"isyyspakkaus" toistamiseen

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Huhhuijaa! Apua, melkein viikon blogitauko tuli pidettyä ja se jatkuu todennäköisesti vielä hetken. Olen päivät viilettänyt pää kolmantena jalkana hankkimassa tavaraa muuttoa varten, jotain huonekaluja joita emme saa Porista. Illat olemme pakkailleet ja itse olen yrittänyt vielä nähdä ystäviä mahdollisimman paljon. Masukuvauksissa vielä kävi pieni accidentti, kun vedin pienet spakaatit nurmimäessä ja sen jälkeen liikkuminen on ollut enempi tai vähempi tuskaista. Mutta niin, perus muuttotouhua siis ja en ole oikeasti ehtinyt koskemaan kameraan tai tietokoneeseen koko viikkona. 

Muuten kaikki on ihan hyvin. Raskaus painaa, kuten näillä viikoilla kuuluukin ja kivut ottavat päähän, mutta vielä ei ole kiire synnyttämään, koska muutto ja uusi koti on saatava ensin valmiiksi. Jäätiin Tuomaksen kanssa pariksi päiväksi extempore kahdestaan hoitelemaan asioita jolloin päätin yllättää tulevan tuplaiskän. Olivian raskausaikana tein Tuomakselle ison isyyspakkauksen, joka oli ihan loistava ja vieläkin sitä muistellaan lämmöllä (kurkkaa täältä). Tästä toisesta tuntui vähän hassulta tehdä samanlaista, koska, no. Meillä on edelleen kaikki tallella eikä se tarve ja fiilis olisi ollut enää ihan sama. Päätin siis keskittyä pieniin juttuihin ja yhteiseen hemmotteluun ja tärkeimpänä ideana se pieni muistaminen kaiken tämän hässäkän keskellä. Toinen raskaus on muutenkin ollut niin eri juttu ja suurin ero mielestäni on ollut se, ettei me olla yhdessä ehditty lainkaan fiilistelemään tilannetta ja tulevaa. Tuomas on oikeastaan ollut todella ulkopuolinen tämän raskauden kanssa ja se on vasta nyt jotenkin iskenyt tajuntaan, mutta niin sen varmaan vaan kuuluu mennä. 

Tämmöisen pienen isyyspakkauksen Tuomas siis sai tällä kertaa: 

  • Vähän inside-läppää sisältävä Mauri Kunnaksen äänikirja. Ne syömisäänet, joilla mua kiusataan koko ajan...
  • Plaston valkoinen pikkuauto
  • Paljon lakua
  • Story cubes - Tuomas on se meidän tarinanikkari aina
  • Aloittelijoiden tennispalloja 
  • Lahjakortteja Tuomaksen suosikkiherkkuihin eli Arnoldsin donitseihin. 
  • Ihanat pienet genious -housut vauvalle <3 
  • Pöytävaraus Blankon hamppareille. Tuomas metsästää täydellistä hampparia aina vaan ja mielestäni Turun parhaat hampparit saa Blankosta joita Tuomas ei vielä ollut maistanut. Osuin aika oikeaan, kun eilen käytiin ne herkut nappaamassa parempiin suihin! 

Ylläri oli mieluinen ja valitsemani jutut saivat Tuomakselle hymyn huulille ja tosiaankin se hamppari oli kuulemma kymppimiikka! Pikkuhiljaa kaikki raskausajan jutut on tehty ja kunhan uusi koti on valmis, niin voidaan kaikki alkaa odottamaan pojan syntymistä oikein urakalla! 

//A little present I put together for Tuomas for becoming a father for the second time. He loved it and every little piece of it was just on point.//

The unforgettable Baby shower

maanantai 22. elokuuta 2016

Edellisessä postauksessa hehkutin päälle kolmevuotiaan ystävyyssuhteista, mutta nyt on kyllä korkea aika hehkuttaa tämän 26 -vuotiaan ihan mielettömiä ystäviä. En voi ymmärtää miten onnekas olen, kun olen onnistunut haalimaan ympärilleni sellaisen tyttöporukan, josta en vaihtaisi ketään tai mitään. Parhaimmat ystäväni tulevat vähän elämäni eri osa-alueilta ja suhteet ovat ikähaitariltaan noin 13 vuotta - 1 vuosi. Silti nämä mahtavat mimmit ovat tutustuneet toisiinsa ja onnistuneet järkkäämään minulle baby showerit, joiden jälkeisenä yönä en saanut nukuttua silmäystäkään kaiken sen liikuttuneisuuden ohella. Olen niin otettu siitä miten nämä ihmiset tuntevat minut, kokevat tärkeäksi asiakseen käyttää aikaansa ja resurssejaan minuun ja sitten vielä olla niin pyyteettömiä ja aidosti onnellisia minun puolestani. Monta ystäväsuhdetta olen joutunut kuoppaamaan syystä tai toisesta, mutta luulen, että oma vahva tunteeni siitä ketä haluan pitää lähelläni oikeasti, on saanut tämän maailman parhaan ystäväpiirini juuri tämmöiseksi, mitä en muuttaisi mistään hinnasta ja josta olen niin kovin kiitollinen joka päivä. Vaikka emme ehtisikään näkemään joka päivä, niin whatsapp huutaa vähintään kerran tunnissa ja jutut jatkuvat aina siitä mihin viimeksi jäivät. Läheltä tai kaukaa, 13, 8, 5 tai 1 vuosi, lapsia tai ei lapsia, niin mun ystävät ovat vaan parhaita ja minulle maailman rakkaimpia! 


Toi vaippakakku oli ihan mieletön - hemmottelua äidille ja maailman siisteimpiä juttuja pojalle <3 
Kiitos vielä ihanat - pusuja miljoona!!! Pitäisi muistaa kehua teitä upeita useammin!

//I had the most amazing baby shower yesterday that my friends had planned for me - they know me so well! I just simply have the best friends ever and no one can top them. So proud of myself that I have found all these amazing women to surround myself with. Love you guys and love that coolest ever diaper cake!!!//

Pienen omat ystävät

lauantai 20. elokuuta 2016

Järjestin torstaina Olivialle ja hänen ystävilleen pienet jätskikekkerit ikään kuin läksiäisten merkeissä. Vaikka en ehkä ulospäin sitä näyttänyt, mutta kun Olivia halasi ystäviään heippojen yhteydessä, niin jouduin hieman nielemään kyyneleitäni. 


Kolme ja puoli -vuotias on vielä pikkuinen ja ystäviä tulee vielä monen monta ja piirit vaihtuvat varmasti ainakin miljoona kertaa. Silti nämä ihan ensimmäiset oikeat ja ystävät jäävät ainakin minun mieleen pysyvästi, toivottavasti myös Olivian. Olivia on tuntenut heidät kuitenkin yli puolet elämästään ja viettänyt heidän kanssaan aikaa paljon. Puolet torstain vieraista olivat päiväkotikavereita, joihin Olivia on aivan itse tutustunut ja joita olemme yrittäneet nähdä nyt myös kesälomilla. Olivian päikkykaverit ovat ne ehdottomat sielunsiskot ja -veljet <3 Vaikka näemme harvemmin, niin nauru raikaa heidän kanssaan joka kerta vain kovempaa ja aina jatketaan siitä mihin jäätiin. Osa ystävistä taas ovat luonnollisesti tulleet minun ystävieni kautta. Näemme melko usein ja on ollut niin etuoikeutettua, kun on ystäviä, joilla myös suurinpiirtein saman ikäisiä lapsia joiden kanssa on ihana Olivian leikkiä ja nauttia ajasta. 


Yritän parhaani mukaan, että Olivia saa ystäviä myös uudesta asuinpaikastamme ja näin ihan varmasti tulee käymäänkin. Uuden päiväkodin ja harrastusten sekä minun aktiivisuuden turvin saamme varmasti myös Porissa solmittua unohtumattiomia ystävyyssuhteita, jotka sitten jälleen joudumme joskus hyvästelemään. 


Olen niin kiitollinen kaikille, jotka pääsitte paikalle torstaina - Olivia puhuu pienimuotoisista juhlista edelleen ja toivon todella, että näemme toisiamme paljon myös tulevan vuoden aikana. Me tulemme varmasti käymään Turussa ja meille voi koska tahansa tulla kylään Poriin! On se niin ihmeellistä, millainen vaikutus ystävyydellä on jo noin pienestä pitäen, vaikka yhteydenpito on niin paljon hankalampaa kuin meillä aikuisila <3 

//I held a little farewell party for Olivia's friends last Thursday. I had to hold my tears a little as she hugged everybody good bye and I just hope we will see everybody even though we will live a little further away. It is amazing to see how a three-year-old can form strong friendships and actually miss her friends and enjoy every second spent with them - just like I do with my friends.//

Kuvat eivät liity juhliin, mutta Korinnan ottamat ihanat kesäkuvat tytöistä ovat vaan niin suloisia ja tunnelmallisia kaverikuvia <3 

Kun äiti jää yksin

perjantai 19. elokuuta 2016



Jäin noin neljä tuntia sitten yksin kotiin kokonaiseksi viikonlopuksi ensimmäistä kertaa päälle kolmeen ja puoleen vuoteen. Olin superinnoissani ja tarve omalle ajalle on juuri nyt suuri. Silti ilta on mennyt itkiessä, itkua pidätellessä, sormia pyöritellessä sekä liikaa puhelinta tyhjänpäiväisesti selatessa. Niin perus äitiongelma; haluat palavasti omaa aikaa ja ideoita siitä mitä tekisit, jos vain saisit aikaa on miljoona, mutta kun sitä kerran ikuisuudessa saat, ikävöit perhettä etkä osaa keksiä mitään tekemistä. Kun tämä viikonloppu päätettiin, mulla oli hirveästi ohjelmaa suunniteltuna, mutta nyt lähes kaikki on peruuntunut, se vähän harmittaa, mutta tuleepahan otettua täysin levon kannalta.

Tänään annan itseni vähän masistella ja tottua tähän outoon hiljaisuuteen, mutta huomenna otan kyllä omasta ajastani kaiken irti ja nautin täysiä siitä, että:

  • Saan nukkua just niin paljon ja usein kuin haluan koko viikonlopun! 
  • Saan koko 160 senttiä nukkumistilaa itselleni, niin että kyljen vaihto onnistuu kierähtämällä :D
  • Voin syödä tai olla syömättä kellonajoista riippumatta. 
  • Koti on siisti ilman, että minun täytyy rehkiä sen eteen. 
  • Voin katsella telkkarista mitä huvittaa ja lähes niin kovalla kuin huvittaa. 
  • Ehdin lukemaan kirjan - vihdoin!
  • Voin selailla puhelinta ilman minkäänlaista huonoa omaatuntoa. 
  • Saan shoppailla niin kauan kuin jaksan ilman miehen tai lapsen valitusta. 
  • Täällä on hiljaista (kukaan ei huuda "äiti" kolmen sekunnin välein).
  • Minun ei tarvitse piilotella herkkuja keneltäkään (edes Tuomakselta). 
  • Pystyn lähtemään kotoa juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin huvittaa. 
  • Minun ei tarvitse pestä kuin omat hampaani tai harjata kuin omat hiukseni. 
  • Ja se lempparein: saan katsella rikkaiden deittipalvelua ilman, että kukaan pyörittelee silmiään mulle - parasta!
Ihanaa viikonloppua teille - nauttikaa omasta ajasta tai ajasta perheen kanssa! Pus! 


Vauvan hankinnat pt. 2

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Vauvan hankinnat ovat vihdoin ottaneet aimoharppauksen eteenpäin. Onneksi eteisen kaappi myytiin ja haettiinkin jo pois, koska muuten nuo kaikki tavarat eivät laatikoineen mahtuisi mihinkään. Vaikka laskettuun on aikaa melkeinpä tasan tarkkaan kuukausi ja tavaraa alkaa kertyä, niin silti jotenkin tuntuu niin kaukaiselta pienen pojan syntymä. Huh, mutta ei siinä auta, varmasti muuton jälkeen ja tavaroiden kokoamisen ja asetteluiden jälkeen tilanne muuttuu huomattavasti todellisemmaksi. 

Tänään suuntasimme Olivian kanssa Turun OzBabyyn pienen yhteistyön siivin valkkailemaan vähän juttuja vauvalle. Tiesin heti mitä tärkeää vielä puuttuu ja mitä ihanaa valkkaisimme. OzBabyn todella laaja done by deer -valikoima sai mut lähes hyppimään innosta (jos pystyisin hyppimään), joten sieltä lähti pari ihanaa juttua mukaan ja tämän lisäksi jotain tarpeellista vaikkakaan ei ehkä niinkään suloista.

1. Kehtoa en ole nähnyt itse tarpeelliseksi ihan sillä, että Oliviallakaan en sitä kaivannut eikä meillä ole tilaakaan millekkään isolle ylimääräiselle. Olivia nukkui ensimmäiset viikkonsa perinteisesti äitiyspakkauksen laatikossa mun sängyn vieressä, mutta koska uutta laatikkoa emme enää ottaneet ja vanhassa on säilytetty kenkiä yms. niin sekään ei enää ollut vaihtoehto. Nämä unipesät ovat nyt näkyneet enemmän ja ihastuin itsekin ideaan. Tuon voi laittaa mihin vain ja lapsi nukkuu ihanan turvallisessa pesässä. Yritän pääösin pitää tuota oman sänkyni vieressä olevassa pinnasängyssä, mutta tarvittaessa se mahtuu meidänkin sänkyyn eikä tarvitse pelätä, että kukaan kääntyy vauvan päälle. Tämän done by deer -unipesän kokoa pystyy säätämään ja värinä pitää ihanaa mustavalkopilkullista tai ihan vain harmaata. Aivan ihana ja varmasti tarpeellinen! 

2. Lähes jokaikinen äiti ketä minä tunnen kamppailee ihan kamalan näkösten leikkimattojen ja lelukaarien kanssa. Tiedän, että värit innostavat eikä ulkonäkö välttämättä ole tärkeintä näissä jutuissa, mutta jos kaiken voi nykyään saada, niin miksipä ei. Ääniä, värejä, äidin silmää hivelevää ulkonäköä, peilejä, säädeltävyyttä ja muunneltavuutta - sitä kaikkea on tämä done by deer -lelukaari. Ihana! 


3. Olivian aikana rintapumppu oli must aivan ensimmäisistä hetkistä lähtien. Päälle kolme vuotta sitten sain lainaksi sekä sähköisen että manuaalisen version ja minä pidin manuaalista todella paljon kätevämpänä ja tehokkaampana - toivottavasti näin on edelleen. Tämä Aventin manuaalinen rintapumppu lähti myös mukaan OzBabysta tänään ja vinkkinä vielä, että se on tällä hetkellä heillä pienessä alessa!

4. Tämä done by deerin vaunulelu lähti heräteostoksena mukaan. Yksinkertaisesti jälleen kerran ihana! 

5. Kaiken tämän ihanan päälle, saimme jokin aika sitten postissa pienen paketin, joka tulee helpottamaan niin meidän arkeamme kuin lomiammekin ihan varmasti. Olen kuullut Nabby itkuhälyttimestä vain pelkkää hyvää ja hehkutusta. Itkuhälytin, joka toimii puhelimen kanssa saumattomassa yhteistyössä pelkän applikaation avulla. Ihana tuo pieni yksinkertainen pallura, jossa ei ole mitään nappuloita ja puhelin nyt vaan aina kiikkuu melko lähellä meikäläistä koko ajan, joten varmasti kaikista kätevin ja toimivin itkuhälytin mitä hälyttimien markkinoilta löytyy! 
 
Kirjoitan näistäkin vielä käyttökokemuksia myöhemmin, kunhan saadaan niitä kerrytettyä - ihanaa, en malta odottaa! Luulen, että nyt olen esitellyt suurimmat jutut, joita olimme vauvalle alunperinkin hankkimassa, mutta tietenkin se lista niistä pikkujutuista on hyvin pitkä, mitä minä ja vauva tarvitsemme heti alkuun. Haluaisitteko te listaa niistä minun mielestäni kaikista tärkeimmistä pikkujutuista vai onko niitä netti jo tarpeeksi pullollaan? 

OzBabyn tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan ja Nabby itkuhälytin saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Meidän tuleva syksy

maanantai 15. elokuuta 2016

Onhan se vähän niinkuin jo myönnettävä, että kesä on ohi. Jotain lämpimämpiä ilmoja on kuulemma hieman povailtu loppuviikolle, mutta ei se kyllä riitä enää tuomaan sitä kesää ja kesäfiilistä takaisin. Ovathan koululaisetkin jo palanneet koulujen penkeille ja kohta minunkin opiskelijaystäväni siirtyvät takaisin luentosaleihin. Voi haikeus, mutta toisaalta, on tämä vaan ihanaa, kun kerrankin syksylle on paljon odotettavaa ja vaikka ankeus valtaisi ulkona, niin meidän perheelle syksy on varmasti kaikkea muuta kuin ankea! Meidän syksy 2016 on silti ihan uskomaton muutosten ja kaiken mahdollisen myllerystä ja teilläkään ei varmaan ole ihan tarkkaa ajatusta siitä mitä me oikeasti oikein touhutaan ja meinataan, niin ajattelin koota pienen syksyn suunnitelmalistan postauksen muodossa. 

Muutto. Tämä nyt on varmaan tullut selväksi jo kaikille, kun en ole juuri muusta jauhanutkaan. Muutto on perinteisesti kuun vaihteessa ja jätämme Turun taaksemme ainakin vuodeksi, todennäköisesti puoleksitoista vuodeksi. Olemme onnistuneet löytämään ihan mielettömän asunnon Porista, joka osaltaan helpottaa tätä muuton aiheuttamaa stressiä vaikkakin rivarista takaisin kerrostaloon on taas vähän hassu muutos. Alue on kuitenkin ihanaa ja ulkoilumahdollisuudet melkeinpä paremmat kun täällä lähiössä ja silti keskustaankin on alle kilometri. Upea iso parveke ajaa varmasti saman asian kun nykyinen lähes samankokoinen takapihammekin. Muuttoilmoitukset on tehty ja neuvola-ajat Poriinkin jo hoidettu. Muuton osalta porukka on saatu kasaan, kuorma-auto varattu ja kaapit käyty jo läpi pakkaamista helpottamaan. Pääsemme ajoissa siivoamaan uuden kodin ja tämä vanha asunto (johon muuten hyvä ystävä perheensä kanssa muutta - ihanaa!) hoituu varmasti ripeästi apuvoimien kanssa. Muuton osalta kaikki tuntuu toistaiseksi todella hyvältä, kunhan bebe ymmärtää pysyä mahassa muuton yli ainakin!

Uusi koti. Vaikka emme välttämättä asukaan asunnossa kovin kauaa, niin haluan, että koti on koti ja meidän on siellä hyvä olla. Pyrin pitämään kustannukset minimissä, kun uutta kotia laitetaan, mutta jotain pikkujuttuja sinne pitää hankkia. Uusi isompi ruokapöytä on ihan ehdoton ja aika upea yksilö meille onkin toivottavasti pian tulossa ja tuolit pitäisi vielä päättää siihen ympärille myös. Keittiöön tarvitsee itse kyhätä jonkinlainen saareke ja tästä tuleekin pieni diy -juttu, josta postaan aikanaan blogiinkin. Huoneita on sama määrä kuin nyt, joten suuresti ei hommat muutu siinäkään mielessä. Koti on kuitenkin kaunis, uusi ja ihana, joten kotipostauksia tulee varmasti paljon muuton jälkeen!


Olivia. Me olemme prepanneet Oliviaa muuttoon jo aikalailla ja tuntuu, että hän jollain tasolla ainakin ymmärtää mitä tulee tapahtumaan. Me puhumme usein siitä uudesta kodista ja hienosta leikkipuistosta siinä lähellä, jonne voimme kärräillä niin, että Olivia saa seistä seisomalaudalla samalla kuin pikkuveli nukkuu. Olivia aloittaa Porissa myös hoidossa neljä tuntia päivässä ja siellä puhuttu kieli on englanti. Myös tähän ollaan prepattu Oliviaa todella paljon ja vaikka kielijuttu on varmasti iso shokki, kun hän sen oikeasti paikanpäällä tajuaa, niin Olivian kielipään tuntien kaikki imetään ennätysajassa ja suuria ongelmia tuskin tulee. Olivia on varmasti hiljaista tyttöä aluksi ja keskittyy lähinnä kuuntelijan rooliin, mutta varmasti oppii ja tottuu pian ja puhuu englantia kuin vanha tekijä (tai ainakin kuin vajaa 4 -vuotias vaan voi <3). Minä olen todella innoissani tästä kuten voitte kuvitella ja uskon ja toivon, että Olivia tulee viihtymään siellä enemmän kuin loistavasti! Ainakin hän itse innoitsee uusista kavereista ja siitä, että saa muiden kanssa laulaa lauluja englanniksi. 

Harrastukset. Olivia aloitti harrastelut viime keväänä ja tänä syksynä jatketaan, mutta vähän eri jutuilla. Jos kaikki vaan onnistuu hyvin, niin Olivia jatkaisi Porissakin cheerleadingia ja tähän lisäksi alettaisiin käymään myös tenniksessä. Hoidossa Olivia on vain 4 h/päivä, niin harrastuksia voi olla vähän enemmänkin mielestäni, tietenkin Oliviaa kuunnellen ja hänen jaksamistaan tarkkaillen.  Tennis on Tuomakselle tärkeä laji ollut aina ja hän on esittänyt toiveen, että Oliviakin sitä kokeilisi ja minusta se on ihana ja loistava idea! Tennistä on junnumailalla täälläkin jo palloiltu ja Olivia kyselee jatkuvasti, että koska pääsee tennis harrastukseen. Nyt vaan toivotaan, että harrastuksissa on tilaa ja Olivia pääsee enemmänkin harrastamaan ja me päästään kaikki tutustumaan uusiin ihmisiin. 


Vauva. Laskettuaika on siis 19.9. ja se lähenee ihan hurjaa vauhtia. Itse toivon, että bebe päättäisi tulla mielummin hieman aikaisemmin kuin laskettuna, mutta ei ainakaan kauheasti sen yli. Oliviasta odottelimme sen tasan kaksi viikkoa yliaikaa enkä ole varma kestäisikö mun pää sitä enää toistamiseen. Tai no, kyllähän se varmasti kestää, mutta ei se kivaa ole. Muuton yli poika tietenkin saisi luvan pysyä masussa ja olisi ihana saada koti valmiiksi ja Tuomaskin Poriin ennen vauvan syntymää. Täydellistä olisi syntyä siinä lasketunajan tietämillä <3 Olivia, kuten me kaikki odotamme vauvaa jo kovin ja nyt Oliviakin on alkanut puhumaan siitä kuinka pitkä odotus on ollut (jep, I feel you...). Kaikkea ei ole vieläkään hankittu, mutta kaikki elintärkeä kyllä. Onhan tässä vielä hetkinen aikaa, vaikka ei siltä tunnukkaan. Tajusin vasta hetki sitten, että synnytän Porissa, mutta nekin jutut on nyt onneksi hoidettu. Nimeä pojalla ei vieläkään ole ja saa nähdä tuleeko ennen syntymää olemaankaan. Kohta joudutaan ehkä vetelemään jo pitkää tikkua tai pitämään Olivian keksimä "työnimi" Sven (muuan poro eräästä huurteisesta leffasta, ootte ehkä joskus kuulleet...?). 

Minä ja Tuomas. Tuomas on innoissaan, kun vihdoin saa aloittaa sen varmasti ihan omimman jutun, kun erikoistuminen vihdoin alkaa ja mä olen hänen puolestaan niin onnellinen. Kivaa, kun voi tehdä töitä lähellä kotoa kivassa ympäristössä eikä tarvitse jatkuvasti matkustella töihin pitkiä matkoja. Minulla on vähän haikea olo, kun en päsekkään takaisin yliopiston penkille ystävien kanssa ja opettajan sijaisuuksiakin olisi niin ihana tehdä. Toisaalta on ihanaa jäädä kotiin, hoitaa vauvaa ja olla tukena Olivialle näiden suurten muutosten alla. Onhan tämä meidän systeemi paras mahdollinen kaikille ja pehmentää tätä elämänmuutosta meidän kaikkien osalta. Olen ennenkin osannut ja onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin suhteellisen helposti, joten eiköhän tälläkin kertaa asiat suju melko kivuttomasti. Haikeana tietenkin jätetään Turku hetkeksi aikaa taaksemme, mutta parasta tässä kaikessa onkin varma tieto siitä, että pian me olemme takaisin täällä jossain ihan omassa ihanassa kodissa. 

Sellainen syksy meille tulossa siis. Mitään sen suurempia suunnitelmia en uskalla tehdä tai edes halua tehdä vielä. Minulla on kädet täynnä kahden lapsen kanssa ja Olivian elämän helpottamisen kanssa. Onneksi tuo tyttö on maailman helpoin ja ihanin ja auttaa varmasti myös minua tulevissa muutoksissa olemalla oma ihana itsensä ja piristämällä mun päiviä. Uuden vauvan kanssa asiat ovat tuttuja ja saadaan rauhassa kaikki tutustua toisiimme ja uudenlaiseen elämään. Pori on varmasti mahtava paikka ja syksy ja talvi menevät yhdessä pienessä hetkessä ohi ja sitten saadaankin taas nauttia kesästä (lämmöstä ei välttämättä niinkään..). Tämmöistä meille siis - melkoista, mutta nyt olo on enemmän odottava ja innokas kuin mitään muuta!

Seitsemän ensimmäistä

perjantai 12. elokuuta 2016

Somessa kiertää #firstsevenjobs -haaste, joka on mun mielestä niin siisti! Vitsi, että ihmiset ovat ehtineet tekemään jos jotakin nuoresta iästään huolimatta ja eteen on tullut sellasiakin hommia joista en ole ennen edes kuullut. Itse olen aloittanut työelämän 15 -vuotiaana ja aika perinteisillä jutuilla on menty. Vanhemmat eivät potkineet minua töihin, vaan olin itse innokas ansaitsemaan vähän omaa rahaa ja muistan edelleen mitä "isoa" ostin ihan ensimmäisillä rahoillani; Oakleyn peililinssi laskettelulasit - haha! Vanhempani kielsivät tekemästä töitä koulun ohella, koska koulu oli ehdottomasti tärkeintä ja prioriteetti numero yksi, joten alkupään työt olivat kaikki tietenkin kesätöitä. Haluan, että myös minun lapseni oppivat kevyellä työnteolla jo nuorena arvostamaan rahaa ja sitä mitä sen ansaitseminen vaatii ja opettaahan työnteko niin montaa elämässä muutenkin tärkeää asiaa. 

1. Bauhausin kahvilatyöntekijä

Tykkäsin työstä tosi paljon ja työ oli siis ihan perus kahviladuunia. Minusta oli kivaa tehdä sibylla -annoksia ja myydä kahvia asiakkaille. Muistan, että kassan kanssa oli kamala säätö vaikka kuinka pitkään ja miljoona asiaa piti oppia hirveällä tahdilla. Tämä oli kyllä loistava työ aloittaa työura, koska opin niin monipuolisesti asioita kassoista, siivouksesta, elintarvikealasta, asiakaspalvelusta jne. 

2. Jäätelökioskin myyjä

Sama pulju piti jäätelökioskia ja pääsin sinne sitten seuraavana kesänä töihin. Jäätelökioskitädin pesti on kyllä ihan paras. Pääsääntöisesti iloiset ihmiset ostavat jätskiä ja sitä sai itsekin syödä niin paljon kuin masuun mahtui. Kahvilahommien jälkeen työ oli jopa aika helppoa ja leppoisaa. 

3. Tarjoilija

Vaihtovuonna en tietenkään tehnyt töitä, mutta seuraavana kesänä lähdin päälle kuukaudeksi Ruotsiin tarjoilijaksi. Tarkoitus oli tietenkin kartuttaa omaa ruotsin kielen taitoa, mutta se menikin lähinnä siihen, että opetin muille nuorille työntekijöille englantia. Opin korkeintaan numerot hyvin joita huutelin pöytiin :D Niin ja olin opetellut oman esittelyni ruotsiksi täydellisesti ja olikin vähän noloa, kun muut työntekijät luulivat, että puhun ruotsia täydellisesti ja esittelyn jälkeen mun pitikin jatkaa "BAAAARA LIITE SVENSKA" Voi elämä. Mutta niin hauska ja opettavainen reissu. 

4. Siwan/Valintatalon kassa

Sain ystävän kautta töitä Siwasta jo Nokia-aikoina ja siitä alkoikin aika pitkä työsuhde sen puljun kanssa. Sain sisäisen siirron Turkuun ja koska opintojen alku venyi, tuli töitä tehtyä siwoissa aika pitkään. Mua alkoi oikeasti vähän pelottaa siwoissa yksin illalla työskentely parin ongelmaisen tilanteen jälkeen, jonka jälkeen sain onneksi siirron Valintataloon ja siellä oli mukavaa tehdä enemmän töitä porukalla. Todella opettavaista aikaa oli myös tämä pitkä rupeama. 

5. Satunnaiset duunit

Jatkoin Valintatalossa opiskeluiden ajan jonkin aikaan, mutta sitten mielummin opiskelin kesänkin ja aika pian sainkin jo Olivian ja varsinainen työnteko loppui siihen. Olen tehnyt opettajan sijaisuuksia ja tulkkaillut ihan palkasta. On ollut mahtavaa saada tehdä ns. omanalanjuttuja myös. 

6. Bloggaaminen

En voi sanoa olevani ammattibloggaaja todellakaan, mutta se on ollut mun lähes ainoa epäsäännöllinen tulonlähde ja työ. Harrastuksena pidän sitä edelleen ehkä himpun enemmän, mutta ihanaan Blogirinkiin liittymisen jälkeen olen ollut onnekas saada kutsua tätä myös työkseni. 


Seitsemättä ei oikeastaan ole. Olen tehnyt niin pitkiä pätkiä kaupan kassalla, etten ole kerennyt tämän enempää eri paikoissa tehdä työtä. Toivon todella, että minun numero seitsemän olisi englannin opettaja jossain päin Turkua tai lähikuntia. Kuva on muuten vuodelta 2011, jossa näytin mielestäni kovin fiksulta! :D 

Millaisia työhistorioita teillä on ollut? Minusta on hieman surullista miten hankalaa nuorilla tuntuu nykyään olevan tuo työnhaku ja miten suhteet ovat olennaisessa asemassa työnhakua ajatellen. Onko teistä ok, että jo nuoret tienit tekevät töitä? 

Vauvan hankinnat pt. 1

tiistai 9. elokuuta 2016

Multa on pyydetty tosi paljon hankintapostausta vauvaa varten ja kieltämättä minulla on syyhynneet sormet jo pitkään kirjoittaa tätä teille. Ihan aidosti ajattelin aikaisemmin, että meillähän on kaikki Olivialta vielä tallessa, mutta, kun aloin tekemään todellista inventaariota, niin tajusin, että eihän meillä ole juuri mitään! Meillä oli todella paljon asioita lainassa Oliviaa varten ja kaikki on tietenkin jo palautettu tai annettu eteenpäin. Toisaalta olin tietenkin aika innoissani, että nyt, kun emme molemmat enää ole opiskelijoita, niin voisin toteuttaa niitä vauvanhankintaunelmia (ihana sana!) nyt jos koskaan. Jo Olivian aikaan oli paljon juttuja joita olisin halunnut, mutta joita en ihan suoraan sanottuna rahasyistä hankkinut, mutta nyt uudenlainen tilanteemme sekä yhteistyö hollantilaisen Baby Plus -nettikaupan kanssa on mahdollistanut minun pikkuhaaveiden toteutuksen. Tässä ei siis ole vieläkään kaikki hankinnat, mutta teen tämänkin postauksen hieman osissa, ettei tule ihan ähkypostausta kerralla. Kaikki tämän postauksen tuotteet ovat siis Baby Plussalta tilattu ja niihin on saatu hieman extra-alea näkyvyyttä vastaan.


1. Vaunut! Olivialla oli ihanat vaunut ja ne toimivat lähes täydellisesti sen ajan kun Olivia niitä tarvitsi. Tuli kuitenkin sellainen olo, että ne olivat Olivian ja myöskin hänen näköisensä vaunut, joten haluaisin jotain muuta ja uutta pojalle. Bugaboo Buffalot valikoituivat parin muun vaihtoehdon joukosta koon, ketteryyden ja ulkonäön sekä mahdollisten lisäosien vuoksi. Halusin ehdottomasti kokomustan rungon ja kankaat harmailla yksityiskohdilla. Kävin Helsingissä rullailemassa ja testailemassa ja olihan se rakkautta samantien. En kyllä lainkaan malttaisi odottaa, että päästään näillä kärräilemään ympäri Poria. 



 

2.-3. Vaunuihin pohdin kamalasti, että mitähän lisäosia sitä oikeasti tarvitsisi ja erinäisten blogien ja facebook-ryhmäkeskusteluiden sekä Baby Plus työntekijän suosittelujen jälkeen päädyin seuraavanlaisiin lisäosiin. Niin ja ainahan sitä saa tilattua lisää tarpeen vaatiessa tai myydä pois tarpeettomia lisäosia. Esimmäisenä talvena tuskin tarvitsemme footmuffia, mutta yksveen kanssa se on varmasti oikein tarpeellinen. Mukiteline on ihan must ja sitä kaipailin jo Olivian vaunuihin jatkuvasti. Seatliner oli sama juttu, pysyvät arvokkaat vaunut siistimpänä ja voi pestä vain tuota eniten likaantuvaa osaa. Kesäksi halusin paljon kehutun kesäkuomun ja valitsin Breezy Sun Canopyn Arctic Grey -värissä. Olivia on jo todella reipas kävelijä, mutta ajattelimme silti hommata Bugisten oman Comfort wheel -seisomalaudan ja luulen, että sille tulee varmasti käyttöä ja aika siisti tuo istuin tuossa myös - varma hitti! Näiden kanssa pitää tietenkin muistaa tilata myös kaikki tarvittavat adapterit. 



4. Kaukalo ja isofix-telakka. Olivian kaukalo oli lainassa, joten uusi oli hankittava. Halusin kaukalon, jonka saa myös vaunuihin kiinni ja Maxi-Cosin Pebble Plus täytti kaikki ehtomme. Itse valtisin viimein Black Raven värisen, vaikkakin Concrete Gray olisi myös ollut aivan ihana pienen pojan kaukaloksi. Kaukalon kaveriksi Baby Plussalta suositeltiin Maxi-Cosin 2WayFix -telakkaa. Olivian kanssa emme saaneet koskaan nauttia telakkakiinnityksen helppoudesta, joten nyt otetaan siitä sitten kaikki irti. En ole ihan varma miten tulemme käyttämään tuota 2way -toimintoa, mutta katsotaan ajan kanssa. Tuohon muistaakseni saa sitten isommankin istuimen myöhemmin kiinnitettyä. Vitsi tuo kaukalo vaan on niin nätti jotenkin - ihana!


 

5. Sitteri oli ehdoton pelastus Oliviankin aikana ja omamme annoimme eteenpäin, joten uusi oli hankittava. Himoitsin jo silloin BabyBjörnin sitteriä ja tämä Soft Mesh malli oli suosikkini ja nyt se on matkalla meille! Olivia on jo ihan valmis istumaan aikuisten tuolilla, joten Tripp Trapp kuulemma vapautetaan ilomielin vauvan käyttöön heti ja siihen tarvitaan tuo Newborn Set tottakai. Olen kuullut tästäkin ihan pelkkää hyvää, joten ihana päästä käyttämään tätäkin vihdoin. 

Aika perustavaroilla mentiin siis tämä postaus ja hankintoja on vielä paljon lisää tulossa. Minun on siis myönnettävä, että en ole muutaman vaatteen ja näiden tavaroiden lisäksi hankkinut vielä mitään muuta, mutta näillä pääsee jo sentään aika hyvään alkuun! Onhan meillä kuitenkin ihan perustarvikkeet valmiina kuten amme ja pinnasänky - haha.. Lähipäivien ja viikkojen aikana hankitaan kuitenkin vielä loputkin tärkeät jutut, jotta saadaan ne vietyä uuteen kotiimme ja laitettua paikat tip top valmiiksi vauvan tuloa varten.

Baby Plussan kanssa meillä on vähän isompikin yhteistyökuvio meneillään ja tulen postailemaan siihen liittyen enemmänkin. Seuraavaksi kerron tilaamisesta ja sen sujumisesta sekä lähetyksen vastaanottamisesta. Haluan tietenkin myös arvioida nämä tuotteet ja kertoa mitä käyttökokemuksista, mutta siihen tietenkin tarvitaan se pienen pieni tyyppi testaajaksi <3 

Onko näistä tuotteista jokin ollut teille ihan ehdoton vai kenties ihan turhake? Kuulen mielelläni teidänkin mielipiteitä näistä ja siitä, mitä muuta tärkeää te olette tarvinneet vauvaa varten? 

//In cooperation with a Dutch company called Baby Plus, I have finally ordered some very important stuff for the baby. I picked the Bugaboo Buffalo stroller with some accessories - cannot wait to get to try them and carry my babies around in them! For the car seat we went with Maxi-Cosi because they can be attached to the strollers. The BabyBjörn bouncer is a must have as well as the Newborn set for our tripp trapp high chair. These things will just make our days so much easier and how good they look - love every item! I will be posting more stuff about Baby Plus (how to place an order, how to receive the order and of course tell you, after a while, how our experiences have been with these items. I've still got a lot to prepare an buy for the baby but I'll keep posting - so you better keep following!//

Aina vaan menossa

maanantai 8. elokuuta 2016


Enää kolme viikkoa täysiaikaisuuteen - jes! Vauva ei kuitenkaan saa lupaa saapua maailmaan ennen kuin viikko 39 pärähtää käyntiin, sitten me ollaan valmiita. Mikään ei ole muuttunut viimeisimmistä raskauskuulumisista muuta kuin, että kivut ja säryt ovat edelleen pahentuneet, väsymys pysynyt vähintäänkin yhtä pahana ja ärsytys lisääntynyt. En kuitenkaan ole antanut itselleni lupaa jäädä sängyn pohjalle, ei sillä, että se olisi oikeastaan edes mahdollista. 

Mitäs me sitten puuhaillaan "lomallamme"? Se aika mitä en käytä tarpeettoman tavaran myymiseen netissä ja paikkojen läpikäymiseen menee sitten enempi ja vähempi menossa. Tänään(kin) oltiin Olivian kanssa kahdestaan menossa 10 tuntia! 10 aamuksi kannettiin neljä ikeakassillista tavaraa Länsikeskuksen Kirppis-Centeriin (pöytä 99) ja siitä mentiin tien toiselle puolelle HopLoppiin ystävien kanssa. Rupesimme muutaman tunnin jälkeen Hannan kanssa pohtimaan, että mitä ihmettä sitä taas kerran keksisi ruuaksi ja masentelimme kuinka makaronilaatikot ja pasta bologneset tulevat jo korvista. Hanna kuitenkin keksi, että mehän mennään Ikeaan lihapullille. Ihan huippuidea! Äkkiä lapset autoon ja ikeaan - ruuat lähes hotkaistiin, jonka jälkeen lapset vaativat päästä Ikean ihanaan leikkihoitopaikkaan. Mikäs siinä, kiertely rauhassa kuulosti ihan hyvältä idealta. Ikeasta ajoimme Olivian kanssa suoraan keskustaan ja treffasimme Olivian päikkykavereita Kahvila Harmoniassa. Kahdeksan jälkeen oltiin vihdoin kotona, äkkiä tytölle iltapalat naamaan, pikaimurointi ja keittiön siivous (ei pystynyt muuten olemaan), kylpy, iltasatu ja sinne sammui sekunneissa - ihme sinänsä! :D Ihmettelen, että itse olen ylipäätään yhtenä kappaleena ja jollain tapaa järjissäni ja hereillä, että saan teille tänne jotain. Silti meillä oli ihan huippukivaa koko päivä, eikä ajankulua huomannut lainkaan. Jokainen päivä ei suinkaan ole tälläinen ja vastapainoksi hengailemme kotona niin, ettei ees takapihalle jaksa lähteä. Nyt on kuitenkin pakko nähdä kaikkia ihania mahdollisimman paljon ennen kuin meistä tulee porilaisia... ja täyttää päivät kivalla kesätekemisellä, ennen kuin se kesä on oikeasti ohi! 

Nyt silmät ovat kuitenkin sen verran ristissä, että on pakko painua sänkyyn. Huomenna saatte vihdoin sitä postausta vauvan tarvikkeista - johan sitä on odotettu niin täällä kuin viissiin siellä ruudun toisellakin puolella! 


Mitä se äiti tänään pohti?

perjantai 5. elokuuta 2016



- Vitsi, että popsi popsi porkkanaa on kamala biisi. Varsinkin, kun sitä pitää kuunnella ihan koko ajan, kun auto on liikkeessä. Meikäläinen on kuulemma pakottanut popittamaan sitä biisiä Tampereelta Ouluun asti niin, että Syyrialainen mummukin oppi sen ulkoa.

- Miksi aina, kun on edellisenä iltana mennyt nukkumaan hyvillä mielin ja jotenkin toiveikkaana, niin seuraava päivä on ihan pirun raskas ja kaikki menee pieleen?

- Miten hiton vaikea on löytää kivat ruokapöydän tuolit, jos budjetti ei ole lähemmäs 400 e/tuoli!? Ihan mahdoton tehtävä! (Sama pätee pöytälevyn valintaan. Jos siellä on jollain ideoita ihanista yhdistelmistä Hay Loop jaloille, niin paljastakaa!)

- Australialaiset osaavat tehdä ihan mielettömiä tositv kilpailuohjelmia! Masterchef Australia on ihan ykkönen ja kaikki sen tietää, mutta oletteko katselleen The Block:ia? Ihan super!!!

- Kun on muutaman päivän hengaillut tukka sotkussa ja meikittä, niin koko kaunistautumishomma unohtuu ihan kokonaan, etenkin kun on vielä pieni nätti rusketus iholla. Lähdin tänään ihan muina mutseina ulos ja tajusin vasta autossa, että en ottanut sekuntiakaan aikaa itseni laittamiseen. Olisi voinut edes kulmakarvat nyppästä... Huomenna. Joo! Pakko muistaa!

- Mikään ei ota niin paljon päähän kuin se, että joku syö sun jääkaappiin piilottaman herkun sun tietämättä. Sit olet ihan intona, kun vihdoin hetken yksin ja päätät äkkiä vähän herkutella ja - IT'S GONE. Itkuhan siitä tuli...

- Maailman ristiriitaisinta miettiä miten paljon odottaa syksyä, mutta silti haikein mielin luopuu jälleen kesästä, jota pitää odottaa taas pieni ikuisuus.

- Voikohan vauva tulla 33-34 viikoilla ulos yläkautta tai jopa mahan läpi? Aika vahvasti sellanen fiilis, että todellakin voi.

Tämmösiä ajatuksia tänään. Viimeiset pari päivää ovat olleet jälleen aika kaoottisia. Jotenkin ne kaaospäivät kasautuvat aina yhteen sumppuun ja sitten taas hellittää. Toivottavasti viikonloppu on vähän löyhempi, koska suunnitelmissa on vähän landeilua isomummulassa ja musapiknikkiä perheen kanssa (Olivia ei malta odottaa Ellinooraa livenä). Viime päivät olen myynyt meille turhaa tavaraa netissä ja täällä on joka päivä rampannut joku hakemassa jotain eikä loppua näy. Mahtavaa, että kauppa käy, mutta mua alkaa jo väsyttämään. Maanantaina alkaa jälleen kirppispöytä ja sormet ristiin, että saadaan kaikki ylimääräinen pois nurkista ennen syyskuun ensimmäistä. Niin ja menin ja myin tiskikoneenkin jo... Pitää ehkä tehdä joku kirjallinen sopimus Tuomaksen kanssa, että hän tiskaa seuraavat kolme viikkoa.

Heinäkuun helmet

tiistai 2. elokuuta 2016






Heinäkuussa minä:


  • Koin viimein sen raskaanaolon tuskaisemman puolen. 
  • Olen perheeni ja ystävieni kanssa ottanut jokaikisestä lämpimästä päivästä kaiken irti. 
  • Olen alkanut käymään yöpissalla ainakin kolme kertaa/yö. 
  • Olen kuvaillut tosi paljon ihania kuvia!  
  • Olen syönyt ihan liikaa ulkona - ei pysty enää.. 
  • Olen viettänyt paljon aikaa suosikki-ihmisteni kanssa. 
  • Olen Tuomaksen kanssa viimein keksinyt yhteisen pienen unelman jota nyt tavoitella lähitulevaisuudessa.
  • Olen viettänyt ihan parhaan Suomiloman perheeni kanssa. 
  • Kirosin to do -listat, jotka aina pitenivät sitä mukaan kun sain yliviivattua asioita - niin outoa! 
  • Olen ollut itsekäs ja onnellinen siitä. 
  • Olen levännyt hyvällä omallatunnolla. 
  • Olen koittanut opettaa kolmevuotiastani siivoamaan omia jälkiään hyvin vaihtelevalla menestyksellä... 
  • Olen hekotellut vatsa kipeänä Olivian uusille poseerauksille. Kuka hänelle niitä oikein opettaa? 
  • Olen kaivannut lisää oikeasti lämpimiä päiviä. 
  • Olen edelleen Olivian kanssa jäde -päivässä kuurilla. 
  • Olen saanut nukkua Olivian kanssa pitkään lähes joka aamu - luksusta! 
  • Olen viettänyt elämäni mukavimman mökkipäivän. 
  • Olen fiilistellyt pikkuvelijuttuja tulevan isosiskon kanssa joka päivä <3 
Heinäkuu tuli ja meni ja aika kivaahan meillä oli, vaikka vaivat alkoivatkin todenteolla puskea päälle! Sama tulee tapahtumaan varmasti elokuullekin ja luulen, että se tulee menemään vielä nopeampaa. Kaikki elokuun viikonloput on jo nyt buukattu täyteen kaikella kivalla ja muuttopuuhat on jo aloitettu. Apua, viimeinen kokonainen kuukausi (toivottavasti) ennen kuin meitä on neljä - hurjaa!!!

Seuraa meitä instassa: @aijaii