SAM THE MAN

tiistai 18. huhtikuuta 2017



Joka kuukausi oon kirjotellut Samuelin kuulumisia vähän ikään kuin hänen omasta näkökulmastaan, luetellut vähän uusia taitoja, esiin puskevia luonteenpiirteitä, lemppari- ja inhokkijuttuja ja kertonut tottakai kuinka supersöpö tyyppi hän on. Piti jo päälle pari viikkoa sitten kirjotella teille meidän kuusikuukautisen vauvelin kuulumisia mun näkövinkkelistä. No, tällä viikolla hän täyttää jo seitsemän kuukautta, mutta ei se mitään kyllä niitä kuulumisia riittää! 

On varmaan sanomattakin selvää, että ollaan kaikki ihan korvia myöten rakastuneita ja hullaantuneita tohon pieneen Mr. Aurinkoiseen <3 Neljä ensimmäistä kuukautta elettiin päivä kerraallaa enemmän tai vähemmän kitinää ja huutamista kuunnellen ja nolla tuntia putkeen öisin nukkuen. Niistä selvittiin ja vaikka yöt ovat edelleen välillä suhteellisen tuskaisia, niin onneksi Samuel on koko ajan enemmän ja enemmän alkanut näyttää todellista luonnettaan, joka on muutan ihan mieletön ja hurmaava. Pitkään hän pidätteli hymyä ja naurua, mutta nyt niitä ei tarvitse todellakaan kaivaa syvältä, vaan päivät ovat huomattavan paljon enemmän naurua täynnä kuin itkua. Hän osaa jo pelleillä meille ja tietää itsekin mikä saa meidät nauramaan. Kukkuu -leikit ja pallon heittely siskon kanssa sekä riehumisleikeit isän kanssa saavat järkyttävät naurukohtaukset aikaan aina. Myös pelkkä ilmeily ja kieltäminen saa aikaan maailman leveimmän hymyn Sampan naamalle. Peiliin katselu on myös yks ihan suosikkijutuista syömisen lisäksi. On ihanaa, kun Samuel syö ihan kaikkea, ei siis mitään väliä mitä ruokaa ja missä muodossa hänen eteen tai suuhun laittaa, niin kaikki menee alas hurjina määrinä. Tissi maistuu myös edelleen, oikeastaan paremmin ja nauretaan yhdessä paljon, kun hän jaksaa muovailla ja asetella rintaa vaikka kuinka kauan. 

Oon paljon pohdiskellut sitä miten asiat on olleet erilailla Olivian vauva-aikaan verrattuna ja paljon olen joutunut itselleni myöntämään ja itsestäni oppimaan. Nyt jälkikäteen olen huomannut, että mun rakkaus meidän pientä poikaa kohtaan on kasvanut jatkuvasti lisää. Tottakai rakastin meidän kääröä siitä sekunnista kun hänet sain syliini, mutta nihkeän alun takia mun energia meni johonkin muuhuin kuin puhtaaseen rakastamiseen. Se meni siihen, että koitettiin selvitä kaikki hengissä sen väsymyksen ja ärsytyksen keskellä. Toki oli hyviäkin päiviä paljon, mutta väsymys verotti niistäkin aina. Nyt on kuitenkin ihana huomata kuinka kaikki taas nautitaan vauva-ajasta täysin rinnoin tuon pienen touhon kanssa. Pystytään keskittymään niihin hyviin hetkiin täysillä eikä takaraivossa paina ahdistus tulevasta yöstä tai seuraavan päivän huutoraivareista. On myös niin paljon parempi olla, kun tietää, että myös lapsella on nyt kaikki paremmin, koska itkuun ei enää ole syytä. Oli niin raastavaa, kun ei tiennyt miten toista auttaa. Onneksi siitä on nyt päästy.

Meille on tarjottu useaan otteeseen apua sairaalan unikoulusta, mutta edelleen luotan siihen, että saadaan itse hoidettua öiset uniasiat kuntoon. Vatsatauti aiheutti pientä takapakkia, mutta aika hyvällä mallilla ollaan. Yötissi on nyt virallisesti jätetty kokonaan pois - woohoo! Joku 5-100 kertaa nousen laittamaan tuttia öisin, mutta se riittää ja harvoin Samppa jää pidemmäksi ajaksi enää itkeskelemään. Eli parempaan mennään ja toiveet ovat korkealla. Onnekkaita ollaan, kun hän suurimmaksi osaksi nukahtaa aina itsekseen heti, kun hänet sänkyyn asettelee ja sinne jättää <3 

Meillä asuu ihana iloinen pieni miehen alku, joka ei pysy paikallaan, nauraa kielloille ja on vaan niin uskomattoman suloinen ilmeineen ja eleineen, joita riittää loputtomiin. Samppa ei hermostu sillee pikkasen, vaan sitten kun menee hermo, niin se menee kunnolla, mutta silti pakko sanoa, että hän kestää kyllä todella paljon ennen kuin hermo menee lopullisesti. Ei voi sanoin kuivailla kuinka onnekkaita ollaan, kun saadaan joka päivä Samuelin touhuja seurata ja pysyä älyttömän nopean kehityksen perässä. En saa päivisin tarpeekseni hänen nauruistaan ja hölmöilyistään tai varsinkaan hänen ja Olivian yhteisistä jutuista - ihan maailman parasta ajanvietettä. Sydämen kuvat silmissä täällä painellan ja nautitaan joka päivä vaan enemmän vauva-arjesta <3 Noiden varpaiden pusuttelua en ehkä lopeta ikinä, no okei, ehkä joskus...

4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia:) Mistä tuo haalari on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) senon Lindexiltä! Pakko hakea seuraavassakin koossa - niin suloinen ja pehmeä!!

      Poista
  2. Voi ei, ihan uskomattoman suloisia kuvia!!! Oon aina ihastellu Olivian kuvia ku se on vaan niiiiiin söpö, mutta niin on kyllä tämäkin veijari! Etenkin nuo silmät! Ihanaa kevättä teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 on se kyllä uskomattoman suloinen tämäkin ja tunnistaa kyllä heti pojaksi! Ja eihän noista jäänsinisistä silmistä pysty katsettaan irrottamaan :D ihanaa kevättä sullekkin Sari! :)

      Poista