VUODEN 2017 PARHAAT

lauantai 30. joulukuuta 2017


Niin se taas ollaan siinä pisteessä, että vuosi vaihtuu ja on aika suunnata nenät kohti uutta vuotta ja perinteisesti niitä uusia kujeita. Oikeastihan siis meidän elämä mullistuu jo heti 4.1. kun lapset menevät kokopäivähoitoon päiväkotiin ja minä joka päivä töihin. En voi sanoa, etteikö tuleva jännitä ja jopa vähän pelota, mutta olen vaan niin superinnoissani kaikesta. Vaikka tykkään paljon enemmän katsoa eteenpäin ja fiilistellä tulevaa, niin kyllä 2017 oli niin ihana ja tapahtumarikas vuosi, että se ansaitsee ihan oman kurkkauksensa ja muistelonsa. Oli ihan hullun vaikea valita yksi lempparikuva edustamaan jotain kuukautta, koska lempparikuvia oli jokaiselle kuukaudelle useita!

TAMMIKUU

Samuelin ihan vauva-ajasta on osa jotenkin ihan pimennossa. Menin koko ajan eteenpäin ihan puolitehoilla ja oli vaikea keskittyä nauttimaan yhtään mistään. Mutta heu kuinka uskomattoman suloinen pikkubebe - en kestä ehkä! Tammikuussa ei tapahtunut mitään ihmeellistä - luisteltiin, pulkkailtiin ja tehtiin talviretkiä lähimaastossa, ei mitään sen ihmeellisempää.

HELMIKUU


Helmikuussa tottakai juhlittiin Olivian nelivuotissynttäreitä <3 Olivian kasvua ei aina jotenkin huomaa, kun Samuel tuossa vierellä vetää ihan hurjia harppauksia kehityksessä. Silti tätäkin kuvaa kun katsoo, niin onhan tuo esikoinen kasvanut ihan älyttömästi - tuo pienikin pikkulapsen pyöreys on jo kokonaan poissa. Helmikuussa sisustelin lastenhuonetta (jonka jälkeen se on taas kokenut isoja muutoksia), ollaan nautittu lumileikeistä ja elelty ihan tavallista kotielämää lasten kanssa.

MAALISKUU


Maaliskuustakaan ei ole mitään sen suurempia muistoja - ihan tavallista arkea. Meidän äiti tuli meille, juhlittiin Samuelin 6 -kk synttäreitä ja suunniteltiin tulevaa kevättä ja kesää. Olin vielä autuaan tietämätön mitä tuleva syksy toisi mulle tullessaan. Laura otti tämän kuvan ja tää on kyllä yks mun suosikeista - kertoo kaiken :D

HUHTIKUU


Huhtikuulle oisin voinut valita tuhat kuvaa tähän. Huhtikuu alkoi perinteisellä laskettelureissulla Lappiin ja sehän oli ihan paras viikko taas kuten aina. Äiti oli meillä mukana ja päästiin Tuomaksenkin kanssa kahdestaan rinteeseen useana päivänä. Olivia oppi taas lisää laskettelemaan ja kävi hiihtokoulussakin. Lappireissun jälkeen lähdettiin mun äidin kanssa yhden yön reissulle Tallinaan. Sielläkin päästin Tuomaksen kanssa esimmäistä kertaa aikoihin kaksin ulos syömään pitkän kaavan mukaan - vieläkin muistan kuinka hyvältä se menu maistui. Huhtikuussa saatiin ensimmäiset auringonsäteet ja Olivia oppi pyöräilemään suoraan potkupyörästä isolla pyörällä. Oltiin Olivian kanssa Robinin keikalla Isomäkiareenalla ja Olivia muistelee sitä edelleen - olihan se aika siistiä äidinkin mielestä! Huomaa jo näistä tekstienkin pituuksista, että kyllä se suomalaisen ihmisen elämä kunnolla alkaa heti siinä maaliskuun jälkeen. Sain muuten huhtikuussa myös kuulla, että mun paras ystävä meni kihloihin ja että minä olisin kaaso - siinä ei paljon kyyneleitä säästelty. Ihanaa!

TOUKOKUU


Toukokuussa nautittiin ekoista (ja melkein vikoista) helteistä juuri Olivian nimppareiden aikaan! Tehtiin ihana picnic rannalle Eliaksen ja Lauran kanssa ja naurettiin kippurassa hullulle leijalle, joka kierteli ihan omiaan tuulen mukana. Vietettiin aluksi toki myös ensimmäisestä vapusta Porissa ja ihan kivaahan meillä oli ja saatiin perinteiset tivolitkin käytyä. Vaikkakin muistan edelleen vappuaaton, kun pihalla näytti enemmän joululta kuin jouluna yleensä, Samuel kiskaisi kukkaruukun ja mullat naamalleen ja vanishpurkki levisi kylppärin lattialle - se oli kamala vappuaaton aamu se. Kesä alkoi selvästi toukokuusta <3

KESÄKUU


Kesäkuun alussa järkkäilin Merin valmistujaisia Turkuun ja juhlittiin myös appiukon 60 -vuotissynttäreitä mökillä. Samaan syssyyn me vietimme kuudetta hääpäivää ja sitten tuli juhannus. Kesäkuussa riitti siis juhlittavaa! Muuten oltiin aika paljon juurikin mökillä ja nautiskeltiin jollain tapaa viileistä kesäpäivistä.

HEINÄKUU


Heinäkuussa saatiin onneksi taas helteitä pariksi päiväksi ja otettiin niistä kyllä ihan jokainen murunenkin irti! Vietettiin tosi paljon aikaa mökillä ja jäin itse vielä lasten kanssa yksin viikoksi mökille - se oli melkoinen rulianssi, mutta Olivia nautti ja se oli sen koko homman pointti. Käytiin mun siskon ja lasten kanssa laivalla, ihan piknikristeilyllä ja se on aina yhtä kivaa. Vietettiin pitkä pätkä Turussa mun ystävän kotona ja nähtiin mun isää ja nautittiin Turun Tall Ship Race -tapahtumasta. Silloin tuli kyllä ihan järkyttävä Turkuikävä. Sitä kuitenkin laannutti se, että Porissa vietettiin Porin Jazzeja ja silloinhan tämä kaupunki herää henkiin ihan eri tavalla. Muistan vieläkin, kun Olivia sanoi takapenkiltä juututtuamme liikenneruuhkaan (jep, Porissa kerran vuodessa), että "ompa kivaa kun on näin paljon ihmisiä". My girl <3. Kävimme Loimaalla maalla, josta tuo kuvakin on ja touhusimme ihan hirveästi kesäjuttuja. Kävimme myös lasten serkkujen kanssa Särkänniemessä, enkä ikinä unohda sitä viimeistä ajelua tukkijoessa - ei mennyt ihan odotuksien mukaan :D Kävimme myös Helsingissä tekemässä ns. perinteisen kesäreissun, eli Suomen Linnaa ja Linnanmäkeä samassa porukassak kuin Särkässäkin oltiin - ihan parasta. Kuvien kautta voisi ajatella, että meillä oli ihan hurjan kaunis ja lämmin koko kesän! Kyllä se kesä vaan on ihmisen ihan parasta aikaa <3

ELOKUU


Elokuussa oli Tuomaksen ihan eka oikea kesäloma. Vietettiin siitä viikko mökillä ja toinen viikko Köpiksessä, jonne lähdettiin mun vanhempien kanssa. Oli kyllä ihana reissu ja Tivolipäivä jäi siitä päällimäisenä mieleen. Tässä kuussa mulle myös selvisi, että tulisin saamaan vähän töitä syksylle ja joitain vakkarisijaisuusjuttuja. Elokuussa on selvästi vaan lomailtu ja touhuttu kiireisenä muita juttuja, koska ihan hirveästi ei ollut kuvia - mökkkiä ja köpistä - niistä oli meidän elokuu 2017 tehty.

SYYSKUU


Ihan ensin juhlittiin syyskuussa mun isän 70 -vuotissynttäreitä. Oli ihana nähdä sukulaisia juhlia pikkusella porukalla pitkästä aikaa. Isä oli vuokrannut mökin Forssasta, jossa he ovat lapsina ja nuorina pitkän aikaa asuneet. Myöhemmin syyskuussa juhlittiin tottakai meidän yksivuotiasta. Juhlat olivat ihanat ja varmasti ikimuistoiset. Meidän vauvasta tuli taapero yhdessä yössä ja jotenkin näistäkin kuvista näkee, että jo kolmessa kuukaudessa kehitystä on tapahtunut ihan älyttömästi! Tehtiin paljon lasten kanssa retkiä kallioille ja metsään ja syyskelit antoivat kyllä parastaan aika-ajoin. En unohda tuota alemman kuvan auringonlaskua ikinä. Mun isä lähti syyskuussa takaisin Syyriaan ja äiti jäi tänne, jotta voisi hoitaa lapsia, kun minä käyn töissä.

LOKAKUU


Lokakuussa piti kiirettä tottakai. Mulla olikin paljon enemmän töitä kuin olin osannut odottaa ja otin siitä kaiken irti - onneksi oli mun äiti <3 Järkättiin ystävien kanssa kuvaushetkiä ja halloween bileetkin saatin aikaan! Käytiin lasten kanssa Turussa ja kuvailin paljon meidän ihan tavallisia päiviä. Saatiin se ensimmäinen iso lumisadekin ja kerettiin siitäkin nauttimaan ulkona! Samuel oppi kunnolla kävelemään lokakuun alussa ja nyt hän jo ottaa juoksuaskeliakin!

MARRASKUU


Marraskuussa meillä riittää aina juhlittavaa. Minun synttärit ja isänpäivä ja silloin saa jo luvankin kanssa aloittaa jouluhösäämiset. Täytin 28 -vuotta ja  Tuomas juhli jo neljättä isänpäiväänsä ja toista kahden lapsen isänä <3 Käytiin Tampereella perinteisillä isänpäivälounailla ja vietettiin paljon aikaa koko perhe yhdessä. Yhtenä viikonloppuna mun maailman paras äiti jäi lasten kanssa kotiin ja me päästiin Tuomaksen kanssa kahdestaan viikonloppureissulle Turkuun. Nähtiin ystäviä, käytiin pelaamassa pakohuone ja syömässä sekä shoppailemassa. Lilluttiin lämpimissä vesissä kylpylässä ja nukuttiin pitkään hotellilakanoissa. Se tuli tarpeeseen.
Marraskuussa kuvailin paljon yhteistyöjuttuja ja täytyy sanoa, että onpa ollut kiva yhteistöiden täyteinen vuosi bloginkin puolella! Olen ollut entistä tarkempi siitä mitä haluan ja otan vastaan ja olen panostanut kuviin aina vain enemmän. Kiitos vielä tätäkin kautta kaikille yhteistyökumppaneille <3

JOULUKUU


Enää yksi kokonainen päivä tätä kuukautta ja koko vuotta jäljellä! Joulukuussa riitti tohinaa, minulla oli töitä ihan viimeiseen asti, ollaan käyty tutustumassa uuteen päiväkotiin, Olivia lopetti leikkikoulun ja ensi vuoden lomasuunnitelmat on saatu käyntiin. Minäkin sain ihan mielettömiä uutisia työrintamalta (näistä lisää myöhemmin) enkä voisi enempää olla innoissani. Joulukuussa yritin parhaani mukaan pitää kiinni siitä, että saadaan kaikki irti joulunajasta ennen kuin se loppuisi. Luulen, että onnistuin! Meille muutti supertonttu, meillä oli ainakin 6 erilaista kalenteria ja joulukuusikin oli pystyssä jo 6.12. Tehtiin pipareita ja torttuja ja se pinkki ihanuuskin valmistui ajoissa. Joulukuu oli kaikinpuolin ihana vaikkakin meinas pieni stressi jossain kohtaa pukata päälle ja ainakin Tuomas sai siitä osansa. Mun äiti lähti ja häntä on jo ikävä, mutta pian me taas nähdään, koska kesään päin mennään ja kovaa! 

Paljon on tehty ja paljon jäi tästäkin varmaan kertomatta. Ihania kuvia ja muistoja on tallentunut päähän, sydämeen ja tietokoneen kovalevylle. Paljon myös inhottavia juttuja mahtui kuluneeseen vuoteen, jotka varmasti seuraavat seuraavankin vuoden puolelle, mutta nekin asiat selviävät varmasti aikanaan. 2018 vuosi jännittää mua ihan hulluna, mutta innolla odotan mikä kaikki meitä odottaa. Työt, ehkä oma uusi koti Turusta, opinnot, harrastukse ja mitä vielä. Mitä vaan voi tapahtua ja mä olen tällä kertaa kädet leväällään valmiina ottamassa kaiken vastaan!

JOULUN FIILIS KUVINA

keskiviikko 27. joulukuuta 2017


Hui kauhea miten nopeasti se joulu tuli ja meni! Tänä vuonna vietettiinkin se sitten 3/4 jollain tapaa kipeänä ja tästä syystä hyvin yksitoikkoinen kuvasaldo. Minä ja Samuel oltiin ihan veto pois kipeänä ja särkulääkkeiden voimalla mentiin ja sitten Tuomaksella alkoi orastava kurkkukipu isänsä kanssa joulun tienoilla - meidän superOlbe on toistaiseksi selvinnyt ilman mitään vaivoja ja tässä ollaan jokainen toipumaan päin onneksi. Olipa vaan silti aika ihana joulu. Leppoisa ilman turhia hötkyilyjä - just niin kun me tykätään! Okei hötkyilin ihan vähän vielä perjantaina, mutta lauantaina olin jo ihan zen koko joulun kanssa - haha.

Aloitettiin aattoaamu riisipuurolla ja joulupukin kuumalla linjalla - tottakai. Ulkoiltiin ja valmisteltiin iltaa varten. Perushengailua ja jännittämistä vähän jokaisella, mutta se kuuluu jouluaattoon. Meillä ei koskaan ole ollut tapana tälläytyä hienoimpiin jouluna, joten tänä jouluna pistettiin jouluneuleet mukavien housujen kaveriksi ja syötiin mahat täyteen mukavasti. Ruokapöydässä oli tällä kertaa vain ja ainoastaan meidän omia suosikkeja ja kaikki muut jäivät surutta pois. Panostettiin laatuun tällä kertaa vaikkakin sitten sitä laatua jouluiseen tyyliin saa syödä vielä juhannuksennakin, kun taas tuli ostettua hieman liikaa. Meidän joulupöydän kunkku oli ehdottomasti savustettu lampaan viulu - ah nam! Muuten mentiinkin perinteiseen, mutta karsittuun tyyliin ja hyvää oli taas! Aattoilta oli perus häsä, kuten aina. Kiirus tuli syödä, ettei pukki joutuisi odottamaan ja meinattiin unohtaa jättää lahjatkin valmiiksi :D Pukkihetki oli kuitenkin ihan super ja sain sen koko komeuden päälle vartin videolle, kun laitoin kameran standiin vaan kuvaamaan. Kävipä siinä sitten niin, että siinä fiiliksissäni unohdin ottaa yhtäkään kunnon kuvaa lapsista pukin sylissä tai lahjakasoista ja avaamisesta. Mutta olinpahan läsnä ja onpahan ihan huippu video taltioituna muistoksi jokaisine yksityiskohtineen, joita ei kuviin saa. Lapset saivat ihan superfiksuja lahjoja (kiitos tätäkin kautta kaikille) eikä tänä vuonna onneksi tullut mitään tavaraähkyä, joka mulle on yleensä tullut! Itsekin sain tänä vuonna jotenkin tosi paljon, tosi ihania ja ennen kaikkea toivottuja juttuja - on se antaminen ja saaminen vaan niin kivaa! Samuelkin uskaltautui pukin syliin, vaikka jännittikin ihan tosi kovaa - hän oli niin symppis ja Olivia taas ihan uskomattoman rohkea. Laulaa luritettiin ja pieni ikuisuu jaettiin sitä jäätävän kokoista lahjakasaa - just niinkun pitääkin <3 Se lasten onni - siitä se ihan paras joulu on tehty!

Mun henkilökohtainen suosikkipäivä koko joulussa on joulupäivä. Silloin ei ole minkään valtakunnan aikataulua tai kiirettä mihinkään. Tuomas kävi Olivian ja isänsä kanssa pelaamassa tennistä, kun minä katselin yksin kotona 1 -elokuvaa suklaitteni kanssa samalla, kun Samuel nukkui päikkäreitä - törkeän kivaa sekin! Tänä vuonna vielä paremman joulupäivästä kuitenkin teki se, kun saatin Elias ja Laura meille. Availtiin lisää lahjoja, jotka pukki oli tottakai vienyt vääriin paikkoihin kiiruspäissään, syötiin, leivoin tuon maailman herkullisimman pavlovakranssinkin ja illalla vielä juustoiltiin port -viinin ja trivialin kera. Perinteistä, mutta niin ihanaa ja rentouttavaa. Vaikka kurkkua vähän karhensi ja väsy painoi, niin tätä olin jotenkin niin paljon kaivannut.

Tapaninpäivänä lähdettiin koko poppoo Tampereelle moikkaamaan Tuomaksen isovanhempia. Mun sydäntä niin lämmittää se kuinka Olivia ja isomummu ovat kuin parhaat bestikset aina nähtyään, siellä ne nytkin askartelivat omiaan lähes koko sen ajan mitä siellä kylässä oltiin <3 

Ihana joulu kotona tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa - ei kai sitä voi muuta toivoakkaan. Hurjan nopeasti se meni ja vielä olis tehnyt mieli vähän jouluilla, mutta ei voi mitään - kovaa vauhtia ollaan menossa uutta vuotta kohti. Niin ja sitä uutta arkea kohti! Vielä on viikko aikaa kotoilla lasten kanssa ja luulen, että lauantaina siivotaan joulu pois kodista, mutta jätetään kiva talvinen tunnelma kuitenkin valojen ja tekstiilien muodossa. Jotenkin sydäntä särkee, että nyt se joulu on ohi, kun meillä Olivia olisi vielä ihan joulufiiliksissä. Hän ei suostu riisumaan tuota joulumekkoaan millään ja hän taistelee kovin joulun loppumista vastaan.. pikkuinen <3

Mites teidän joulu? Meneekö teilläkin aina jouluaatto pieneen häsäämiseen vai ootteko keksineet miten siitäkin saisi sellaisen rennon letkeän? Ehkä pukin saapuminen aikaisemmin ennen ruokaa voisi auttaa?

SULOISTA JOULUA

sunnuntai 24. joulukuuta 2017



Tänään ja huomenna me:

 -Katetaan ihana joulupöytä.
- Syödään itsemme ähkyyn.
- Makoillaan joulupaidoissamme sohvalla.
- Jännitetään pukin tuloa.
- Avataan kasapäin lahjoja ja leikitään lasten kanssa uusilla jutuilla. (Veikkaan, että ainakin yksi legolinna on pakko tänään koota..)
- Avataan joulun pakollinen (ja ainoa) konvehtirasia ja taistellaan niistä parhaista.
- Katsellaan telkkaria.
- Lauletaan joululauluja.
- Pelataan aikuisten kesken lautapelejä.
- Nukutaan puhtaissa lakanoissa.
- Hillutaan tonttulakit päässä.
- Laitetaan lapset nukkumaan ja korkataan juustolautanen ja lasi punaviiniä. 
- Innostutaan ihan kaikesta mahdollisesta.

Joulu on vihdoin täällä ja kaikki on tähän asti ollut ihan täydellistä. Joulurauha on julistettu, glögit juotu ja Samuel posottaa päikkäreitään. Papan tulo sai lapset onnellisiksi ja Olivia on innoissaan ja välillä odottelu jo vähän hermostuttaa. Pian katetaan pöytä notkumaan jouluherkkuja jonka jälkeen taitaa pukki piipahtaa ja jälkkäritkin odottelevat jo jääkaapissa. Innoissani odotan mitä kaikki tykkäävät lahjoistaan ja miten lapset ottavat pukin vastaan. Toiveissa olisi vielä ehtiä katsomaan yksin kotona 1 -elokuva ja syödä hieman juustoja. Ihan täydellistä, kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään ja kaikesta saa vaan nauttia yhdessä <3

Ihanaa joulua teille kaikille meidän perheeltä <3 Ps. Kuvassa selkeästi mini-minä ja mini-Tuomas - jokainen voi päätellä kumpi on kumpi :D haha pussailkaa, rakastakaa, halikaa, naurakaa ja olkaa läsnä <3 pus!

PAKETOINTIPUUHAT VOL. 128491

perjantai 22. joulukuuta 2017







Itsehän julistin jo viime vuonna, että jos en olisi monta vuotta kouluttautunut opettajaksi niin varmaankin laittaisin oman paketointiyrityksen pystyyn. Rakastan paketoida, vaikka se jatkuisi yön pikkutuneille saakka, siivoamisessa menisi kolme tuntia ja vaikka ei olisi tippaakaan punaviiniä tai glögiä vauhdittamaan hommia ja vaikka glitteripaperin kanssa tappeluun menisi toiset kolme tuntia, kun se ei pysy millään kiinni. R a k a s t a n. Paljon vähemmän rakastan katsella sitä, kun kukaan ei välitä tuon taivaallista miltä se paketti näyttää pukin kassista annettuna, vaan repii ne vaan auki ja heittää roskiin. Onneksi ehdin itse nauttia paketeista pitkään, kun teen niitä monessa osassa ja hilppasen aina aika ajoin saunan lauteiden alle katselemaan niitä. Ha. Mulla on ehkä joku paketointifetissi, mutta suotakoon se minulle. Muutaman vuoden olen mennyt hyvin maanläheisellä linjalla ja minimalismi kuvaisi sitä aika hyvin. Tänä vuonna tuntui siltä, että halusin sen minimalismin ja luonnollisuuden rinnalle jotain pientä säihkettä ja niin sanottua edgeä lisää.

Tuo tigerin vihreä glitterpaperi on täydellistä lukuunottamatta sitä, että tarvitset taikatemppuja ja pyhää henkeä sen kiinnitykseen, mutta kaunista se on silti ja kaiken sen vaivan arvoista. Vuodesta toiseen ostan myös tuota Mauri Kunnaksen joulupukki ja noitarumpu -paperia koska se on musta niin kaunista ja tiedän, että lapset tykkäävät siitä. Tänä vuonna mun suosikkejani ovat tuo iso musta paketti kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tuo korttii sopii siihen täydellisesti. Saajansa tulee olemaan onnensa kukkuroilla jo kortin nähdessään, etenkin kun hänelle valkenee mitä siinä lukee ja mitä paketista paljastuu. Sitten tuo voimapaperi johon yksitellen leikkelin glitterpalloja - i h a n a! Noita on ehkä tehtävä vielä pari lisää. Tuohon kaksiväriseen pakettiin sain idean Korinnan instastorystä ja musta siitä tuli hauska - pakettikortin saa hauskasti piiloon taitoksen alle ja tuolla tavalla sain tuon glitterinkin pysymään hyvin kiinni! Mulla on vielä muutama aikuisten paketti paketoimatta ja niihin ajattelin mennä sillä vanhalla kauniilla voimapaperi, juuttinaru ja eukalyptuksen oksa -linjalla. 

Onneksi siis saan tänä iltana vielä vähän paketoida, mutta sitten sekin homma on tältä vuodelta taputeltu. Tänään aion viellä taklata kunnon siivouksen, kaikki mummot pois kassajonosta mun edestä (oikeasti se menee toisin päin...) jouluruokaostoksilla ja sitten otan sen punaviinin Marlin glögin ja paketoin loput ja olen onnellinen siitä, että olen tänään ollut ihan superahkera! Huomenna se joulu alkaa ihan oikeasti - ihanaa! Ja hei luntakin on luvattu - se olisi ihan mieletöntä! Ihanaa iltaa kaikille - jaksakaa tekin vielä hetki ahkeroida, kaikille se joulu tulee ihan pian ja sitten on aika hellittää <3

END OF AN ERA



Every year at Christmas time
you can hear the church bells chime.

They ring out on Christmas morning
for that's the day Jesus was born.

Each year from Heaven above
your own special angel gives you her love. 

Tällä runolla Olivia päätti puolitoistavuotisen taipaleensa englanninkielisessä leikkikoulussa, kun juhlittiin ihanaa joulujuhlaa. Mulla oli kyllä tunteideni kanssa pidättelemistä, mutta samalla olin vaan niin onnellinen siinä hetkessä, kun katselin mun pienen enkelin esiintymistä. Minä ja opettajat oltiin niin pakahtuneita ja ylpeitä siitä mihin Olivia on päässyt melko lyhyessä ajassa, kuinka hänen itsetuntonsa on kohonnut, rohkeutta tullut roppakaupalla lisää ja kuinka kielitaidot ja ääntäminen ovat kehittyneet pilviin saakka. En olisi ikinä uskonut, että Olivia voisi jo puolentoista vuoden jälkeen osata lausua englannin kielellä noin pitkän runon ja ymmärtääkkin lukemansa. Me harjoiteltiin paljon yhdessä ja tsemppasin Oliviaa ihan viimeiseen h-hetkeen saakka, koska hänelle tuo esiintyminen oli todella tärkeä, mutta pieni pelko oli, että jännitys veisi voiton. Onneksi ei vienyt ja nyt voidaan molemmat olla vaan niin iloisia siitä, että ihana aika play schoolissa sai arvoisensa päätöksen. 

Minua harmittaa ihan hirveästi se, että Olivialla loppuu päivittäinen englannin imeminen itseensä ja kun tuo paikka oli häelle muutenkin niin tärkeä ja rakas. En ikinä unohda Olivian surullista ilmettä, kun hän ymmärsi, että on viikonloppu eikä leikkikoulupäivä. Mutta asiat ovat nyt näin eikä niille oikein voi mitään ja onneksi tulevaisuus näyttää ihan yhtä kivalta! Ollaan onnekkaita, että Olivialla on nyt todella hyvä kielipohja jolle voidaan itse rakentaa lisää. Annan varmasti hieman enemmän youtube -aikaa, pidetään yhteyttä leikkikoulun kavereihin, luetaan kirjoja enemmän englanniksi ja pidetään yllä jo opittuja lauluja sekä rohkaisen Oliviaa jatkamaan englanniksi leikkimistä kuten hän nytkin tekee. Toivotaan, että vielä joskus olisi mahdollista päästä vastaavanlaiseen paikkaan viettämään päiviä, jotta saataisiin pidettyä tuota lähes täydellistä englannin kielen ääntämistä yllä! 

Tänään hänet hain sieltä viimeistä kertaa ja mietin vaan kuinka arvokasta kokemusta Olivia on taas saanut. Pieni rakas, joka on todella usein vajaan viiden ikävuotensa aikana joutunut vaihtamaan hoitopaikkaa ja aina vaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja ystäviin ja jopa uuteen kieleen. Kuitenkin uskon, että kokemukset vahvistavat häntä, koska aina on kuitenkin tukevia aikusia, jotka eivät ikinä jätä häntä oman onnensa nojaan. Hän tulee tammikuussa taas saamaan roppakaupalla ihania ihmisiä elämäänsä ja on jo nyt innoissaan kaikesta uudesta ja ennen kaikkea siitä, että saa olla isojen puolella samaan aikaan kun ikioma pikkuveli on pikkuisten puolella.

Nyt nautitaan yhdessäolosta täysin rinnoin tammikuun neljänteen saakka ja sitten saadaan kaikki totutella taas uuteen arkeen. Se tulee varmasti menemään hyvin, mutta nyt ensin jouluillaan!! Huomenna palailen mun lempipuuhan parista eli paketoinnin - yllätin itseni tämän vuoden tyylillä, mutta vitsi että tykkään - huomiseen - pus!