JA NIIN HÄN OPPI PYÖRÄILEMÄÄN

tiistai 25. huhtikuuta 2017



Muistaakseni olen tänne useampaankin otteeseen kertonut siitä kuinka varovainen, tarkka ja perfektionisti Olivia on. Hän ei koskaan ole tehnyt mitään osaamatta sitä asiaa ensin. Esimerkiksi muutimme kaksikerroksiseen kotiin silloin, kun Olivia oli kuusi kuukautta ja koskaan hän ei edes yrittänyt itse rappusiin, meidän ei koskaan tarvinnut hakea häntä sieltä pois tai asennella alapäähän mitään turva-aitoja. Sitten, kun hän aikanaan alkoi niitä kapuamaan, se onnistui täydellisesti. Olivia ei ole elämänsä aikana kovia fyysisiä kolhuja kokenut (kopkop), suurimmat kolhut ovat olleet mun ja Tuomaksen syytä (ovi vahingossa sormille, pyörällä kaatuminen Olivia takana yms.). Olivia siis miettii joka ikisen asian päässään todella pitkälle ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Sen takia usein näyttää siltä, että Olivia on todella taitava monessa asiassa, koska hän ei yksinkertaisesti tee juuri mitään jos ei sitä osaa. Mitä vanhemmaksi Olivia tulee, niin hän varmasti huomaa, että pelkällä ajattelulla ei välttämättä enää pärjää ja tämän takia me ollaan tietoisesti Tuomaksen kanssa alettu potkia häntä yrittämään ja olemaan lannistumatta pienistä epäonnistumisista. Meidän mielestä on tärkeää oppia myös se, että harjoitus tekee mestarin todella monessa asiassa!  Eihän me kumpikaan Tuomaksenkaan kanssa olla perse edellä puuhun -tyyppiä, että ei me ihmetellä kyllä yhtään Olivian luonnetta, mutta koitetaan silti potkia ihan pikkusen toiseen suuntaan, koska joskus se elämä tulee kuitenkin potkimaan ja varmasti vähän kovempaakin.

Laskettelu on ollut yksi iso asia tänä keväänä, mutta ehkä vielä isompi juttu on se, että hän sai 16 tuumaisen pyörän synttärilahjaksi ja minä ihanana äitinä vaadin, että siihen ei ostetan mitään apupyöriä. Mulle pyöriteltiin vähän silmiä, että just joo, Olivia ei ikinä uskalla polkea sillä metriäkään ilman apua. Myönnän, että minullakin oli pieni aavistus, että hetken se pyörä saa seistä paikoillaan ennen kuin Olivia oikeasti uskaltaa tarttua siihen kunnolla, mutta uskoin silti tyttäreeni 100% ja halusin todistaa a) olevani oikeassa ja b) että Oliviassakin asuu pieni äitinsä kaltainen sisupussi. Mietittiin paljon, että millainen pyörä hankittaisiin ja minä pidin aika tiukkana sitä, että pyörä olisi oikeasti laadukas ja kevyt. Päädyttiin Frog -pyörään, jota pyöräilyalan ammattilaiset ja asiantuntijat meille suosittelivat ja olen kyllä niin kiitollinen niistä neuvoista! Kun pyörä tuli, niin annettiin Olivian hiljalleen tottua siihen ihastelemalla, mutta tehtiin pyörälenkit Lapin matkaan asti vielä potkupyörällä. Lapin jälkeen otettiin pyörä alle ja käytiin muutamasti sitä testailemassa niin, että minä tai Tuomas pidettiin takaa kiinni ja Olivia polki. No eihän me montaa kertaa keretty käymään, kun Olivia homman oppi ja menee jo ihan älyttömän hienosti. Toki aluksi oli vähän kiukkua ja pelkoa ilmassa, kun se ei heti onnistunut, mutta kannustamalla saatiin ne tunteet kaikkoamaan yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Käsijarrulla jarruttaminen onnistuu hienosti, lähteminen sujuu vaivatta ja vauhtiakin hän uskaltaa polkea juuri sopivasti. Pyörän hallinnassa ja kääntyilyssä tarvitaan vielä pientä treenausta ennen kuin uskalletaan kunnon pyöräteille pyöräilemään. Pieni porkkana me toki Olivialle annettiin, kun luvattiin, että hän saa ostaa jotain koristetta pyöräänsä heti, kun sillä ajelu onnistuisi ja tadaa, eilen kiinnitettiin ihanat tähdet koristamaan renkaiden pinnoja. Se miten paljon lahjonnalla on tekemistä asian kanssa, niin ei mitään hajua, mutta ihan sama, pääasia, että homma hoitui hymyt kaikkien naamoilla! Uskon kuitenkin, että parin vuoden potkuttelulla ja sillä, että Olivia ei koskaan kerennyt tottumaan apupyöriin nopeutti oppimista hurjasti. Olen silti itsekin vähän yllättynyt kuinka nopeasti Olivia tämän taidon oppi, ehkä hän vain oli valmis oppimaan sen, niin kuin hänen tapoihinsa kuuluu. Oli miten oli, niin olen ihan tavattoman ylpeä hänen rohkeudestaan ja tahdonvoimastaan <3

Niin kivaa ajatella, että kesällä me päästään jo lyhyille pyöräretkille koko perhe. Samuel tarvitsee vain kypärän ja pääsee sitten kipuamaan Tuomaksen pyörän perään ja me voidaan Olivian kanssa poljeskella siinä vierellä rauhaksiin. I H A N A A !!! Miten teillä on opetettu lapset polkemaan ilman apupyöriä? Minä muistan sen miten minua opetettiin. Isä "piti kiinni" ja heti kun huomasin, ettei hän pidäkkään niin kaaduin, mutta opin! Haha, ihania muistoja! 

2 kommenttia:

  1. Potkuttelu varmasti edesauttaa pyöräilyn oppimista huimasti! Meillä aloitettiin potkuttelu syksyllä pojan ollessa kaksivuotias. Seuraavana alkukesänä pojan vielä ollessa kaksi (täytti kyllä kolme kesällä) kokeiltiin mummin vanhaa pyörää, ja niinhän se lähti heti ilman apupyöriä polkemaan! Kohta on vuosi takana polkemista ja ollaan edetty siihen, että kovasti yritetään temppuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua miten pikkasena!!! Olivia innostui kunnolla kunnola potkuttelustanin vasta vajaa vuosi sitten :) siksikin oon niin yllättynyt, että näinkin nopeasti päästiin tähän pisteeseen :) voih temput, ne taitaa kuulua jokaisen pikkupojan repertuaariin jossain kohtaa.

      Poista