan hengailtu perheen kesken, ystävien kanssa ja kahdestaan Olivian kanssa. Ollaan kasteltu pihakukkia, käyty piknikillä ja syöty jätskiä ja kakkua sekä tietenkin hurrattu Suomi mm-finaaliin! Olen myös nauranut ja fiilistellyt mennyttä auskuvuotta uusien opiskeluystävien kanssa myöhään yöhön. 

Olivia on vihdoin oppinut potkulautailemaan oikein kunnolla ja vitsi miten ihanaa kaupungilla on vaan kävellä vieressä, kun toinen potkii menemään. Tänään Olivia myös ihan aidosti ekaa kertaa sovitteli vaatteita sovituskopissa - niin suloinen siellä verhon takana, kun äiti sai kurkata vasta kun oli ihan valmista. Shoppailtua tuli vähän enemmänkin ihan jokaiselle. Olivia sai kasan kesävaatteita ja ihanat sandaalit, minä sain kasan äitiysvaatteita kesähelteitä ajatellen ja Tuomaskin taisi farkut ostaa entisten tilalle. Nyt vähän ikävöidään isää, joka on päivystämässä eikä täällä meidän mini kisakatsomossa, mutta Olivia lukee satua sängyssään ja meillä on Rosan kanssa sipsit, cokiset, karkit, suklaat ja mansikat tässä edessä ja aiotaan todellakin hurrata (hiirenhiljaa) Suomi mm -voittoon! 

Tämmöinen oli siis meidän viikonloppu ja nyt - HYVÄ SUOMI! 

//Our weekend was just as I imagined and planned it to be! It is amazing how the approaching summer and the sunny weather just has a huge impact on how you feel - even cleaning the house is almost fun! We did some bbq, cleaned the house, did a lot of shopping, ate (a lot), hanged around, drank iced latte, laughed and slept. We spent time together as a family, with friends and just the two of us with Olivia. We have watered the flowers outside, had a picnic, eaten ice cream and cake and of course cheered Finland in the ice hockey world championships. Olivia has finally mastered the kick board and it is so much fun to take her to the city center to kick beside me. '

Now Olivia is reading a book in her bed and me and Rosa are having a feast and ready to cheer Finland to win the world championships - GO FINLAND!!!//

weekend bucketlist

perjantai 20. toukokuuta 2016


Tätä viikonloppua on taas odotettu kuin kuuta nousevaa. Olin vähän optimistinen ja ajattelin, että saisin omat hommani jo viimeistään tänään pakettiin, mutta eihän se oikein onnistunutkaan. Silti nautitaan viikonlopusta niin kovaa kuin vai voi ja onhan tässä kivaa puuhaa ja ohjelmaa tiedossakin. Mulla on taas vaan kova ikävä sellaista perus hengailua! 

Tänä viikonloppuna me:
  • Pidetään kaksi ihan huippua kisastudiota vähän eri porukoissa! 
  • Kannustetaan Suomi MM -voittoon. 
  • Nautitaan täysin rinnoin auringosta. 
  • Otetaan jotain nättejä kuvia. 
  • Nähdään ihania ihmisiä. 
  • Nautitaan ja eletään hetkessä.
  • Nauretaan ja hölmöillään paljon. 
  • Grillataan - om nom! 
  • Vietetään "kalenteripolttajaisia" auskuystävien kanssa - meikäläinen muumilimun kanssa! 
  • Käydään jätkseillä ja jääkahveilla keskustassa. 
  • Suunnitellaan vähän kesää.
  • Levätään ja hengaillaan. 

Grillikauden lempparit!

torstai 19. toukokuuta 2016

Mikään ei tuo kesäfiilistä enemmän kuin grillaus ja joka kevät vaan ihmettelen, että miten me jaksetaan koko pitkä syksy ja talvi ilman ihanaa tuoretta grilliruokaa. Tänään oli vähän huono päivä, mutta päätin piristää arki-iltaa ihanalla ja ei niin perinteisellä grilliaterialla ja sain kuin sainkin itseni lisäksi piristettyä koko muunkin perheen. Normaalisti tulee ostettua aika lailla niitä perusjuttuja kuten lihaa, kasviksia, sieniä yms. Ei tämän päiväinenkän grilliruoka ollut mikään ihmeateria, mutta ajattelin nyt vinkata teillekin kuinka helpolla ja vähällä vaivalla saa terveellistä, kauniin näköistä ja mikä tärkeintä, ihan törkeän hyvää ruokaa!


Meidän lautasella tänään: 
Ruotsalaisia uusia perunoita
Kuhafilettä grillissä
Jättikatkaravunpyrstöjä ja sitruunapaloja vartaassa
Valkosipulimajoneesi
Tomaatti-mozzarellasalaattia

Mausteina ole käyttänyt vain suolaa, sitruunaa, mustapippuria, yrttejä (tilli ja basilika) sekä valkosipulia. Tuo grillattu sitruuna on muuten jotain niin taivaallista! Ei se täydellinen kesälautanen kyllä paljon vaadi - ah nam.

Jälkkäriksi tein pitkästä aikaa banoffee -piirakkaa, jonka ohjeen löydät täältä

Ei tuosta mun mielestä ruoka enää parane tai kaunistu! Millaista grilliruokaa teillä tänä kesänä syödään?

Raskausajan muuttuva keho ja Bio-Oil -arvonta!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016


Odottaessani Oliviaa olin niin ylpeä pienestä pyöreästä vatsastani ja pidin siitä ihan tosi paljon. Raskausarvet eivät juurikaan haitanneet ja olin hyvin sinut kroppani kanssa - yllätin jopa itseni siitä, miten pidin muuttuvasta kehostani. Nyt asia on kuitenkin ihan toisin. Vanhat arvet venyvät, vatsa on ihan eri mallinen, tuntuu ja näyttääkin aivan erilaiselta. Se ihana pyöreä vatsa ei koskaan pullahtanutkaan esiin, vaan minulla on sellainen epätasainen muhkuravatsa, joka pullottaa joka päivä vähän eri kohdasta. Toivon edelleen, että muoto muuttuisi raskauden edetessä. Olen siis kaikkea muuta kuin sinut kroppani kanssa nyt, vaikka vatsassa potkiikin maailman tärkein pieni asia.


Saan kuitenkin ilokseni olla mukana Blogiringin, Indiedaysin ja Bio-Oilin yhteisessä #äitinäkaunis -kampanjassa, jossa tarkoituksena on käsitellä raskaudenaikaisia sekä -jälkeisiä kehon muutoksia ja äitien omaa suhtautumista niihin. Itsehän ajattelin aluksi, että ihanaa olla raskaana kesällä, saa näyttää bikineissä juuri siltä miltä haluaa ja kukaan ei tuomitse - kerrankin enemmän kuin hyvä syy näyttää rantapallolta kesällä. Todellisuus olikin kuitenkin jotain ihan muuta, kun ilmat lämpenivät ja bikinit alkoivat pyöriä mielessä. Minua ahdistaa edes ajatus bikineistä ja vatsani esittelystä ilman vaatteita. Olen ymmärtänyt, että vaikka kehoni muutokset ovat olleet pieniä, niin henkisellä tasolla ne ovat jo melko suuria. Yritän jatkuvasti pitää mielessäni kuinka ainutlaatuista aikaa tämä raskaus kuitenkin on ja kuinka tärkeää virkaa kehoni jo toista kertaa suorittaa. Näitä asioita ajatellessani, yksi surkeamman näköinen bikinikroppa tuntuu ihan naurettavalta murheelta. 

Pidän itseäni kaikesta huolimatta hyvin onnekkaana, koska ainoa huomaamani  kehon muutos, jonka olen kokenut tässä raskaudessa on vatsan kasvu ja sekään ei ole ollut mitään hurjaa. Pari pientä uutta raskausarpea olen havainnut ja vaikka toivoisin niiden jäävän siihen, niin en jaksa niistä ottaa huolta kannettavakseni. Vaikka nyt murehdin bikineiden mahdollista pukemista päälleni, niin myönnän hieman pelkääväni myös raskauden jälkeistä aikaa. En ikinä unohda sitä tunnetta, kun katsoin (ja koskin) vatsaani heti synnytyksen jälkeen, vaikka minua oltiin ehdottomasti kielletty tekemästä niin. Se tunne oli hirveä ja taisi siinä pieni itkukin tulla. Muistan silti myös hyvin kuinka nopeasti kroppa palautui ja se pullataikina oli yksi (kamala) muisto vain! 


Minun täytyy ilokseni myöntää, että olen käyttänyt Bio-Oilia enemmän ja vähemmän jo yhdeksän vuoden ajan. En ihan tarkkaan muista miksi me tuota "ihmeöljyä" haimme ystäväni kanssa Uudessa Seelannissa asuessamme apteekista, mutta se oli päivittäisessä käytössä jo silloin! Myös Olivian raskaudessa käytin öljyä päivittäin. Öljy tuntuu iholla ihanalta ja pehmittää mukavasti ihan jokaista ihoaluetta ja minä pidän sen miedosta tuoksusta. Yritän siis joka ilta luoda itselleni rutiineja, joilla hoidan kehoani juuri sillä tavalla jonka se ihan aidosti ansaitsee - fyysisesti sekä henkisesti. 

Kun aloitan lomani ihan pian, haluan ihan oikeasti alkaa pyhittää joka ilta itselleni aikaa hoitaa ihoani paremmin ja tutustua paremmin muuttuneesen kehooni. Haluan voida ylpeydellä koko kesän kantaa kroppaani ja esitellä vatsaani sekä bikineissä/uikkarissa tai mekossa. Haluan pitää huolen siitä, että voin henkisesti ja fyysisesti hyvin, kun pieni käärö syliini asetellaan ja olla etenkin silloin huolehtimatta yhdestäkään arvesta tai löllyvästä vatsasta.


Lisää kokemuksia muuttuvasta kehosta muilta ihanilta raskaana olevilta bloggaajilta voit lukea täältä

Haastaisin myös teidät kertomaan omista kokemuksistanne ja suhtautumisestanne kehon muutoksiin raskauden aikana. Ovatko muutokset tuoneet mukanaan positiivisia vai negatiivisia tunteita vai kenties sekä että? 


Kommentin jättäneiden kesken arvotaan Bio-Oil -tuotteita, joten muistathan jättää sähköpostiosoitteesi kommenttisi perään. Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen 25.5. mennessä. 

yhteistyössä Blogirinki ja Bio-Oil

Jatka lausetta...

maanantai 16. toukokuuta 2016

En ymmärrä... Miksi lapset vihaavat nukkumista ja syömistä. Ihan käsittämätöntä.

Seuraavaksi ajattelin... Tehdä jotain superihanaa iltapalaa ja katsoa Tuomaksen kanssa Sykkeen viimeisen jakson - ihan parasta!

Viime aikoina... Olen nukkunut päikkäreitä, vaikka ne ei sovi minulle lainkaan. Ne venyvät ihan aina liian pitkiksi ja olen niiden jälkeen vain väsyneempi. Mutta en keksi muutakaan, kun silmät menevät ihan itsestään kiinni, jos siihen on pienikin tilaisuus.

En osaa päättää... Lapsemme tulevaa nimeä... Hän on Poika M koko elämänsä.

Muistan ikuisesti... Kun isäni näytti Ranskassa meille kuinka tullaan pois rullaportaista "oikeaoppisesti". Hän otti rapuissa mäkihyppyasennon (takana oleva aasialaisnaisen naama oli samalla korkeudella isäni takamuksen kanssa, joka tajuttiin vasta liian myöhään) ja isäni hyppäsi rullaportaista täysiä tasajalkaa pois ja portaat pysähtyivät kuin seinään eivätkä toimineet enää koko Ranskan matkamme ajan (kyseessä oli vielä "kotimetroasemamme"). En unohda sitä naurun määrää ikinä.



Päivän paras juttu... Lounasdeitit ystävän kanssa ja pieni heräteostos vauvalle. Ei se ilta-aurinkokaan päivää huonontanut.

Noloa myötää, mutta... Olen supersurkea suomen kielessä. Tarkistan usein yhdyssanoja ja pilkkusääntöjä googlesta. Yliopiston pakolliset suomen kielen kurssit läpäisin uusintojen jälkeen arvosanoin 1 ja 2. Haluaisin kyllä olla parempi, kun vähän niinkuin työksenikin kirjoitan.

Viikko sitten... Istuin muikea hymy naamalla seminaarissa, kun olin saanut pedagogiikan seminaarini valmiiksi viikossa ja se ei edes ollut ihan täys p*ska. Tai siis oli, mutta ei niin surkea kuin odotin. Olin aika ylpeä itsestäni itseasiassa!

Kaikista pahinta on... Syömisäänet ja muut ihmisten kehosta tulevat äänet. Tuomas on diagnosoinut minulle jonkin oikean häiriön.. Ihansama, mutta tulen lähes päivittäin hulluksi asian kanssa.

Salainen taitoni on... Arvata jo ensimmäisestä tavusta, kun Tuomas puhuu, että onko juttu joku vitsi/huijausyritys vai totta.

Jos saisin yhden toiveen, niin se olisi... Jollain tapaa helppo kesäloma mukavassa säässä, joka päätyisi terveen pikkupojan saamiseen syliini <3 Olikohan tässä yksi vai monta toivetta samassa?



Minulla on pakkomielle... Vähän kaikesta. Parittomista sukista, kauniista kuvista, Classicin mangopassion-valkosuklaa jätskistä sekä Pepsi Maxista pahvimukissa jäillä.

Söin tänään... Banaani, mansikka, mustikka ja jugurtti smoothien aamulla, lounaaksi kalapuikkoja ja päivälliseksi tacoja. Ihanaa, kun kohta saa iltapalaa!!

Ärsyttävintä on... Kun kaikki koulutyöt on jo tehty paitsi se yksi ylimääräinen, joka ilmaantui noin viikko sitten. En saa ajatusta pois siitä, että ilman sitä nautittaisiin jo kesälomasta!

Tekisi mieli... Olla jossain lämpimässä paikassa, maata biitsillä tai poolilla ja siemailla tuoremehua samalla, kun Olivia pulikoi lastenaltaassa.

Minusta on söpöä... Kun Olivia nykyään sanoo tosi usein, "Äiti-kulta", kun haluaa jotain <3

Olenko ainoa, jonka mielestä... Mutakakku tai täysin suklaakakku on taivaallista maustamattoman jugurtin kanssa?
 

Miten meni Cheerleading kevätshow?

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Alkuvuodesta kirjoittelin kuinka Olivia on ollut hieman "reppana" ja jollain tapaa vaisu uudessa cheerleading -harrastuksessan ja treenit ovat menneet lähinnä valmentajan kädestä kiinni pitäen. Meinattiin vähän jo, että ehkä Olivia aloitti harrastuksen liian varhain ja, että hän vain kärsii tästä. No... Nyt täytyy vain sanoa, että voi elämä me vanhemmat joskus osaamme aliarvioida lapsiamme ihan vaan pelkän huolen takia. Me emme Tuomaksen kanssa olisi enempää voineet olla väärässä! 


Olin kauhusta kankea, kun valmentajilta tuli viestiä, että pienet Leppäkertut pitää tuoda Logomolle klo 11.45 ja kotiin heidät saa seuraavan kerran 17.30 maissa, eväät ja kiva mieli mukaan! Siis mitä - mun kolmevee viettää koko päivän harrastuksen parissa? Lähetin valmentajalle vielä tänään viestiä, kun olin jättänyt Olivian: "Hei laittelethan viestiä tai soitat, jos tulee jotain? Terv. miten mun tyttö voi olla jo noin iso, et on jossain harrastuksessa koko päivän. ps. Oliviaa jännitti tosi paljon aamulla ja ihanaa jos saatte hymyn joukkuekuvaan." (nyt tuntuu, että olisi oikeasti pitänyt kirjoittaa "äitiä jännittää ihan hemmetisti edelleen"). Sain vakuutteluita, että Olivia on reipas ja kaikki on todella hyvin. 


Sitten me istutaan Tuomaksen kanssa Logomon alakatsomon kolmanteen riviin ihan keskelle ja show alkaa. Ensimmäisenä lavalle juoksevat Leppäkertut Olivia etunenässä n. 1500 katsojan eteen ja minä alan parkua (syytän raskaushormoneja). Sitten kun kaikki joukkueet on esitelty, juoksevat Leppikset esiintymään ja minä parun yhä enemmän. Onneksi saan jotenkuten videoitua esityksen. Se ylpeyden ja onnen tunne oli jotain ihan käsittämätöntä. Olivia hymyili, teki kuten on koko kevät harjoiteltu ja juoksi ihan itse lavalta pois huiskut juuri ja juuri kainaloissa pysyen. Yleisö huokaili ja hymyili aika isosti - niin suloisia pikkuleppikset olivat. Olivia ei näyttänyt mitään jännityksen tai stressin merkkejä, ihan uskomaton muutos ensimmäisen kuukauden treeneihin. 


Katseltiin upea show loppuun ja Olivia kannusteli muita maton laidalta oman joukkueensa kanssa. Kun show oli ohi, oli aika palkita vuoden menestyneimmät joukkueet sekä jokaisen joukkueen vuoden tulokas. Vuoden tulokas on tsemppari, kuuntelee valmentajien ohjeita ja kokeilee rohkeasti uusia temppuja. Taisin siinä sanoa Tuomakselle, että "olis kyllä ihan liikaa Olalle, jos tonki joutuis ekana hakemaan itse tuolta." Eikä mennyt kuin sekunti kun mikrofonista kajahti, "Leppäkerttujen vuoden tulokas on Olivia Markkula". Aloin siinä kauheassa kiireessä kaivamaan kameraa ja kiiruhdin ottamaan videota samalla kun voihkin ja itkin ja tärisin. Palkintojen jaon jälkeen tajusin, etten koskaan ollut painanut kameran punaista record -nappia, niin tohkeissaan oli näköjään äitikin. Siis se pieni tyttö, joka ensimmäisen kuukauden rullaili paitaansa hallin nurkassa ja suostui juoksemaan vain valmentajan kanssa käsikädessä, esiintyi juuri 1500 hengelle hymy suussa ja voitti sekä lunasti palkintosakin onnellisena - uskomatonta!


Ihan uskomatonta, miten Olivian upeat valmentajat ovat saaneet meidän lapsemme kukoistamaan ja tekemään parhaansa, vaikka jännitys ja ujous on treenejä myöden ollut läsnä aina enemmän tai vähemmän. Olivia on joukkueen kuopus on varmasti ottanut muilta taitavilta tytöiltä ja pojilta mallia ja ollut silmät ja korvat auki jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. En kyllä osannut arvata kuinka hyvää joukkueharrastus on olivialle jo nyt tehnyt. Rohkeus ja jännitys on murrettu varmasti kokonaan joltain osin ja olen tästä niin onnellinen!  Minulle luvattiin vielä huippukuvia itse esityksesta, niin palataan siihen vielä myöhemmin! :)


Huh. Nyt on omaa lasta hypetetty, mutta ei tämä postaus olisi ilman onnistunut. Niin ylpeä äiti ja isi täällä vieläkin vertailee kananlihojaan ja kehuu lastaan kilpaa - sen hän on ansainnutkin <3 Voiko jo haljeta?