Happy (sick) Halloween

lauantai 29. lokakuuta 2016


Viime yönä ei vietetty varsinaisesti Halloweenia meidän perheessä, vaan se muistutti pikemminkin sirkusta. Kolme meidän perheestä heräsi yöllä kipeenä ja kaksi heistä ilmoitti asiasta melkoisela huudolla läpi yön. Ravattiin Tuomaksen kanssa ees taas meidän huoneen ja Olivian huoneen välillä ja nukuttiin kaikki erinäisin kokoonpanoin eri sängyissä ja koko yö oli yksi farssi. Mun kävi aamulla kuitenkin Olivia ja Tuomas (varsinkin Tuomas) sääliksi ja pakkasin Samuelin mukaan ja lähdin kaupungille etsimään vähän Halloween -rekvisiittaa pieniin räkäisiin perheenkeskeisiin Halloween -kemuihin.


Olen viime vuosina järkkäillyt Olivialle ja hänen ystävilleen Halloween -bileitä ja se on ollut ihanaa. Tänä vuonna Olivia vietti juhlia jo viime viikolla hoidossa, joten ajattelin, että skipataan koko homma täällä kotona. No enhän mä malttanut, vaikkakin tosi helpolla mentiin tällä kertaa ihan omaksi iloksi. Askarreltiin syksyn lehdistä haamuja ja laitettiin vanhoja kaapista löytyviä koristeita seiniin ja ikkunoihin. Kivointa oli kuitenkin tehdä muutama pelottavan söpö ja ylihelppo Halloween -herkku. Tehtiin vihaisia suklaamuffinseja, kierosilmähämiksiä sekä kurpitsaklementiinejä. Saatiin kaikki tehtyä yhdessä Olivian kanssa ja hekotettiin lopputulokselle tyytyväisenä eikä herkkujen makukaan ollut yhtään huono. Olihan meidän myös pukeuduttava hieman teeman mukaan, koska Olivia kutsui näitä ihan oikeiksi juhliksi (ja ihmetteli missä ystävät viipyvät..). Minä ja Tuomas pidettiin pirunsarvia ja kissankorvia ja Olivia sai suloisen bambi -meikin. Samuel-ressukka nukkuaposotti meidän mahtibileiden ohitse, mutta ensi vuonna sitten!

Taidetaan jättää koristeet viihdyttämään meidän sairastupaa vielä ainakin huomiseksi ja virallinen Halloweenhan on vasta maanantaina. Ihanaa lauantai-iltaa sinne ja koittakaa pysyä terveenä <3 

//The kids and Tuomas fell ill last night and the night was an absolute mayhem. I felt bad for them in the morning so I decided to go to the shops and get some halloween gear to put up a little party for us four. Olivia was so excited as we painted her face and made all the little scary cute halloween treats. Samuel slept through our party but there is always next year! I am so happy we didn't skip halloween this year either - it's our favourite!//

Meille kuuluu hyvää

torstai 27. lokakuuta 2016

Ajattelin tänään kirjoitella teille ihan rehellisiä kuulumisia pitkästä aikaa. Olivia on viettänyt tällä viikolla syyslomaa ja täytyy sanoa, että tylsää meillä ei ole hetkeäkään ollut. Maanantaina vietettiin ihana päivä ihan vaan Porin keskustaa tutkaillen Olivian kanssa ja tuon pienen supertyypin suusta kuului: "tosi kivaa äiti olla sun kanssa pitkästä aikaa tälleen" <3 . Aika on mennyt niin siivillä ja täällä uudessa kodissa on vain ollut niin paljon hommaa niin pitkään, ettei me olla hirveästi vain lähdetty viettämään vanhoja kunnon kahvila- ja keskustapäiviä Olivian kanssa. Käytiin kahvilla ja kirjakaupoilla ja oli vaan niin kivaa ja Samuelkin vihdoin viihtyi vaunuissa pitkän aikaa. Tiistaina olikin vähän levottomampi päivä, joka vietettiin kotona askarrellen ja touhuten perusjuttuja. Itse pääsin vielä tiistai-illalla ihan yksin käymään leffassa - se tuli tarpeeseen ja tykkäsin Bridget Jones's baby leffasta ihan tosi tosi paljon, on se vaan niin symppis ja hölömö tyyppi.

Eilen herättiin tosi aikaisin lasten kanssa, hypättiin autoon ja hurautettiin Turkuun. Suunnitelmiin kuului uusien vauvaystävien luona käyminen ja tottakai shoppailu. Aika meni ihan älytöntä vauhtia ja shoppailusaaliskin oli todella säälittävä, mutta ihanaa meillä oli silti. Kamera tietty unohtui kotiin, mutta en minä sitä olisi kerennyt esiin kaivaakaan missään vaiheessa eikä haittaa. Eilen tajusin kuinka oikeasti ikävä mulla on ollut Turkua ja kuinka ne ihmiset oikeasti tekee kodista sen mitä se parhaimmillaan on, ei se paikka itsessään, vaikkakaan mikään ei Turkua paikkanakaan voita. Illalla otettiin Meri kyytiin ja ajettiin takaisin kotiin ikean kautta (tottakai). Tänään saatiin siis nauttia Merin seurasta koko päivä. Meri touhusi Olivian kanssa, kun mä sain vähän nukkua (Samuel posottaa unta palloon myöhään aamupäivään) ja syötiin ihana aamupala jonka jälkeen suunnattiin käveleskelemään sateiseen Porin keskustaan. Onneksi saadaan vielä huomennakin päivävieras Turusta, kun mun ystävä tulee meitä moikkaamaan. Mitä me ensi viikolla tehdään, kun ei olla sovittu mitään kyläilyjä, niin ikävä kaikkia!

Väsyttää, on vähän ikävä Tuomasta ja nukkuminen on jäänyt aivan liian vähälle, mutta vitsi että olen onnellinen tällä hetkellä. Mun lapset on ihan mielettömiä ja mun ystävät upeita tyyppejä! Meillä on ihana paikka mihin palata joskus ja meille tärkeät tyypit odottaa meitä siellä. Mietinkin tänään, että periaatteessa kaukana asuminen on ihan jees, koska vaikka nähdäänkin ystävien kanssa vähän harvemmin, niin he tulee (tai me mennään) aina koko päiväksi tai jopa yöksi kylään, joten laatuaikaa saa jotenkin enemmän eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. 

Muutenkin kaikki on tosi hyvin ja arki rullaa mallikaasti. Se on todettava, että joka hiton paikasta me ollaan aina myöhässä - kahden kanssa lähteminen on täysin eri kuin yhden yli kolmevuotiaan kanssa lähteminen. Toi ottaa mulla vähän koville, koska en ole tottunut myöhästelemään tässä määrin. Väsymys on tietenkin melkoisen hurja, koska meillä ei nukuta kuin aamuisin ja aamupäivisin. Tuomas on vielä paljon töissä, mutta keksitään lasten kanssa tekemistä aina ja päivät kuluvat ihan älyttömällä vauhdilla. Vielä on viikonlopun suunnitelmat ihan auki, mutta itse kannatan lepoa ja hengähdystä - katsotaan mitä keksitään! 






Ystävät on <3 

 

Elämäni tärkeimmät

tiistai 25. lokakuuta 2016


Haluan vihdoin jakaa teille osan mun elämäni tärkeimmistä kuvista. Näistä Hiljan ottamista newbornkuvista tuntuu olevan jo niiiin pitkä, mutta samalla niin lyhyt aika. Samuel on jo nyt kovin eri näköinen - niin iso poika jo. Noita upeita silmiä tekisi mieli tuijotella aamusta yöhön <3 Viime päivät ollaan menty jälleen minimiunilla ja tekemistä tuntuu olevan enemmän kuin mihin rahkeet nyt riittävät. Jätetään jutut vähän lyhyemmäksi tällä kertaa ja nautitaan ihanista kuvista. 

Ihanaa iltaa murut! 

//These newborn photos taken by Hilja are one of the most important photos to me. We haven't slept well lately and I feel like I have way too much on my hands right now so let's just enjoy the beautiful photos and those eyes that just makes my heart melt every time <3//

One Month

sunnuntai 23. lokakuuta 2016


Tänään olen tasan yksi kuukautta ja näin minä koen maailmaa tällä hetkellä!

- Kukaan meistä ei tiedä miten paljon painan tai olen pitkä. 1,5 viikkoisena oli tullut pari/kolme senttiä lisää pituutta (sairaalassa ehkä mitattiin vähän ali) ja 700g lisää painoa - vasta ensi perjantaina tiedämme strategisista mitoista paremmin.
- Maito on parasta - syön sitä usein pienissä erissä! 
- Nukkuminen on ihan kivaa silloin tällöin, mutta aamuisin se on kuitenkin parasta juuri silloin, kun sisko herää. Öisin nukkuminen on kyllä mielestäni vähän yliarvostettua.
- Olen ehkä hymyillyt kerran siskolleni, mutta vanhempani eivät ole ihan varmoja oliko se vielä se oikea hymy.
- Minussa on todella paljon Olivian näköä, mutta silti näytän ihan itseltäni.  Ehkä ne on ne isommat silmät ja isompi nenä, joka minusta tekee pojan näköisemmän.
- Siskon eskimopusut on parhaita, mutta hän herättää minut noin kymmenen kertaa päivässä niihin. Siitä en pidä.
- Olen aika kova kitisemään, mutta jos minua jaksaa taputtaa pyllylle 24/7, niin olen oikein tyytyväinen.
- Imurin ääneen nukahdan sekunneissa, mutta herään  myös sekunneissa, kun se kohinameteli loppuu.
- Sitterissä on kiva välillä vähän pomppia.
- Ihan parasta on silti käydä suihkussa ja kylvyssä - ai että nautin!
- Olen suloinen ja ihana vauveli kaikkien mielestä.

//Yay I am a month old today! I love milk, crying and baths. I would stay quiet if someone tapped me on the bottom all the time. I love it when my sister gives me eskimo kisses but she also keeps waking me up to them all the time. They say I look a lot like my sister and that I am the cutest baby <3//

Little Pirate Princess

perjantai 21. lokakuuta 2016

Nimiäisten loppupuolella Olivialle esiteltiin vähän snapchatin hauskoja filttereitä ja siitä lähtien niillä on "pelailtu" joka päivä. Silloin siellä kuitenkin oli yksi filtteri ylitse muiden: melkoisen hottis merirosvo ja siitä se ajatus sitten lähti. Olivia on intoillut leikkikoulun tulevia halloween juhlia jo kaksi viikkoa ja asupäätös oli todella helppo. "Äiti haluan olla merirosvoprinsessa". Olin iloinen, oska Elsa ei varsinaisesti ole pelottava halloweenhahmo, mutta tiesin ettei Olivia myöskään suostuisin mustaan vampyyrilookiinkaan. Merirosvoasuun löytyisi myös vaatteet hyvin pitkälti kotoa, joten ei tarvitse pulittaa omaisuutta yhden iltapäivän asuun. Tärkein osa asua oli kuitenkin meikki! Lupasin Olivialle, että nyt voimme vähän leikkiä meikeillä ja meikata hänet ihan oikeasti. Melkein tuli tippa linssiin, kun toinen oli niin innoissaan pienestä määrästä luomiväriä, poskipunaa ja huulipunaa - niin suloinen pieni tyttö! 

Pistettiin siis mustat sukkikset, raidallinen paita ja musta tyllihame. Päähän pandana merirosvotyyliin sidottuna, silmälappu ja sitä meikkiä - voila! Aika suloinen ja badass jos minulta kysytään! <3


Ensi viikolla Olivia viettää syyslomaa ja me ollaan kolmistaan kaikki päivät. Luulen, että Olivialle se tulee olemaan kaikista vaikeinta, koska joka ikinen aamu hän kysyy lähes ensimmäisenä "mennäänhän me tänään play schooliin?". Olivia on viihtynyt englannin kielisessä leikkikoulussa niin hyvin ja se englannin omaksumisen määrä on ihan älytön. Me melkein automaattisesti puhutaan puoliksi englantia Olivian kanssa lähes huomaamatta ja se ei siis todellakaan ole tarkoituksen mukaista. Mutta mitä mä voin vastata, kun toinen tuo minulle kasan tavaraa ja sanoo "there you go mum" - sydän halkee joka kerta <3 Niin äidin tyttö (toivottavasti ei yhtä äidin tyttö mitä matikkaan tulee)! Kaikista upeinta on, että Olivia oikeasti haluaa itse oppia - hän kysyy jatkuvasti "äiti mikä leija on englannikis, äiti miten sanotaan, että minulla on vessahätä" jne. Paras valinta meiltä vanhemmilta siis pitkään aikaan laittaa Olivia kokonaan englannin kieliseen hoitoon. Tätä pitää ehdottomasti jatkaa myös Turkuun muuton jälkeen. Onko teille kellään kokemusta kokonaan vieraankielisestä hoidosta?

Pieni helppo halloween asuvinkki siis teille, jotka ensi viikolla viette lapsia jonkinlaisiin halloween-bileisiin :) Me keskitytään ensi viikolla askartelemaan halloween ja isänpäiväjuttuja - olen itse aika innoissani Olivian lomasta, kun saadaan vihdoin kunnolla aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä. 

//Olivia saw the pirate filter on snap chat two weeks ago and decided immediately that she wanted to be a pirate princess for their halloween party at the play school. I was happy since all the clothes and items were easy to gather from stuff we already have and Olivia was even happier when I promised that she could wear a little make up as well. She is the cutest thing and a little bad ass too <3//
 

Pohdintaa imetyksestä ja alekoodi!

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kuulun niihin äiteihin, joilla imetys on jo toistamiseen onnistunut lähestulkoon täydellisesti. Olivian kanssa imetys oli alusta asti niin helppoa, etten voinut uskoakaan enkä koskaan tarvinnut edes pientä apua. Tosin pulloa tyttö ei suostunut ikinää edes maistamaan, mutta tasan vuoden imetin ja fiilikset olivat vain ja ainoastaan hyvät. Tälläkin kertaa kaikki lähti imetyksen osalta käyntiin ns. täydellisesti eikä mitään onglemia ollut pojan otteissa tai omissa rinnoissani. Nyt kuitenkin tiedän mitä on hieman hankalampi imetys ja ymmärrän samalla niin paljon paremmin muita äitejä, jotka ovat aika-ajoin kironneet imetyksen hankaluutta. Samuel on aloittnut rintaraivoamiset ja se saa välillä myös minut raivon partaalle ja tottakai yöt ovat turhauttavampia, kun ei vaan jaksaisi taistella. Kuitenkin maitoa tulee yli tarpeiden ja pojan kaksoisleuka ja muut makkarat kasvavat, joten imetys hoitaa kuitenkin tehtäväänsä loistavasti ja eiköhän ne raivotkin jossain kohtaa lopu.

Itselläni on hyvin neutraali suhtautuminen imetykseen. En liiemmin rakasta sitä, mutta en todellakaan vihaakkaan sitä. Sanotaanko, että joskus olisi kiva, kun ei tarvitsisi ihan jatkuvasti olla tissit tiskissä saatavilla, mutta sitten taas en mistään hinnasta vaihtaisi tätä pois. Onhan ne tissittelyt kuitenkin sitä arvokasta kaksinkeskeistä aikaa vauvan kanssa, joka varsinkin nyt toisen kanssa on harvinaisempaa ja sitäkin tärkeämpää.

Aika pitkään on myös puhuttu siitä, onko sopivaa imettää lasta julkisilla paikoilla. Huomasin, että nyt toisen kanssa suhtautumiseni tähän on vieläkin paljon rennompi kuin melkein neljä vuotta sitten. Olivian aikaan peitin aina vauvan pään ja myös rintani kokonaan harsolla tai muulla vastaavalla, mutta nyt en kyllä jaksa nähdä sitäkään vaivaa. Yritän toki olla mahdollisimman ns. huomaamaton, mutta haluan myös olla tehokas ja saada lapsen nopeasti tyytyväiseksi oltiin missä tahansa ja sillä siisti, jos tissiä vähän vilahtaa, koska en jaksa alkaa virittelemään suojakankaita, niin sitten vilahtaa.


Tällä viikolla vietetään kansallista imetysviikkoa ja sen kunniaksi saan tarjota teille alekoodin By Pinjan imetyskoruihin! Eli By Pinja imetyskoruista saat -15% alennusta koodilla MINIME perjantaihin 21.10. saakka. 

By Pinjan imetyskorut ovat valmistettu turvallisesta elintarvikesilikonista, satiininarusta ja muovilukosta. Korua on lapsen ihana hypistellä sen sijaan, että tarvitsisi repiä äitiä hiuksista tai nipistellä rinnasta. Väriyhdistelmiä ja tyylejä on monia, joten jokaiselle imettävälle äidille löytyy varmasti jokin mieleinen. Millainen teidän suhtautuminen on imetykseen ylipäätään? Entä se kiistelty julki-imetys? Olisi ihana kuulla teidänkin kokemuksianne!

Ihanaa uuden viikon alkua!

Sunnuntain ajatukset

sunnuntai 16. lokakuuta 2016


Tänään mietin pienessä mielessäni:

  • Kyllä miespisteet nousevat, kun hän kantaa aamupalalla eteesi lettuja! 
  • Poikamme on jo viikon kantanut nimeä Samuel ja edelleen puhumme lähes koko ajan pikkuveljestä ja vauvasta... 
  • alle neljävee osaa huijata afrikantähdessä taitavasti ja olen salaa ihan vähän ylpeä. 
  • Yyteri on huomattavasti kivempi kesällä. 
  • Popsipopsiporkkanaa jää soimaan päähän ikuisiksi ajoiksi. 
  • Miksi tuntuu, että sotkunkin määrä on tuplaantunu toisen lapsen myötä, vaikka hän ei edes sotke, vielä.
  • Vauvaa voisi tuijotella tuntikausia huomaamatta ajankulua. 
  • Kohta on joulu!!!
  • Kaksi lasta on ihan eri kuin yksi lapsi (tämä tuli mieleen noin sata kertaa tänään..)
  • Isi kokonaiset kaksi päivää kotona on sellainen luksus, mistä en ollut muistanut mitään.
  • Ihan törkeä ikävä Turkua.
  • Uuh, näytämpä kivalta farkuissa - vihdoin!
  • Olispa aina sunnuntai <3 
Ihanaa sunnuntai-iltaa murut <3

//A couple of thoughts I had today: how lucky am I to be served pancakes at breakfast; our boy has had a name for a week but we still call him little brother or baby; why does it feel like the mess has doubled even though the baby doesn't even make a mess, yet; I could stare at Samuel for hours; it's Christmas time soon; having two kids is totally different from only having one; having Tuomas here for two days is a luxury I had forgotten about; I look so nice in jeans - finally; I wish it was always Sunday!//

Meidän lauantaipäivä

lauantai 15. lokakuuta 2016


Herättiin koko poppoo noin kello yhdeksän maissa ja vaikka nyt tiedänkin, että ammun itseäni polveen, niin nukuttiin Samuelin kanssa paras yö tähän asti - yhden pysähdyksen taktiikalla ilman suurempia ähinöitä. Syötiin rauhallinen perusaamupala kaikki yhdessä ja oli jotenkin ihanan rauhallinen fiilis edellispäivänä siivotussa kodissa ja ihanan syksyinen fiilis kynttilöiden palaessa samalla, kun ikkunasta näkyy harmahtava, mutta ihanan värinen syksyinen maisema.

Puolen päivän aikaan Tuomas ja Olivia lähtivät pyöräilemään ulos ja minä jäin muokkailemaan Sampan kuvia ja ehdin vähän järjestelemään kotiakin. Tuo metalliristikko on edelleen niin mun suosikkijuttu ja kaipaisin siihen kovasti jotain uutta vaikkakin tuo suhteellisen uusi roikkuva ruukku on kyllä kuin nenä päähän. Samuelkin nukkui pisimmät unensa done by deerin ihanassa unipesässä. Unipesä on kyllä ollut ihan suosikki nukutuspaikka päivisin, koska sen siirtely on niin helppoa ja Samuel pysyy siinä hyvin kyljellää ja nukkuu siten parhaimmin. Onhan tuo ihana ja varmasti vauvalle jotenkin ihanan pehmeä ja turvallisen oloinen.

Tuomas ja Olivia tulivat takaisin ihan kylmissään ja Tuomas pyysi, että tehtäisiin vanha kunnon lihapata ruoaksi ja suostuin viimein (Tuomas on pyytänyt ruokaa jo viime kesäkuusta asti, mutta en ole suostunut tekemään niin talvista ruokaa keskellä kesää). Syötiin nopeasti pieni lounas, jonka jälkeen lähdettiin yhdessä Puuvillaan vaate- ja ruokaostoksille. Olivia pääsi puuhavillaan leikkimään Tuomaksen kanssa ja me paineltiin Samuelin kanssa ostamaan mulle jotain päällepantavaa. Vielä ei vanhat farkut mahdu päälle, mutta en suostu enää kulkemaan äitiyshousuissakaan, joten jotain oli saatava ja onneksi löytyi. Arnoldsin kahvien ja ruokakaupan kautta tulimme kotiin. Onpa muuten ihana, kun Olivia pystyy vaivatta työntämään veljeään vaunuissa, kun aisan saa niin matalalle ja vaunut ovat niin keveät!

Laitoimme kotona heti padan porisemaan ja Tuomas ja Olivia pääsivät saunaan. Minulta jäi välistä, kun Samuel ei suostunut nukkumaan ja oli vähän itkuinen. Saunan jälkeen pääsimme vihdoin nauttimaan pataruoasta ja ai että se oli kyllä hyvää. Jälkkäriksi saimme kaikki omat kipot nameja karkkipäivän kunniaksi.

Aika siisti lauantaipäivä jos minulta kysytään. Huomenna sitten ihan eri maisemissa, kun lähdetään vähän tutkailemaan Porin parhaita ulkoilumestoja :) 

Done by deer -unipesästä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan Oz babylta. 

//Today was a very good day. Samuel finally slept well last night (should not have said that aloud..) and we had a very slow monrning with candles and good breakfast. Olivia and Tuomas went for a bike ride as I stayed with Samuel who was sleeping to edit photos. We also went shopping for me (for once!). I desperately needed some clothes because I'm sick of my pregnancy clothes but my old clothes wont yet fit me.. Fortunately I found something - yay! After shopping we came home and cooked a delicious dinner and had it after sauna. Now we are all sitting on the sofa and having some sweets to make this saturday even a little sweeter.//

Nimiäiset kuvina

torstai 13. lokakuuta 2016

Mun elämäni lempparijuhlat ovat tähän asti olleet Olivian nimiäiset (postaus täällä ja täällä) ja halusin Samuelin nimiäisistä yhtä lämminhenkiset ja ihanat juhlat. Tällä kertaa juhlia vietettiin meillä kotona, suurimmaksi osaksi itse tehdyillä ruuilla ja hieman pienemmällä porukalla. Juhlat olivat juuri niin onnistuneet, ihanat ja lämminhenkiset kuin olin toivonutkin.


Juhlat alkoivat Tuomaksen puheella siitä, miten nimeen lopulta päädyttiin. Pelkäsin, että puheesta tulee tyyliin "tapeltiin nimestä yhdeksä kuukautta ja nyt sit päädyttiin kompromissiin". Onneksi ei kuitenkaan. Tuomas osasi kertoa nimestä ihanaan tyyliin ja vieraiden huokailut ja ihastelut nimeä kohtaan viimeistään sinetöi sen tunteen, että teimme lopulta onnistuneen päätöksen. Puheen jälkeen minä luin haltijakummeille itsetekemäni kummitodistuksen (tästä postausta myöhemmin). Olin päättänyt, että nyt en pillitä, kuten Olivian nimiäisissä ja Tuomaksen valmistujaisissa, mutta ei niiltä kyyneliltä ja värisevältä ääneltä vältytty nyt näissäkään juhlissa - siitä on nyt vähänniinkuin tullut mun oma tavaramerkki. En voisi ihanampia haltijakummeja meidän pojalle toivoa kuin Elias ja Laura - niin onnekaita ollaan heistä kaikki <3


Kattaukseen halusin rustiikkista ja yksinkertaista ilmettä, ei siis mitään turhia koristeita, vaan kukat ja itse tarjottavat saivat koristaa pöytää. Tarjolla oli maailman kaunein Annika K. Cakes -kakku, joka oli juuri eikä melkein mitä toivoin. Kuinka upea voikaan pienen miehen ihan ensimmäinen oma kakku olla!! Myös nuo vesivärityylillä koristellut nimipiparit tilasin muualta. Äidin kanssa sen sijaan tehtiin kaikki loput itse. Tarjolla oli: uunissa lämmitettyä brie -juustoa pähkinöillä, viikunoilla ja vaahterasiirapilla, juustoporkkanakakkua, lohipiirakkaa, vihreää salaattia päärynällä ja granaattiomenalla sekä antipasto rieskakakut lohella ja paistilihalla. Sain kovasti kehuja tarjottavista ja täytyy sanoa, etten ole koskaan ollut niin tyytyväinen tarjoiluihin missään juhlissa. Niin nättejä ja maistuvia juttuja kaikki. Ja ihan pakko sanoa, että niin helppoja valmistaa!


Kutsuimme vain ihan lähimmät perheenjäsenet ja ystävät ja se oli hyvä valinta. Samuel ehti jokaisen syliin ja ehdimme itsekin seurustella kaikkien kanssa - ihanaa vaihtelua siihen pää punaisena paahtamiseen kaiken perässä ja se masis juhlien jälkeen kun ei kerennyt edes sanaa vaihtamaan kenenkään kanssa. Nyt saimme keskittyä olennaisiin asioihin kunnolla ja olin juhlien jälkeen taas kerran niin onnellinen ja otettu kaikesta.


Voi kun aina olisi näin paljon sylejä lähellä! Olivia nautti juhlista alkuhämmennyksen jälkeen paljon ja asiaan auttoi varmasti pari Samuel Olavi -piparia ja loputon määrä leikittäjiä ja lemppari-ihmisiä. Kiitos niin paljon kaikille juhljoille ja onnittelijoille <3 Niin kiitollisia ollaan kaikesta mitä meillä nyt on ja on niin ihanaa, kun saadaan harjoitella tätä nelihenkisen perheen elämää Olivian ja Samuelin kanssa <3  


//We celebrated Samuel's name giving last Sunday and we invited only our closest relatives and friends to our home. First Tuomas introduced the story behind the name and of course then revealed the name. Everyone loved it and we could not be happier that the name got that super positive response since it was not an easy thing for us to decide at all. After the name reveal I read a diploma we made for Samuel's Godparents and I was not able to keep my tears away - I never can, can't I. 

I ordered the cake and the name biscuits elsewehre but everything else was made by me and my mum. The guests loved the food and so did I - by far the best table setting I have ever made. We are so blessed to have two amazing kids with pretty names and to be surrounded by these people. I loved Olivia's name giving party and I wanted the same feeling from Samuel's party and that is exactly what I got <3//