TOSIELÄMÄN SHERLOCKIT! (sis. alekoodin)

torstai 30. maaliskuuta 2017



Joskus loppuvuodesta pääsin mun ihan ensimmäiseen pakohuoneeseen, kun ihana Viivi vei mut sinne synttäriyllärinä. Siis en ihan heti keksi millainen tekeminen olisi enemmän mun mieleen (paitsi ehkä nukkuminen), kuin ongelmanratkaisutehtävät (koko joululomakin meni aamulehden kuva-arvoituksia ratkoessa). Päätin ensimmäisen kerran jälkeen, että uudestaan on pian päästävä, joten ihan luonnollinen joululahja Lauralle ja Ekille oli pakohuonepeli - ha! 

"Room escape eli tosielämän huonepakopeli on täysin uudenlainen ajanviete ja kokemus Porissa! Real-life Room Escape Pori haastaa ongelmanratkaisutaitosi ja loogisen päättelykysi. Room escape -pelissä on tavoitteena päästä ulos lukitusta huoneesta aikarajan puitteissa tehtäviä ratkomalla ja johtolankoja keräämällä."

Sovittiin hetki sitten yhteistyöstä Room Escape Porin kanssa ja ajattelin, että L ja E saavat tulla tänne meille viettämääm viikonloppua ja samalla voitaisiin käydä nopeasti ulostautumassa Murder Case -pakohuoneesta. No uloshan me ei päästy tunnissa, mutta ei vissiin ihan surkeitakaan oltu! Kauheasti en voi enkä halua tietenkään pelistä kertoa, koska se pilaisi kaiken. Mutta pelin idea on siis pienessä 2-5 henkilön porukassa ratkaista erilaisia tehtäviä, jotka pikkuhiljaa johdattavat porukan ulos huoneesta. Tehtävät vaativat loogista päättelykykyä, hieman matemaattista älyä (hieman, koska jopa minä pärjäsin niissä!) ja taitoa ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. Etenkin Murder Case -huone vaatii ehkä myös pieniä Sherlock -taitoja! Me tytöt otettiin peli ihan tosissaan, kuten kuuluukin ja koko ajan pohdittiin tehtäviä, kun taas pojilla homma meni välillä vähän leikiksi... Siinä siis selkeä syy sille, miksi me ei ehkä päästykään ulos sieltä :D Tietysti, miesten syy! 

Room Escape Pori on ihan mielettömissä tiloissa vanhan puuvillatehtaan toimistorakennuksissa ja fiilis on kutkuttava jo kun sinne menee, puhumattakaan itse huoneista, joista voi valita kahden väliltä. Mr. Rabbit sekä Murder Case. Itse olen käynyt molemmissa ja täytyy sanoa, että suosittelen ehdottomasti käymään molemmissa - haha! Niin erilaiset, mutta niin omalla tavallaan jännät ja kinkkiset huoneet. Suosittelen kurkkaamaan Room Escape Porin Facesivut, sieltä löydät infoa, kuvia ja sitä todellista pakhuonepelifiilistä.

Nyt mulla onkin teille, jotka joko rakastatte pakohuonepelejä, haaveilette sellaiseen pääsemisestä, haluatte järkätä porukalla tekemistä tai muuten vaan kiinnostuitte tämän luettuanne (kukapa ei!) pieni lahja. Mainitsemalla MINI ME kassalla peliä maksaessanne, saatte -25% alennusta pelistä kesäkuun loppuun saakka! 

Yhteistyössä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan Real-life Room Escape Porin pelistä.

FUUSIOBRUNSSI

tiistai 28. maaliskuuta 2017



Viime viikolla Samuel täytti kuusi kuukautta ja päätettiin Sampan kummien kanssa juhlia viikonloppuna tätä suurta etappia minimiehen elämässä. Kyhättiin kokoon ihan mieletön brunssi ja ajattelin teillekin vinkata oikein oivan brunssimenun, jos siellä päin on suunnitteilla kutsua läheisiä maittavan ruuan äärelle. Aikamoinen fuusiokeittiö oli meillä käynnissä, kun yhdisteltiin syyrialaista, ranskalaista, italialaista, ruotsalaista ja suomalaista. Kuvistakin varmaan näkee, että aika herkku combo me onnistuttiin kuitenkin kyhäämään lauantain brunssipöytään. Kaikki oli kyllä niin hyvää! Samuel taas tapansa mukaan nukkui juhlien ohi, mutta ilostutti läsnäolollaan heti, kun me muut oltiin saatu mahat täyteen herkkuja. Hän sai daim-kakun sijaan kuitenkin ihan vain kalaa ja perunaa, mutta oikein iloisen tietämättömänä söi oman herkkunsa. <3

 MENU
(klikkaa resepteihin lihavoidusta tekstistä)
 
Täytetyt croissantit
Daim-kakku
Hedelmää ja mehua

Näistä kuvista varmaan spottaatte meidän uudet tuolit! Ollaan aika kovaa ihastuttu noihin ja viimein fiilis, että tehtiin oikea valinta. Iskun uustuotannosta napattiin tuoli50, eli tuoli, jolla todella moni on istunut koko kouluelämänsä läpi. Tärkein ominaisuus tuolissa oli ulkonäön lisäksi kestävyys ja uskallan veikata, että tuoli50 ei tule meitä siinä pettämään! Mitäs pidätte? Mielestäni sopii kuin nenä päähän meidän pöydän kanssa ja istumismukavuuskin on 5/5. Tuolit ovat myös todella helppoja liikutella ja saa jopa kasaan esim. siivouksen ajaksi. Nyt vaan mietittiin, että miten ei heti keksitty näiden tuolien upeutta!

PUOLIVUOTIAS

perjantai 24. maaliskuuta 2017


Me ei eilen keretykkään millään koneelle, joten puolivuotiskuulumiset tulevatkin etteerii päivän myöhässä. Mutta mitä pienistä, kun pienimuotoiset juhlatkin järkätään vasta huomenna. 



Eilen täytin siis jo hurjat kuusi kuukautta. Se tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että puolet vauvavuodesta on minun osaltani jo eletty ja tähän asti olen oppinut hurjasti kaikkea. 

- Lähentelen jo yhdeksää kiloa ja olen vähän päälle 70 senttinen. Käytän enimmäkseen siis 74 kokoisia vaatteita. 
- Minulla ei ole vielä yhtään hammasta, mutta kuolan määrästä voisi ehkä päätellä, että kohta sieltä alkaa puskemaan valkoisia juttuja läpi. 
- Menen ympäri kotia vauhdilla. Toistaiseksi kuitenkin vielä ryömien. 
- Nousen taitavasti polvien ja käsien varaan, mutta siihen mä sitten jään keinumaan ees taas, kunnes läsähdän alas ja lähden taas ryömimään. 
- Mun herkkua on tuolinjalat - omnomnom. 
- Nukun kahdet päikkärit päivässä, jotka kestävät 2-3 h. 
- Edelleen omaan siniset silmät!!! 
- Hereillä ollessani olen yksi Mr. Sunshine. Naama on koko ajan enemmän tai vähemmän hymyssä. Nauramiseen tarvitaan kuitenkin vähän enemmän. Lyömätön kikatushetki on kuitenkin se, kun sisko menee piiloon ja tulee esiin ja kirkuu "kukkuu". 
- Pallot ovat lempparilelujani, mutta joskus menee hermo, kun ne pääsevät pakoon käsistäni. 
- Osaan istua ihan itse! 
- Jään aina tuijottelemaan isiä rakastunein silmin - se on maaginen tyyppi se. 
- Syön ihan kuin miehet yleensäkin. Isoja annoksia ja suu aukeaa aina sen tyhjettyä. Kaikki maistuu! 
- En kamalasti vierasta, mutta isot silmälasit saattavat joskus ahdistaa, jos ne hyökkää jostain yllättäen. 
- En osaa edelleenkään nukkua öisin. Tissi on vaan liian rakas.
- Viihdyn vallan mainiosti vaunuissa. 
- Tykkään hyökkäillä rakkaitten naamaan käsiksi, puristan posket/nenän/huulet ja hiukset nyrkkieni sisään tiukasti ja sitten alan syömään leukaa tai muuta naaman osaa. Ihan parasta. 
- Osaan jo vähän hassutellakin. kurkkaan kulmien alta veikeästi ja kun joku kiinnittää minuun huomion, niin hymyilen vienosti ja käännän päätä.
- Kyl mä vaan olen maailman suloisin puolivuotias tyyppi. 



Ajattelin päästää myös äidin ääneen pian liittyen mun kuulumisiin, hän ehkä osaa kertoa vähän tarkemmin siitä miten meillä pyyhkii. Nyt me lähetään koko porukka kauppaan, vitsi on muuten siistiä kun Tete (mummu) on meillä - syliaika on koko aika! 

Ihanaa viikonloppua! <3 

KUN MUN ÄITI TULEE TALOON

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017


Viiteen kuukauteen me ei olla saatu apua lastenhoidossa, lukuunottamatta muutamaa kertaa, kun Olivia on ollut jossain kylässä. Kukaan ei ole herännyt lasten (Samuelin) kanssa tai auttanut kotiaskareissa. Voitte siis vain kuvitella miten rivakasti tanssin täällä ripaskaa, kun mun äiti tulee ulkomailta meille huomenna. Huomisen jälkeen mulla on ihan oikea apu saman katon alla ja mä en just tällä hetkellä vois olla mistään asiasta onnellisempi. Haluan ottaa kaiken ilon irti tästä kuukaudesta itseni, parisuhteeni ja lasteni vuoksi, joten päätin tehdä pienen to do -listan siitä, mitä minä/me tehdään, kun mun äiti on täällä meitä ilostuttamassa. 

Aion nukkua useana aamuna vähän pidempään ja antaa äidin ottaa koppeja niistä kello viiden ja kuuden aamuista. Mä voin puolestani sitten tehdä äidille herkkuaamupaloja, kun Samuel nukkuu ensimmäisiä päikkäreitään. 

Aion ulkoistaa äidille suurimman osan päivällisten valmistuksesta, ihan vaan siksi, että mulla on hirveä ikävä syyrialaista ruokaa! 

Aion antaa äidin auttaa siivoamisessa ihan niin paljon kuin hän itse haluaa ja jaksaa ja lupaan, etten kommentoi mitenkään lopputulosta :D Mutta siis siivoan silti itsekin ihan mielelläni, kun äiti katsoo lasten perään. 

Teen lasten vauvakirjoja mahdollisimman pitkälle. 

Nukun päikkäreitä aina kun tekee mieli. 

Aion mennä Tuomaksen kanssa kahdestaan treffeille ainakin kerran viikossa koko kuudauden ajan.

Kickstarttaan kunnon liikuntasysteemit, joita sitten haluan myös jatkaa, kun äidistä joudun luopumaan. 

Aion ainakin toisena viikonloppuaamuna jäädä löhöämään Tuomaksen kanssa sänkyyn kahdestaan. En todellakaan muista koska näin olisi viimeksi tapahtunut. 

Autan Tuomasta ikkunoiden pesussa ja teen kunnon kevätsiivouksen. 

Aion ehkä ainakin paristi antaa äidin hoitaa Samuelin yöt - josko saatais sillä joku järki meidän öihin?

Aion olla herättelemättä Samuelia kesken päikkäreiden paristi päivässä, siksi, että Olivia pitää viedä ja hakea leikkikoulusta.

Aion vaihtaa niin vähän kakkavaippoja kuin mahdollista - heh.

Aion ihan hulluna höpötellä äidin kanssa kaikkia juttuja. Ihanaa kun on joku jolle jutella aina kun tekee mieli ja sitten taas ei todellakaan tarvii jutella jos ei tee mieli ja se on ihan fine.

Lapissa aiotaan Olivian ja Tuomaksen kanssa lasketella päivät, kun mun äiti pitää huolta Sampasta. He voivat pulkkailla ja kävellä ja nukkua ja syödä - mitä päälle puolivuotiaat lapissa isovanhempiensa kanssa ylensäkään tekevät <3

Tehdään pieni kevätreissu etelään perheen ja äidin kanssa!

Muistan halia mun äitiä ihan ekstrapaljon!!!


Onneksi mun äiti on nuori ja reipas ja itsekin superinnokas olemaan lasten kanssa. Luulen, että saan ainakin ensimmäiset kaksi viikkoa ryöstellä Samuelia omaan syliini, kun äiti hoitelisi häntä niin paljon. Ihanaa saada latailla omia akkuja niin, että joku läheinen hoitelee lapsia. Ette oikeasti osaa kuvitella kuinka paljon otan huumaa siitä että edes yhtenä aamuna saisin nukkua pidempään ilman, että kukaan herättää - ahh dream goals

ps. Tuomas on yhtä innoissaan anopin saapumisesta kuin minäkin! Hänkään ei ole saanut liiemmin aamuisin nukkua pitkään...

Mutta apua! Meidän vauva on huomenna jo puolivuotias!!! Niihin tunnelmiin päästään toivottavasti huomenna täälläkin! <3

TARINOITA

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017



Olipas mukava ja rento viikonloppu! Lauantaiaamupäivän vietin Samuelin kanssa kahdestaan, hengailtiin, nukuttiin, katseltiin aupairit kanadassa ja lähdettiin kävelylle aurinkoiseen keskustaan. Päivällä oltiin taas koko porukka kasassa ja pidettiin pizzaperjantai tällä kertaa lauantaina ja ihan vaan oltiin. Tänään suunnattiin Puuvillaan katsomaan muumeja ystäväperheen kanssa ja sieltä tultiin meille kahvittelemaan ja lapset saivat leikkiä yhdessä. Ilta jälleen vaan hengailtiin ja touhuttiin kaikenlaista. Oli kiva viettää tämmöinen ihan perus viikonloppu ilman sen kummempia suunnitelmia tähän väliin, koska seuraavat neljä viikonloppua meillä ei sitten olekaan kuin suunnitelmia, vaikkakin ihania suunnitelmia onkin!!! 

Multa on paljon pyydetty postausta "meidän päivä kuvina" ja ette tiedäkään kuinka monta sellaista mä olen alottanut, mutta kahden lapsen kanssa se on yksi sula mahdottomuus muistaa/ehtiä/jaksaa kuvailla koko päivän läpi tilanteita, kun joku laatu ja taso olisi silti niissäkin kuvissa kiva säilyttää. Aion vielä yrittää josko joku päivä olisi sellainen, että jutut menisivät postauksen osalta edes jotenkuten nappiin ja kamera pysyisi mukana koko päivän. Sitä odotellessa voi kuitenkin instagramissa alkaa seurailemaan meidän storyja! Innostuin jokunen päivä sitten kuvailemaan tarinoita instagramiin ja huomaan, että sinne tavallaan tallentuu meidän päivä kuvina/videoina/bomerangeina yms. todella kätevästi ja aidosti. Tiedän, olen valovuoden jäljessä muita ja snäppiin mua ei edelleenkään saa, mutta parempi myään kun ei milloinkaan vai mitä? Olen myös saanut paljon positiivisia kommentteja ja on ihana saada viestejä tarinoihin. Eli siis instagramista @aijaii ja sieltä näppäilette tarinoita auki pitkin päivää :) 

Vaikka viikonloppu on ollut rento ja kiva, niin nukkumisesta ei edelleenkään ole tullut mitään, joten nyt pikapikaa sänkyyn! Ihanaa uutta viikkoa kaikille - pusmoi!

Kuvan ihana imetyskoru on brandrep yhteistyönä saatu Simple By Pinja - Baby Pink.

HETKET

perjantai 17. maaliskuuta 2017


Hetket (joita on paljon), kun Olivia tulee kertomaan mun olevan maailman paras äiti, kun hän sanoo "rakastan sinua" tai "mulla on parhaat äiti ja isi ja veli". Nuo hetket ovat ihan joka kerta yhtä spesiaaleja ja tuntuvat jossain niin syvällä kuin vain voi. Toivon niin, että tuo Olivian tunteiden näyttäminen ja sanoiksi pukeminen säilyy pitkään.

Se hetki, kun saan kahvikupin käteen aamulla ja voin rauhassa juoda sen alusta loppuun. Ihan ehdottomia suosikkihetkiä mun päivässä.

Hyvin harvinaiset hetket, kun saan olla ihan yksin kotona. Se hiljaisuus on aika siisti juttu, mutta se hetki ei saa olla liian pitkä tai mun tulee ikävä enkä osaa tai halua olla.

Koko ajan lisääntyvät hetket, kun lapset touhuavat yhdessä. Tai siis, kun Olivia leikittää ja höpöttää Samuelille. En pysty tekemään mitään muuta kuin vaan tuijottaa niitä kahta joiden side vahvistuu ihan joka hetki ja joiden sisaruussuhde kasvaa pikkuhiljaa. Jotenkin tulee lämmin olo siitäkin, kun Olivia ärähtää Sampalle esim. siitä, kun Samppa repii tukasta tai kuolaa jonkun tärkeän lelun päälle, koska se kuuluu asiaan ja on jotenkin niin sisarusmaista - ihanaa <3

Iltahetket, kun me Tuomaksen kanssa rapsutellaan pitkän päivän päätteeksi toistemme selkiä.

Hetket, kun mun ja Olivian jutut menee ihan yks yhteen ja mä mietin että "vitsi mä tein ton maailman siisteimmän tyypin!". Fiilistellään samaa musaa autossa ja repeillään yhdessä Tuomaksen ja Samuelin hölmöille jutuille.

Ne kerrat, kun pääsen yksin kauppaan. Harva juttu on niin siistiä, kun yksin kaupassa käyminen ilman että kukaan haluaa mitään, itkee, valittaa, tylsistyy, vaatii, pätee tai puuttuu mihinkään. Voi vaan yksin seikkailla ympäri kauppaa, olla tehokas tai hidas, ostaa just sitä mitä pitää tai on päättänyt ja vähän muutakin. On se vaan kivaa.

Salaiset herkkuhetket, kun lapset nukkuvat ja voi laittaa jotain enemmän tai vähemmän hölmöä telkkarista.

Ne hetket, kun Olivia sanoo aurinkoisena päivänä; "Äiti tänään on kyllä niin kaunis päivä".

Ne 5,25 minuttiia, kun koti on siisti ja puhdas siivouksen jälkeen. Parhaimpia minuutteja viikossa!

Hetket, kun lapset oppivat jotain uutta ja ovat niiiiin aidosti onnellisia ja ylpeitä itsestään. Viime aikoina Olivia on harjoitellut ihan omasta tahdostaan ärrää erittäin tosissaan ja se alkaa jopa jo sujumaan! Mä olen kyllä vielä miljoonasti ylpeämpi siitä kuin hän itse <3

Hetket, kun pitkän päivän jälkeen repeillään Tuomaksen kanssa maailman tyhmimmille videoille, kun ei mitään järkevääkään vaan jaksa enää tehdä tai puhua.

Hetket ennen nukkumaanmenoa, kun selaan päivän kuvia ja videoita ja hymyilen samalla kun mietin kuinka maailman kauneimmat ja ihanimmat lapset mulla on ja kuinka onnekas olen tästä meidän perheestä, jonka eteen niin paljon Tuomaksen kanssa tehdään joka päivä.



Me joskus mietitään Tuomaksen kanssa, että mitä ihmettä me tehtiin kaikella ajalla ennen lapsia. Nykyään jotkin päivät menevät, niin että jos kaikki ovat hengissä ja ehjänä, niin mä olen tehnyt jo ihan hurjan paljon. Onhan se selvää, että me tehtiin ihan älyttömästi kaikkea ennen lapsia; kuten käytiin salilla 3-5 kertaa viikossa, käytiin ulkona syömässä ja juhlimassa, matkusteltiin, nukuttiin, tehtiin tosi hyviä ruokia, nähtiin paljon ystäviä ja ihan vaan hengailtiin (mitä tämä edes on?). Nyt kun mietin aikaa ennen lapsia, niin en ole ihan varma mitä silloin olisin nimennyt hetkiksi, jotka tekevät just mun elämän maailman parhaimmaks. Tuskin ainakaan kuuman kahvin juominen, kaupassa käyminen tai selän rapsuttelu? Nyt juuri nuo asiat on kuitenkin niitä top kymppiin kuuluvia juttuja mun elämässä ja se on mun mielestä ihan mieletöntä. Lapset ovat saaneet mut ymmärtämään ja arvostamaan ihan pieniä juttuja ja hetkiä meidän elämässä, joiden olemassaoloa en ennen oikeastaan edes tajunnut. Aikaisemmin vihasin olla yksin kotona ja oikeasti itkin, jos Tuomaksen täytyi lähteä yöksi pois ja nyt taas nautin siitä ja musta sekin on niin törkeen siistiä, että vihdoin mä viihdyn ihan vaan itteni kanssa. Nautin nykyään niin paljon enemmän asioista, jotka ennen olivat yksi iso itsestäänselvyys ja kun sitä miettii niin just se tekee mun elämästä just nyt niin ihanaa. Nukkuminen on muuten yks loistava esimerkki. Voi että, kun sais vielä joskus nukkua viikonloppuaamuna just niin pitkään kun haluaa. Jokatapauksessa kaikista siisteintä tässä kaikessa on se, että nautin kaikesta enemmän nyt, vaikka välillä olisinkin valmis palaamaan henkisesti aikaan ennen lapsia. On aika kivaa voida sanoa, että päivän paras hetki oli kun lapset leikkivät yhdessä ja mä join kupin kuumaa kahvia ja voin sanoa sen ylpeydellä ja tyytyväisenä ilman, että haikailisin mitään muuta mitä olisi voinut olla. Joinain päivinä saan kokea jokaikisen noista hetkistä ja ne päivät onkin niitä parhaita, jotka kantavat minut sitten taas niiden päivien yli, kun lähes kaikki menee täysin päinvastoin. Sitten taas, jos ei niitä surkeita päiviä olisi, niin en osaisi arvostaa näitä yllä mainittuja asioita. On ihana tunne oppia arvostamaan omaa elämäänsä juuri sellaisena kuin se on ja pyrkiä täyttämään päivät juuri niillä itselle tärkeimmillä hetkillä <3 



Hyvää yötä ihanat - ihanaa viikonloppua!

KESKIVIIKON KATASTROFI

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017


Tänään on ollut niin sanotusti vähän v-mäinen päivä. En tiedä oisko mulle joku ihan oikea diagnoosikin olemassa, mutta mun pää räjähtää, jos hukkaan jotain. Eilen illalla hukassa olivat mun nappikuulokkeet, Nabby itkuhälytin ja iso ihana finlaysonin pyyhe. Olin ihan tajuttoman pahalla päällä ja päätin, etten nuku ennen kuin ne ovat löytyneet (ihan normaalia minua, jos kaikki sukat eivät ole parittain kaapissa, niin en nuku). Keskiyöllä raivasin meidän häkkivarastoa ja löysin kuin löysinkin kuulokkeet alimmaisesta laatikosta juoksutakin taskusta (kas kummaa, kun se takki siellä oli, ei vissiin oo tullu lenkkeiltyä tässä....). Kävin sänkyyn ja sitten sain päähäni, että kyllä auto pitää tarkistaa vielä kolmannen kerran itkuhälyttimen varalta. Juu ei se ollut sielä edelleenkään. 

Aamulla aloin heti raivaamaan kaappeja ja lipastoja järjestyksessä. Olin koko päivän ihan superpahalla päällä. Ilmeisesti niin pahalla, että Tuomas lähti ihan mielellään kauppaan kahden lapsen kanssa, kun yleensä suostuu lähtemään vaan toisen kanssa. En tiedä miksi yllätyin siitä, ettei itkuhälytin löytynyt meidän vaatekaapeista tai siivouskaapeista. Pidin pientä lepotaukoa siivoilusta ja tuskastelin ystävälle mun mielen järkkymisestä ja sanoin, että seuraavaks se on sitten varmaan pakastin jonka siivoan itkuhälyttimen löytymisen toivossa ja siihen ystävä tokas, että sitten on jo rauhottavien paikka. Ei mennyt kuin muutama minuutti viestittelyn jälkeen, kun spottasin jonkun liikkuvan asian keittiönkaapissa. Sain sätkyn ja siltä istumalta heitin kaikki pahveissa tai pusseissa olevat ruoka-aineet roskiin ja hinkkasin kaapit puhtaiksi. Siinä tiimellyksessä tipuin jakkaralta ja oikea jalka on nyt ihan mustelmilla. 


Keskiviikon saldo: Itkuhälytin on edelleen kateissa, koti on siistimpi kuin koskaan ja mä olen äkäisempi ja väsyneempi kuin aikoihin. Pyyhekin on edelleen kateissa, mutta stressaan sitä joskus myöhemmin.

Jos siellä on joku, joka voisi keksiä mihin pieni valkoinen Nabby -hälytin voi vaan kadota kuin tuhka tuuleen, niin otan innolla ideoita vastaan! Pakastin alkaa olemaan se ainoa paikka, josta en ole etsinyt vielä. 


VAUVA-AJAN NELJÄ HELPOTTAJAA

tiistai 14. maaliskuuta 2017


Kun Olivialle aikanaan piti hankkia tavaroita olin ihan hukassa siitä mitä me oikeasti tarvitsemme ja mihin kannattaa panostaa. Rahaakaan meillä ei kahden opiskelijan taloudessa ihan hirveästi liikaa ollut, joten todella paljon saimme lahjaksi ja lainaan tavaroita ja muuten sitten mentiin aikalailla edullisuus edellä. Nyt toisen lapsen kohdalla halusin tehdä toisin. Tiesin tasan tarkkaan mitä haluan ja mistä olen valmis maksamaan, jotta elämä kahden lapsen kanssa helpottuisi, koska joitakin ns. helpotuksia vauva-arkeen on ihan oikeasti mahdollista saada pienellä rahalla. Onneksi kaikki tuotteet jotka olin päättänyt hankkia löytyivät hollantilaisesta Baby Plus nettikaupasta ja sattuikin sopimaan ihan täydellisesi blogiyhteistyö heidän kanssaan. Tilaaminen ulkomailta -postauksen kysymykset pätevät kaikki myös tämän postauksen tuotteisiin. Vaunuista olen kirjotellut tässä postauksessa ja tulen piakkoin kirjoittamaan lisää, mutta tässä seuraavat neljä tuotetta, jotka ovat tehneet meidän ihan jokapäiväisestä elämästä ihan mielettömästi helpompaa kaikin puolin.



Sitteri oli toki Oliviallakin, mutta sitä ei enää seitsemän kilon jälkeen muistaakseni saanut käyttää ja sen kangas oli todella hankala pestä. Samuelin sitteriksi halusin ehdottomasti Baby Björnin todella pitkäaikaisen sitterin, joka toimii aina kahteen ikävuoteen asti leikkituolina. Sitterin saa säädettyä kolmeen eri asentoon, joten se on sopiva ihan vastasyntyneestä asti. Nyt meillä on sitteri jo ylimmässä asennossa ja Samuel istuu siinä ihan suoralla selällä ja pureskelee tyytyväisenä tuota lelukaarta. Aika pian Samppa oppi itse ottamaan kovatkin vauhdit sitterissä ja näin sai itsensä viihtymään siinä hyvin. Vastasyntynyt vatsakipuilija taas oli helppo rauhoittaa sitteriin heijaamalla. Sitteri on ollut ihan ykkönen siinä, kun mun on täytynyt nopeasti saada jotain ihan tehytä ja Olivia on voinut heijata tai leikittää Samuelia turvallisesti. Olivia usein sanookin: "mee vaan vessaan äiti, mä hoidan Samppaa tässä sitterissä". Tykkään myös siitä, että tämä verkkokangas on ihan älyhelppo pestä ja se kuivuu sekunnissa, kun sen vaan laittaa samantien paikoilleen ja plussaa siitäkin, että tuo menee tosi pieneen tilaan kokoon taitettuna - helppo siis kuljettaa mukana! 



Tätä himoitsin jo Olivian aikaan, mutta en vain raaskinut ostaa. Nyt olen sitä mieltä, että se olisi jo silloin ollut jokaikisen pennin arvoinen! New born set kiinnitetään turvallisesti stokken tripp trapp tuoliin, joka meillä oli jo ennestään Olivialla. Näin stokke tuoli on ihan oikeasti vastasyntyneestä vaariin kestävä tuoli! Tykättiin paljon, kun Samuel on ihan ensimmäisestä päivästään lähtien hengaillut kanssamme ruoka-aikaan pöydässä samassa tasossa. Tosin jossain vaiheessa hänellä oli vähän ongelmia siinä viihtymisessä, jolloin poljettiin hänelle sitterissä vauhtia, että saatiin syödä rauhassa ilman suurempia huutoja. Myöhemmin hän kuitenkin alkoi viihtymään siinä ihan tosi hyvin. Huippujuttu newborn setissä on myös se, miten helppo siinä on aloittaa kiinteiden syöminen. Vauva on siinä kivassa asennossa ja hyvällä korkeudella itseen nähden eikä tarvinnut sen enempää kikkailla tyynyjen yms. kanssa syöttötuolissa. Newborn set toimii aina 9 kiloon saakka ja meillä aletaan kohta hätyyttelemään sitä rajaa ja mun tulee kyllä aika iso haikeusitku, kun tuo on muka jo niin iso, että meinaa itse istua syöttötuolissa. Istuimessa on helpot viispistevaljaat ja tämänkin kankaat sekä valjaat on ihan tosi helppo pestä 40 asteessa pesukoneessa, varsinkin nyt tämä fakta on testattu useaan otteeseen, kun kiinteet eivät aina löydä sinne minne pitäisi. Aamuisin Samuel tuijottelee lastenohjelmia omassa tuolissaan Olivian syödessä aamupalaa vieressä ja viihtyvyys on taattu.



Maxi-Cosin turvakaukaloon päädyttiin siitä syystä, että se oli pärjännyt erinomaisesti testeissä ja siitä löytyi paljon kehuja, kokemuksia ja suosituksia. Myös yhteensopivuus Bugaboo rattaiden kanssa oli merkittävä juttu meille tottakai. Pebble Plus mallissa oli aivan ihana tykityyny tekemään istuimesta täydellisen pesän myös ihan vastasyntyneelle ja me taidettiin ottaa se pois, kun Samuel oli noin kaksikuinen. Valjaita on todella helppo säätää tiukemmalle ja löysemmälle ja me käytettiin koko talvi wallabon lämpöpussia, joka sopi tähän kaukaloon hyvin. Kaukalossa on aurinkosuoja, joka on helppo laittaa piiloon tai kiinnittä kaukalon kahvaan. Ainoa pieni miinus on se, kun tarvitsee kahta kättä siihen, että kantokahvan saa alas ja se on osottautunut välillä ongelmaksi kun kädet on täynnä ja jotain pitäisi saada nopeasti tehtyä. Kaukalo toimii loistavasti ainakin Bugaboo rattaiden kanssa adaptereilla ja tämä on helpottanut kauppareissuja ihan hirmusti! Vauvaa ei tarvitse siirrellä mihinkään, jos uni on tullut silmään autossa, vaan naps kiinni rattaiden runkoon ja shoppailemaan. Tämä turvakaukalo sopii aina 75 senttiselle lapselle asti, eli ehkä noin yksi-vuotiaalle.

Se mikä oikeasti on helpottanut meidän elämää hurjasti on tuo Maxi-Cosin 2wayFix Base -telakka. Se kiinnitetään auton isofix-kiinnityksiin, jonka jälkeen turvakaukalon voi vaan napsauttaa kiinni jalustaan. Parasta tässä on vielä se, että jalusta antaa merkkiäänen ja näyttää valoilla, että istuin on varmasti oikein kiinnitetty. Tämä on sellanen tuote, jonka haluamista ja tärkeyttä ei välttämättä tajua ennen kuin sen omistaa. Tuomas hörähteli alkuun tuolle high tech laitokselle, mutta nyt on todellakin myöntänyt, että ihan loistovehje kaikin puolin! Olivian kaukaloa laitettiin joka kerta turvavöillä kiinni ja aina ahdisti, että menihän ne nyt oikein, onhan se varmasti tarpeeksi tiukalla ja se möngerrys mitä se aina vaati. Melkein joka kerta mietin nyttenkin, että saisipa Oliviankin pyllyn vaan napsastua kiinni istuimeen. Samaan telakkaan saa kiinni myös myöhemmin käytettävän istuimen (2-way-pearl) sekä selkä että kasvot menosuuntaan - tällekkin siis kertyy käyttöikää ihan varmasti. 

Yhdyttekö mun ylistyksiin vai onko teillä eri mielipide siihen mikä oikeasit helpottaa vauvavuotta? Meille nämä ovat ihan must ja mun mielestä huippujuttuja, joita todellakin suosittelen ihan jokaiselle käsi sydämellä. Baby Plus -nettikaupasta löytyy myös hurjasti muita hyväksi havaittuja juttuja vauvavuotta helpottamaan ja tilaamista sieltä voin suositella - helppoa, nopeaa ja hyvää asiakaspalvelua. Meillä seuraavaksi alkavat olemaan ajankohtaiset ehkä matkarattaat, turvaistuin...ja mitähän vielä.

Postauksen tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan Baby Plus -nettikaupasta. 

VIIKON HIGHLIGHTIT

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017



Aina mä lupaan tykittää useammin postauksia ja reipastua ihan kaikessa ja aina mä siinä feilaan. Kuuluu kai elämään? En oikein tiedä miten siinä aina käy näin. Kulunut viikko meni jotenkin niin hujauksessa vaikka mulla oli periaatteesa enemmän aikaa tehdä ja ajatella. Nytkään minulla ei juurikaan ole mitään ns. tärkeää tai fiksua asiaa, mutta ehkä pieni kuulumispostaus on paikallaan tähän kohtaan. 

Tiistaina luovutin Olivian mummilleen Tampereelle ja jäin Samuelin kanssa päiviksi kahdestaan kotiin. Sain tehtyä ihan hirveästi kaikkia kotihommia ja hoidettua tärkeitä juttuja ja sitten iltaisin fiilisteltiin Tuomaksen kanssa aikaa kahdestaan (koska sitä jäi yhden lapsen kanssa rutkasti enemmän!) eikä näinollen tullut avattua konetta ollenkaan. Hirveästi mun piti myös kuvailla kaikenlaisia juttuja, mutta sekin jotenkin jäi. Mun tuli hirmuinen ikävä Oliviaa, kun täällä oli vaan niin uskomattoman hiljaista, mutta toisaalta oli ihanaa mennä ja tulla ihan vain Samuelin aikataulujen mukaan ja tietenkin kaikki se Sampan uniaika oli ihan mun ikiomaa aikaa, josta otin keiken ilon irti. Ei juurikaan Tuomaksen kanssa tehty ruokaa, siivottiin jossain sekunnissa, kun sen sai tehdä ilman keskeytyksiä, katseltiin turhia juttuja telkkarista ja käytiin kävellen joka paikassa yhdessä. hetken muisti taas mitä se yhden lapsen kanssa oli, mutta silti ikävä sitä papupataa oli kovaa eikä Tuomaksen kanssa varmaan muusta puhuttukaan kuin Oliviasta. 

Perjantai-aamupäivällä Olivia tuli takaisin, koska hänellä oli kuvaus päikyssä eikä haluttu missata sitä. Harjoteltiin hymyjä ja päälle eksyi kaunis mekko sekä päähän letit. Tyyppi oli kuitenkin eniten fiiliksissä juhlasukkiksistaan <3 päikkypäivän ja tennistreenien jälkeen hoidettiin taas pizzaperjantai kunnialla läpi. Mun ja olan suosikki on lämminsavulohi-smetana pizza rucolalla sekä sitruunamehulla - omnom ja ihan huikeeta, kun Tuomas on saanut vihdoin pizzapohjan ihan minttiin ja eroa parhaiden pizzaravintoloiden pizzoihin ei todellakaan huomaisi! 

Lauantaina lähdettiin koko perhe Tampereelle moikkailemaan pitkästä aikaa lasten isoisovanhempia ja tätejä ja setiä ja itse käväsin mun vanhoilla kotikonnuilla kuvailemassa niiin suloista yksiviikkoista vauvaa. Päästiin myös ilman lapsia syömään Tuomaksen sisarusten kanssa ja tottakai sitä piti vähän käydä shoppailemassa, kun isolla kirkolla kerta oltiin. Kotiin tultiin muutama tunti sitten silmät valuen sillä Olivia ja hänen isoisomummunsa testailivat läpi koko mummun vanhan parfyymivaraston ja aaaai että, kun vieläkin maistuu stokkamummu suussa. Upotin Olivian kuitenkin mansikkasaippuaiseen kylpyveteen ja sain suurimmat hajut tuoksut irrotettua, vaikkakaan Olivia ei siitä pitänyt, koska mielestään hän tuoksui niin kauniille. Aika liikkistä <3 

Nyt hyvää yötä ja huomisiin! Pus!

STRONG INDEPENDENT WOMAN

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017


Mulla on tässä syksyn ja talven ollut tämmönen oma strong independent woman -kamppis, joka lähinnä on ollut hyvä vitsi mun ja Tuomaksen ja mun ja mun ystävien välillä. Mutta sitten oikeesti en ookkaan ihan varman onko se ihan täysin vitsiä, ehkä mulla on ollut tarve todistaa itselleni, että mä oikeasti olen vahva ja itsenäinen nainen. Mulla on yks pieni stoori, joka sitten loppupeleissä ehkä onkin aika merkittävä stoori, vaikka pistääkin naurattaan aina yhtä paljon. 

Meidän iänikuisen vanha ja surkea imuri hajosi ja mun ja Tuomaksen välille syntyi hieman erimielisyyttä siitä, että hankitaanko uusi vai korjataanko vanha. Imuri oli meidän ensimmäinen ja jo melkein kahdeksan vuotta vanha ja se maksoi aikoinaan n. 50 euroa enkä kyllä ollut kuullut tyhmempää ideaa kuin sen korjaaminen, mutta mieheni on tyyppiä mitääääään-ei-heitetä-roskiin-ennen-kuin-joka-ikinen-mahdollinen-asia-on-sille-ensin-tehty (jos edes silloin). Pieni riitakin siinä saatiin aikaiseksi ja mä uhkailin, että menen ostamaan kalleimman imurin mitä löydän ja Tuomas sanoi etten varmana osta yhtään mitään. No yksi kaunis päivä mulla pimahti, kun jalkapohjiin tarttui massoittain pölyä ja murusia, otin lapset ja suuntasin elektroniikkakauppaan. Ihan keltanokkana en kauppaan mennyt, koska ajattelin, että ne myyntimiehet myy epätoivoiselle kotiäidille ihan mitä vaan tässä kohtaa. Tiesin mitä menin hakemaan ja tiesin termit ja oikeat kysymykset, sain alennusta ja tyytyväisenä lähdin imurin kanssa kotiin. Jollain ihmeen kaupalla sain lapset ja imurin kotiin ja heti imuroin koko kodin vaikka se yleensä on Tuomaksen homma. Sitten yhtäkkiä tajusin, että Tuomas tulee kohta kotiin ja hän on autuaan tietämätön kuinka uhmasin hänen päätöstään korjata se vanha romu. Lopputulos oli, että kiinnitin lapun uuteen imuriin missä luki "I am a strong independent woman". Mä oikeasti tarkotin mitä kirjotin. Tuomas tuli kotiin, näki imurin ja luki tekstin, jonka jälkeen hajottiin molemmat ihan älyttömään nauruun, niin että Oliviakin tuli kysymään, että onko meillä kaikki hyvin. Minä, vahva ja itsenäinen nainen voitin pienen leikkimielisen taiston ja olin niin pirun ylpeä itsestäni!!! 


Tänään on kansainvälinen naisten oikeuksien päivä, jolloin naiset jakautuvat usein kolmeen. Me, jotka tiedämme mitä päivä oikeasti tarkoittaa ja muistamme, että niin monella on naisena niin paljon huonommin kuin meillä esimerkiksi Suomessa. Sitten ovat he, jotka sanovat "en oikein ymmärrä näitä naistenpäivä yms. hömpötyksiä, mutta sainpahan kukkia" sekä he, jotka valittavat somekanavansa täyteen sitä kuinka mies lähti töihin eikä muistanut ja eikä se imbesilli tajunnut kukkia tuoda edes päivän päätteeksi. 8.3. on mulle se päivä kun ajattelen niitä asioita joita normaalisti otan itsestäänselvyytenä. Heräsin rauhassa omassa kodissani, puin päälleni just niitä vaatteita joita halusin ja jotka olen itse ostanut, tein aamupalaa ja katselin telkkaria, lähdin kauppaan ja ihan omalla pankkikortilla ostin itselleni kukkia ja lapsilleni vaatteita. Pohdin mun opintoja ja töitä kävellessäni vaunulenkillä. Kun Tuomas tuli töistä tehtiin yhdessä ruokaa, jonka jälkeen mieheni siivosi ja hoiti lastamme jotta minä saisin toteuttaa itseäni täällä ja kirjoittaa teille mun juttuja. Olen etuoikeutettu myös siksi, että olen saanut valita mieheni itse ja nyt mulla on kolme kukkapuskaa yhden sijaan sekä suklaata, kun myös hän halusi ilahduttaa mua naistenpäivänä. Nämä jutut ovat mulle ja suurimmalle osalle teistä arkipäivää, mutta niin monelle se ei ole. Mä voin sanoa olevani strong independent woman, mutta suuri osa maailman naisista ei voi sanoa olevansa lähelläkään mitään sellaista, eivät he uskalla edes haaveilla siitä.


Juhlitaan sitä, että me voidaan ostaa itsellemme juuri niitä omia lempparikukkia ja että me suomalaisina naisina voidaan elää suhteellisen tasa-arvoisessa maailmassa. Muistetaan kuitenkin, että naistenpäivä on myös heille, jotka eivät ole lähellekkään yhtä onnekkaassa asemassa ja paljon on vielä työtä tehtävänä!

ps. Voinkohan käyttää mun strong independet woman -kamppista siihen, että ostaisin meille lentoliput johonkin lämpimään, kun vähän käydään siitä vääntöä vielä... :D Luulen, että sitä ei kuitattaisi ihan pelkällä hassulla lapulla, vai mitä luulette?

HILJAA!!!

tiistai 7. maaliskuuta 2017


Huh. Niin mikäkö on karseempaa kuin kipeät lapset? No se, että olet itse kipeä ja lapset ovat elämänsä kunnossa eivätkä ymmärrä välittää tuon taivaallista sun voinnista. Kärsin jostain ihme(vatsa)taudista viime viikolla ke-su ja se vei musta ihan kaikki mehut ja oikeastaan tänään mulla oli oikeasti jo ihan sataprosenttisesti sellainen olo, että olen oma itseni taas. Siinä kun on kipee ja yksin ilman mitään apua niin rupee päässä vähemmästäkin vähän sauhuamaan ja pinna kiristymään. Siihen ei auttanut ollenkaan se, että lueskelin tekstejä valittamisesta. Siitä, kuinka valittaminen on väärin tietyissä tilanteissa ja kuinka läheisille ei saisi luoda taakkaa valittamalla. Niin ja painotan, että tapavalittajat ja jokaisesta ihmisestä mehun imevät negatiiviset valittajat ovat asia erikseen enkä puutu heidän juttuihin nyt tässä. Vessan lattialla mä luonnollisesti aloin miettimään sitten, että saako valittaa?

  • Saako valittaa, jos päivätyöt joskus ottaa nuppiin, koska kaikillahan ei edes ole töitä?
  • Saako valittaa mistään lapsiin liittyvästä, jos sun lapset on ihan perusterveitä? 
  • Saako valittaa siitä, että sä olet hiton kipeä, koska jossain tuolla on joku joka sairastaa jotain oikeasti vakavaa tautia ja on varmasti kipeämpi?
  • Saako valittaa mistään vauvaan liittyvästä, jos sulla on vaan yksi vauva, eikä esimerkiksi kaksosia, joka tottakai on tuplahomma?
  • Saako valittaa kotitöistä, koska kaikilla ei ole kattoa päänpäällä, missä ylipäätään tehdä kotitöitä?
  • Saako valittaa yksinäisyydestä, jos sulla kuitenkin on kaksi ihanaa lasta seuranasi lähes koko ajan? 
  • Saako valittaa, kun ei ehdi juomaan kahvia ennen klo 12, kun voishan sitä herätä aamulla jo vaikka kello viisi, että varmasti kerkeisi?
  • Saako valittaa siitä, ettei vauva nuku kunnolla ja olet käytännössä valvonut useita kuukausia putkeen, jos vauva kuitenkin on terve? 
  • Saako valittaa, ettei jaksaisi tehdä ruokaa, koska joku näkee nälkään samalla hetkellä kun valitat asiasta? 
  • Saako valittaa, että on p*ska keli ja se ottaa päähän, kun kuitenkin lentokoneet lentää ja palmupuut huojuvat jossain ja jokainen on vapaa matkustamaan?
  • Saako valittaa siitä, että apua ei ole saatavilla, koska itse nämä lapset on kuitenkin tähän maailman halunnut tehdä? 
  • Saako valittaa oman puolison satunnaisen ärsyttävistä toilailuista, jos sulla kuitenkin on puoliso, kenen kanssa jakaa arkea? 
  • Saako valittaa, että on ihan liian lihava, vaikka kahden tunnin yöunien jälkeen ei jääkaapista osaa tarrata muuta kun siihen kaksi päivä vanhaan croissantiin ja kakun palaan? 

Mun vastaukset noihin jokaiseen on, että totta hitossa saa ja pitää. Hulluksihan me kaikki tultais, jos pitäs hiljaa yksin näitä miettiä siinä pelossa, että joku tuomitsee. Läheisten täytyy ottaa valittaminen vastaan ja antaa ja tarjota tukea - tsempata. Jos joku (normaalisti suhteellisen onnellinen) ihminen valittaa, niin siihen on varmasti pätevä syy ja siihen kohtaan ei sovi mikään muu kuin komppaaminen ja mahdollinen auttaminen. Kenenkään epäonni tai onnettomuus ei ole keneltäkään pois eikä kenenkään epäonni tai surkeampi elämäntilanne vähennä omaa tuskaa. Minä valitan paljon meidän paskoista öistä ja kun mun muut äitikaverit valittavat mulle heidän surkeista öistään, niin annan vertaistukea, enkä todellakaan ajattele, että "no mitähän hittoa sä valitat, meillä herätään kaksi kertaa useammin". Mä olen onnistunut haalimaan sellaisen ystäväpiirin ja vanhemmat, että voin ihan jokaiselle laittaa vaikka minuutin välein valituksen whatsappiin ja sieltä sataa sympatiaa ja tsemppiä - aina. Ja se toimii ehdottomasti myös toisin päin. Joskus tulee päiviä, kun en muuta viestittelekkään, kun valitan ja valitan, niin ja tsemppaan ja komppaan. Mun ystävä sanoi, että oon heidän ykköstsemppari ja siitä tittelistä olen ylpeä ja sitä kannan vaikka mikä olisi! Afrikassa nähdään nälkää ja Syyriassa on orpolapsia ja ihmisiä kuolee jos jonkilaisiin juttuihin jatkuvasti ja se on kamalaa, mutta jokainen elää omaa elämäänsä ja jokaisen ongelma on se oma ongelma, vaikka sen suhteuttaisi mihin. Mun väsymys ja paha olo ei hälvene mihinkään, vaikka kuinka ajattelen kuinka joku koliikkikaksosten äiti rämpii vielä syvemmässä suossa. Tottakai joskus pitää ihan oikeasti muistuttaa itseä ja muita, että ei se ongelma ole niin suuri kuin miltä se näyttää ja että asialle voi jopa ehkä tehdä jotain. Silti. Silti läheisen valittamiseen täytyy aina suhtautua sympatialla ja ymmärryksellä. Ja jos sä et voi valittaa sun vanhemmille, sisaruksille ja läheisimmille ystäville, niin kenelle sitten?

Jokaisessa meissä asuu pieni Aina Inkeri Ankeinen ja niin pitääkin, ei se aurinko voi aina paistaa jokaisen risukasan jokaiseen koloon <3 Valittakaa, välittäkää, mutta muistakaa tarrata kiinni aina niihin pieniin positiivisiin juttuihin jokaisessa asiassa! Peace!

HELMIKUUN INSTAT

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017




Helmikuussa minä:
  • En todellakaan meinannut pysyä vauhdissa mukana. 
  • Juhlin esikoiseni 4-vuotissynttäreitä kaksissa aivan mielettömän ihanissa bileissä. 
  • Hukuin ilmapalloihin. 
  • Rakastuin Samueliin jotenkin ihan uudestaan, kun tyypin todellinen luonne alkoi puskemaan sen itkuisuuden läpi. Maailman ihanin tunne. 
  • Leivoin suklaakakun.
    Olen herkutellut ihan liikaa.
  • Järkkäsin ylläripäivän miehen synttäreiden kunniaksi. 
  • Yövyin perheen kanssa hotellissa pitkästä aikaa. 
  • Olin ensimmäistä kertaa Disney on ice -showssa. Ihana kokemus ja mennään varmasti uudestaan. 
  • Olin ensimmäistä kertaa ikinä trampoliinijumpassa. Se oli ihan superkivaa, mutta sanotaanko nyt näin, että ei ehkä ihan vastasynnyttäneen juttu ja se, että repeilin asialle kesken hyppimisen ei auttanut ongelmaa ollenkaan :D Synnyttäneet ainakin tajusitte eiks joo!?
  • Otin elämäni ensimmäiset viralliset tuotekuvat, jotka ovat oikeasti esillä. 
  • Minun kuvaani käytettiin huijauksessa. Ei ollut kiva juttu, mutta kyllä sille vähän tuli repeiltyä. Prisma ei jaa 1000 euron lahjakortteja ja "Emilia", joka näyttää minulta Lontoon Vapianossa vuonna 2012 ei sitä ole voittanut! Muahahaha. 
  • Katsoin kaksi tuottaria Skamia. Koukussa. 
  • Ylpeänä seurasin, kun Tuomas vihdoin teki sen täydellisen pizzan meille yksi helmikuinen perjantai. Sitä taikinan reseptiä on viilailtu meinaan joulusta asti! 
  • Sain vihdoin sen täydellisen kellon meille, jota olen etsinyt kohta puoli vuotta. Kiitos siluettiverstas! 
  • Leivoin pullia, vaikka en tykkää pullista. 
  • Söin neljä laskiaispullaa, vaikka en juuri välitä laskiaispullista. 
  • Innostuin keväästä. 
  • Olivia on korjannut mun englantia. 
  • Innostuin talvikeleistä. 
  • Join ihan hemmetisti kahvia. 
  • Olen nukkunut vähän (painosanalla vähän) paremmin. 
  • Olen haaveillut palmupuista ja kirkkaista vesistä. 
  • Olen ollut jotenkin maailman suurin Olivia -fani. Sen tytön itsevarmuus vaan nousee, niin että korvissa kohisee ja se rakkauden määrä mitä noin pieni ihminen voi aikuisille antaa on ihan käsittämätöntä. 
Helmikuu oli kyllä täynnä tunteiden myllerystä, hitonmoista kiirettä, menoa ja melskettä. On ollut ihanaa olla menossa ja nähdä ystäviä, mutta väsymys on silti jokapäiväinen vieras meillä. Helmikuut ovat meillä aina haipakkaa ja siihen osaa varautua. Nyt on ihanaa, kun voi vaan olla eikä mitään ihmeellisyyksiä ole suunnitteilla ihan lähipäiville tai -viikoille. Luin jostain, että jos voi sanoa, että elää tavallista lapsiperhearkea, niin voi sanoa olevansa yksi maailman onnekkaimmista ihmisistä. Me elellään maaliskuu ihan tavallista lapsiperhearkea - aika kivaa ja ollaanhan me ihan pirun onnekkaita <3