EX-PUUROVIHAAJA TÄÄLLÄ MOI

maanantai 30. tammikuuta 2017


Käsi ylös te, jotka olette pienenä pakkosyöneet puuroa vanhempien tai isovanhempien painostuksesta ja vihanneet sitä? Täällä kaksi kättä ilmassa! Ukkini oli kova puuromies ja puuroon ei saanut laittaa muuta kuin voisilmän, mutta onneksi mummi sniikkasi aina sokerikipon ja salaa laitoin kilon sokeria päälle, että puuro meni alas jollain ilveellä. Meillä kotikotona ei muistaakseni syöty puuroa juurikaan, mutta aika-ajoin se pakko aina tuli eteen ja vitsi mikä inho puuroa kohtaa jostain syystä jäi. Niin ja ne päiväkotien vellit ja koulujen puuropäivät! Miksi oi miksi? 

Tuon kirjoitettuani en meinaa itsekään uskoa seuraavaa lausetta. Nimittäin entisestä puurovihaajasta on tullut puuroaddikti, mutta toisaiseksi aamuni alkaa vain ja ainoastaan seuraavanlaisella puurokombolla:


Puuron täytyy olla jumbo hiutaleista (itse käytän provenan jumbo oatseja) ja keitetty maitoon tai hasselpähkinämaitoon, joista jälkimmäinen herkuinta maailmassa! Veteen keitetty puuro ei uppoa edelleenkään. En keitä puuroa ihan mössöksi, vaan tykkään, että puuroon jää jotain pureskeltavaa ja suolaa pitää olla tarpeeksi. Päälle laitan (ihan liikaa) maapähkinävoita (vai voiko sitä olla liikaa?), banaania ja pikkusen hunajaa makeuttamaan. Niin helppo, niin täydellinen ja herkullinen aamu- ja/tai iltapala!

Eipä tässä varmaan enempää tarvi tätä kehua, kun teistä on jo puolet keittiössä tekemässä tätä niin ihanaa ja ainakin jonkin verran terveellistä puuroannosta. Olen niin koukussa tähän, että jopa viikonloppuaamujen täytettyjen croissanttien ja tuoreiden vohvelien jälkeen mulla on ikävä mun arjen lemppari aamupalaa <3

Onneksi arkiaamuja on viisi!! Miten sinä syöt aamupuurosi? Ehkä, jos joku superhyvän kuulonen kombo sattuu eteen, niin uskallan hypätä mukavuusalueelta pois ja kokeilen jotain uutta!

Tunnemyrskyissä

sunnuntai 29. tammikuuta 2017



Viikonloppu meni vähän sumussa ja tunteiden kirjo.... niin, se äitiys on ihmeellinen asia. Yhdessä hetkessä näet kaiken vaaleanpunaisten lasien läpi ja sinussa on virtaa tehdä ihania asioita kuin pienessä kylässä ja sitten taas vain minuutteja myöhemmin löydät itsesi itkemästä lukitusta vessasta väsymystä ja huonoa omaatuntoa milloin mistäkin asiasta. Meillä on kaikki siis oikein hyvin, mutta jotenkin multa on nyt vaadittu hirveästi. Yöheräilyihin on ehkä nyt saatu vihdoin stoppi ja ratkaisu, mutta ihan alussa ollaan vielä ja kaikki sormet ristissä toivotaan, että hyvät yöt jatkuvat tämän viikonlopun jälkeenkin.

Silti tämä viikonloppu oli rankka ja hölläämisen sijaan väsytin itseni murehtimalla ja stressaamalla. Viimeisen kolmen vuorokauden aikana olen tuntenut...

...Itseni täysin idiootiksi. 
...Lohduttomuutta siitä, että tuleeko mistään mitään ja miten selviän yhtään mistään.
... itseni epätietoiseksi. Miksi en tiedä kaikkea ja miksi en ole voinut ottaa selvää ja miksi aina sokeasti uskon asiantuntijoihin. 
...Olevani päättäväinen ja rohkea lasteni takia. 
...Kuinka poskiontelot täyttyvät kaikesta siitä itkun määrästä. 
...Kuinka tekisin mitä vain lasteni eteen vaikka se tarkoittaisi tuhansia valvottuja öitä ja itkettyjä päiviä. 
...Yksinäiseksi. Lopulta niiden tunteiden kanssa on vähän yksin. Jokainen äiti toki ymmärtää kaikki tunteet ja on ne kokenut, mutta ei mikään rohkaisu auta silloin kun tuntuu todella pahalta ja lohduttomalta. 
...Ärsytystä kaikkea ja kaikkia kohtaan. Miksi just me ollaan tässä tilanteessa ja miksi just meille sattuu näin. 
...Ymmärtämättömyyttä siitä mitä kaikkea voisin vielä tehdä ja vaatia erilaisissa tilanteissa. 
...Surua ja harmia toisen puolesta. On vaikea aina ymmärtää isommankaan lapsen tunne-elämää saatika sitten pienen vauvan. Mitä jos kaikki ei olekkaan ihan täydellisen hyvin, mitä jos sitä sattuu, tai mitä jos hän ei saa tarpeeksi ruokaa tai unta tai syliä. 
...Riittämättömyyttä. Toinen tarvitsee minua 24/7 ja toinen jää vajaalle huomiolle ja saa varmasti osansa mun turhautuneisuudesta.
...Turhautumista. Maito ei riitä, aika ei riitä, jaksaminen ei riitä, mikään ei kellekkään riitä ja parisuhteelle ei riitä aika eikä mikään ja pää vaan räjähtää siitä, kun mikään ei riitä. 
...Kuinka kaikki langat luisuu mun käsistä. Nyt alkaa perjantain jälkeen ekaa kertaa olemaan fiilis, että ehkä mä saan taas kerättyä ne käsiini. 
...Ihan älytöntä kiitollisuutta siitä, että mun lapset on terveitä.
...Päällimmäisenä rakkautta. Kun katson kumpaa tahansa tai molempia ja mielen valtaa sellanen hetkellinen onnellisuuden tunne ja onnistumisen tunne. Mulla on kaks onnellista ja rakasta lasta, joiden takia voisin elää tämäntyyliset viikonloput aina vaan uudelleen läpi jos olisi pakko.

Tunnistitteko äidit itsenne tästä tunteiden kirjosta? Siis nämä kaikki tunteet voi esiintyä jo yhden tunninkin aikana ja kolmen vuorokauden aikana nämä tulevat kaikki miljoonaan kertaan. Onneksi aina näistä pääsee yli ja seuraava hetki ja päivä on aina parempi <3 

Ihanaa uuden viikon alkua kaikille!

Uusi freesimpi look

torstai 26. tammikuuta 2017


Olette varmaan jo huomanneet, että blogi on kokenut vähän ulkoisia muutoksia. Mitä mieltä olette? Onko yksinkertaistettu ja pelkistetty tyyli ok vai liian tylsä? Vielä haluaisin vähän hienosäätää juttuja, mutta sitä varten tarvitsen aikaa ja silmiä, jotka eivät ala kymmenen minuutin ruutuun tuijottelun jälkeen katsomaan kieroon väsymyksen takia. Rakastan koodailla itse, joten siksi muutokset ovat pieniä ja tulevat hitaasti ja tiputellen näkymään blogissa. Muistattehan, että meitä voi seurata Mini & Me Facebookissa (tänne julkaisen aina heti uusimmat postaukset), Instagramissa nimimerkillä @aijaii (täällä julkaisen lähes päivittäin kuvia meidän arjesta ja juhlasta) sekä Bloglovin':issa (tänne päivittyy uusimmat postaukset).


Itse tykkään freesauksesta todella paljon ja tämä blogi alkoi jo huutamaan muutoksen perään! Tiedän, että kommentointi on vähentynyt ihan suosituimmissakin blogeissa tosi paljon ja mua ilahduttaa se yksikin kommentti postaukseen kuin postaukseen. Minulla on ihania vakkarikommentoijia - kiitos ihanat <3 Ajattelin silti yrittää, josko tämä vielä toimisi ja pyydän teitä laittamaan postaustoiveita. Mulla on paljon ideoita itsellänikin, mutta olisi ihana kuulla teidänkin mielipide ja nyt olisi siis oiva tilaisuus vaikuttaa blogin sisältöön. 

Vimmekerran kysymyspostauksesta on myös kulunut jo todella pitkä aika! Jos saan tarpeeksi kysymyksiä tähän postaukseen, niin toteutan vastauspostauksen :) Eli jätä tähän mikä tahansa kysymys minulle, Tuomakselle tai Olivialle 6.2. mennessä! Olivian vastauksista en mene takuuseen, mutta kokeillaan! 

En ota tästä stressiä ja jos ehdotuksia tai kysymyksiä ei tule, niin jatketaan samaan malliin. Yritän jaksaa postailla useammin, mutta nyt on pakko levätä aina kun on mahdollista, koska muuten ei meidän arjesta tule mitään näillä yöunilla. Mutta siis innolla odottelen teidän kommentteja ja toivotaan, että sieltä löytyisi aktiivisia lukijoita lisää ja saisin ihania ideoita ja mielenkiintoisia kysymyksiä mistä saada taas lisää energiaa tänne bloginkin puolelle <3 

//I hope you noticed the blog's new look. I've tried to make Mini & Me look fresher and simple but stylish. How do you think I did? I love it and the blog screamed for some refreshing. What would you like to read on Mini & Me? I would love it if you left a comment, an idea for a post or a question for me, Tuomas and/or Olivia - anything! I'd love to hear from you <3 Remember that you can follow us on Mini & Me's Facebook, instagram @aijaii and/or on Bloglovin'//

NELJÄ KUUKAUTTA

maanantai 23. tammikuuta 2017


Tänään täytin hurjat neljä kuukautta. 

- Tammikuun alussa mun mitat olivat samat kuin siskollani 6,5 kuukauden iässä. Voisi siis sanoa, että olen miehen mitoissa. 
- Opin kääntymään selältä mahalle uuden vuoden aattona ja enää minua ei selällään pidä mikään. 
- Hengailen 24/7 molemmat nyrkit syvällä kurkussani. 
- Hymyilen paljon, mutta jos minut haluaa saada nauramaan, niin siihen tarvitaan kokonainen sirkus pelleineen päivineen.
- 45 minuuttia on oikein hyvä unipätkä yöllä. Joka yö. Että niin. Päivällä pari tuntia unta putkeen on ihan ok.
- Mun lempparilelu on sellainen älämölöä pitävä vilkkuva pallo, joka liikkuu ja pyörii, kun siihen koskee. Ihan paras.
- Löysin varpaani! On ne kivat kyllä. 
- Tiedättekö mitä tough love meinaa? Mun sisko harrastaa sitä. Salaa pidän siitä, mutta välillä pääsee poru. 
- Tartun leluihin, mutta silmä-käsikoordinaatio ontuu vielä hieman. 
- Pylly pystyssä ja naama lattiassa on kiva hengailla se sekunti, sit menee hermo ja mut käännetään ja asetellaan ja n. nanosekunnin pästä löydän itseni samasta tilanteesta. 
- Kun hermostun, niin siinä ei paljon odottelu ja hyssyttely auta. Annan kuulua ja kovaa. 
- Osaan hurmata ja olla maailman söpöin.  
- Halitaan ja rakastetaan ihan hirveesti toisiamme koko perheen kanssa ja tuntuu, että mä saan kaikista eniten haleja ja pusuja kaikilta <3 

ps. Tuo oot niin ihana -juliste tupsahti jokin aika sitten meille postissa - kiitos <3 Niin suloinen uutuustuote oot niin ihana -vauvakirjan tuoteperheeseen!  

//I am four months today! I can turn from my back to tummy, I have found my toes, I smile a lot but it takes a few magic tricks to make me laugh and I only sleep 45 minutes at a time through the nights. Two weeks ago I was the same size as my sister was when she was 6.5 months old. I just love my sister and the tough love she gives me and all the hugs and kisses my whole family keeps giving me <3 I am just the cutest little fella!//

MUN OMA MINI ME

sunnuntai 22. tammikuuta 2017


Hassua miten sitä aina analysoi lapsiaan, vaikka ei haluaisi ja oikein yrittäisi kaikkensa olla tekemättä sitä. Aina me pohditaan, että keneltä kukakin näyttää ja kenen huumorintaju kenelläkin on, kenen silmät, kenen hiukset ja niin edelleen. Se on kivaa ja ärsyttävää samaan aikaan, mutta kaikkihan sitä teke! Olen kuitenkin ihan tosissaan huomannut miten paljon samaa minussa ja Oliviassa on. Sen lisäksi, että hän on aivan kopio minusta ulkonäöllisesti, kun olin saman ikäinen, niin hänen mieltymyksensä ovat hyvin lähelle minun mieltymyksiäni. Koko viikon Olivia pyysi, että voitaisiinko mennä kahvilaan kakulle ja kaakaolle. En kestä miten ihana! Viikko hurahti jotenkin tosi nopeasti, eikä ehditty arkipäivänä yhdessä kahville, mutta viikonloppuna Olivia vihdoin pääsi valitsemaan kakkupalaansa vitriinistä ja lusikoimaan kermavaahtoa kaakaon päältä. Tyyppi oli onnensa kukkuloilla koko sen ajan ja hän toisti moneen otteeseen, kuinka ihanaa kahvilassa oli ja kuinka hän oli sinne halunnut jo pitkään. En kestä mikä mini me <3 


Vitsi miten onnelliseksi vaan tulin, kun katselin tuota maailman suloisinta naamaa mua vastapäätä syömässä kakkupalaansa ja selittämässä silmät pyöreinä kaikista elämän kivoista jutuista. Pitäis useammin tehdä itsekin tätä, iso kakkupala, kahvi (ilman kermavaahtoa, maidolla) ja aito onnellisuus ihan kaikesta! 

Ihanaa alkavaa viikkoa - pus! 

//It is so funny how we always try to find similarities in us and our kids. I don't always like it but we always do it and sometimes it's fun, I have to admit. This week I just realised how much Olivia resembles me, not only that se looks exactly like me when I was her age but she also likes the same things that I do. She simply wanted to go to a cafe for a cake and hot chocolate the whole week and yesterday we finally managed to take her to a cafe and she was over the moon with happiness. I just thought that we as adults should do the same more often; a huge piece of cake, coffee and just genuine happiness about everything - that could solve many problems.//

VAUVA-AJAN "YLLÄRIT"

perjantai 20. tammikuuta 2017


Aika kultaa muistot ja äidit unohtavat pikkuvauva-ajasta kaiken ajan mittaa ja mitä näitä nyt on. Olen nyt Samuelin kanssa paljon pohdiskellut Olivian vauva-aikaa ja ihmetellyt miten nuo kaksi ekaa juttua ovatkin pitäneet paikkansa, vaikkakin ärsyttäviä kliseitä ovatkin! Monta asiaa tottakai muistan, mutta todella monta asiaa on nyt Samuelin vauva-aikana tullut taas ihan vähänniinkuin yllärinä vastaan, tyylillä "ainiiiiin!". Toki meidän lapset ovat olleet todella erilaisia, mutta suurimmaksi osaksi mun hoksaamat jutut ovatkin niitä universaaleja vauvan kommervenkkejä, jotka muistuu mieleen just sillon kun ne tapahtuu. Keräsin muutaman isoimman "yllärin" mitä tähän kohta neljään kuukauteen on mahtunut.


Pikkuvauva-aika menee ihan älytöntä vauhtia. Vauva on sellainen pieni reppana vastasyntynyt todella pienen ajan eikä sitä oikeasti tajua miten nopeasti se pieni kasvaa ja oppii uutta. Mulla haikeus iski joskus siinä kolmen kuukauden tienoilla, kun tajusin, ettei täällä enää ole vastasyntyneestä tietoakaan.

Vauva herää kesken päikkäreiden  a i n a  juuri, kun olet saanut kuuman kahvin tai ruuan eteesi, tai olet juuri lattanut netflixistä gilmoret pyörimään. Aina.

Valvomiseen ei totu ikinä, ei ei ja ei. Lohduttavaa kuitenkin on, ettei sitä valvomista ja siitä aiheutuvia ongelmia muista enää monen vuoden jälkeen, mutta on tää kyllä aika syvältä sieltä tällä hetkellä.

Imetys on ihmeellistä. Se on samaan aikaan ihanaa ja välillä niin ärsyttävää. Meillä on kaikki mennyt hyvin, mutta Samuel on koko ajan nälkäinen ja tuntuu, että hän on minussa ihan koko ajan kiinni. Ei sitä muista miten oikeasti kiinni siinä vauvassa on ja kuinka hukassa vauva on jo muutaman tunnin kuluessa, jos juuri minä en ole paikalla.


Vauvan nauru pakahduttaa ihan jokainen kerta yhtä paljon. Pakahdun kyllä Oliviankin tunteikkaasta nauramisesta edelleen, mutta vauvan naurussa on vielä se oma juttunsa ja nämä ihan ensimmäiset kikatukset ovat vielä ihan omaa luokkaansa - maailman parasta!

Kuinka fiiliksissä sitä onkaan jokaisesta pienemmästäkin uudesta taidosta, joita pieni vauva oppii ihan jatkuvalla syötöllä. Päivämäärät laitetaan äkkiä talteen jokaisesta pikkurillin liikkestä lähtien, jokaiselle sukulaiselle ja ystävälle laitetaan video tai vähintään kuva ja sydämen kuvat silmissä katsellaan, kun toinen hytkyy pylly pystyssä naama lattiassa :D

Talvipukeutuminen ulkopäikkäreille. Tarviiko mun muuta sanoa? Ainakin kahdesti, joskus kolmesti puetaan päivävaatteiden päälle jotain kevyttä, villasukat ja villatumput, toppahanskat ja -töppöset, pipo, vielä toppahaalari ja koko eskimopaketti, joka hädintuskin saa henkeä kaiken sen topan sisältä tungetaan makuupussiin ja vaunuihin. Mulla tulee hiki joka kerta - kesä tule jo!



En ollut myöskään muistanut, kuinka nopeasti vaattet jäävät pieneksi. Ei todellakaan keretä käyttämään kaikkia ihania vaatteita, kun pitää jo siirtyä käyttämään seuraavaa vaatekokoa. Nyt oikeasti otan oppia enkä osta liikaa seuraavia kokoja, tulee ihan paha mieli, kun ihania vaatteita on ihan liikaa. 

Aamulla ei puhumalla (tai täbillä) saa itselleen yhtään lisää nukkumisaikaa... Vauvan kanssa noustaan just sillon, kun vauva niin päättää. 

Kuinka suloisia ne kaikki makkarat ja poimut, pehmeä iho, jättiposket ja pienet varpaat ja sormet onkaan. Voisin vaan pusutella jokaista milliä tuon vauvan kropasta koko päivän enkä kyllästyisi ikinä.


Vaipat ja niiden vaihtaminen koko ajan. Vaippatouhu tuntui taas niin vieraalta pitkän ajan jälkeen ja tuli jälleen yllärinä kuinka usein vaippoja täytyy vaihtaa ja kuinka usein niitä jättipaketteja pitää raahata kotiin. 

Jatkuva pelko. Pienestä vauvasta on ihan eritavalla huolissaan ja peloissaan, kuin isommasta lapsesta. Joka aamu ja joka ilta olen kiitollinen että kaikki on hyvin eikä mitään pelottavaa ole ilmennyt tai tapahtunut. Yhtälailla olen kiitollinen vanhemman lapsen kanssa, mutta eri tavalla, ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Kuinka paljon sitä vertaistukea tarvitsee, kun on pienen vauvan kanssa kotona. Juuri sen takia, että aika kultaa muistot, niin kukaan ei ymmärrä pienen vauvan äitiä yhtä hyvin kuin toinen pienen vauvan äiti. Kaksi yhtä vähän nukkunutta ja saavista kahvia juovaa äitiä vaan ymmärtää toisiaan just eikä melkein sillä tavalla kun pitää. Riittää myös, että ymmärtäviä tyyppejä on edes puhelinlangan toisessa päässä, mutta tärkeää on myös ihan oikeasti kaataa sitä kahvia kurkusta litroittain alas samalla, kun vertaillaan paskoja öitä keskenämme.


On se kyllä oikeasti niin jännä miten luonto hoitaa hommat. Ei kukaan oikeasti hankkisi montaa lasta jos muistaisi kaikki nuo negatiiviset jutut ja monta kuukautta läpivalvotut yöt. Silti vähän harmi, kun myös muutama maailman ihanin asia unohtuu, kun lapsi kasvaa ja nytkin on sellainen pieni stressi, että pussailenhan mä tarpeeksi tätä pehmeää ihoa, nuuhkutanhan tarpeeksi vauvantuoksua ja nautinhan imetyksen suomasta läheisyydestä. Niin monta ihanaa ja stressaavaa asiaa mahtuu pienen vauvan äidin elämään, mutta niinhän tämän kuuluukin mennä ja onneksi lapsen jokaisessa vaiheessa on jotain ihanaa ja upeaa ja vähän ärsyttävääkin <3 

Ihanaa viikonloppua muruset!

Neljävuotiaan kolme harrastusta

torstai 19. tammikuuta 2017


 Jonkun verran multa on kyselty Olivian harrasteluista ja pitkään to do -listalla roikkunut postaus näkee vihdoin päivänvalon! Meillä harrastetaan nykyään tosi paljon ihan sillä, että me koetaan, että Olivia on niin vähän hoidossa ja niin paljon kotona, että mielekäs ja urheilullinen tekeminen tekee vain hyvää ihan kaikille ja saa Olivialle sen tunteen, että hänellä on ihan oikeita omia juttuja ja pääsee kahden jomman kumman vanhemman kanssa harrastamaan.  Olivian harrastukset osuvat päiville, kun leikkikoulua ei ole ollenkaan, joka on juuri sopiva, niin ei tule liikaa touhua yhdelle tai kahdelle päivälle.

Olivia käy kerran viikossa tanssitunneilla, joissa tanssitaan kaikenlaisia tansseja sekaisin ja usein olen nähnyt Olivian kotonakin vetelevän nykytanssin näköistä balettia hiphop elkein - niin suloinen! Olivia tykkää käydä tanssimassa ja musta on ihanaa, että hän saa kymmenen muun tutumekkoisen tytön kanssa fiilistellä let it go:n tahtiin ihan kunnolla. On myös kivaa, että tanssissa järjestetään esityksiä paristi vuodessa, niin tulee vähän siitäkin kokemusta. Edellinen esitys meni paikallaan seisten ja silmiä hieroen, mutta tyyppi oli silti niin kovin onnellinen ja ylpeä itsestään - tärkeintä on, että itse on tyytyväinen itseensä ja voittaa jotain pelkoja. Olivia sanoi, että he ovat alkaneet jo harjoitella kevätnäytöstä varten ja että siellä hän sitten oikeasti tanssiikin - niin uskomattoman liikuttavaa. Tykkään siitä, että siellä tanssissa kehutaan tyttöjä paljon ja kannustetaan osallistumaan ja he harjoittelevat paljon improvisaatiojuttuja, jotka ovat myös mun mielestä kivoja taitoja opetella pienestä pitäen. Ainakin tanssinopettaja sanoi, että kaikki ovat osallistuneet improharjoituksiin innoissaan eli mistään epämiellyttävästä jutusta ujommille lapsille ei kuitenkaan ole kyse. Olivia käy tanssimassa oikein mielellään ja ylimuhkea tanssimekko vedetään aina innolla päälle. 

Olivia käy Tuomaksen kanssa kerran viikossa uimassa. Tämä tietenkin on ihan suosikkijuttu ja Olivia rakastaa uiskennella ja laskea vesiliukumäkeä ihan älyttömästi. Täällä Porissa Olivia on päässyt ihan joka viikko uimaan ja kehitys on ollut kyllä hurjaa eikä varmaan mene enää kauaa, kun hän oppii uimaan ilman rengasta. Pian aletaan käymään Samuelinkin kanssa lyhyillä uimapyrähdyksillä, vaikka ei vauvauintiin päästykään huonojen aikojen takia. Ajateltiin, että mennään uimahallille heti vauvauintien jälkeen, jolloin vesi on vielä lämpimämpää ja saadaan puolituntia polskittua myös Samuelin kanssa. Uiminen on kyllä meidän kaikkien ihan lemmparipuuhaa enkä malta odottaa, että päästään kunnolla koko perhe uimaan yhdessä! 

Perjantaisin Olivia käy tennistreeneissä. Olivia itse sanoo, että tennistreenit ovat suosikkeja kaikesta tekemisestä ja se jos mikä tekee meidät iloiseksi! Tuomas on nuorena ollut kovakin tennispelaaja ja ollaan aina jotenkin puhuttu, että kokeillaan jos meidän lapset innostuisivat siitä ja ainakin toistaiseksi näin on! Olivia treenaa parin muun samanikäisen lapsen kanssa tunnin joka viikko ja treenit sisältävät paljon erilaisia liikunnallisia juttuja. Olin yllättynyt kuinka paljon treeneissä kuitenkin oikeasti treenataan tenniksen alkeita, mutta lisäksi leikitään ja harjoitellaan erilaisia liikunnallisia taitoja, kuten tasapainoa, ketteryyttä sekä pallon ja mailan hallintaa. Olivia on usein ollut treenien ainoa ja hän on tykännyt valmentajan täydestä huomiosta ja on saanut myös tosi yksilöllistä valmennusta. Olivia ymmärtää, että minä en osaa tennistä ollenkaan ja hän opettaa mulle aina tarkkaan, että miten se rysty lyödään ja miten kämmenen puolelta kuuluu lyödä. Viime viikonloppuna tenniskeskukselle oli järkätty junioreiden tennis olympialaiset, missä seuran juniorit saivat aikaa vastaan otella erilaisissa liikunnallisissa tehtävissä. Olivia nautti päivästä paljon ja sanoi, että haluaa olla joskus tosi hyvä tenniksessä, että hän saa laittaa valkoisen hameen ja topin (totta kai!). Pakko vielä sanoa, että lämmittää munkin mieltä nähdä Tuomaksen ottavan maila monen vuoden jälkeen käteen ja pelaavan oman tyttärensä kanssa <3 

Tämä meidän harrastelu on toiminut loistavasti tähän asti ja näillä jatketaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Halutaan tottakai, että Olivia saa kokemusta mahdollisimman monenlaisesta harrastelusta ja tärkeimpänä tottakai, että hän saa kokeilla myöhemmin mitä itse haluaa ja mistä itse on kiinnostunut. Nyt hän on niin pieni vielä, että me Tuomaksen kanssa valitaan ja yritetään lukea, että tykkääkö Olivia siitä vai ei ja viihtyykö hän. Ideana on, että me tarjotaan ja Olivia tekee kuitenkin ne lopulliset päätökset. Mutta siis oikeasti, kuinka sulonen toinen voi olla pienen pieni tennismaila kädessään <3

Mitä te olette mieltä pienten harrastamisesta? Ja mitä teillä harrastetaan? Musta on niin jännä nähdä, että mihin meidän lapset lopulta päätyvät, kun Tuomas on aina ollut yksilöpelaaja ja minä taas joukkuepelaaja.

Unicorn -kutsut

tiistai 17. tammikuuta 2017



Niin ne on kutsut tehty, tilattu ja lähetetty taas, tuntuu, että vasta lähetettiin ne kolmevee -kutsut frozen -juhliin. Joulun aikaan puhuin, että voisin olla ammattipaketoija, mutta keksin taas yhden jutun mitä voisin haluta isona tehdä - suunnitella ja toteuttaa erilaisia kortteja. Taidot ovat kuitenkin sen verran puuteelliset, että tyydyn toistaiseksi väkertämään vaan omaksi iloksi kivoja ja näyttäviä kortteja. Jälleen kerran tein kortit niinkin ammattimaisella ohjelmalla kuin picmonkey - ihan mieletön ja edullinen ohjelma kaiken tälläisen väkertelyyn, vaikkakin niitä siisteimpiä kikkoja pitää aikalailla opetella, jos ei ihan peruspiiperrys aina riitä. Tein omat kortit lastenjuhliin englanniksi, koska Olivian päikkykaverit eivät kaikki osaa suomea ja tein toiset kortit vielä ystävien ja sukulaisten juhliin ihan Suomeksi - saipahan väkertää kahteen otteeseen. Halusin korteista näyttävät, mutta suloiset, värikkäät, mutta hallitut ja räiskyvät, mutta selkeät - onnistuin mielestäni aika hyvin, vai kuinka? Kortit tilasin ihan valokuvana Smartphotolta ja olen kokenut useana kertana tämän edullisimpana ja parhaana vaihtoehtona kutsujen ja muiden korttien teetättämiseen ja tilaamiseen. 

Jos sulla on tilattavana mitä vaan kuvatuotteita, niin nyt olisi sitten ihan muutama päivä aikaa käyttää hyväksi Smartphoton alekoodi! Koodilla aijaii saat -30% yhdestä tilauksesta tämän kuun loppuun asti. 

Onko teillä tapana teettää paperikutsuja juhliin vai meneekö ihan nykyteknologian voimalla? Mietinkin hetken, josko lähettäisin tuon saman kortin sähköisenä kaikille kutsutuille, mutta en mä malttanut meidän traditiosta luopua - jäähän näistä ihan mielettömät konkreettiset muistot meille kaikille :)

Ihanan pihalla

sunnuntai 15. tammikuuta 2017


Yks mun suosikkiasioista on hitaasti heräämisen jälkeen raahautua meidän olkkariin ja katsoa ulos ikkunasta. Meidän olohuoneen ikkunan maisemat ovat  u p e a t  vaikka taivaalta sataisi mitä. Asutaan ihan Kokemäejoen rannalla ja tähän asti talvimaisema huurteisin heinikoin vaaleanpunaisella taivaalla on mun ehdoton suosikkinäkymä. Jäin ihastelemaan juuri tuota maisemaa nyt viikonloppuna vaikka kuinka pitkäksi aikaa molempina aamuina ja olenpa vaan superiloinen, että otettiin ihanista talvikeleistä kaikki irti perheen kanssa tänä viikonloppuna. Tosin tehtiin me hurjasti kaikkea muutakin kivaa! 

Lauantaina suunnattiin hitaan aamun jälkeen luistelemaan ja allekirjoittanutkin heitti hokkarit jalkaan tuloksella yksi kaatuminen ja n. 10 minuuttia luistelua :D Olivian jaksaminen oli about samaa luokkaa, mutta kaatumisia hän onnistui saamaan ihan vaan muutaman enemmän - onneksi iloinen mieli pysyi silti ja kuuma mehu piristi meitä molempia semisurkean luistelupyrähdyksen päätteeksi. Luistelun ja pienen lounaan jälkeen Tuomas ja Olivia lähtivät vielä uimaan ja me jäätiin Samuelin kanssa lepäilemään kotiin ja ilta menikin mukavasti tortillojen ja karkkipäiväherkkujen merkeissä. 

Sunnuntaina lähdettiin heti aamusta Olivian tennisseuran järkkäämään lastentapahtumaan, jossa teemana oli olympialaiset, eli seuran juniorit saivat taistella aikaa vastaan erilaisissa lajeissa ja liikunnallisissa tehtävissä. Meillä oli kyllä kaikilla ihan huippukivaa ja vitsi miten onnellisia ollaan Tuomaksen kanssa, kun Olivia on tykästynyt lajiin niin kovaa! Tennishallilta suunnattiin kotiin ja napattiin nopeasti lisää vaatetta niskaan ja eväät sekä termari kassiin mukaan ja lähdettiin pulkkamäkeen. Kirjurinluoto oli kyllä poikkeuksellisen kaunis tänään ja koko ajan teki mieli vain räpsiä kuvia kauniisti huurtuneista oksista ja vaaleanpunaisesta taivaasta. Kun kylmä alkoi hiipiä mun reisiin ja Olivian sormiin, niin käveltiin nopsaan kotiin ja laitettiin lihapata uuniin. Lihapataa syödessä todettiin kaikki melkein yhteen ääneen, että olipas kiva viikonloppu <3 

Voi vitsi kun nämä viikonloputkin menevät niin älytöntä vauhtia ja sunnuntai-iltana tuntuu niin epäreilulta ja iskee sellainen pieni harmitus, kun maanantai tulikin jo niin nopeasti. Ehkä me yritetään lasten kanssa kolmistaan jatkaa tämän viikonlopun fiilistä maanantaillekin ja nopeastihan se ensi viikonloppukin sieltä taas tulee! Miten teidän viikonloppu meni? :)

Pari piristävää

torstai 12. tammikuuta 2017


Viikon sisään on mahtunut yksi ihan surkea päivä (eilinen), mutta myös monta ihanaa juttua, jotka ovat todella piristäneet mua ja koska tänään oli viikon yksi piristävimmistä päivistä, niin nyt tuntuu, että on hyvä hetki kerrata kuluneen viikon piristävät jutut!

Uusi ihana look. Viikko sitten lähdettiin lasten kanssa Tampereelle kolmistaan ja sain istua pitkästä aikaa kampaajan tuoliin ja vielä niin, että Laura vei molemmat lapset mukanaan heille. Oli niin ihanaa pitkästä aikaa vaan höpöttää omiaan ilman, että kukaan roikkui tississä kiinni ja vielä ihanampaa oli lopputulos! Olin niin kypsynyt niihin aina kellastuviin latvoihin ja oli niin jotenkin kotoista saada kokonaan tumma tukka takaisin <3 Kampaajan jälkeen käytiin sitkossa pizzalla ja hurautettin vielä ikeaankin. En oikeasti tiedä ihan hirveästi kivemman päivän reseptiä ja vielä kun sitä kampaamon jälkeistä tunnetta sai fiilistellä muutaman päivän eteenpäin. 

Samppa-vauva. Vaikka me ei vieläkään nukuta öisin kovin järkevästi, niin olen niin onnellinen, että päivät ja illat ovat todella lepposia pikkutyypin kanssa. Hän on koko ajan tyytyväisempi ja iloisempi vauva ja naureskellaan yhdessä paljon. Kehityksessä en meinaa pysyä perässä, koska täällä lähdetään melkein jo ryömimään, mitä en voi käsittää. Onneksi vielä kuitenkin liikutaan kierimällä pääsääntoisesti :D

Ystävä ja tyttöjenilta. Okei, no jos viime torstai oli 10/10, niin niin oli kyllä perjantaikin. Heti aamupäivästä sain Viivin pitkästä aikaa kylään ja tiedossa oli tyttöjen ilta pitkän kaavan mukaan! Ei oltu nähty mun synttäreiden jälkeen, niin nyt oli viimein aika juhlistaa niitäkin hieman. Käytiin kahdestaan syömässä ja jälkkäridrinksuilla (kaakao kermavaahdolla :D), jonka jälkeen Viivi vei mut yllärinä escape roomiin ja voi elämä mä olin intona! Olen halunnut pienen iäisyyden kokeilla pakohuonetta ja nyt viimein sain siihen mahdollisuuden ja vielä ykkösseurassa. Eihän me sieltä ulos päästy, mutta ei se kai hirveän paljosta jääny kiinni ja pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kaks humanistipäätä yritti ratkoa siellä suhteellisen matemaattisia tehtäviä. Ilta jatkui kotona juustojen ja englannin kielisen scrabblen parissa. Vitsi miten kaipaan juuri tämän tyylisiä päiviä ja iltoja elämääni niin paljon enemmän!

Sunnuntai, seura ja brunssi. Ollaan saatu tutustua ihaniin tyyppeihin täällä Porissa, joilla on aika samanlainen elämänvaihe menossa tällä hetkellä kuin meilläkin. Sunnuntaina brunssailtiin vähän meillä ja Olivia sai ensimmäistä kertaa kaverin tänne meidän Porin kotiin leikkimään. Hitaasti, mutta varmasti <3 Porkkanajuustokakku piristi myös..moi vaan kesäkunto 2025!

Lyhyt talvipätkä.  Otettiin kaikki irti siitä superlyhyestä talvipätkästä! Käytiin pulkkamäessä ja luistelemassa - jäädyin melkein pystyyn, mutta talvi jee - tule takaisin! 

Olivia. Mun tytär se vaan osaa melkeinpä joka päivä yllättää mut kaikella mahdollisella. Tyyppi on niin fiksu ja ihana ja sydämellinen ja mun silmät ovat lähes koko ajan sydämillä, kun katselen häntä, kun hän selittää ja touhuaa. Oliviasta tulee isona kuulemma pikkuveljensä hoitaja ja odottaa kovasti pikkuveljen kasvua, että hän voisi opettaa tälle pikkulegojen rakennusta. Minä muuten olen kuulemma "maailman paras apulainen", kun kootaan legokahvilaa (edelleen jokaikinen päivä uudestaan ja uudestaan). Siis tätä ihanien juttujen listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ainiin. Viikonloppuna olin muka hassulla päällä ja pienen riidan jälkeen lähettelin Tuomakselle snäppi filtterein varustettuja videoita (sanokaa, että joku muukin tekee niin pliis!?!?). No tänään huomasin puhelimesta, että Olivia oli tallentanut oman videon snäppiin (me vaan leikitään niillä filttereillä usein, en siis snäppäile.) ja kun katsoin sen, niin huomasin, että Olivia oli matkinut 100% yhden minun videoistani, jossa esitin enkeliä, joka sanoi "I am always such an angel to you mwah". Meinasin tipahtaa tuoliltani ja kuolla nauruun, mutta apua, kun taas tajusin, että Olivia on jo ihan liian iso ja fiksu tyttö ja pitää alkaa olemaan aika varovainen. Aika osuva video siltikin  - ihana <3 Ihanaa on myös, että Olivia vihdoin pääsi takaisin päikkyyn, tanssimaan ja tennistreeneihin, hän odotti niitä kovin koko loman!

Kahvi kiitos kun olet olemassa. 
 
Gilmoren tytöt. No kai nyt minäkin kun muutkin! Hetki siinä kesti, että innostuin, mutta kun ei ollut enää mitään imetysseurattavaa, niin aloin katsomaan muiden suosituksesta Gilmoren tyttöjä ja voi elämä mä jäin koukkuun - ihan parasta huumoria! 

Oma ihana aika. Torstai on meidän siivouspäivä, jotta viikonloppu saadaa aloittaa ihan rauhassa siistissä kodissa. Siivosin enemmän tai vähemmän koko päivän kotona tänään, koska tiesin, että illalla saisin pitkästä aikaa lähteä tekemään jotain omaa juttua. Suuntasin ensiksi uimahalliin ja vajaa tunnin maltoin juoksennella vedessä, jonka jälkeen ihan ajan kanssa nautin lämpimästä porealtaasta ja saunasta. Olihan se yksin vähän tylsää, mutta ehdin miettimään paljon asioita selväksi ja teki kyllä hyvää. Oli ihana käydä uimisen jälkeen kaupassakin ihan rauhassa ja katsella juuri sitä mitä itse halusin. Parasta oli, että koti oli imuroitu, lapset jo laulamista ja tissiä vaille sängyissään ja rauha oli maassa. Sain myös iltapalan viltin alle ja kaikki on aika hyvin just nyt. Voiskohan tämän ottaa jokaviikkoiseksi tavaksi - käy mulle! 

Ihanaa ja piristävää viikonloppua kaikille! Ottakaa ilo irti pienimmistäkin jutuista ja nähkää vähän vaivaa kivempien hetkien eteen - suunnitelkaa, ideoikaa ja toteuttakaa :)


Always be yourself unless you can be a unicorn.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Then always be a unicorn. 


Olivian synttärit lähestyvät hurjaa vauhtia ja me alettiin todellisiin suunnittelupuuhiin heti uuden vuoden jälkeen. Tänä vuonna Olivia saa ihan ensimmäiset kaverisynttärinsä ja sitten vielä kestitään sukulaisia erikseen. Teemaa mietittiin kovin ja siitä keskusteltiin useaan otteeseen, koska neiti-kohta-neljävee muutti mielipidettään arviolta noin viiden minuutin välein monen tunnin keskustelun aikana. Välillä teeman olisi pitänyt olla ryhmä haun skye (mutta ei sitten kuitenkaan), sitten Star Wars (!?), Frozen (no way), lumikki ja mitä näitä nyt on. Varovasti esittelin omaa ehdotustani ja jotta parantaisin mahdollisuuksiani askartelin Olivialle vielä nopean asusteen tuomaan vähän fiilistä eikä siihen sitten muuta tarvitukkaan ja Olivia tavallaan itse keksi juhliensa teeman (tai ainakin ajatteli näin), joka tänä vuonna on totta kai unicorn! Ihana teema minulle toteuttaa, koska tarjoilut ovat superhelpot keksiä, värimaailma on vähän kaikkea ja koristeita löytyy joka lähtöön ja olen aika varma, että teema on pienten tyttöjen ja poikien mieleen. 

Olivia halusi sovittaa pannan kanssa jo valmiiksi ostettua synttärimekkoaan ja minun yllätyksekseni miniminä halusi, että ottaisin hänestä vielä kuvia. Olin ihan varma, että Olivia huijasi minua innostuksellaan, mutta mitä vielä - ihanat kuvat saatiin, vaikkakaan pantaa ei saanu todellakaan ottaa pois! Kutsut ovat jo matkalla meille ja tänään illalla pitäisi vielä saada aikaiseksi koristetilaus. Kakku on tilattu ja muutkin tarjottavat on jo mietitty tarkkaan. Tänä vuonna mulla on oikeasti vähän sellainen fiilis, että mun ei tarvitse stressata näitä juhlia lainkaan. Ainoa oikea stressinaiheuttaja minulle on se, etteivät kaikki lapsivieraat olisi juuri kipeänä tai muuten estyneitä Olivian synttäripäivänä. Se olisi niin harmillista, kun toinen odottaa juuri niitä ystäviä kylään maailmassa eniten juuri nyt. Niin ja tuosta tuli mieleen, että toinen pieni ongelma on myös se, kun joka päivä mun pitää vastata Olivialle, että: "ei, sun synttärit eivät ole tänään(kään), vaan vasta noin kuukauden päästä". Reppana, juuri kun jouluodottelusta päästiin, niin nyt sitten tämä heti perään - heh, näin kai se luonne kasvaa <3 

Mitä mieltä te olette teemasynttäreistä? Mua helpottaa ihan hirveästi, kun voi vaan lyödä teemahakusanat pinterestiin tai googleen ja voilá, joku on jo puoliksi suunnitellut meidän juhlat! Voisin vielä vähän kerätä inspisseinää itseänikin varten tänne bloginkin puolelle tarjouluista, koristelusta ja synttäreiden ohjelmasta. Ihanaa, kun jouluhypen jälkeen pääsee suoraan kiinni lastensynttärihypeen!

A niin kuin arki

maanantai 9. tammikuuta 2017

Arki on jotenkin tosi outo sana nykyään. Itse miellän arjen niin sellaiseksi 8-16 päiviksi poissa kotoa ja illat ja viikonloput kotona ja sitten lomat ovat lomia. Niin ja jos arki onkin hassu sana, niin äitiysloma se vasta hassu sana onkin. Loma - heh, just joo. Huomaan, että nykyään odotan sekä iltoja että viikonloppuja melkeinpä enemmän kuin silloin, kun hain Olivian aina opiskelupäivän jälkeen klo 16.15 päiväkodista. Toisinsanoen ja tarkemmin mietittynä, ihan yhtälailla me elellään lasten kanssa 8-16 arkea kuin työtä tekevä isikin eikä se arki enää kuulostakaan kotiäidinkään korvaan oudolta.


Meidän arkiaamut starttaavat yleensä 8-9 aikaan ja me ollaan molemmat Olivian kanssa sellaisia aamuhaahuilijoita. Aamupalalle ei ole mikään kiire ja asiat tehdää silleen ihan omalla painollaan. Koitan kuitenkin hieman kiiruhtaa Olivian hoitopäivinä aamupalaa, kun pitäis se lounaskin keretä syömään ennen hoitoa, mutta hei, onneksi brunssitkin on keksitty - hah! Silti se aamun sänkyhengailu kahden iloisen lapsen kanssa on vaan ihan parasta ja mielummin sitten yhdistellään ruoka-aikoja, kun kiirehditään sängystä ylös. 

Samuel nukkuu aamupäivisin hyvin ja silloin me Olivian kanssa rakennellaan pikkulegoja (se joulupukin tuoma kahvila täytyy purkaa joka päivä ja myös kasata joka päivä. Onneksi ollaan joka kerta vähän nopeampia!), askarrellaan, siivoillaa, katsellaan jotain lastenleffoja tai sitten touhutaan ihan omiamme, minä koneella ja Olivia jonkun oman projektinsa kimpussa. Kun Olivia on hoidossa, niin minä pyhitän sen ajan 100% itselleni ja mukavalle tekemiselle - katselen ohjelmia, juon kahvin lämpimänä, kirjoittelen tänne, kuvailen ja teen mitä ikinä silloin huvittaakaan tehdä, jos vain Samuel juuri silloin suostuu nukkumaan. Muuten sitten katsellaan Sampan kanssa telkkaria lattialta tai sohvalta.

Arjen ruoka valmistuu useimmiten pikkukakkosen aikaan ja se syödään, aina yhdessä koko perheen kanssa, se on tärkeää meille kaikille. Iltaisin touhutaan vähän sitä sun tätä ja maanantai sekä perjantai menevät Olivian harrastuksissa, meikäläinen on ottanut kopin tanssitunneista ja Tuomas tennistreeneistä. Me osallistutaan molemmat lasten nukutuspuuhiin yhtälailla ja Olivialle ne iltarutiinit ovat muodostuneet todella tärkeiksi. Äiti pesee hampaat, isä hoitaa muut iltapesut sekä iltasadun ja sitten äiti pitää saada vielä laulamaan tasan kuusi laulua arabiaksi ja sitten vielä mun itsesuomentamat versiot päälle. Ihana tyyppi <3 Samuel nukahtaa itsekseen sänkyynsä, kun hänet sinne syöttämisen ja iltapesun jälkeen laitamme. 


Meidän oma aika Tuomaksen kanssa on usein sitä, että aluksi tehdään omat asiat alta pois ja sitten käperrytään sohvalle katsomaan jotain molempia kiinnostavaa sarjaa. Nyt menossa downshiftaajien toinen tuottari (aika huono..) ja syke. Arkisin me menemme aina samaan aikaan yhdessä nukkumaan ja se on meille molemmille ollut aina jotenkin tärkeää. On ihana pitää itsekin kiinni siitä rutiinista ja huikata toiselle hyvätyöt siihen viereen ja painaa omatkin silmät kiinni (tai sitten ihan nopeasti vaan selata vielä instagramin uusimmat julkaisut ja facebookin ja lemppari blogien ja mitä näitä nyt on...) Ha. 

Arki on kiva ja sitä on nyt odotetukin jo, mutta voi että mä odottelen hirveästi myös sitä, että saataisiin pitää jokin pidempi loma yhdessä. Jokavuotinen Ylläsviikko lähenee onneksi kovaa vauhtia, mutta nautitaan nyt kuitenkin vaan arjesta sekä yhteisistä illoista ja viikonlopuista toistaiseksi.

Kodin lemppari + alekoodi

lauantai 7. tammikuuta 2017


Ennen joulua toteutin pitkäaikaisen sisustuhaaveen polaroidkuvakollaasista. En oikeasti tiedä miksi en ollut tehnyt tätä aiemmin, koska ihan oikeasti pienen ikuisuuden olen moisesta haaveillut. Mutta onneksi "parempi myöhään kuin ei milloinkaan" -sanonta pätee myös tähän kohtaan! Tilasin kuvat smartphotolta ja sen verran muunsin suunnitelmiani, että tilasinkin kuvat neliöinä valkoisilla reunoilla polaroid-kuvien sijaan. Yritin valikoida lemppareita kuvia vuoden ajalta ja vaikeahan se oli valita ne kaikista lemppareimmat noin miljoonan lempparin seasta, mutta sitten otin pieneksi punaiseksi langaksi sen, että värit ja fiilis jäisi harmoniseksi. Tuolla kollaasilla on jotenkin niin suuri merkitys mulle ja tuijottelen sitä päivittäin sydämen kuvat silmissä. Ja voitte myös ehkä kuvitella, että meillä käyvät ystävät ja sukulaiset ja muut vieraat ihastelevat sitä myös yhtä isot sydämet silmissään. Mun on vaikea sanoa meidän kotoa mun ihan lempparispottia, koska niitä olisi neljä! Rakastan siis tuota kollaasikehikkoa, rakastan meidän keinutuolilukunurkkausta, rakastan meidän sängynpäätyä sekä meidän ruokapöytää ja sen vieressä olevia stringhyllyjä. Mutta ehkä tässä kollaasissa kuitenkin on se jokin, joka tuntuu sydämessä omimmalta ja ihanimmalta <3 

Muistattehan, että koodilla aijaii saatte smartphotolta -30% yhdestä tilauksesta tämän kuun loppuun saakka! Käykää ihmeessä käyttämässä koodi hyväksi mahdollisimman pian! 

Ihanaa lauantai-iltaa murut! 

Kuvat saatu smartphotolta bloginäkyvyyttä vastaan

Viime vuoden vikat

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Sori sori soriiii. Vielä palataan todella joulusiin kuviin. Mutta en mä voi alottaa uutta vuotta täysillä jos vuoden viimeinen isntakuukausikatsaus jää tekemättä! Oletteko muuten tykänneet näistä? Jatketaanko samaan malliin myös tänä vuonna? Instagramissa meitä voi siis seurata @aijaii, sinne tulee melkeinpä päivitäin otteita meidän arjesta! Mutta siis, koittakaa kestää vielä pari jouluista juttua ja sitten oikeasti siirretään nokat kohti 2017 juttuja - lupaan <3


Joulukuussa minä:

  • Olin supertehokas!
  • En ottanut turhaa stressiä joulusta - ihan oikeasti en!
  • Tein ihan liikaa jälkkäreitä joulun pyhille.
  • Olen syönyt ihan liikaa herkkuja Olivian kanssa.
  • Olivia jäi lomalle ja samalla jäi säännölliset ruokailut sun muut - mentiin floun mukaan ja se on ollut aika kivaa.
  • Innostuin pipareista ja niiden koristeluista.
  • Käytin ainakin viisi tuntia legokahvilan rakenteluun aikaa.
  • Olen ahminut litroittain riisipuuroa.
  • Olen lapsen tavoin odottanut lunta taivaalta.
  • Järkännyt Olivialle unohtumattomia jouluisa hetkiä.
  • Tehnyt huikean Elsa linnan piparista ja pikeeristä. Tossa se edelleen odottaa syöjäänsä.
  • Nauranut katketakseni molempien lasten jutuille.
  • Ratkonut Aamulehden kuvavisaa ja vähän 2017 vuoden puolelle.
  • Nähnyt ainakin 7 eri joulupukkia.
  • Jännittänyt pukin saapumista yhtä paljon kuin Olivia.
  • Tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut kavereita.
  • Olin ihan liikaa vaan kotona.
  • Tajusin, että kuuluun isoon kaupunkiin, kun Tampereella sanoin Tuomakselle spontaanisti "tuntuu, kun mä voisin hengittää paremmin".
  • Todennut, että suolaiset joulutortut ovat paljon parempia kuin ne perinteiset. 
  • Olen saanut todella onnistuneen lahjan mieheltäni - harvemmin onnistuu! 
  • Olen soittanut joulupukille omalla puhelimella lukemattomia kertoja. 
  • Olen ollut hyvin epäitsekäs.