pieni sana siitä, miten poika syntyi

perjantai 30. syyskuuta 2016

Jotenkin ajattelin, etten synnytyskertomusta halua blogiin laittaa, mutta sitten kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin ja ajattelin kertoa hieman meidän päivän kulusta, jos siitä vaikka joku saisi jotain irti omaan suureen päiväänsä. Onhan se myös ihana vielä käydä se päivä läpi näin kirjoittamisen muodossa ja jää siitä pieni muisto sitten tännekin. Tänään tästä mun elämän jaetusta parhaasta päivästä on kulunut tasan viikko <3


Perjantaiaamuyöstä n. 5 aikaan aloin tuntemaan supistuksia ja jotenkin arvasin, että nämä ovat nyt niitä oikeita supistuksia vihdoin ja että tänään se vauva voisi jopa syntyä. Aluksi tietenkin olin innoissani ja fiilistelin pikkuhiljaa kipeneviä supistuksia itsekseni ja annoin Tuomaksen vielä nukkua. Kuitenkin, kun Tuomas lähti töihin ennen kahdeksaa, hälytin äitini heti paikalle, koska kivut voimistuivat enkä halunnut olla Olivian kanssa kahden kotona enää ettei hänen tarvitsisi katsella mun voivottelua ja nyrpistyvää naamaa. Äiti oli lähes heti paikalla ja mun kivut voimistuivat huomattavasti melko nopeasti, joten päätin mennä suihkuun ja siellä viihdyin pariinkin otteeseen melko pitkään. Toisen suihkukerran jälkeen kysyin äidiltä, että kauanko olin viettänyt siellä aikaa, koska olin laskenut seitsemän supistusta ja äiti sanoi, että n. 15 minuuttia. Siinä kohtaa tajusin, että pakko soittaa Tuomas paikalle ja lähteä sairaalaan, koska supistukset tulivat niin tiheään. 

Noin 11.30 olimme sairaalassa ja käyrien ja pienen tsekkauksen jälkeen selvisi, että olin jo puolessa välissä auki ja lähdettiin suoraan saliin. Olin tosi tyytyväinen, että olin jaksanut olla kotona niin pitkään, koska sairaalassa on tietysti huomattavasti ankeampaa. Meidän kätilömme oli kuitenkin ihan huippu ja se ymmärrys mitä häneltä saatiin ihan kaikkea kohtaan oli ihan mieletöntä. Kerroin heti, että pyrin mahdollisimman pitkään olemaan ilman mitään lääkityksiä tai kivunlievityksiä. Minulla ei oikeasti ole mitään aatetta tässä takana, mutta jotenkin mulla vaan oli sellanen olo, että selviän ja että synnytys ehkä sujuisi hieman ripeämpään, jos en ottaisi mitään. Kätilö tuki tätä toivetta loppuun asti ja kannusti minua jaksamaan jopa niillä heikoilla hetkillä, joka näin jälkikäteen tuntuu niin hyvältä. Vietin myös sairaalassa paljon aikaa suihkussa, joka toi lämpöpussin lisäksi helpotusta mun kipuihin. 

Kätilö vakuutti koko ajan, että ei tässä kauan mene ja että varmasti jaksetaan loppuun asti. Oma jaksamiseni alkoi kuitenkin hiipumaan ja lopulta anelin jotain kivunlievitystä ja kätilö kutsui lääkärin paikalle. Lääkäri tutki nopeasti ja jopa vähän hymähti, että paas työntäen jo, että sieltä se on jo tulossa eikä puudutteita voi enää mihinkään laittaa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin olin helpottunut. Eikä lääkärin käynnistä mennyt kuin n. vartti, joista neljä minuuttia oli aktiivista ponnistamista ja poika oli ulkona. 

Virallisissa papereissa siis lukee, että synnytys on kestänyt yhdeksän tuntia, sairaalassa vietettiin vain  kaksi ja puoli tuntia ja aktiivinen ponnistus kesti neljä minuuttia. Sanoisin, että aika jees vaikkakin kivut olivat jotain mitä en voinut edes kuvitella. Onneksi ne jäävät unholaan heti, koska muuten saattaisin oikeasti olla traumatisoitunut loppuelämäkseni. Se pieni nyytti, joka nostetaan heti paikalla rinnalle kaiken sen kivun ja äheltämisen jälkeen on vain miljoonasti kaiken sen kivun arvoista. 

Tekstistäkin sen varmaan huomaa, että olen niin kovin tyytyväinen synnytykseen ja sen kulkuun enkä voi kiittää kätilöitä tarpeeksi kaikesta siitä uskomisesta ja tsemppaamisesta. Tuomaksesta myös oli nyt jotenkin paljon enemmän tukea kuin ensimmäisessä synnytyksessä. Olivian synnytyksessä olin aika sisäänpäin kääntynyt ja jännittin paljon enemmän. En halunnut kenenkään koskevan muhun tai edes puhuvan mulle, mutta nyt halusin, että Tuomas hieroo ja paijaa ja on tukena henkisesti ja fyysisesti - tästäkin tuli niin hyvä mieli. 

Sairaalasta päästiin pois jo alle vuorokauden jälkeen lyhytkestoisella jälkihoidolla ja oli aivan ihana päästä kotiin heti ja antaa Olivian alkaa tutustumaan pikkuveljeensä. Mutta toisaalta oli helppo olla vähän liian reipas kaksi ekaa päivää ja sit olin todella kipeä parin päivän jälkeen ja oli pakko ottaa ihan super iisiä tämä viikko. Meillä on pojan kanssa kaikki niin hyvin kuin vain voi enkä voisi kiitollisempi tästä kokemuksesta ja kaikesta olla <3  

Uusi ihana vaneripöytämme

keskiviikko 28. syyskuuta 2016


Niin sanottu arki alkoi melkein heti, kun jäin maanantaiaamuksi yksin lasten kanssa. No okei, äitini riensi jo aamupäivästä auttelemaan, mutta periaatteessa uudenlainen arki alkoi maanantaina. Syötiin Olivian ja vauvan kanssa aamupalaa ja olin jotenkin hetkessä niin mukana ja onnellinen. Siinä me syötiin mun kahden täydellisen lapsen kanssa aamiaista ja hetkeä todellakin paransi se, että rakastan meidän uutta upeaa ruokapöytää- ja tuoleja ihan mielettömästi. Tuoreet kukat uusissa vaaseissa ei myöskään vähentänyt maanantaiaamun kivaa fiilistä <3

Pöytä on tavallaan DIY, koska hieman jouduimme itse töihin tämän lopputuloksen saamiseksi. Pöytälevy on 35mm paksuista koivuvaneria (parempi laatuista, jottei pöydässä näkyisi paikkoja) ja on mittojen mukaan tilattu turkulaisesta Levyjaatista. Pöydän mitat ovat 95x200, joten kahdeksan henkeä mahtuu helposti istumaan pöydän ympärille, joka oli minulle todella tärkeää! Pöydän jalat ovat Hay Loopin pukkijalat ja vitsi miten pidänkään niiden sirosta ja ilmavasta, mutta tukevasta ilmeestä. Kuusi pinnatuolia on hankittu Jyskistä, koska käytettynä en löytänyt mistään edullisemmalla kuin mitä uutena olisi saanut. Olisin halunnut tuoleihin vähän kuluneempaa ilmettä, mutta eivätköhän ne kulu tässä meidänkin käytössä. Pöytälevyn käsittelimme itse lakalla. Aluksi kaksi kerrosta valkokuultoista lakkaa ja päälle pari kerrosta väritöntä lakkaa. Olihan siinä hommaa ja pari kauneusvirhettä tulee aina, kun itse tekee, mutta pöytä on silti mun silmään nyt lähes täydellinen. Niin monta vuotta olen jotakuinkun tuollaisesta pöytäryhmästä haaveillut ja nyt sen vihdoin sain!

Jotain muutakin uutta näkyy seinällä. Saatiin mun vanhemmilta tuparilahjaksi toinen string -hylly, joka täydentää tuota ensimmäistä kyllä täydellisesti! Vähän vielä pohdin, että mitä väriä sinne saisi laitettua, mutta tässä syksyn mittaan ainakin pienet valot pääsevät hyllyjä koristamaan ja ehkä juuri koristelen sitten sesongin mukaan erilaisilla jutuilla. Avokeittiö suurella pöydällä on ainakin näin vajaan kuukauden käyttökokemuksen jälkeen PERFECT <3

//Since me moved to our new appartment I knew we definitely needed a new dining table. I could not find any tables that satisfy me in stores so we had a little DIY project in our hands. The table legs are Hay Loop design and the top is cusotm cut plywood which we then varnished with sheer white and clear varnish. I got exactly what I wanted and I love it so much!//

Hän on täällä

sunnuntai 25. syyskuuta 2016


Perjantaina klo 14.04 meille syntyi täydellinen pieni poika tekemään meidän perheestämme täydellisen <3 Pääsimme kotiin jo alle vuorokauden sisään ja voimme kaikki oikein hyvin. Isosisko on tohkeissaan ja rakastaa pikkuista koko sydämestään, mutta omat jutut ovat silti tärkeitä kuten kuuluukin. Itse kamppailen tunnemylläkässä ja yritän saada itseni lepäämään ja opettelen jakamaan huomiota kahden lapsen välille. On se vaan uskomatonta miten se pieni tyyppi on yhtäkkiä vatsan suojista ulkona meidän luona ihan kuin olisi aina ollutkin. Kiitollisuus kahdesta terveestä ja upeasta lapsesta on vaan ihan sanoinkuvaamaton tunne ja toivon, ettei tämä pieni onnellisuuskupla puhkeaisi ikinä. 

//Our perfect little baby boy was born on Friday <3 We are over the moon with happiness and Olivia has just been the perfect big sister so far. She loves to touch and cuddle her brother but still likes to do her own things like she is supposed to. I need to remember to rest more since we got out of hospital so quick. This feeling of gratefulness and happiness is just so overwhelming!//

Yliaika-angstia

torstai 22. syyskuuta 2016


Jokainen, joka joskus on joutunut odottamaan jotain maailman tärkeintä monen monta minuuttia, tuntia ja vuorokautta tietää mitä minä nyt käyn läpi. Olivian kanssa odotettiin viikko ja viisi päivää ylimääräistä ja nyt on mennyt "vasta" kolme päivää yli, mutta voi elämä mitä henkistä taistelua tämä suhteellisen pieni aika on ollut. Vaikeinta ei ole se konkreettinen ajan tappaminen, koska kyllähän tässä uuden kodin laittamisessa, 3,5 -vuotiaan kanssa touhuamisessa ja kipeiden paikkojen hoivaamisessa riittää puuhaa. Eilenkin itseasiassa lähdettiini ihan extmepore äidin kanssa Tampereelle ikeaan ja ideaparkiin shoppailemaan - oli kyllä superkivaa vaihtelua. Vaikeinta on kuitenkin ollut mun oma pää ja omat ajatukset. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän keksin asioita joista huolehtia ja joita pelätä. Viime yönä en nukkunut juuri ollenkaan, kun pakkomielteisesti laskin liikkeitä ja kävin n. tunnin välein juomassa sokerimehua. Kyllähän järki sanoo, että kaikki on hyvin, mutta silti keksin jatkuvasti uusia asioita joista huolestua. Yksi yö näin unta, että minun täytyi synnyttää seitsemän kiloinen vauva alakautta - ei muuten ollut mikään onnellinen uni se ja yliaikaisuus alkoi pelottaa yhä enemmän. Lisäksi ikävöin ystäviäni ja tiedän, että kaikki ryntäävät tänne katsomaan vauvaa heti kun hän suvaitsee saapua - joten senkin takia - tule jo!!

Olen lenkkeillyt, kiivennyt rappusia ja vaikka mitä, mutta aina lopputulos on superkipeät paikat ja nolla supistusta tai mitään muuta itse synnytykseen viittaavaa. Olen virallisesti päättänyt, että kolmella ässällä ja kaikilla maailman vanhankansan uskomuksilla saa mun puolesta heittää vesilintua! 

On kuitenkin ollut kivaa viettää kunnolla aikaa äidin ja isän kanssa. Olivian kanssa ollaan hengailtu paljon kotona ja pelailtu ja tehty tosi paljon perusjuttuja, mikä on ollut kaiken kaaoksen jälkeen ihanaa. Olen saanut myös vain olla itsekseni ja katsella pitkästä aikaa telkkarista kaikkea järkevää ja todella paljon vähemmän järkevää. Koti kiiltää puhtauttaan, koska en keksi muuta tekemistä ja äiti raukka joutuu mukaan touhuamaan raivosiivoamaan, kun ei raaski jättää mua yksin rehkimään. <3 

Tämmöisiä kuulumisia siis edelleen. On se hassua miten se yhdeksän kuukautta hujahtaa lähes hetkessä, mutta kun 40+0 on taulussa, niin jokainen tunti sen jälkeen tuntuu siltä yhdeksältä kuukaudelta. Toivotaan, että seuraavat kuulumiset sisältävät ilouutisia meidän pojan syntymästä <3 Kaikilla sormet ja varpaat ja raajat ristiin sielläkin puolella meidän puolesta!

//Still no baby. I am getting really anxious and almost cannot keep my thoughts together anymore. We are all waiting and nothing seems to be helping getting us to the hospital and going into labor. We have shopped, cleaned the house from the bottom to the top with my mom, had long walks and just chilled and waited and still -nothing. I am sure there are many of you who has experienced this world's longest wait and can relate to my feelings. Fortunately it will be over sooner rather than later - fingers crossed. <3//

Kuva: Lina Toivonen (lisää ihania raskauskuvia täällä!)

Soon there will be four of us

maanantai 19. syyskuuta 2016


"Time is moving slowly,
The day is almost here.
The anxiety and joy is building up,
For my baby boy will soon appear.
I can’t wait to see your smiling face,
And hold your little hand.
Just then I’ll know deep inside
that you’re my little man.
I have so much to share with you
day after day.
And to you my son I will give my love
in each and every way."

Tänään 40+0 päivän kunniaksi heti aamulla kilahti sähköpostiin meidän maailman ihanimmat odotuskuvat, jotka Lina Toivonen meistä otti. Ei sanat riitä kuvamaan onnellisuuden määrää ja fiilistä siitä kuinka onnekas ja siunattu sitä voikaan olla. Jos jo näistä kuvista tulee se fiilis, että me ollaan vihdoin kokonainen perhe, niin en malta odottaa miltä tuntuu, kun poika vihdoin on täällä meidän luonamme ja jakaa jokaisen pienen arkisenkin asian kanssamme. Päivät matelevat, mutta jännitys ja onnellisuus on ja pysyy <3 

Maailman kauneimmat kukkaseppeleet saatu bloginäkyvyyttä vastaan kukkakauppa Piia Jaalalta. 

Sairaalakassi on pakattu!

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

En ollut vielä tähän päivään saakka viittinyt pakata sairaalakassia, koska uskon, että jos se odottaisi tuossa naaman edessä mua, niin se varmasti odottaisi vähintään sinne 41+6 viikoille. Eilisyön supistukset kuitenkin saivat minut ajattelemaan, että ehkä se kassi vaan täytyy pakata, että saan mukaan sitten juuri ne jutut mitä haluan ja paukkuuhan huomenna vihdoin se kauan odotettu laskettu aika!

Netti on pullollaan ohjeita siitä, mitä kassiin kannattaisi laittaa ja jos ihan totta puhutaan, niin itse en muista yhtään, että mitä aidosti tarvitsin Olivian synnytyksen aikaan. Ajattelin siis mennä ihan maalaisjärjellä ja kotoa sitten toivottavasti saan mitä mahdollisesti jään kaipaamaan ja laukkuun jää käyttämättä mitä jää.


Vauvan kotiintulovaatteet. Syysvauva on jotenkin kauhean vaikea pukea ja en nyt yhtään osannut päättää, että tarvitseeko tuohon päälle villapeiton lisäksi vielä jotain. Onhan noita villa- ja vanuhaalareita tuolla vaikka mitä, niin pyydän Tuomasta tuomaan sitten lisää, jos vauvan kotiintulopäivänä on kovin viileää. Housut ja body ovat kokoa 50/56, taidan pakata vielä yhdet ainoat 50 vaatteet mukaan, jos sieltä tuleekin joku ihan minimies. Oliviahan oli 56 senttinen syntyessään eivätkä 50 vaatteet mahtuneet koskaan päälle.


Vauvan extrat. Villaviltti, tutti ja tuttinauha sekä ihanan pehmeä harso. Olivia saa tuoda vauvalle oman ensimmäisen pehmolelunsa ja muuten me varmaan pärjätäänkin näillä ihan hyvin. Tuomas saa tietty tuoda kaukalon kotiintuloreissulle mukaan kotoa.


Omat hygieniatuotteet. Muistan kuinka ensimmäinen suihku synnytyksen jälkeen oli ihana ja tärkeä ja omilla pesuaineilla peseytyminen tekee siitä varmasti vielä himpun parempaa. Hammasharja ja -tahna tottakai! Rintaliivinsuojat sekä omat siteet ovat kivat ainakin kotiinlähtiessä. Nännikumeja aloin Oliviastakin käyttämään heti ja itseasiassa kuvasta puuttuu vielä Lansinoh -voide vaikkakin sitä vissiin sai sairaalastakin? Dödö ja huulirasva tulevat tarpeeseen ja tottakai vielä meikit mukaan, jotta sairaalasta pääsee pois vähintäänkin kuninkaallisen näköisenä!

Muut tilpehöörit. Puhelin, laturi, kamera ja kuulokkeet sekä tietenkin neuvolakortti. Puhelin täytyy saada ladattua ja kameralle toivottavasti tulee taltioitua jotain spessuhetkiä synnytyksestä. Kuulokkeiden kanssa saa tarvittaessa katseltua vaikka jotain sarjoja tms. jos odottelu käy pitkäksi. Eväitä en pakkaa mukaan, koska Olivian synnytyksessä en olisi edes voinut kuvitella syöväni mitään. Jos tarvetta kuitenkin ilmaantuu, niin saahan niitä eväitä vaikka mistä. Olisin kovasti halunnut ottaa oman kauratyynyn mukaan, mutta en löydä sitä mistään. Etsittiin äidin kanssa asunnon jokainen kaappi ja laatikko,  mutta ei löytynyt. Eiköhän se poika tule maailmaan ilmankin ja ehkä tässä on vielä aikaa löytää se.


Omat kotiintulovaatteet. Omia alusvaatteita ja sukkia (vihaan sairaalasukkia). Ohuet villasukat ja omat sisätossut lähtevät myös mukaan. Otan perus topin ja housut sekä oman yöpaidan mukaan. Eiköhän näillä pärjätä, koska toivon, ettei sairaalassa kuitenkaan toisella kertaa tulla viettämään kovin pitkiä aikoja. 

Puuttuuko tästä teistä jotakin vai onko ihan liikaa kaikkea? Nyt sitten vain oikeasti odotellaan, koska ne viimeisimmätkin jutut on tehty ja vauvaa odottaa valmis koti ja valmistautunut perhe. <3

//I finally got around to pack my bag for the hospital. I wasn't sure what I'll need this time around but I packed pretty much the things I could imagine I would need during and after labour. In addition to the things in the photos I packed my makeup, camera, phone charger, slippers, head phones and Tuomas will bring anything I'll find is missing. I wasn't sure if the baby will need more warm clothes and of course Tuomas will bring the car seat when we get to go home. Do you think anything is missing or did I pack too much? Can't wait to go to the hospital and get my baby boy home <3//

Muuttomuistilista

lauantai 17. syyskuuta 2016

Muutto on vihdoin onnellisesti takanapäin ja tänään saatiin vihdoista viimein keittiön DIY -saareke sekä DIY -ruokapöytämme käyttöön, kun lakat kuivuivat! Näistä teen varmasti postausta asap erikseen. Meillä meni muutto oikeasti todella hyvin ja jouhevast ja siksi ajattelin tehdä teille muuttomuistilistan, joille se voisi olla ajankohtainen. Olemme muuttaneet ennen tätä kolme kertaa ja tämä meni ehdottomasti parhaiten ja ns. helpoiten, koska valmistautuminen oli niin sanotusti on point! Osa jutuista on varmasti aika itsestäänselviä, mutta ei välttämättä kaikille, joten pistän nekin listaan mukaan.

1. Aloita turhien tavaroiden läpikäynti todella ajoissa. Käytin itse koko kesän siihen, että kävin jokaisen kaapin ja hyllyn sekä laatikon läpi ja vein ylimääräiset ajoissa kirpparille. Ajatuksena oli juurikin se, että muuton lähestyessä ei tarvitse enää miettiä ylimääräisten tavaroiden läpikäymistä, vaan voidaan mun äidin kanssa vaan heittää kaikki tarvittava laatikoihin.

2. Tee kattavat muistilistat. Tehtiin lista siitä, missä järjestyksessä tavarat kannattaa pakata ja mitä kaikkea pitää hankkia muuttoa varten. 
3. Aloita pakkaaminen ajoissa. Ensin tuntuu, että eihän mitään voi pakata ajoissa, mutta huomasin, että kyllä voi ja tosi pienellä tulee pitkään toimeen jos tarve vaatii. 

4. Mieti tarkkaan, että millaisia muuttolaatikoita tarvitset. Aikaisemmin vuokrattiin punaisia muovilaatikoita ja ne olivat loistavia. Nyt onneksi tajuttiin, että, kun muutetaan kauas, niin vuokralaatikot eivät käy, koska hinta kasvaisi hurjaksi, kun ne pitäisi vielä palauttaa Turkuun ja tyhjentää supernopeasti. Hankimme pahvilaatikot Biltemasta ja Ikeasta ja säästimme ne seuraavaa mahdollista muuttoa varten. Onneksi tehtiin näin, koska laatikoiden tyhjentämiseen meni kuitenkin jokunen hetki ja sain rauhassa miettiä tavaroiden paikkoja yms. 

5. Kauas kun muuttaa, niin kannattaa hankkia auto, johon kaikki huonekalut ja tavarat mahtuvat kerralla. (Muistakaa, että kuskilla täytyy olla kuormurikortti, jos auto on pakua isompi).

6. Me haluttiin olla tarkkoja, ettei tavaraa vaurioidu tai hajoa. Ostettiin paljon aaltopahvia ja pakkauskelmua ja kaikki huonekalut pahvitettiin ja/tai kelmutettiin. Näin ei pienet kannon yhteydessä sattuneen "oho" tai autossa tapahtuva mahdollinen liike aiheuttanut tavaroihin mitään vaurioita. 

7. Nokkakärryt tekivät yllättäen meidän muutosta niin paljon helpompaa!

8. Rakastava ja ihana muuttoporukka on kaiken a ja o. Muutama ärräpää ja ärsytyshetki mahtuu jokaiseen muuttoon, joten muuttoporukan pitää olla aika kestävää tekoa, jotka kestää pari tiukkaa käskyä ja hermoromahdusta. Mun vanhemmat ja Tuomaksen isä olivat kyllä maailman korvaamattomampia, vaikka me Tuomaksen kanssa oltiin melkosia jääräpäitä aika-ajoin.

9. Lohduttomin hetki muutossa on se, kun kaikki maailman tavarat ovat kerralla uudessa asunnossa ja tilanne näyttää mahdottomalta. Silloin pääsi suurimmat itkut multa. Onneksi tilanne oli hyvinkin hetkellinen ja se alkoi selkiintyä todella pian. Positiivinen ajattelu on siis ehdottomasti plussaa!

10. Älä ikinä muuta, kun olet viimeisilläsi raskaana. Kamalaa. 

Lisäisitkö vielä jotain vai kuulostaako pätevältä? :) Huh onneksi se on nyt hetkellisesti ohi - se tässä on kuitenkin juuri parasta!

Juhlainspiraatio ja avunpyyntö

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Poikamme ei ole vielä syntynytkään (tilattu olisi perjantaille!!), mutta silti olen alkanut jo suunnittelemaan nimiäisiä ihan tosissani. Pidämme nimenantojuhlat mahdollisimman pian vointimme mukaan syntymän jälkeen, sillä haluan, että vanhempani ehtisivät mukaan juhlimaan ennen kuin heidän täytyy palata takaisin kotiin. Olivian nimiäiset olivat ihanat ja vieläkin muistelen niitä lämmöllä ja haluan pojalle jotakuinkin samaa fiilistä hänen ensimmäisiin omiin juhliinsa. 

Haltijakummit on jo valittu ja he ovat ottaneet pestin avosylin vastaan <3 Teemakin on päätetty ja kutsut lähetetään sitten, kun pojasta on saatu kuvia ja päivä varmistettu. Ajattelin tänne vähän fiilistellä meidän teemaa ja sitä fiilistä jota pienen pieniin juhliimme tulen hakemaan. 


Syksyyn sopivaa rustiikkisuutta, kukkia, paljon valkoista ja vihreää pienellä tatsilla sinistä johonkin kohtaan. Himoitsen juustoja koko yhdeksän kuukauden edestä, joten nimiäisissä todellakin tarjoillaan kaikkia mahdollisia juustoja - sopii mielestäni myös teemaan. Nimi julistetaan joko jollain tapaa kakussa tai sitten kekseissä - se jää vielä nähtäväksi. Voi, en malttaisi odottaa pojan syntymää ja näitä juhlia, kun pitkästä aikaa saadaan kaikki saman katon alle ihanissa tunnelmissa. 

Meillä on kuitenkin ihan älytön ongelma ja tämän tunnelin päässä ei toistaiseksi näy valoa. Meidän pojalla ei edelleenkään ole nimeä valittuna. Emme pääse millään tasoa yhteisymmärrykseen nimen suhteen. Siksi pyydänkin nyt teiltä apua! Mikä nimi meidän pojalle? Ainoa asia, jonka haluan pitää on jonkin tasoinen kansainvälisyys, koska puolet suvustani kuitenkin on muualta. Pistä heittäen, jos vaikka ulkopuolisten apu auttaisi tähän pulmaan! <3 Olen kiitollinen jokaisesta ehdotuksesta jatkamaan tätä meidän nimijonoa Tuomas, Aija, Olivia & ?

//I gathered some inspiration photos from Pinterest to plan our son's name giving party. I want a rustic feel to the party with white, green and a splash of blue here and there. The name will be revealed in cookies or the cake - haven't decided yet. We just have a major problem - seriously. We have not decided on a name yet and we cannot come into an agreement with Tuomas. I need your help! What would you name our son - shoot me with ideas please!//

Bugaboo-lastenvaunut ulkomailta? Vastauksia yleisiin kysymyksiin!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kun me pohdimme tämän kierroksen lastenvaunuja, niin no, pohtimista ei varsinaisesti tarvinnut tehdä. Halusin Bugaboo Buffalot alusta asti ja tiesin, että haluan tilata ne ulkomailta monen muun tuotteen lisäksi. Tutkin netin ihmeellistä maailmaa sekä Facebookin ryhmien vielä ihmeellisempää maailmaa ja olin vakuuttunut, että ulkomailta tilaaminen on loistava vaihtoehto. Moni kuitenkin pohtii asiaa kaikesta huolimatta kriittisemmin, joten ajattelin tähän listata tärkeimmät kysymykset ja vastauksen omasta puolestani siitä, miksi vaunut voi vallan hyvin tilata myös ulkomailta ilman huolta. Meidän vaunut saapuivat Hollannista Baby Plus -nettikaupasta yhteistyön merkeissä.



1. Onko ulkomailta tilaaminen oikeasti edullisempaa?

Jokainen tietää, että ostettavaa on hurjan paljon. Kurkkaa vaikka meidän hankinnat täältä. Rahaa saa siis kulumaan helposti ja minun haluamani vaunut kustantavat nelinumeroisen luvun verran... Oli siis itsestäänselvää, että jokainen mahdollinen satanen alennusta on kotiin päin. Hollantilaisia yrityksiä on muutama, jotka toimittavat juuri Bugaboo -rattaita Suomeenkin. Jokaisessa liikkeessä hinnat olivat n. 100-200 edullisemmat kuin suomalaisissa liikkeissä. Lisäksi, jos ja kun jaksaa käydä hieman mailinvaihtoa yritysten kanssa, niin hinnat voivat helposti tipahtaa vielä lisää. Baby Plussalta hintoja ei löydy vaunuille valmiiksi, mutta heille mailaamalla saa parhaimman mahdollisen tarjouksen vaunuista ja kaikkiin mahdollisiin lisävarusteisiin saa myös tarjouksia samaan pakettiin. Baby Plussalla oli kaikenlisäksi hurjan nopea asiakaspalvelu!! 

2. Tilaamisen helppous

Turussa ei myydä Bugaboo -rattaita missään, joten meidän olisi pitänyt lähteä Helsingistä asti hakemaan omiamme. Samoin monia muita tuotteita joita tilasin ei aina ole saatavilla mistä vaan. Oli siis ihanan vaivatonta kirjoitella pari mailia, tilata valitsemamme tuotteet ja saada ne suoraan kotiovelle tuotuna parisen viikkoa tilauksesta juuri siihen aikaan kun halusin. Postikulutkin maksoivat hurjasti vähemmän kuin bensat Helsinkiin ja takaisin!

Olen myös kuullut Helsingin liikkeiden hurjan pitkistä toimitusajoista. Olin sen verran myöhään liikkeellä vaunujen oston kanssa, että lähemmäs kymmenen viikon odotus olisi ollut vähän ongelmallinen. Baby Plussan paketit tulivat tosiaankin parissa viikossa lopullisesta tilauksesta! Aluksi minulle kerrottiin toimituksen kestävän mahdollisesti n. 4 viikkoa, mutta koska kaikki tuotteet sattuivat löytymään varastosta, niin sain toimituksen hurjan nopeasti.

3. Kaikki kerralla

Kuten jo näitte edellisen postausten sisällöstä, niin meille kotiutui paljon uutta tätä pikkukakkosta varten ja oli ihan huippua, että kaikki löytyi "saman katon alta". Baby Plussan valikoima on todella laaja ja sieltä saa lähes kaiken mitä vanhemmat voivat haluta lapselleen. Mun lempparituotteet  ja -merkit löytyvät kaikki tuolta ja ne saapuivatkin fiksusti samassa lähetyksessä vaunujen kanssa. 

4. Reklamaatio 

Yksi asia, jota moni miettii ja pitää yhtenä tärkeänä asiana on reklamaatiot. Onhan se yksinkertaista suomenkielellä käydä keskustelua suomalaisen yrityksen kanssa ja vaikka viedä mahdolliset rikkoutuneet osat yms. suoraan liikkeeseen ja saada tilalle uutta. Kyselin Baby Plussalta tarkasti mahdollisista reklamaatiotilanteista ja sain heiltä tämän vastauksen: 

”We don’t have a partner in Finland, but the warranty on the Bugaboo stroller is international. When you are experiencing problems with the stroller, please contact Baby Plus first, we will then contact Bugaboo for you if necessary. When there is a part that needs to be replaced, Bugaboo will send it to us and we will send it to you."

"If Bugaboo decides to replace a part, they will send it to us and we will send it to the customer. This will be on our own costs. When they exchange a part they want to receive the ‘old’ part back. We normally then use DHL to collect the parcel at the home address of the customer, this will also be at our costs. So all the costs that will be made regarding to service will be covered by Baby Plus."

"The standard warranty lasts two years. When you register your Bugaboo strollers online, your warranty will be extended into three years.”

Meidän tilanteessamme tämä on jälleen loistava, koska Porissa ei myöskään myydä Bugaboo -rattaita missään ja Helsinkiin on vielä hurjempi matka. Luulen, että Baby Plussan kanssa reklamaatiot ovat huomattavasti vaivattomampia kuin suomalaisten yritysten kanssa. En tietenkään voi sanoa, että kuinka kauan reklamaatiotilanteet sitten kaikkine lähetyksineen kestävät, mutta kyllähän suomalaisetkin yritykset joutuvat tilailemaan varaosia. Toivotaan, ettei reklamaatiotarvetta tule, mutta luottavaisin mielin yrityksen lupausten ja muiden kokemusten perusteella ollaan :)

Baby Plus -tilauksesta on saatu lisäalea bloginäkyvyyttä vastaan

//We have decided to order all our baby gear from overseas and in particular from Baby Plus (check my previous post here) which is a Dutch online store. The decision was easy because of four things explained here shortly: 1. it is a little cheaper to get Bugaboo strollers from overseas. 2. It is so easy to place an order. I recommend to send emails to the companies and Baby Plus in particular since you can get better offers that way. The whole order was delivered within a couple of weeks to my front door which was a huuuuge plus. 3. Baby Plus has it all pretty much so it was extremely easy to order all the items we needed at once. 4. Reclamation is done easy as you can read from above (a reply I got from Baby Plus when I asked about their reclamation policy).  So far I have been really happy and wouldn't change my mind about ordering from overseas and the customer service at Baby Plus is very quick and helpful - full recommendations! 

I got an extra discount from Baby Plus for visibility on the blog

Elokuun instakuvat

sunnuntai 11. syyskuuta 2016


Hupsan! Elokuun viimeisestä on jo hurjat 11 päivää ja nyt vasta muistin, että elokuun instat ja jutut ovat jääneet julkaisematta. Tänään saatiin muuten viimeisetkin hyllyt ja taulut paikoilleen ja vauvan vaunutkin on nyt vihdoin koottu. Josko nyt ihan oikeasti pääsisi jo "nauttimaan" rauhassa viimeisistä raskauspäivistä tai -viikoista. Niin ja melkoisen luxusta oli saada Tuomaskin vidoin tänne Poriin auttelemaan ja vaan olemaan lähellä, jos jotakin sattuu. Mutta siis niihin elokuun fiiliksiin (tuntuupa elokuu jo kaukaiselta!!): 

Elokuussa:
  • Kirosin säät ihan maan rakoon. Eikös elokuun pitäisi olla se lämpimin kuukausi - no ei pätenyt tänä(kään) vuonna. 
  • Vein Olivian ensimmäistä kertaa ikinä elokuviin ja voi sitä riemun ja karkin määrää! 
  • Jaksoin laittautua pari kertaa. 
  • Pakkasin n. 50 pahvilaatikollista tavaraa. 
  • Söin ulkona iiiihan liian monta kertaa. (Hyvästelin Turun ravintoloita toisinsanoen.)
  • Ehdittiin pikniköidä 15 minuttia ennen rankkasadetta. 
  • Vietiin Olivia kuuntelemaan Ellinooraa. 
  • Käytiin perheen kanssa särkänniemessä ja sieltäkin rankkasade pakotti meidät pois ennen aikoja. 
  • Olen saanut tehdä siistejä yhteistyöjuttuja (joista myöhemmin lisää) ihanien pienten yritysten kanssa.
  • Edelliseen viitaten, löysin lapsilleni täydelliset vauvavuosi-kirjat! 
  • Olin kolmissa baby showereissa, joista yhdet olivat minun ja vitsi miten otettu olen niistä edelleen <3
  • Vietin ensimmäistä kertaa ikinä Olivian syntymän jälkeen viikonlopun yksin kotona. Se oli hurjaa. 
  • Haikein mielin muistelin meidän vuoden takaista NYC:in matkaa. 
  • Olen antanut Olivian meikkailla itseään, kun se on kuulemma ihan parasta <3 
  • Käytiin otattamassa aivan mielettömiä raskausajan kuvia. Omien möhläilyjeni takia saadaan vielä vähän odotella niitä, mutta eikös hyvää kannatakin odottaa?!
  • Haikein mielin jätin Turun hetkeksi aikaa. Nyt jo kova ikävä kaikkia ja kaikkea. 
Syyskuu viilettää (ja saakin viilettää) kovaa vauhtia eteenpäin. Ei ole tarvinnut potea pitkästymistä raskauden loppumetreillä, mutta nyt voin jo sanoa, että poika saa luvan tulla anytime, koska nyt on kaikki valmista! Ihanaa uuden viikon alkua murut!

//August was quite full on I must say. I packed up about 50 boxes with the help of my mum, went to three baby showers of which one was mine and I loved it! I took Olivia to her first movie ever and took a little throwback moment our trip to NYC one year ago. August was busy and the weather was mostly awful but I got to enjoy every little bit of Turku and my friends before we had to leave and move cities. Miss you all already <3//