Itsetehty kaunis joulukalenteri

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Viimevuonna tein Olivialle ihan mielettömän ihanan kalenterin (löytyy täältä), joka sisälsi jos jonkinlaista pikkusälää ja Olivia rakasti sitä paljon. Tänä vuonna sälän määrä piti ehdottomasti minimoida ja tuolle metallisäleikölle olin jo keksinyt jotain muuta ihanaa. Värkkäsin seinälle siis ihan toisenlaisen, mutta edelleen silmiähivelevän joulukalenterin.


Ostin täytteeksi 4-6 -vuotiaille tarkoitetun Oppi&Ilo puuhakorttipaketin ja jokaisen arkipäivän pussissa on aina kolme tehtäväkorttia. Viikonlopuille laitoin vähän herkkuja, pieniä pikkulegopaketteja ja -pusseja, yhden aarteenetsintälapun, josta löytyy pieni paketti, elokuvaliput sekä liput Koiramäen Jouluun. 


Askarteluliikkeestä löysin kaiken kerralla sisältöjä lukuunottamatta. Piirtelin pusseihin itse vähän koristuksia ja loput tein teipeillä. Muuten kokoaminen oli todella helppoa ja nopeaa. Tykkään, kun Olivia yltää itse tuosta ottamaan, vaikkakin meinaa jo hyppiä seinille, kun ei malttaisi olla koskematta ennen aikojaan. Kauaa ei kuitenkaan tarvitse kenenkään enää odotella, kun huomenna saa jo avata ensimmäiset luukut kaikista kalentereista. Aikaa on kuitenkin vielä sen verran, että ehdit sinäkin vielä tämän tyylisen väsämään, jos on jäänyt viimetippaan :) 

Millaisia kalentereita teiltä tänä vuonna löytyy? Valmiita vai itsetehtyjä vai molempia? Meillä on suklaa- ja salmiakkikalenterit, teekalenteri sekä tämä Olivian oma ihana - kyllä nyt kelpaa meidänkin odotella joulua <3

Lahjaksi aikaa - osallistu arvontaan

tiistai 29. marraskuuta 2016

Nykyään kuulee joka paikasta "en keksi mitä ostaisi lahjaksi, kun sillä/niillä on jo kaikkea". Itsekin kuulun siihen malttamattomien kastiin, joka käy ostamassa sellaiset pikkujutut ja semi isot jutut heti, kun niille on tarvetta. Toki kalliita isoja juttuja on varmasti jokaisen haavelistalla, mutta meillä ei vaan ole tapana sanoa appiukolle tai oikeastaan edes omalle äidille että, olis tossa toi 700 euron putki, jonka haluaisin kameraan tai tossa ois toi 1500 Aasianmatka, jonka haluaisin ihan ehdottomasti joululahjaksi. Ehkä voi pyytää osallistumaan rahallisesti, mutta ei se välttämättä ole sitten taas yhtään lahjanantajan tyyliä sellainen.

Tässä viimeaikoina olenkin kaikille sanonut, että etenkin Olivialle voisi alkaa ostamaan aineettomia lahjoja kuten leffalippuja, lippuja lasten teatteriin tai rahaa harrastamiseen ja mitä ikinä tekemistä sitä keksiikään vajaa neljä-vuotiaalle. Itsekin kyllä arvostan aineettomia lahjoja paljon ja ystävien kanssa ollaankin menty enemmän siihen suuntaan, että tarjotaan toisillemme hemmottelupäiviä tai viedään lahjaksi lounaalle tai brunssille - mikä on sen parempaa kuin yhdessä vietetty aika?


Mulla onkin siis loistava lahjavinkki antaa teille, jotka pähkäilette mitä antaa lahjaksi lapselle tai aikuiselle jolla on jo kaikkea - Leikkien Aikalaatikko! 

"Leikkien Aikalaatikko sisältää 96 hauskaa tehtävää, joiden parissa voitte yhdessä viettää unohtumattomia hetkiä. Tehtävät vaihtelevat yksinkertaisista kodin askareista ja kokkailusta majan rakennukseen, retkiin kodin lähistöllä sekä ystävien ilahduttamiseen. Lisäksi Leikkien Aikalaatikossa on hauska sopimuskäärö, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja lupautuvat noudattamaan yhteisiä sääntöjä, jotta Aikalaatikon ikimuistoiset elämykset toteutuvat! Katkaise virta puhelimestasi, sammuta televisio ja nauti yhteisestä laatuajasta! Leikkien Aikalaatikon tehtävät innostavat yhteisiin hetkiin ja ikimuistoisiin elämyksiin kaikkina vuodenaikoina ympäri vuoden. Aikalaatikon tehtävät voi toteuttaa yhden tai useamman vuoden aikana." 


Voit antaa laatikon koko perheelle lahjaksi, omalle lapsellesi tai vaikka kummilapsellesi, jossa lupaat tehdä nuo asiat hänen kanssaan. Tehtävät ovat arkisia ja helposti toteutettavia eivätkä ne juurikaan vaadi rahaa tai ihmeellistä rekvisiittaa, eniten ne tarvitsevat aikaa. Me ollaan muutamana päivänä napattu kortti ja tehty sen päivän tehtävä. Ollaan Olivian kanssa tehty lyhyt näytelmä (Antti Tuiskun keinutaan -tanssimuuvit isälle ja Samuelille), harjoiteltu taikatemppua ja piiretty perhepotretti yhdessä, niin ja torttujakin leivottiin. Sopimuskäärössä luvataan laittaa elektroniikka pois ja näin ollaan tehtykin! On kivaa, kun tehtävät on jaoteltu eri vuodenaikoihin, niin ei tule vedettyä picnic -korttia keskellä helmikuuta tai mene pulkkamäkeen -korttia heinäkuussa. Tykkään todellakin siitä, että tehtävät ovat melko arkisia juttuja, joita tulee tehtyä muutenkin usein, mutta niistä saa ihan vähän vielä spessumpia, kun lapsi saa itse nostaa kortin ja johtaa tekemistä omalla innostuksellaan. Meille tämä laatikko on kuin nenä päähän nyt, kun ollaan paljon lasten kanssa kolmistaan kotona ja välillä tekemistä on vaikea keksiä - ei muuta kuin kortti laatikosta ja tekemään.


Parasta tässä kuitenkin on se, että minä saan arpoa aikaa sinulle ja läheisellesi tämän aikalaatikon muodossa! Jättämällä kommentin 5.12. loppuun mennessä olet mukana arvonnassa. Lisäarvan saa myös osallistumalla saman laatikon arvontaan @aijaii instagramin puolella. Kenelle sinä antaisit Aikalaatikon? 

Aikalaatikko saatu bloginäkyvyyttä vastaan

Maanantain valoisampi puoli

maanantai 28. marraskuuta 2016

Edes jouluajan virallinen alkaminen ei ole helpottanut minun pientä alakuloani, joka on väsymyksen, omantunnontuskien, kaamoksen ja pimeyden, ikävän ja yksinäisyyden summa. Olen iltaisin aivan loppu enkä saa mieltäni oikein piristymään millään. Viime aikoina olen ottanut tavaksi aina luetella itselleni ääneen ne mitä päivässä on mennyt hyvin ja mikä on tuonut hymyn huulilleni. Helpottaa unohtamaan ne 1,5 h taaperon kiljumiskohtaukset ja se lähes uneton yö ja se lattialle levinnyt puuro ja se törkeä ikävä ihan kaikkea mahdollista kohtaan. Tänään oli samaan aikaan niin kiva ja niin onneton päivä, että nyt taidan laittaa päivän positiiviset ihan kirjoitettuna ylös, jospa voisi mennä vaikka hymy huulilla nukkumaan! 

  • Olivia nousi sängystä vasta 9.30, joten sain nousta aamulla rauhassa ylös Samuelin kanssa. 
  • Päästiin muittamutkitta lähtemään lasten kanssa kaupoille ja Samuel nukkui koko sen ajan kun oltiin menossa. 
  • AURINKO - oi ihana aurinko! 
  • Samuelin hymyt, jotka ehdottomasti kilpailevat auringonpaisteen kanssa. 
  • Käveltiin pitkä lenkki lasten kanssa ihanan aurinkoisessa säässä. 
  • Cafe Steinerin jättikokoinen herkkusalaatti oli kyllä täydellinen. Itseasiassa niin täydellinen, että jopa Olivia söi ihan sitä vihreää salaattiakin sen kaiken muun herkun lomassa, ei vissiin edes huomannut, kun oli niin hyvää. 
  • Olivia oli taas kerran niin innoissaan ja niin suloinen pikku tanssija, kun lähdimme tanssitunnille. 
  • Samuel nukkui aina silloin kun toivoinkin hänen nukkuvan. 
  • Olivia isosiskona. Joka päivä se vaan yllättää mut uudestaan ja uudestaan siinä kuinka ihana ja huomaavainen isososko hän on. Isona hänestä kuulemma tulee "pikkuveljen hoitaja".
  • Olivian kanssa kokattu Spaghetti Bolognese - meidän molempien ykkösherkku! 
  • Molemmat lapset sammuivat sänkyihinsä nopeasti ilman sen kummempia sählinkejä.
  • Glögilasi ja appelsiinipipari, jotka odottavat tämän postauksen julkaisemista ja niiden kimppuun käymistä. 

Aika monta positiivista asiaa tähänkin maanantaihin kuitenkin mahtui, joten kaikki on varmasti paremmin kuin hyvin ja kaikki tulee olemaan vielä paremmin pian. Mutta nyt sitä glögiä ja piparia! Ihanaa iltaa ja yötä teille muruset! <3
 

Meidän perheen kielet

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Olivia: "Äiti tiiäkkö. Kun mä aivastan, niin 
isi sanoo terveydeksi
Tete sanoo sahha ja 
päikyssä sanotaan bless you."

Periaatteessahan me voitaisiin hyvinkin olla kaksikielinen perhe ja niin paljon toivoinkin meidän olevan ennen Olivian syntymää. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että arabian kielen puhuminen Olivialle oli hankalaa, koska se ei yksinkertaisesti tullut luonnostaan eikä se ole minun ns. tunnekieli vaikka ollaankin aina äidin kanssa sitä puhuttu ja osaankin sitä natiivin tavoin. Luotin kuitenkin, että kyllähän se riittää, että mun äiti puhuu lapselleni arabiaa aina kun ollaan yhteyksissä ja äiti meillä kylässä. No.. ei se ihan riittänytkään. 

Olivia tykkäsi kovasti, kun äitini luritteli arabiankielisiä loruja jo ihan vauvasta asti, mutta jostain syystä mun äitikin alkoi siirtyä suomen kieleen sitä mukaan, kun Olivia oppi puhumaan. Ihan selväähän se oli, että oli kiva puhua lapselle ja saada vastaus ja arabiaa vain tuli ihan liian harvoin, jotta Olivia olisi sitä oppinut samantien. Aina me hoettiin äidin kanssa toisillemme, että nyt sitä arabiaa hittovie, etkä käännä suomen kielelle. Niiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty. On se kuitenkin niin hankalaa, kun sitä arabiaa ei tule päivittäin Olivian korviin ja se keskittyy vain niihin aikoihin, kun äiti on täällä käymässä, muutama viikko vuodesta siis. Äiti lähetti minut ja siskoni joka kesä mummin luokse Syyriaan eikä siellä edes pärjännyt muuta kuin arabialla, joten opettelu oli jotakuinkin pakollista ja näinollen minun lähtökohtani olivat ihan erilaiset kuin omien lasteni lähtökohdat nyt. 

Tänä syksynä, kun Olivia aloitti englannin kielisessä leikkikoulussa, huomasimme kaikki miten Olivia imi "uutta" kieltä itseensä kuin mikäkin pesusieni. "Uutta" siksi, että englannin kieli oli melko tuttua jo aikasemmin kiitos youtuben lastenkanavien. Monet laulut ja sanat on imetty jo ihan vauvavuosista saakka. Silti hoidon aloituksen jälkeen Olivian englannin kieli kehittyi ihan hullua vauhtia ja tyyppi puhuu jo nyt englantia niin, että helposti selviäisi päivän lontoolaisessa päiväkodissa ilman sen suurempia ongelmia :D Englannin kielen superkehitys innosti etenkin mun äitiä alkaa taas tankkaamaan Oliviaan sitä arabiaa ja hups vaan, kun sekin alkoi imeytyä tyttöön ihan eritavoin. Nyt me laulellaan joka ilta arabiankielisiä lastenlauluja ja usein Olivia kysyy jostain sanasta tyyliin: "Äiti mikä on leija englanniksi? Entä arabiaksi?" ja näin me tankkaillaan sanoja ja juttuja täällä päivät pitkät. Olivia on tosi kiinnostunut kielistä ja niiden eroista, joka tekee hommaan tietenkin vielä superpaljon helpommaksi! Äidin tyttö <3 Minä yritän parhaani höpötellä vähän kaikkia kieliä Olivialle sen mukaan mitä hän itse tahtoo minun puhuvan. Joskus hän pyytää, että puhutaan vaan enkkua tai vaan arabiaa ja sitten me puhutaan sitä, nyt on muuten myös neljäs kieli tullut kuvioihin, nimittäin siansaksa. Olivian siansaksa tosin muistuittaa äänteellisesti hyvin paljon englantia ja flowkin on aikalailla sama kuin enkussa, mutta sanat ovat tytön omasta päästä. On se liikkis!

Näin ainakin melkein kielitieteilijänä en todellakaan voi sanoa lapsieni olevan kaksikielisiä virallisesti, mutta toivon todella ja teen kaikkeni sen eteen, että lapseni oppisivat arabiaa, jotta voisivat sujuvasti puhua suhteellisen nuorelle isoisoäidilleen hänen ainoaa omaa kieltä ja onhan se muutenkin iso kieli koko maailman mittakaavassa. Englannin he tulevat varmasti imemään jo ihan pienestä asti todella hyvin eikä minun tarvitse huolehtia siitä, pärjäävätkö he maailmalla tulevaisuudessa! "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -sanonta ei toivottavasti ainakaan tule pätemään meidän perheessämme, mutta en myöskään kaiken muun häslingin lisäksi jaksa ottaa stressiä (enää) tästä kieliasiasta. Kyllä he kaiken olellisen oppivat, luotan siihen! 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ihanat! 

Vanhempien oma joulukalenteri x 2

lauantai 26. marraskuuta 2016

Nyt on ihan pakko nostaa teille vanha postaus tasan vuoden takaa, jossa esittelin meidän vuoden 2015 aikuisten joulukalenterin, josta sain paljon positiivista kommenttia teiltäkin! Muistelen edelleen lämmöllä noita juttuja joita ihan oikeasti tehtiin ja sitä kuinka fiiliksissä aina oltiin niistä koko päivä. Toki pakko myöntää, että joskus viikonlopulle jäi pari ekstraa, kun arkena ei oikeasti aina kerennyt. Joulukuun aikana kuitenkin tehtiin jokaisen tikun "tehtävä" ja vietettiin rutkasti iltaisin aikaa yhdessä asioita tehden. Suosittelen siis ihan jokaiselle parille tätä tämänkin vuoden joulukalenteriksi! Minä ja Tuomas ollaan sen verta realisteja, että tiedetään, että tälle vuodelle meidän on ihan turha haaveilla tämän toteuttamisesta. Olemme molemmat illalla niin poikki, että jaksamme juuri ja juuri syödä yhdessä iltapalan ja katsoa yhden jakson jotain seuraamaamme sarjaa. Tämmöinen ihana kalenteri aiheuttaisi ainakin minulle vain paineita ja ahdistusta, joten jätetään suosiolla ensi vuoteen, jolloin ollaan ehkä nukuttu vähän enemmän kuin se ruhtinaalliset kolme tuntia yössä.

Joku yhteinen kalenteri meillä pitää kuitenkin olla, joka sopii väsyneelle pariskunnalle (haha) jolla ei ole aikaa ja energiaa juuri millekään ylimääräiselle. Kirjoitimme molemmat 24 teepussiin viestit toisillemme - jotain nättiä ja piristävää ja jokaiselle illalle on siis yhdet teepussit kummallekin, jotka voimme nauttia sarjaa katsellessa ja samalla piristyä pienestä kauniista huomionosoituksesta. Teepussit laitoin jokaiselle päivälle kirjekuoriin, jotta viestit pysyvät mukana (kaikissa ei ole sitä suojapaperia, mihin kirjoittaa) ja jotta aina muistettaisiin ottaa yksi numeroitu kuori. Valkkasin hurjana erilaisia t-pusseja, ettei kävisi tylsäksi. Olen niin innoissani tästäkin. Ei lainkaan huonompi idea, vaikka itse sanonkin, vai mitä? Niin ja ostettiin me toisillemme myös Lindt ja salmiakki -joulukalenterit, ihan vaan koska joulu on niin kiva! :) Olivian DIY joulukalenteri on vielä tekeillä ja siitä kirjottelen myös asap, niin loistoidean sain siihenkin!

Mutta tässä vielä se kaikista huipuin ja nätein joulukalenteri vanhemmille vuoden takaa:

Postaus 28.11.2015 
Vanhempien oma joulukalenteri
 
Sain idean pinterestistä, tottakai, ja ajattelin heti, että tuo pitää toteuttaa. Aikasemmin me ollaan Tuomaksen kanssa joka joulukuinen päivä laitettu toisillemme joku herkku joulusukkaan, mutta ei se oikein toiminut tai innostanut. Toinen unohti aina laittaa ja aina siellä oli sitä samaa tylsää suklaata. Nyt sitten sain idean tehdä tekemiskalenterin. Jokaiselle joulukuun illalle jotain yhteistä tekemistä, joka pitää oikeasti myös tehdä. Kirjoitettiin molemmat 12 tekemistä noihin tikkuihin ja ne odottavat nätin näköisinä joulukuun alkamista. Ajateltiin, että nostetaan yksi aina aamuisin, niin osaamme sitten joka ilta järjestää aikaa ja tarvittavat jutut, niin, että tekeminen oikeasti onnistuu. Nyt on niin sanotusti pakko panostaa yhteiseen aikaan ja me ollaan aika innoissamme asiasta. Niin helppo ja kiva idea - nähtäväksi jää kuinka hyvin se toimii meillä! 


Niin kovin söpönenkin tuo pussukka tikkuineen on. Joitan tekemisiä mitä kirjailtiin oli mm.: vuokrataan leffa, viini- ja juustoilta, pelataan erä scrabblea, vietetään ilta ilman elektroniikkaa jne. perusjuttuja joita kuitenkin tulee liian harvoin oikeasti tehtyä. Olen selvästi tänä vuonna ottanut joulukalentereista enemmän huumaa kuin koskaan ja juluintoilu ei kyllä mihinkään ole häviämässä muutenkaan - päinvastoin! Tällä kertaa kyselen siis, että millaisia aikuisten joulukalentereita teillä on vai onko?

Two months

torstai 24. marraskuuta 2016


Eilen täytin kaksi kuukautta!

- En edelleenkään nuku öisin! Ha!
- Syömisrytmit ovat helpottaneet, enkä vaadi maitoa ihan jatkuvalla syötöllä.
- Nukun oikein hyvin aamupäivisin ulkona, jos olen ensin nukahtanut autossa syvään uneen... Juu en ole mikään ihan yksinkertainen miekkonen.
-  Taaskaan en tiedä strategisia mittojani, sillä ne saadaan huomenna neuvolasta. Kaksarista päätellen ihan hyvältä näyttää ja painoa ja pituutta on varmasti tullut roimasti! Koon 62 vaatteet ovat juuri sopivia.
- Hymyilen lähes aina kun en itke. Eniten hymyilyttää sisko ja sen pusut edelleen sekä se, kun äiti pienesti heittelee ilmaan. Niin, myös vessan hymynaama on hassu.
- En oikein ymmärrä mitään edelleenkään lelujen tms. päälle enkä viihdy lainkaan yksin lattialla.
- Sitterissä tykkään edelleen pomppia.
- Isin ääni on sellainen, joka saa minut hymyilemään, mutta jos mua huudatuttaa ihan hulluna ilman syytä, niin siihen ei auta, kun äidin syli ja hytkyttely.
- Meillä on siskon kanssa sellanen diili, että ei yleensä huudeta samaan aikaan, vaan sillon jos sisko huutaa jostain ihmeen syystä, niin mä oon hiljaa ja alotan sitten huutamisen, kun se lopettaa ja toisinpäin. Ihan vaan ettei vanhempien tärykalvot säästyisi turhalta hiljaisuudelta. Tosin, ollaan me joskus kuoronakin vedetty, esim. kaupassa...
- Nyt vähän jo itsekin jännitän, että minkä väriset silmät minulle tulee. Nyt mulla on tosi siniset silmät ja ne ovat paljon vaaleammat mitä siskolla on kuulemma ollut.
- Kylpy ja suihku ovat edelleen ihan ykkosjuttuja.
- Olen ehkä jo vähän löytänyt nyrkkejäni - pikkuhiljaa. 
- Mulle on keksitty ihme arsenaali lempinimiä: Sam(p)soniitti, Samppaliini, Samppa ja lista jatkuu ja jatkuu.
- Kyl mä vaan oon söpö tyyppi yhä edelleen! <3


//Yesterday I turned two months! I still love milk and taking baths and showers. I smile a lot and my sister's kisses are my favourite. I still keep my mom awake during nights but I love sleeping at noon after we tak my sister to her play school. I am still wondering what colour my eyes will be as now they are blue and a lot lighter than my sister's were when she was a baby. I love bouncing on my baby bouncer and I might have found my hands - awesomeness! I'm pretty sure I'm the cutest and sweetest baby boy <3//






Nabby -itkuhälytin testissä

keskiviikko 23. marraskuuta 2016


Oletteko jo kuulleet Nabbystä - maailman suloisimmasta ja kätevimmästä itkuhälyttimestä? Sain tämän ihan must-have-itkuhälyttimen meille testattavaksi ja en kyllä vaihtaisi enää mihinkään!

Mikä on Nabby? 

Yksinkertainen ja varma itkuhälytin, joka toimii aina, kunhan Nabbyn sekä laitteen kanssa käytettävän puhelimen akut ovat ladatut. Nabbyn säteilytaso on itkuhälyttimien alhaisin ja yhdellä latauksella laite toimii 70 tuntia. Nabby on pieni suloinen pallero, joka kulkee helposti mukana mihin tahansa ihan kuten puhelinkin! 

Miten Nabby toimii? 

Itkuhälytin toimii siis bluetooth-yhteydellä älylaitteen kanssa (iPhone, iPad, Android sekä muut taulutietokoneet). Puhelimeen ladataan ilmainen Nabby-sovellus ja itkuhälytin painetaan päälle sen ainoasta napista: Puhelin ehdottaa yhteyden luomista automaattisesti ja se on siinä - itkuhälytin on valmis käytettäväksi! Minulla kesti hieman löytää se koko laitteen ainoa nappi ja olin ihan varma, ettei sellaista olekaan. Se oli kuin olikin laitteen reunassa (se mihin valokin syttyy) ja tajusin, että nappi oli sellainen, että lapsi ei voi sitä painaa pois päältä.

Nabby siis päälle napista ja laitteeseen bluetooth ja sovellus päälle. Laitteestasi alkaa kuulumaan ääntä, se värisee ja vielä ilmoittaakin, kun lapsi kaipaa sinua. Laite muuten ilmoittaa myös, kun Nabby laitetaan pois päältä, hyvä sekin, jos sitä sörkitään jostain syystä kesken lapsen unen. Ilmoitus tulee myös mahdollisesta huonosta signaalista tai akun loppumisesta. Huippua myös on se, että itkuhälytin on toiminnassa vaikka tekisit puhelimellasi/tabletillasi mitä tahansa, eli puhelin ei ole käyttämättömissä toimiessaan itkuhälyttimenä. 

Akun kesto ja yhteyden kantavuus

Nabbyn akku kestää yhdellä yhden tunnin latauksella jopa 70 tuntia - aika huikea juttu! Hälyttimen voi siis huoletta ottaa mukaan mihin vaan ja todennäköisyys, että akku loppuisi juuri silloin on aika pieni. Linnuntietä ja avoimessa maastossa Nabbyn kantavuuden pitäisi yltää 350 metriin saakka. Tietenkin esteet ja seinät voivat heikentää kantavuutta. Me ei vielä olla käytetty hälytintä kovin erikoisissa maastoissa tai niin että etäisyys olisi ollut pitkä tai esteitä olisi ollut paljon, joten en osaa omakohtaisia kokemuksia sanoa tähän. 

Nabbyn ominaisuudet

Nabbyn ääniherkkyyttä voi säätää itselle sopivaksi. Itse säädin sen keskisuurelle, jotta ihan kaikki äänet ulkoa eivät kuulu, mutta lapsen itku ja ähellys kuuluvat selvästi, ei tarvitse näin ihan koko ajan säpsähtää erilaisia ääniä kuten meidän edellisten häläreitten kanssa täytyi. 



Lisämoduulit, jotka voit halutessasi ladata: 

Lämpömittari: Nabby mittaa lämpötilan lapsen lähellä ja kun sen laittaa vaunuihin sisään, niin näkee tarkkaan millaisessa lämpötilassa lapsi nukkuu ja vaatetusta voi säädellä sen mukaan. Tähän voi myös laittaa asetukseksi hälytyksen, joka hälyttää, kun lämpötila laskee alle tai nousee yli asettamasi lämpötilat. Huippulisä! 

Unilaskuri: Nabby mittaa joka kerta lapsen unen pituuden ja tallentaa sen. Tämä on ollut todella kätevä nyt, kun yritän päästä jyvälle meidän rytmeistä tai niiden puuttumisesta. 

Kuuntele nyt: tämän avulla voit kuunnella lasta koska haluat. Itse pidän sitä koko ajan päällä, mutta sen voi asettaa kuuntelemaan lasta vaikka vartin päästä. 

Minusta on vielä niin suloista, kun Nabbylle voi antaa lapsen nimen jolloin minun hälytykseni ilmoittavat aina "Samuel tarvitsee sinua" ja koko laite on nimeltään Samuel's Nabby. Itkuhälyttimestä saa todella helposti ihan omannäköisen ja omia tarpeita vastaavan. 
 f
Annan tälle täyden kympin ja suosittelen ehdottomasti Nabbya myös pukinkonttiin, jos sinulla tai jollain lahjottavalla on tarvetta oikeasti varmasti maailman parhaalle itkuhälyttimelle! 

yhteistyössä Nabby.fi

Helpoin herkkuvälipala!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Me ollaan mukana Ella's Kitchenin ja Lifien kamppiksessa, jossa saatiin tutustua ja maistella Ella's Kitchenin luomuvälipaloja. Täysin uudesta tuttavuudesta ei ole nyt kyse, mutta sattiin kuitenkin maistella paljon uusia makuyhdistelmiä. Muistan ostaneeni näitä jo Olivian vauva-aikaan ja innostuin pussityylisistä välipaloista niiden helppouden ja siisteyden takia. Niin helppoa antaa tuollainen pussi lapselle käteen ja sieltä terveellinen ja herkullinen välipala eksyy kuin itsestään lapsen suuhun. 



Olivia aloitti englannin kielisessä leikkikoulussa syyskuussa eikä siellä tarjoilla lounasta, vaan jokainen tuo oman "snackin" mukanaan. Aluksi olin vähän huolissani, että miten keksin jokaiselle päivälle terveellisen ja ravitsevan välipalan. Ensimmäisinä päivinä laitoin erilaisia jugurtteja aina mukaan, mutta se ei oikein toiminut, koska en ollut varma menevätkö eväskassit aina heti kylmään ja lusikkakin usein unohtui matkasta. Aika pian eväskassiin eksyikin pienen leivän lisäksi porkkanaa, erilaisia hedelmiä sekä erilaisia hedelmäsosepusseja neidin toiveiden mukaan. Olivia innostui värikkäistä pusseista heti ja minulla oli hyvä mieli, kun tiesin, että Olivia saa oikeasti terveellistä kevyttä välipalaa joka päivä. 


Parasta juuri Ella's Kitchenin välipaloissa, luomusmoothieissa ja -soseissa on ihanan aidon maun lisäksi se, ettei niihin ole lisätty mitään lisäaineita eikä edes vettä, joka selittääkin ihanat vihannesten ja hedelmien vahvat omat maut. Tykkään myös siitä miten hedelmiä ja vihanneksia on pelottomasti yhdistelty ja näin saa myös niitä erikoisempia makuja sekä makuyhdistelmiä ja vihanneksia lapsen suuhun. 

Olivialla on myös kahtena päivänä viikosta harrastuksia ja Ella'sin luomusoseet ovat silloinkin osoittautuneet superhelpoiksi välipaloiksi, jotta harrastuksessa jaksaa tanssia tai lyödä palloa sekä juosta. Usein aina lähdetään kiireellä ja eväs pitää syödä autossa, mutta itse vihaan autossa syömistä ja sitä mahdollista sotkua ja murustelua, mutta näiden pussien kanssa mitään ongelmaa ei ole ja eväs menee masuun asti ilman mitään sotkua ja pussista on helppo imeä viimeistä tippaa myöden kaikki parempiin suihin.


Saatiin Ella's Kitcheniltä maisteltavaksi persikka-banaani, porkkana-omena-palsternakka, bataatti-kurpitsa-omena-mustikka, banaani-omena, mansikka-omena sekä parsakaali-päärynä-herne makuyhdistelmiä. Kyllä Olivian suosikeiksi ehdottomasti päätyivät kaikki nuo hedelmäsoseet ja minä pidin erityisesti porkkana-omena-palsternakasta! Olivia ei malta odottaa, että pääsee syöttämään myös veljelleen näitä herkkuja ja kokeilemaan, että mikä juuri hänen lempparimakunsa voisi olla - hetki pitää kuitenkin vielä odotella. 

Ella's Kitchenin Facebook-sivuilla on käynnissä kilpailu, jossa jaetaan omia elämänmakuisia ruokailuhetkikuvia. Palkinnoksi voi voittaa lastenvaatepaketin sekä Ella's Kitchen -tuotteita. Kävin itsekin kurkkaamassa kuvia ja voi miten ihania - menkäähn ehdottomasti osallistumaan!

Syödäänkö teill Ella's Kitchenin välipaloja? Mikä on teidän lasten lempparimaku?
Yhteistyössä Ella's Kitchen





kulissien takana

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Sain aivan ihanan kommentin isänpäivänä julkaistuun postaukseen, jossa oli monen monta kaunista kuvaa Tuomaksesta lasten kanssa. Näin se meni: "Näistä kuvista oikein hehkuu ihana rauha ja onnellisuus! :)"

Vaikka kommentti olikin ihana ja mieltäni lämmitti, että olen saanut sellaisen fiiliksen ikuistettua kuviin, niin röhähdin nauramaan ja aika räkäisestikin vielä. Se ihana rauha ja onnellisuuskin ehkä olivat niiin älyttömän kaukana tuosta hetkestä ja aika monesta muustakin hetkestä, kun kuvia on vähänniinkuin ottamalla otettu. Siis don't get me wrong, olemme aina onnellisia, mutta joskus sitäkin tulee vähän kyseenalaistettua, kun kaikki narut eivät ole niin tiukasti omissa käsissäni kun haluaisin. En kuitenkaan halua, että te siellä unohdatte sen, että meilläkin eletään ihan täysin normaalia kahden lapsen perheen arkea ja se jos joku on kaukana rauhallisesta ruusuilla tanssimisesta. Ihan jo tuo edellinen postauskin sen kertoo. Samalla, kun naureskelin tuolle komentille, niin samalla myös ahdistuin - luulevatkohan monet, että meillä on vaan ihanan seesteistä kauniiden kuvien takia. Kääk - kaikkea muuta! Onhan siitä puhuttu jo pitkään, että some on selvästi kaunistellut ihmisten elämiä ja että todellisuus on alkanut hämärtyä. Älkää antako itsenne haksahtaa siihen ansaan - ihan samat ongelmat ovat ihmisillä kauniiden instafiidien takana!
Ajattelin nyt näin sunnuntai-illan viihteeksi ja pieneksi muistutukseksi sekä teille että minullekin itsellenikin, että todellisuus on muutakin kuin kauniit, seesteiset, vaaleat ja taidokkaat kuvat - katsokaa itse vaikka. 


Niiden rauhallisten kuvien takana on yleensä litroittain hikea ja kyyneleitä (minun ja lasten), muutama kirosana (minulta), aika paljon karkkia, muutama uhkauskin, ehkä pieni hermoromahdus (suutun Tuomakselle, kun mikään ei tunnu onnistuvan) ja täydellinen turhautuminen, joka päättyy usein minun loppusanoihin "noni ei tästä nyt tule enää mitään, ei me ikinä saada kivoja kuvia tällä kokoonpanolla". Annan asian olla hetkisen ja alan käymään kuvia koneella läpi ja kappas kun miljoonan kuvan seasta löytyy vajaa 10 kivaa kuvaa ja loput ovat tuota ylläolevien kuvien luokkaa. Onneksi se riittää ja välittää sen todellisen tunnetilan, joka jossain kaiken sen stressin ja turhautumisen alla kuitenkin on. Onpas vähän sekavaa, mutta pointtini siis on, että haluan tuoda kuvissa esiin sen mitä todella ajattelemme ja tunnemme, mutta silti rauhallisuus kuvaustilanteissa ja monissa muissakin tilanteissa on niiiiiiin kaukana todellisuudesta kuin vain voi olla - kyllä te ymmärrätte. Tilannekuvat ovat toki eri juttu ja niissä yleensä onkin ihan rento fiilis kaikilla!

Ihan törkeen hauskoja muistoja nämäkin kuvat silti <3 Ihania tyyppejä ja rakastan niitä yli kaiken!!!

ps. Mä oon meistä silti se kaikista kaamein kuvattava ja nostan hattua Tuomakselle, kun se edes viitdii ottaa kameran omaan käteensä! 

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! <3 

//This is the truth behind our pretty photos that I normally share with you. I just love them <3//

#somemutsi ja #lattemamma

perjantai 18. marraskuuta 2016

Ai että miten mun päivä meni tänään? 


Noo... siinä normaaliin tapaan heräiltiin varttia vaille kahdeksan, samoihin aikoihin, kun Tuomas lähti töihin. Olivia katseli aamun piirrettyjä ja me Samuelin kanssa sängyssä syöpöteltiin (siis vaan toinen meistä) samalla, kun minä selasin instagramia  ja höpöteltin ja muistaakseni myös kakattiin niskakakat (siis vain toinen meistä). Pyllypesun kautta alotettiin aamupalajutut, mutta juuri kun sain mulle ja Olivialle aamupalat pöytään, niin Samuelin iski väsyhuuto ja lähdin laittamaan häntä ensimmäisille unille ja Olivia jäi yksin syömään, joten annoin hänelle kauniin pyynnön jälkeen luvan katsoa Pipsa Possua youtubesta - huono omatunto, koska halusin syödä yhdessä. Samuel nukahti nopeasti ja pääsin aamupalapöytään, mutta annoin Olivian katsoa Pipsajakson loppuun ja siinä samalla selasin aamun uutiset itsekin, niin ja siirsin jotain kuvia koneelle muistikortilta. Sitten me juteltiin niitä näitä ja että mitä tämä hurja päivä pitäisi sisällään ja niitä juttuja luetellessa ajattelin ensimmäisen kerran, että olisipa jo ilta, kun saan molemmat nukkumaan - huono omatunto.  Aloin siivoilemaan jotain perusjuttja ja Olivia leikki omiaan, mutta juuri, kun oltiin Olivian kanssa alottelemassa peliä yhdessä, niin Samppa heräsi ja aloin imetyspuuhiin - huono omatunto, koska Oliviaa vähän harmitti. Ei toista kuitenkaan voi huutamaan jättää, siitä se huono omatunto vasta tulisikin.

Pikkuhiljaa alettiin tekemään lähtöä keskustaan, koska Olivian kaverin synttäreille oli jäänyt lahja ostamatta - huono omatunto, unohdin. Lähtö sujui yllättävänkin hyvin, koska yleensä mun pitää korottaa ääntä aikalailla, että Oliviaa saa liikahtamaan senttiäkään, kun johonkin pitäisi lähteä. Päästiin matkaan ja ajettiin keskustaan se yksi kilometri, koska satoi vettä, mutta ehdittiin kuitenkin kaksi lastenlaulua kuuntelemaan ja laulamaan yhdessä, turkkilainen tupakoi ja muita hauskoja ysäribiisejä. Keskustassa käytiin ostamassa se lahja ja kortti, jota en loppupeleissä antanut Olivian valkata, vaikka olin luvannut - semihuono omatunto. Löysin vaan niin hienon kortin itse, että johdattelin Olivian valitsemaan sen - kukaan ei loukkaantunut mun psykologisten taitojen edessä, eihän? Yhtäkkiä keksin, että mennään etsimään meidän joulun rumat neuleet samalla ja kun Olivialla alkoi mennä hermo, niin lupasin, että käydään mehulla jossain kahvilassa. Löydettiin mulle ja Olivialle rumaakin rumemmat jouluneuleet ja sitten suunnattiin kahvilaan. Mehun sijasta otettiin kolme jäätelöpalloa ja latte minulle (tottakai!). Olivia oli niin suloinen siinä syödessään jätksiä uudet legginssit jalassa, että nappasin kuvan ja laitoin sen hitto vie siinä samalla istumalla instagramiinkin. Pakko kyllä tähän väliin sanoa, että mietin uskallanko, koska nykyään sitä kai kutsutaan väkivallaksi, mutta päätin uhmata ja tehdä niin samalla kun siemailin latteani, päivän ensimmäistä kahviani (väärin vissiin se(kin). Me Olivian kanssa myös yhdessä selailtiin vähän nettikauppoja, että mistä isille ja veljelle löytyisi jouluneuleet, mutta ei oikein löydetty.

Kotona piti ihan ensimmäiseksi ottaa kamppiskuvia tulevaan yhteistyöproggikseen ja tarvitsin Oliviaa siihen. Tyyppiä ei kuitenkaan kiinnostanut ja tyypilliseen tapaan hikikarpalot mun otsalla alkoivat valua. Ihan vähän uhkailin ja ihan vähän myös lahjoin Oliviaa pysymään kaksi sekuntia paikoillaan (valokin oli niin saakelin surkea), mutta turhaan - todella huono omatunto. Ei niistä kuvista mitään tullut enkä enää halunnut toista ahdistaa mun omalla ongelmalla. Laitoin eiliset makaronilaatikot Olivialle eteen ja pakotin syömään kaikki, koska edessä oli vielä tennistreenit ja kaverin keilailusynttärit - ihan vähän huono omatunto. Eikä se muuten niitä kaikkia sitten edes syönyt. Itse söin nuudelit, koska en kerennytkään tekemään sitä kasvissosekeittoa mitä piti. Paketoitiin yhdessä lahja ja Olivia kirjoitti (mun valitseman) kortin hienosti ihan itse mallista. Niin tähän väliin pitää sanoa, että Sampparaukka on vaan tullut mukana ja nukkunut millon missäkin ja koko ajan mietin, että nuku nyt vielä, että saadaan tää ja tää asia hoidettua - huono omatunto. Lähettelin puhelimella jotain väliaikainfoa meidän kuulumisista Tuomakselle ja taisin jotain viestitellä ystävienkin kanssa. Sitten mä aloin sähläämään ja meille tuli ihan hullu kiire Olivian tennistreeneihin ja saatoin ihan vähän vaan hermostua Olivialle ja Samuelille, kun heitä alkoi itkettään samaan aikaan enkä enää edes muista miksi - todella huono omatunto. Hississä kerkesin nopeasti katsomaan muuten mailit - kätevää!

Olivia osasi ohjata meidät tennishallille, kun mä meinasin eksyä ja ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa. mutta siinä jossain välissä taas raivosin Olivialle, kun hän hyppäsi adduillansa vesilätäkköön (sen jälkeen, kun mun kaulahuivi oli tippunu siihen samaiseen lätäkköön), vaikka minä se idiootti olin, joka tolla kelillä pistää addun tennarit toiselle jalkaan ja parkkeeraan keskelle saatanallista lätäkköä - tosi huono omatunto. Olivia pääsee innoissaan kentälle ja minä sanon hiljaa mielessäni halleluja ja kaivan puhelimen esille. Selaan kaikki mahdolliset jutut somesta mitä en ole koko päivän aikana kerennyt tekemään ja olen niin uppoutunut, että unohdan katsella ja ihailla kun mun mini lyö tennispalloa verkon yli ja välillä kai alikin. Oikeastaan niin uppoutunut, etten edes huomannut, että hän kävi itse valmentajan kanssa vessassa välillä ja oli muuten siitä niin kovin ylpeä treenien jälkeen. Ha, annoin lapseni tehdä jotain itse ikään kuin vahingossa mun someilun takia ja hän oli itsestään ylpeä - hups, onneksi en potenut huono omaatuntoa alunalkaenkaan! 

Treenien jälkeen superinnokas tyyppi halusi heti heti synttäreille. Lähdettiin ajamaan, kunnes ensimmäisen risteyksen jälkeen muistin, että unohdin laittaa Samuelin vyöt kiinni - voin sanoa, että v***n huono omatuno, kun ei tuolla edes näe ajaa kunnolla. Huh, onneksi siitä selvittiin pienellä sydärillä vaan. Oltiin keilahallilla ihan liian aikaisin ja allekirjoittanut meinasi kuolla nälkään. Muistin, että nurkan takan olisi mäkkäri ja sinne suunnattiin suoraan autokaistalle. Oliviakin valitti nälkäänsä ja tilattiin hampparit - huono omatunto. Niitähän sitten jouduttiinkin odottamaan ikuisuus ja Olivia hoki "me ei ehditä synttäreille enääää" samalla, kun Samuel huusi kurkku suorana - huono omatunto. Päästiin keilahallille kuitenkin ajoissa hampparit mahassa ja olin ajatellut jättää Olivian sinne ja lähteä kauppaan ja kotiin pariksi tunniksi, mutta kun näin mikä siellä oli meno päätin jäädä ja hyvä niin. Olivialla tuli ikävä jo kun menin kaksi askelta taaemmas. Menin kuitenkin heti tilaisuuden tullen lähimmän pistokkeen luokse, jotta sain puhelimen lataukseen ja siinä samalla, kun Samppa söi ja Olivia veteli jossain kakkua masuunsa minä sometin. Oli muuten vähän huono omatunto, kun Samuel oli siellä keilahallissa hirveässä metelissä, mutta ei näyttänyt tyyppiä häiritsevän. Juttelin muuten myös muiden äitien kanssa someilun jälkeen ja olipas se virkistävää pitkästä aikaa! Tosin he olivat opettajia ja pienen hetken olin vähän kade, kun he puhuivat töistä - huono omatunto.

Lähdettiin kahdeksan jälkeen illalla keilahallilta ja oli pakko mennä kaupan kautta, koska en kerennyt synttäreiden aikaan käymään. Aika väsyneitä lapsia oli mulla mukana - huono omatunto. Otin vääränlaiset kärryt, joissa Olivia ei voinut seistä kyydissä ja lahjoin hänet yhdellä ostoksella jaksamaan - huono omatunto. Ostin pakastepizzat ja berliininmunkit mulle ja Tuomakselle iltapalaksi (klo 24 yöllä, kun hän tulee töistä) - huono omatunto omasta puolesta, kun päivän ruokailut on tätä luokkaa. 

Kotona Olivia oli hullun väsynyt ja kaikki kiukutti. Onneksi pidin hermot hienosti kasassa, vaikka teki itsekin mieli tehdä ihan samaa kuin Olivia - huutaa lattialla, kun housut ei lähde itsestään jalasta. Samalla mietin, että kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin elämänsä aikana - huono omatunto. Sain tytön kuitenkin nopeasti sänkyyn ja sinne simahti heti kun sai luvan laittaa silmät kiinni (Olivialla on siis joka ilta tapana pyytää lupa saada laittaa silmät kiinni :D). Samoin teki Samuel tissin ja vaipanvaihdon jälkeen. Sitten siivosin kaiken sotkun mitä tämä älytön päivä sai aikaan ja nyt mä kirjottelen tätä teille samalla kun odottelen miestäni kotiin, että saisin syömis- ja nukkumisseuraa. 

Niin, siis podin huonoa omaatuntoa tänään ainakin 18 kertaa omien lasteni takia ja luulen, että tuosta vielä jäi jotain pois. Luulen myös, että aika moni äiti voi samaistua tähän ja, että ei tuo vielä ole edes paljon. Silti media ja uutistoimistot ja mitkälie idiootit haluavat vain lisätä sitä huonon omantunnon määrää mitä äitien pitäisi joka päivä potea oli se sitten latten juomisesta kahvilassa tai instagramin selaamisesta samalla, kun isi toteuttaa itseään muualla autuaan tietämättömänä tästä kaikesta mitä päivän aikana on tapahtunut. Jos, siis JOS olisin potenut huonoa omaatuntoa somen käytöstä lasten läsnäollessa, olisi tuo määrä varmaankin tuplaantunut. Täytyy siis vain huokaista helpotuksesta, että korppi ei tänään(kään) vienyt mun lapsia ja mennä nukkumaan onnellisena siitä, että onnistuin pitämään kaikki elossa ja siitä, että kaikki mennään kuitenkin nukkumaan hymy huulilla, koska kaikesta huolimatta menin ja tein ja hoidin, vaikka pidinkin myös omaa järkeäni kasassa vilkuilemalla välillä puhelimesta itseä kiinnostavia asioita. 

Minimiehen tyyli

torstai 17. marraskuuta 2016

Paitabody ja farkut: Lindex, kengät: Converse

Multa on paljon pyydetty Samuelin vaatekaapin esittelyä ja nyt vihdoin sain sen aikaiseksi. Oikeastaan odottelin ihan tarkoituksella siirtymistä 62 -kokoon, koska mielestäni vasta silloin vaatteet alkavat näyttääkin joltain vauvan päällä. Nyt kun masua ja kaksoisleukaa alkaa olla koko ajan enemmän, niin vaatteet istuvatkin paremmin ja koko tyyppi näyttää jotenkin vauvemmalta. Vastasyntynyt kun on vielä niin pikkuinen rääpäle, että vaatteet roikkuvat päällä oli koko mikä tahansa. Mitään suuria ihmeellisyyksiä on turha odotella, luulen, että Samuel painelee ihan samoilla vaatteilla kuin 98% muistakin poikavauvoista. Mitä vanhemmaksi ja isommaksi Samuel kasvaa, niin varmasti myös se omempi tyyli ja suurempi variaatio vaatteissakin alkaa muodostumaan. Nyt mennään aika pitkälle perus "markettivaatteilla" mitä Porista löytyy. Laitan listaan myös muutaman 68 kokoisen mihin siirrytään kuitenki varmaan jo aika pian. Sinne pitää ehdottomasti tehdä lisää hankintoja, mutta nyt 62 on oikein sopiva määrä. Näiden kuvissa näkyvien vaatteiden lisäksi on muutama Olivian vanha paita käytössä sekä tietty perus valkoisia bodyjä ja yöpaitoja. Neulehaalareita löytyy myös yksi täysin villainen name it:in (Olivian vanha) sekä Kappahlin ihana harmaa puuvillaneulehaalari. 

1. Lindex / 2. Mini Rodini (Ballot) / 3. GAP (saatu tuliaisina)

Tykkään ehdottomasti eniten bodeista, jossa on hieman elastaania ja menevät näin enemmän vartalon myötäisesti. Kokonaan puuvillaiset alkavat helposti lörpöttää ja jäävät helposi epäsopusuhtaisiksi leveyden ja pituuden osalta. Lindexin raitabodyt (kuten ehkä huomaatte) ovat siis ihan ykkösiä ja nättejäkin vielä. Lisäksi Lindexiltä löytyy usein kaikenlaisia söpöjä erikoisempia bodeja juurikin noita joustavammasta kankaasta tehtyjä. Väreillä meillä ei pojan kanssa hirveästi ilotella, kuten ei kyllä usein Oliviankaan vaatteitten kanssa. Nyt mennään valkoisella, harmaalla, tummansinisellä ja mustalla hyvin pitkälle ja tietty raitakuosi on suosikki.

1. Primark (Lontoo) / 2. Lindex / 3. Kappahl Newbie / 4. Tutta (Prisma) / 5. Polarn O. Pyret / 6. Cubus

Housuissa näkyykin jo vähän enemmän printtiä ja väriä, mutta silti suhteellisen yksinkertaisilla jutuilla mennään päivästä päivään. Olen aika natsi siinä mitä yhdistelyyn tulee ja oikeastaan jokaiselle bodylle on jotkut sopivat housut ja kaikkia ei todellakaan voi yhdistellä, mutta kuitenkin yritän pitää sellaisen linjan kaikissa vaatteissa, että jos Tuomas pukee Samuelin joskus johonkin, niin se lopputulos ei olisi ihan täysi katastrofi. Näköjään unohdin kuvata toisen housukuvan ja tästä puuttuvat parit ihanat (Lindexin) housut, tumman harmaat puunapeilla sekä tummansiniset kalapöksyt. 

1. H&M / 2. Lindex

Vitsi miten vaikeaa on löytää kivoja jumpsuitteja jos ei tykkää maksaa niistä 90 euroa. Nämä Lindexin raidalliset ovat ihania, mutta enää en niitä löydä isommassa koossa mistään. Tykkään hirveästi vauvalla näistä kokopuvuista! 

Kaikki kokoa 68: H&M

Vauvalle olen nöytänyt henkkamaukalta todella vähän mitään kivaa, mutta 68 -koossa löytyykin jo vaikka ja mitä. Ihan sairaan suloisia ja ihania kolitsivaatteita! Vielä tykkään käyttää bodeja oikeastaan vallan, mutta mitä isommaksi Samuel kasvaa, niin sitä enemmän paita-housu -yhdistelmät alkavat toimia. Näihinkin paitoihin on superhelppo yhdistää oikeastaan mitä vain! 

1. Zara / 2. Polarn O. Pyret / 3. H&M

Nämäkin ovat kaikki kokoa 68. Noi Po.p:in housut ovat todella ihania - onneksi hamstrasin niitä kunnolla eri kokoisina! Zaraa täytyy ehkä ihan vähän moittia siitä miten paljon huonompi valikoima heille on pienten poikien vaatteita tyttöihin verrattuna - tai ainakin tyyli on jotenkin vähemmän kiva. Mutta ehkä zarankin vaatteet ovat sitten vähän isommalle vauvalle kivemman näköisiä. Tuo henkkamaukan neule, joka saatiin lahjaksi on ihana ja toivottavasti olisi sopiva juuri joulunaikaan.

Tässä siis suurpiirteinen katsaus meidän Sampan vaatekaappiin. Kaapin sisältö elää joka päivä, kun poika kasvaa ihan silmissä. Saan joka päivä laittaa jonkun pieneksi jääneen vaatteen pois ja kaivaa alimmista laatikoista isompaa tilalle. Isompia vaatteita meillä ei ole lainkaan tuon enempää mitä tässä esittelin, joten niitä pääseekin sitten varmaan joulualennuksista ostelemaan oikein urakalla. Mitä pidätte? Meillä ei hirveästi merkeillä mässäillä, vaan mennään just oman mieltymysten mukaan ja vähän lompakon nyörejä kiristellen, etenkin kun vaatteet jäävät niin nopsaa pieneksi. Isommalle lapselle tykkäänkin sitten ostella enemmän erilaisia juttuja. Talveksi olen ostanut Samuelille vain Metsolan ihanan mustan tupsupipon, mutta muuten mennään neulehaalarissa lämpöpussin sisällä varmaan enemmän tai vähemmän koko talvi. Näyttääkö vaatekaapin sisältö tutulta vai löytyko jotain ylläreitä tai kivoja juttuja mitä itsekin kotiuttaisit? :)  

Ihanaa torstai-iltaa kaikille - pus!

kaksytseitsemän

keskiviikko 16. marraskuuta 2016


Täytin sunnuntaina 27 ja synttäripostaus jäi uupumaan koska meidän pieni herra päätti antaa mulle synttärilahjaksi tähän asti huonoiten nukuttuja öitä. Mutta ei se mitään, mulla on taas vuosi aikaa miettiä 27-vuotiasta itseäni ja kirjoittaa siitä teillekin. 

Näin 27 -vuotiaana en oikeastaan voisi olla onnellisempi ja ylpeämpi kaikista niistä asioista joita olen saavuttanut ja tehnyt. Olen naimisissa elämäni miehen kanssa, minulla on kaksi maailman kauneinta ja täydellisintä lasta, jotka tekevät mun elämästäni kokonaisen, olen opettaja ja jatkan edelleen opintoja, joista olen aina unelmoinut ja tietysti minulla on parhaat mahdolliset ystävät ja läheiset ympärilläni, heitä ei ehkä ole miljoonittain, mutta he ovat sitäkin tarkempaan valittuja ja ainutlaatuisia. 

Kaksikymmentäseitsemän ei todellakaan ole vanha, mutta kuitenkin tarpeeksi vanha ymmärtämään kaiken sen arvon mitä olen saavuttanut ja että osaan kiittää asioista itseäni, voin aidosti sanoa olevani itsestäni niin pirun ylpeä! Olen toki elänyt melkein kolmasosan elämästäni Tuomaksen kanssa ja myös häntä saan kiittää niin monesta asiasta ja moni ylpeydenaiheista onkin meidän yhdessä saavuttamia asioita. Parasta tässä iässä on kuitenkin se, että vaikka olen saavuttanut jo suurimmat unelmani, niin niitä riittää edelleen ja minulla on vielä lähes koko aikuiselämä aikaa toteuttaa niitä itse ja perheeni kanssa yhdessä. Näin äitiyslomalla olessa elämä kieltämättä tuntuu hieman pysähtyneeltä, mutta yritän nauttia tästäkin ainutlaatuisesta ajasta niin kauan kuin sitä kestää ja sitten taas ryhtyä satalasissa toteuttamaan itseäni sekä perheen äitinä että uraihmisenä. Seuraava etappi onkin varmasti saada ne maisterin paperit ulos ja alkaa jahtaamaan sitä omaa täydellistä työpaikkaa. Sitä ennen kasvatan vielä lapsiani kotona ja pyrin kehittämään itsessäni niitä asioita joita pystyn kotona ollessa tekemään - niitä riittää ihan varmasti. Hyvää synttäriä siis vielä kerran mulle, you go girl! 

//Last Sunday I turned 27 and I could not be happier of all the amazing things I have achieved. I am married to the man of my life, I have two most amazing and perfect kids who make my life whole, I am a teacher and still studying the things I have always dreamed of, I have the best few friends I have carefully selected to be sharing this life with. 27 is not old but it's old enough to be wise and so damn proud of my life and me, the person who made it all happen! So once more, Happy birthday to me!//


a son's first hero, a daughter's first love

sunnuntai 13. marraskuuta 2016


Maailman ihaninta, kun juuri sinä olet meidän lasten isä. Jaksat pelata pelejä esikoisen kanssa loputtomiin, käydä lyömässä tennispalloa pikkupakkasillakin, juosta hippaa pienessä kodissa ja leikkiä monsteria maailman tappiin asti. Joka ilta kerrot ja luet satuja ja jäät laulamaan nalle luppakorvaa. Nouset yöllä vaihtamaan vaippoja, hytkytät ja hyssytät sekä lohdutat. Ymmärrät minun tarpeeni äitinä ja annat aikaa minulle itselleni ja kuuntelet. Minä ja lapset olemme maailman onnekkaimpia, kun saamme olla sinun kanssasi joka päivä. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin katsoa sinua lastemme kanssa yhdessä ja nähdä sinun hoivaavan heitä ja rakastan yli kaiken sitä ilmettä, jolla katsot lapsiamme, se ylpeys näkyy kilometrien päähän. Me ikävöimme sinua joka päivä, kun olet töissä ja odotamme innolla sinua aina kotiin. Olet paras mahdollinen roolimalli ja kannustaja, lastemme suurin sankari <3

Ihanaa isänpäivää myös minun isälleni. Kaikki ne tunnit, joita käytit minun matikkapääni(päättömyyteni) takomiseen, harrastuksiini kiinnostumiseen, halloweenasujen askarteluun, laskettelun opettamiseen ja hyvien vitsien ja tarinoiden kertomiseen eivät todellakaan ole menneet hukkaan. Kiitos siitä, että olet niin tärkeä ja uskomaton ukki lapsilleni - ihan paras! <3 

//Happy Father's day! it is amazing how much joy and love it brings to my life to watch the love of my life being an amazing father to my children. I could never imagine a better dad for my kids. We are all so lucky! And to my dad, all those hours spent helping and caring for me have made all the difference in my life. Love you as a dad and as the best grandfather for my kids <3//