HÄN LEIKKII, OMILLA SÄÄNNÖILLÄ, MUTTA LEIKKII

tiistai 17. lokakuuta 2017



Samuelin säännöt leikkiin kuin leikkiin: 

- Hajota ja tuhoa. Ihan sama kuka rakensi mitä ja mistä, mutta pistä se palasiksi pikimmiten. 
- Määrää jokaisen leikkijän rooli tarkasti örisemällä ja huutamalla. Myös oma mielipide pitää öristä perille.
- Halua just eikä melkein se lelu, joka on toisella kädessä. Aina ja vaan just se lelu. 
- Päristele autoilla niin, että räkä lentää metrien päähän. 
- Hakkaa leluilla kaikkea mikä eteen sattuu, lattia, siskon pää, kaikki käy. 
- Tunge palikoita kaikkiin reikiin mitä mistään ikinä löytyy. Tunkeminen on se juttu. 
- Laita ja ota pois. Ikiliikkujan elkein, laita tavara laatikkoon ja ota se pois ja toista tätä pieni ikuisuus. 
- Revi joka i k i n e n  lelu alas hyllyiltä ja kyllästy leikkiin heti sen tehtyäsi. 
- Lue kirjaa niin, että sivut vaihtuvat nopeampaa, kuin ehdit silmiä räpsäyttää. Kuhan vaan sivuja käänellään, kirjalla ei niin väliä. 
- Jos jossain näkyy pilkahduskin elektroniikasta, niin unohda heti se mitä leikit sillä hetkellä ja syöksy!
- Käy leikin välissä aina hakemassa pöydän alta mahdollisia välipaloja, joita olet sinne itse viskellyt hetkeä aiemmin 
- Tunge istumaan toisen päälle, siinä on parempi pienen ihmisen leikkiä. 
- Mitä enemmän riehumista, sen parempi leikki. 
- Siskon kanssa on kivaa leikkiä, kunnes se ei ole enää kivaa ja hänen hakkaaminen, raapiminen ja repiminen on viihdyttävämpää. 
- Saa totaalinen hermoromahdus kesken leikin, mutta jatka sitten heti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 
- Hakkalelun vasaralla voi lyödä ihan mitä ja ketä tahansa. 
- Piiloudu peiton alle ja viihdytä muita ikuisuus sillä. Superhauskaa ihan selaisenaan. 
- Vedä kaikki leikkimatot (kuten kuvissa) niin ryttyyn kuin vaan mahdollista, ei niillä kuuluiskaan muuten leikkiä. 
- Innostu vain niistä leluista, jotka eivät ole sinulle tarkoitettuja ja joihin voi mahdollisesti tukehtua. 
- Älä mene lanskaan äidin ja isän lemppariin - leikitään nukkuvaa. Mitä ihmettä? 
- Ihan pelkkä nauraminenkin on hauskaa etenkin siskon kanssa. 
- Eniten haluisin leikkiä puhelimilla, mutta se kielletään ihan tosi usein. Ihan vaan muka siks, että kerran meinasin soittaa 112, kerran iskän esimiehelle ja sit muuten vaan tykkään heitellä, jos kyllästyttää, kun se ei soi tai muuta vastaavaa.

Tuossa melkolailla se, miten meidän minimies rakastaa leikkiä. Hän on melkoinen sylikissa ja leikkiminen onnistuu vain, jos joku aktiivisesti on siinä mukana ja Olivian kanssa tottakai kaikista mieluiten. Pisimpään Samuel viihtyy hänen ja Olivian huoneessa tyhjentämässä leikkikeittiön hyllyjä ja laittamassa uuniin tavaraa ja ottamassa sitä pois, mutta siinäkin jonkun pitää vähintään makoilla vieressä. Kuvissa näkyvä play&go -matto on brandreppinä Tiitiäisestä&Tylleröstä saatu ja se on aika ihana, vaikakkin ainakin Samuelin käsittelyssä vaikea pitää suorana. Samaan aikaan matto toimii siis leikkialustana sekä säilytyspussukkana leluille. Tällä hetkellä se pitää sisällään Sampan autot ja junaradan osat junineen. Paljon enemmänkin sinne mahtuisi, mutta yritän pitää nyt vähemmän tavaraa, että jaksettais se aina purkaa ja käyttää leikkialustana autoilla leikittäessä. Se on kyllä ihanan näköinen ja varmasti tulee toimimaan vielä enemmän automattona, kunhan Samuel tajuaa lisää leikkimisen päälle tai ainakin sen, ettei kaikkea tarvitse repiä ryttyyn ja hajalle heti. On kyllä kaikinpuolin kätevä ja äidin silmiä hivelevä lasten tuote - suosittelen katsomaan täältä molemmat  T&T:stä saatavat kuosit, tuo itse väritettävä olisi niiiiin isosti Olivian juttu ja sellanen meille tuleekin heti, kun saadaan lisää tilaa kotiin. 

Yhteistyössä Tiitiäinen & Tyllerö


LISTA IHANISTA ASIOISTA

perjantai 13. lokakuuta 2017



Viime aikoina mulla on ollut joku ihmeen negatiivisuusvyyhti, joka ei tunnu aukeavan millään. Kivoja juttuja päivät täynnä, mutta silti jotenkin koko ajan mieli maassa, tunnit loppuu kesken ja mikään ei jotenkin vaan onnistu ja hymy on melko tiukassa. Lueskelin jostain, että kannattaisi tehdä lista ihan niistä pienimmistäkin asioista, jotka päivän aikana saa hymyn kasvoille ja kummasti taas mieli paranee, kun muistaa kuinka ihania ihmisiä ja juttuja on elämässä ihan koko ajan. Kuitenkin hymyilen joka päivä useasti, mutta ne unohtuvat niiden isompien negajuttujen varjoon liian helposti. Mun mielestä just tänä aurinkoisena (epä)onnen ihanana perjantaina oli hyvä hetki koota päivän syyt mun hymyyn.

- Viikonloppu alkaa! Aina syy hymyyn!
- Aurinko ja aurinko ja aurinko. Olin jo melkein romahtamispisteessä sen jo viikon kestäneen nonstop sateen kanssa. Tänään on ollut hymy herkässä jo ihan vaan ton auringon takia.
- Sain herätä ihan omia aikojani puoli kymmenen ja Samuel heräsi itsekseen kymmeneltä. Tolla jaksaa hymyillä jo useamman päivän.
- Mun sisko heräsi meillä ja lapset olivat ihan yhtä hymyä asiasta kuin minäkin.
- Samuelin kävelyinto kasvaa taas askel askeleelta ja niin suloista, kun Olivia on hänen suosikkitsemppari, joka saa hänet kävelemään pisimpiä matkoja.
- Kävelylenkki kauniissa puistossa auringonsäteiden alla.
- Onnistunut perusmeikki, jonka teen lähes joka päivä :D Mutta ei se aina onnistu nappiin.
- Satsumat maistuvat vihdoin hyvältä.
- Tilasin lisää talvivaatteita lapsille. 
- Pyykkikorissa on vain kaksi (!!!) vaatetta. (en usko, että on enää siinä kohtaa, kun tämän julkaisen.. mutta oli hetken ja se hymyilytti!)
- Päivällinen Porin yhdestä parhaimmassa ruokamestassa.
- Samuelin mielettömät tanssimoovit. 
- Tuleva mökkiviikonloppu Olivian kanssa.
- Mulla on ollut kirpparilla kamaa jo päälle viikon ja vieläkin oon miinuksella, mutta tänään meni 9 e arvosta tavaraa.
- Samuelin mieletön huumorintaju. Hän matkii ilmeitä ja tekee just niitä juttuja, jotka saa meidät varmasti nauramaan.
- Olivian ensimmäinen joululahjatoive: "tatu ja patu -kirja" ja siihen perään "ei se haittaa, jos oon tuhma ja saanki risuja, mä tykkään risuista." En kestä miten noi pienet voi nähdä hyvän ihan kaikessa <3
- Täykky neule, joka on päällä 24/7.
- Lasten ihanat karkkiulkovaatteet.
-  Löysin aamupäivästä hukkuneen Sampan tumpun puistosta iltapimeällä - oli pakko käydä ettimässä se. Leikittiin Olan kanssa ryhmä hau -etsiviä taskulampun kanssa ja sovittiin, että saadaan palkinto, jos löydetään. Oli hauskaa!
- Iltaiset take away -lattet autossa siskon kanssa. Toi mieleen ne ajat, kun olin juuri saanut ajokortin ja ajeltiin muuten vaan siskon kanssa ja parannettiin maailmaa take away -kahvien kanssa.
- "Muutama" suuhun eksynyt hullareilta ostettu Lindt suklaapallero. Ne on niin hyviä.
- Teekuppi ja Vain Elämää -tanssahtelut Olivian kanssa.
- Olivian tennistreeneisöpöily <3
- Kaikki halit, joita olen saanut, etenkin ne spontaanit.
- Siisti koti.
- Sampan pitkät päikkärit.
- Noi maailman ihanimmat kuvat, jotka mun sisko tänään otti!!!

Aivan ihana melko tavallinen päivä. Tästä on oikein hyvä aloittaa varmasti onnistunut viikonloppu. PS. Muistakaa viime postauksen arvonta - viikonloppu aikaa!!!

JUHLAJÄRKKÄILYN DIY:T JA HUIPPUARVONTA

tiistai 10. lokakuuta 2017



Palataan vielä hetkeksi tähän ihanaan kattaukseen Samuelin syyskuisilta synttäreiltä. Sen lisäksi, että sain ihan tosi paljon asioita tavallaan valmiina niin jälleen kerran tuli tehtyä myös jonkin verran diy -juttuja. Ajattelin vinkata niistä teille tähän, koska ne olivat ihan superhelppoja, edukkaita ja tekivät tästä kattauksesta juuri sen mitä se oli. Vaneri, Juhlahumuan pallot sekä Floristimestari Kirsi Saarenpään (ihan ykköskukkakauppa Porissa!!) kukat olivat koko kattauksen kantava juttu ja pienillä jutuilla saatiin kaikki just eikä melkein täydellinen kattaus. Ostin ohuen jättimäisen vaneripalan rautakaupasta ja siellä sahattiin mulle valmiiksi oikea pala seinään kiinnitettäväksi. Pakko sanoa tähän, että vaneri ei mene hukkaan, vaan ajateltiin jouluun mennessä kyhätä siitä ehkäpä jonkinlainen nukkekodin runko, jota me Olivian kanssa voidaan sitten pikkuhiljaa sisustella. Vaneri kiinnitettiin seinällä valmiiksi olleeseen taulukoukkuun ja vaneriin itseensä laitettiin naru niiteillä kiinni. Vaneri ja kaikki siihen kiinnitetty oli tosi kevyttä, niin toi meidän viritys kesti oikein hyvin. Kukkaköynnös oli valmis ja se ammuttiin kanssa niiteillä kunnolla kiinni ja nuo Juhlahumuan foliopallot roikkuivat siimalla kukista. Sahattiin itse vaneripalasta myös tuo tarjotin isolle voileipäkakulle. Toi tarjotin on muuten ollut juhlienkin jälkeen kovassa käytössä - selvästi oli siis tarvetta sellaiselle.

Toinen DIY on tuo korkea kakkulautanen. En löytänyt mistään kaunista, tosi korkeaa, simppeliä ja valkoista kakkutarjotinta, joten siskon kanssa kehiteltiin tämmönen itse. Jalustana toimii IKEAN Ersätta -kynttilänjalka ja lautasena marimekon isompi siirtolapuutarhalautanen. Kiinnitin lautasen vahvalla kaksipuolisella teipillä kiinni ja koko homma pysyi ihan tosi hyvin kasassa! Tämä on extrakiva myös siksi, että voin käyttää noita erikseen ja yhdessä tarpeen mukaan - win win!

Lahjapöytää sitten taas koristi tuo kuvarengas, joka on mattamustalla maalilla spreijattu hula-rengas. Musta satiininauha on kiinni mattamustalla teipillä renkaassa ja kuvat teippasin nauhoihin ihan perusteipillä. Ihanat köynnökset ovat tietenkin samaa ihanaa kukkalähetystä ja siitä vaan tuli ihan täydellinen pienellä vaivalla. Olin ajatellut lisääväni tuon pienen ykkösfoliopallon itse kuvien sekaan, mutta se oli liikaa, joten pistin sen erikseen tuonne ylemmäs ja se olikin ihan tosi suloinen juuri noin. 

Nyt mulla on ilouutinen just teille, jotka ovat innostuneet juhlien järkkäilystä, sisustuksesta tai haaveilevat juhlien järjestämisestä. Nimittäin yhteistyössä Juhlahumuan kanssa arvotaan täällä blogissa 50 euron lahjakortti Juhlahumua.fi -nettikauppaan! Oli sitten paljon diy -juttuja harrastava tai kaikki valmiina -tyyppi, niin juhlatavarakaupasta löytyy vastaus lähes kaikkeen! Jätä kommenttikenttään mikä tai mitkä tuotteet miellyttävät sinua erityisesti tai mikä menisi ehdottomasti heti tilaukseen verkkokaupan valikoimasta. Jätä kommenttisi ensi sunnuntaihin 15.10. klo 00.00 mennessä ja olet mukana ihan huippuarvonnassa!

Juhlakoristeet ja kukat saatu Juhlahumua ja Floristimestari Kirsi Saarenpää.
Kakkukoristeet puine.fi, kakku ja keksit Marjon Herkkukakku 
ja letter board Tiitiäinen & Tyllerö saatu kaikki bloginäkyvyyttä vastaan.

TÄYDELLINEN PIENI IHMINEN

sunnuntai 8. lokakuuta 2017



Samuel, tuo pieni poika, joka laittoi meidän elämän ihan uusiksi heti syntymästään ja joka opetti meille tunteita, joita emme tienneet olevan olemassa. Hän syntyi melkoisten muutosten keskelle. Hän syntyi tilanteeseen, jossa meillä ei ollut apua, ystäviä tai juuria. Hän syntyi keskelle väsymystä ja kaaosta. Parisuhde voi huonosti ja koko perhe oli jotenkin hajalla. Itse voin huonosti; olin väsynyt, ikävissäni ja jotenkin pelokas - olin niin tottunut siihen arkeen ison lapsen kanssa ja tuleva ahdisti. Meille syntyi maailman kaunein pieni ihminen voimaannuttavan synnytyksen päätteeksi ja kaikki oli hetken hyvin. Olin rakastunut, mutta yhteyden muodostaminen kesti jonkin aikaa ja se hidastui koko ajan mitä vaikeampaa vauva-aika oli. Samuel heräsi kahdeksan kuukauden ajan tunnin välein ja oli yleisesti hyvin tyytymätön vauva koko ajan. Tästä johtuva väsymys, yksinäisyys ja täydellinen avun puute vei minut ja Tuomaksenkin ihan loppuun. 

Aika onneksi kului nopeasti ja jokainen kuukausi oli jollain tapaa aina edellistään helpompi. Samuelin luonne tuli tottakai esiin jokainen kuukausi enemmän ja häneen rakastui aina vaan lujempaa. Samuel oli alkuaikansa todella totinen ja ensimmäisen hymykuvan sain hänestä vasta vajaa viisi kuisena ja nauru hersyin vain harvoille ja valituille jos edes heille. Olin välillä todella huolissani pojasta ja muiden kommentit asiasta ärsytti, mutta tiesin sen olevan osa hänen persoonansa ja se oli helpompi hyväksyä. Hän oppi liikkumaan todella aikaisessa vaiheessa ja aluksi hän olikin todella uhkarohkea, mutta järki kasvoikin todella pian päähän. 

Nyt meillä asuu ehkä yks maailman mahtavimmista ihmisistä joita tiedämme. Hän nauraa juuri oikeille jutuille - ei turhaan, hän rakastaa läheisyyttä ja sitä saa tankattua hänestä itseensäkkin todella paljon, hymy ei juurikaan lähde hänen kasvoiltaan ja hän rakastaa seuraa kuin seuraa. Samuel on tekniikan miehiä - ihan sama mikä tekninen vempain, niin tyyppi on ihan intona ja silmät kiiluen jahtaa laitteita ja ilo raikaa, jos/kun sen saa käteensä. Samuel on varma siitä mitä haluaa ja pitää huolen siitä, että sen myös saa. Hän rakastaa ruokaa, kunhan hän saa syödä sitä itse ja paljon ja kunhan ruoka on 100% samaa kuin muilla. Meillä on loistavasti nukkuva taapero, joka usein vetää 3-4 h päikkärit ja yöunet kestävät sen 10-11 tuntia. Samuel on utelias herkkis, joka laittaa suupielet alaspäin, heti, kun "ei" kajahtaa ilmoille. Samuel on todella tarkkaavainen ja huomaa tutut jo kaukaa ja kun etuoven ääni kuuluu niin "isi" kajahtaa ilmoille heti. Meidän lapsille tyypilliseen tapaan Samuelkin on hyvin pikkutarkka taitojensa kanssa ja asiat pitää ensin saada ajatuksen pohjalla kondikseen ennen kuin lähdetään suorittamaan. Samuel on veli, joka jumaloi siskoaan ja heti Olivian herättyä muiskauttaa tälle pusun suoraan suulle. Olivia saa hänet nauramaan takuuvarmasti ja heidän välinen rakkaus on ihanin asia tässä maailmassa. Meidän sinisilmäinen poikamme tanssii ja laulaa, nostaa kädet ilmaan ja huutaa "jee" niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, hän syöksyy syliin ja painaa pään kovaa rintaa tai olkapäätä vasten. Kun katson Samuelia, en voi olla miettimättä, että miten minä ja Tuomas olaan voitu saada jotain noin täydellistä aikaan. Hän on maailman suloisin ilmeikäs poika, jolta ei energia ja juttu lopu kesken ikinä. Hänellä tulee varmasti olemaan rakkautta jaettavana vaikka koko maailmalle. 

Hieman rajusta alusta huolimatta Samuel on vuoden aikana kasvanut täyttämään juuri sen puuttuvan palasen meidän perheestä. Naureskellaan hänen jutuilleen ihan kipeenä koko perhe ja se järkyttävä määrä mitä hän tuo läheisyyttä ja rakkautta lisää meidän elämään on sanoinkuvaamattoman ihanaa. Olen aika varma, että olen luonut vierelleni jo toisen ihmisen, joka vielä kasvaessaan tulee olemaan mun toinen soulmate ja me voidaan yhdessä tuoda tähän maailmaan lisää rakkautta ja läheisyyttä - sitä ei voi koskaan olla liikaa! 

Me ollaan kaikki niin kiitollisia ja onnellisia siitä, että ollaan saatu juuri tuo pieni ihminen meidän elämään ja tekemään siitä just niin täydellisen kuin se voisi olla <3 Meidän toinen mestaripiirros <3

12 KUUKAUTTA

torstai 5. lokakuuta 2017



No johan siinä kesti! Kerkesin vuoden ja 12 päivän ikään ennen kuin sain aikaiseksi kirjoittaa teille tämän jo kahdennentoista kuukausipostauksen. Ihan mieletöntä muuttua yhdessä yössä vauvasta taaperoksi ja yhtäkkiä bailata melkein kahdenkymmenen muun ihmisen kanssa ihan vaan mua. Mut hei, ihan ehdottomasti mun viimeisen vauvakuukauden aikana opin enemmän kuin minään muuna kuukautena - ehkä jopa enemmän kuin muina kuukausina yhteensä! 

- Olin kuulemma hieman kettumainen tyyppi tuossa muutama viikko takaperin, mutta sitten 2.9. syy selvisi ja se oli se, että mun suuhun pamahti viisi (5!!!!!) hammasta kerralla. Neljä ylös ja yksi alas. Koen siis, että mulla oli oikeus. 
- Annan ihania märkiä pusuja suu ammollaan suoraan toisen suulle. 
- Mun silmät ovat hieman vihertyneet ehkä, mutta aika varma oon, ettei ne ruskeiksi ainakaan muutu.
- Syön ihan just tasan tarkkaa samaa ruokaa, kun kaikki muutkin samassa pöydässä. 
- Mä pääsin siskon kanssa samaan huoneeseen ja nukun siellä oikein hyvin. 
- Osaan tulla oikein ja turvallisesti sängyltä ja muista paikoista alas. 
- Laulan kovaa ja korkealta. Robinin hulahula saa tietyssä kohdassa äänihuulet auki kunnolla. Aaaaa-aaaa-a-a-aaaaa.
- Jätin lopulliset hyvästit mun henkilökohtaiselle maitomeijerilleni. Enpä ole sen koomin kyllä kaipaillutkaan! 
- Aloitin muskarin äidin kanssa - tykkään kyllä.
- painan n. 10,5 kiloa ja olen n. 76 cm pitkä. 
- Tukkakin on kasvanut. Iiiiiiihan vähän.
- Rakastan kylpeä ja suihkuja edelleen oikein paljon. 
- Osaan sanoa Äiti, isi, Olaaa, tätä (ehdottomasti eniten käytetty) ja heeee hee, siinä ne mun sanat ovatkin. Eli ihan elekielellä mennään edelleen. 
- Sit kun mulle ei ruoka maistu, niin varmistan, että joku kattoo mua ja sit katon silmiin ja heitän sen ruuan lattialle. Jep, ihan noin vaan ja se on se merkki. En voi esimerkiksi vaan olla syömättä. Ei, se pitää viskoa lattialle.
- Matkin hurjasti kaikkien ilmeitä, eleitä ja juttuja. 
- Kiipeilen, ihan joka paikkaan. 
- Osan sanoa jeeeeeeee ja nostan kädet isosti ilmaan. Joskus oon niin supertosissani hurrailuni kanssa ettei mitään järkee. Ja muut nauraa kippurassa. 
-  Olivia saa mut edelleen nauramaan helpoiten. Meillä on kasa yhteisiä leikkejä, jotka ovat takuuvarma hitti. 
- Aina vaan nauran enemmän ja enemmän.
- Raivoan ihan varmasti, jos en saa näkyvillä olevaa puhelinta käsiini. 
- Osaan nousta itse seisomaan ja seistä. 
- Kulmanoja on ihan favourite ja vitsi, kun joku kutittelee sieltä välistä masuun - ihan parasta. 
- Kaikista isoin juttu oli sit kuitenkin ehkä se, että opin kävelemään!! Tosin synttäripäivän jälkeen kävelyinto laantui ja edelleen se konttailu on the way to go jostain syystä. Enköhän mä pian kuitenkin rohkaistu ja lähde painamaan pisin poikin.
- Olen kova halimaan ja rakastamaan.

Onpas jännää, kun tämä postaussarja oli nyt tässä! Aika paljon on kasvettu, opittu, kehitytty ja muututtu tässä 12 kuukauden aikana. Päästän äidinkin vielä ääneen erillisessä postauksessa hänen omista tuntemuksistaan vauvavuoden päättymisestä. Kavu ja kehitys ei kyllä varmasti pysähdy tähän taaperoikään, vaan se vaan kiihtyy - näin ainakin luulen! Ajattelin nyt ekana oppia kävelemään ja juoksemaan, sit ehkä tajuamaan enempi sitä ei sanaa ja sit jos itekkin alkais vähän puhumaan, syömäänki ois kiva oppia vähän siistimmin. Niin ja haluisin kauheesti jo osata leikkiä mun ihan superhienolla Brion junaradalla - vielä se on enemmän sitä hajota ja tuhoa -hommaa. Mikä muuten on sun suosikki kuukausikuva? Mun on ehkä toi kymppikuu, kun sai syödä mansikkaa ja äidin suosikki on kuulemma tuo kuusi tai kasi, ei osaa vissiin päättää.

TALVEN VARUSTEET - HELP!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017



Heheii, meikäläisiin iskikin syksy ihan kunnolla päin näköä. Synttärihulinoiden jälkeen ajattelin, että nyt voi taas hieman hengähtää ja vaan ottaa arki rennon letkeesti. No.. eipä siinä kauaa kerennyt hengähtää, kun ensin Samuel otti rokotukset superraskaasti ja kipuili niitä, sitten Olivia sairastui johonkin ihme tautiin, jonka jälkeen Samuel tuli uudestaan kipeeksi vähän vielä pahemmin. Ei kai olekaan olemassa lapsiperheen syksyä ilman sairastelukierteitä, mutta nyt sais kyllä riittää meikäläisten osalta taas hetkeksi - joohan? 

Vaikka vielä elelläänkin lokakuuta, niin katseet on myös käännettävä jo hieman talven puolelle. Olen aina ollut äiti, joka ostaa lasten ulkovaatteet sillon, kuin kausi on jo päällä ja rekeistä otetaan ne mitä on jäljellä. Kateudella olen aina seurannut muita äitejä, jotka jo tyyliin kesällä hamstraavat aleista talvivermeitä tai ovat heti kauden alettua kärppänä ostamassa haluamansa. Tänä vuonna on meilläkin asiat hieman toisin, ainakin joltain osin! Yhteistyössä Jollyroomin kanssa saatiin Olivialle tuo sininen didriksons toppatakki ja Samuel sai synttärilahjaksi mustan toppahaalarin - jes pieni paino pois hartioilta tämän talven osalta. Ja noita takkeja on monessa herkkuvärissä ja mun oli niin vaikea päättää meille oikeaa väriä - mikä on teidän mielipide tähän siniseen? Vielä olisi kuitenkin jotain asusteita ja Olivialle housut hankittava ja varmasti joku muukin vielä ilmenee ja niitä sitten juostaan kaupoista just silloin kun ne pitäisi jo olla - perus meikkis.

Mun pitäisi saada itseä niskasta kiinni ja hakemaan vielä varastosta kaikki viime vuoden talvivermeet ja mätsäillä ja kokeilla muutkin takit ja muut ja pohtia kunnolla mitä me tarvitaan. Ajattelin että Samuel pärjää yhdellä kunnon pipolla, hanskoilla ja kaulahuivilla sekä tuolla haalarilla. Olivialla on pipoja muutama ja ehkä yksi hankintalistalla, toppahanskat, haalari ja tuo parka sekä toppahousut. Talveen soveltuvasta kaupunkitakista en ole varma, että onko se vielä sopiva. Kenkiä meillä on vain molempien Timberlandit. 

Siis mä ole näissä niin huono ja kiitollinen Jollyroomille avusta, mutta vielä tarvisin teidänkin apua. Mitä kaikkea me tarvitaan kahdelle lapselle talveen? Tähän Suomen loskamoskatalveen, pitäen mielessä, että käydään myös Lapissa talvella. Oon jotenkin jo nyt ihan väsynyt miettimään näitä, joten apu olisi enemmän kuin tarpeen! Kiitos jo etukäteen siis siitä!

Didriksons takki sekä hattu saatu yhteistyönä Jollyroomin kanssa.