PALUU SUNNUNTAIN PICNICIIN

keskiviikko 31. toukokuuta 2017



Oli ihan pakko tulla lätkäsemään nämä viime sunnuntain picnic -kuvat tänne, vaikka vähän vilponen ilma tuolla on viimeiset pari päivää ollut. En kestä mikä ilma, mitkä ihmiset, mitkä eväät, mikä neiti kesäheinä ja mikä paikka n. 400 m meiltä kotoa. Mä vähän luulen, että kunhan ilmat antavat periksi, niin näissä maisemissa me hengaillaan enemmän tai vähemmän joka päivä. Niin ja haluan ehdottomasti kertoa meidän picnic -kassin sisällön, koska se oli niin 5/5 ihan joka suhteessa. Helppo tehdä, helppo kuljettaa ja kaikki niiiiiin älyttömän hyvää!

Meidän picnic -kassista löytyi:
Kahdenlaisia bageleita (bagelit lidlin paistopisteestä): pesto, tomaatti, mozzarella ja basilika sekä tuorejuusto, kylmäsavulohi, sitruuna ja rukola.
Salaatti: kikherne, avokado, persilja, sitruunamehu, tomaatti ja fetajuusto
Sulhaspiirakat ja munavoi
Mansikoita ja vesimelonia
Olivian suosikkikeksejä
Nimipäiväkakkuna daim -kakku kaupan pakastealtaasta
Kahvia ja jääteetä.

Oli kyllä niin ihana päivä. Leijateltiin leijoja, nautittiin auringosta, huljuteltiin varpaita ihan pirun kylmässä vedessä, Samuel sai syödä repiä nurmikkoa ja loikoiltiin mahat täynnä herkkuja puolivarjossa koivun alla. Alkaa muuten pikkuhiljaa tämä Porin kauneus ja ihanuus näkymään ihan konkreettsesti, kun kaikki näyttää kauniilta ja tekemistä alkaa kuin taikaiskusta löytymään. Vähän ikävöin omaa pihaa, vaikka tuo jättiparveke onkin ihana ja yhteen Suomen hienoimpaan puistoon on oikeasti muutama sata metriä matkaa. Niin ja hei kesälistasta saa pistää jo juttuja yli, vaikka varmana tullaan uusimaan tämäkin ihana päivä moneen otteeseen <3

O L I V I A

maanantai 29. toukokuuta 2017




O is for Outstanding, resourceful and creative
L is for Love, need I say more
I is for Inquisitive, curious little girl
V is for Victory, a winner all the time
I is for Intelligent, you'll go far
A is for Adorable, you are the cutest thing I know. 

Still love the name we chose to our sweetest little girl. She looks like Olivia more and more everyday and she carries her name so well which makes that name so special for anyone to carry. Today was Olivia's nameday here in Finland and we celebrated it yesterday with family at a picnic and today at home with our new friends brunching and playing. Such special days for the most special little girl. Love our Olivia to bits and pieces. 

Lasten myötä nimipäivätkin ovat meillä juhlapäiviä. Olivia sai pienen lahjan ja eilen pikniköitiin läheisten kanssa ja tänään vielä vähän herkuteltiin kotona uusien ystävien kanssa. Olivia oli tänä vuonna jo hyvin kiinnostunut siitä miksi hänen nimensä on juuri Olivia ja mitä se tarkoittaa. Mä en vaan voisi kuvitella mitään muuta nimeä meidän tytölle ja vitsi miten kaunis nimi tuo mielestäni yhä edelleenkin on <3 Meidän Olivia, Ola, Olbu, Olbetson, Oltsu, raksu ja maailman paras tyyppi!

Magneetit saatu brandrep -ominaisuudessa siluettiverstaalta.

IHAN TAVALLINEN

torstai 25. toukokuuta 2017



Tänään oli meillä ihan tavallinen päivä, koska Tuomas meni tekemään opiskelujuttuja ja me jäätiin lasten kanssa touhuamaan kotiin. Ihan tavalliseen tyyliinsä Samuel heräsi 5.30 ja usean tainnutusyrityksen jälkeen oli annettava periksi ja nousin hänen kanssaan. Kuten tavallista, annoin hänelle puuroa mangososeen kera ja tyyppi oli iloinen touhutessaan lattialla. Epätavalliseen tyyliin saatiin kuitenkin syödä aamupala koko perhe yhdessä - se oli kivaa! Samuel meni parvekkeelle päikkäreille kello yhdeksän, kuten tavallista ja minä katsoin Holby Cityn -sairaalaa samalla, kun Olivia piirteli (en kai ole ainoa kotiäiti, joka siihen on jäänyt koukkuun?). Päikkäreiden jälkeen Samppa sai lounaansa, kuten aina ja sitten lähdettiin kauppaan. Olivia ei uskonut, että ulkona on oikeasti aika viileä, vaikka aurinko paistaisikin ja päälle oli laitettava shortsit. Ajattelin, että menkööt ja huomatkoot itse ja pakkasin mukaan tietenkin lämmintä mukaan, kuten tavallisesti. Oli tarkoitus käydä ruokakaupassa ostamassa eväitä, mutta eksyttiinkin "ihan vaan vähän kurkkaamaan" (kuten tavallisesti) kappikselle ja pois lähdettiin ison säkin kanssa täynnä vaatetta meille kaikille, mutta säästin, koska sain -25% - eikö niin? Sieltä ruokakaupasta ostettiin eväiden lisäksi vaippoja ja katuliidut. Napattiin vielä subit mukaan ja suunnattiin eväsretkelle Kirjuriin. 

Aseteltiin viltti nurtsille ihan hiekkarannan viereen ja mutusteltiin leivät, hedelmät ja smoothiet parempiin suihin Olivian kanssa samalla kun Samuel nukkui vaunuissaan. Tarkoitus oli mennä vielä leikkipuistoon leikkimään, kuten tavallisesti, mutta uuuullllatuuuuuus, kun se kylmä yllätti meidät kaikki sittenkin. Vaikka Olivia laittoi kaikki ylimääräisetkin vaatteet päällensä, niin hän pyysi päästä kotiin (super epätavallista). Olipa silti ihanaa evästää ulkosalla ensimmäistä kertaa tänä kesänä! 

Kotona touhuiltiin niitä näitä ja minä enimmäkseen siivoilin, kuten aina. Tuomas tuli kotiin ja tehtiin ihan tavallinen ja terveellinen pikaruoka, tomaattikeittoa rakettispagetilla ja patonkia. Niin kuin tavallisesti, syötiin kaikki yhdessä ja rupateltiin päivän jutut samalla, kun Samuel teki leivästä taikinaa, kuten tavallista. Ruuan jälkeen alettiin ihan tosissaan tekemään Tuomaksen kanssa viikkosiivousta, kuten aina torstaisin. Minä pesin keittiön, pyyhin pölyt ja pesin vessan samalla, kun Tuomas imuroi koko huushollin todella tarkkaan Samuel perässään innolla rymyten, kuten tavallista. Tämän jälkeen lapset kiukkusivat iltakiukkunsa, kuten tavallista ja sitten he rauhoittuivat iltapalapuuroille. Samuel laitettiin kahdeksalta nukkumaan, kuten aina ja hän nukahti heti. Minä katselin vain elämää ja Olivia leikki isänsä kanssa legoilla, jonka jälkeen alkoi jokailtaiset nukkumisraivot, hän yksinkertaisesti vihaa mennä nukkumaan kun on valoisaa. 

Niin tavallinen ja niin kiva meidän perheen näköinen arkipäivä. Kuten tavallista, Samuelilla on naama ihan räässä ja Olivian tukka on auki ja takussa, kuten hän itse siitä eniten pitää. Silti he ovat niin maailman suloisimpia ja Olivian hokema "äiti tänään oli niin kivaa" lämmitti mun mieltä jokaisen sen noin kymmenen kertaa mitä hän sitä jaksoi sanoa <3

KAHDEKSAN KUUKAUTTA

tiistai 23. toukokuuta 2017



Tänään täytin jo ihan älyttömät kahdeksan kuukautta! Hurjaa, että tässä on ainoastaan kesä minun ja yksivuotissynttäreideni välissä ja kaikkihan sen tietää, että kesä menee ihan hurjaa vauhtia. Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut ihan hurjana, varmaan enemmän kuin minään muuna yksittäisenä kuukautena. Katsoppas vaikka:

- Olen todella pitkä poika. Mittoja minusta ei ole taas pitkään aikaa otettu, mutta painoa on lähes 10 kiloa varmaankin. Vaatteissa koko 80 alkaa olemaan sopiva nyt.
- Olen onnistunut kasvattamaan kaksi hammasta! Hymy muuttui heti ja vitsi miten paljon kivempi on makustella ruokia nyt!
- Opin konttaamaan. Tai siis toinen jalka konttaa ja toinen vetää silleen polvi ilmassa. Outo tyyli kai, mutta se vaan on mun juttu. 
- Mun lempiruokaa on äidin tekemä kana-couscous -ruoka! (Hän törkeästi kopioi Bonan kyljestä reseptin siihen!)
- Olen kyllä melkoinen halimies. Tykkään niin kovin vaan halia äitiä, isiä ja siskoa. Istun pitkiä aikoja sylissä ja painan pääni kovaa toisen kaulaan tai rintaan ja siinä vaan on hyvä olla.
- Sairastin vauvarokon. Se ei ollut kivaa.
- OPIN NUKKUMAAN! Oi kyllä, voitte vaan kuvitella kuinka onnellinen äiti on! Herään kerran tai kaks yössä arkisin, mutta tutin laittaminen auttaa. Viikonloppuisin olisi aina isin vuoro herätä laittamaan tuttia, mutta mä oon päättäny, että sillon en heräile ollenkaan.
- Mun päivät alkavat kello kuusi!
- Osaan ottaa askeleita tukea vasten.
- Silmät ovat edelleen siniset.
- Imuri on edelleen paras juttu.
- Otsassani on enemmän tai vähemmän kuhmuja koko ajan. Ei oikein toi itsesuojeluvaisto ole ihan kehittynyt vielä.
- Ihan hirveästi en sormiruokaile, mutta kun ruokailen, niin siitä menee 95% suun kautta lattialle.
- Olivia on selkeästi mun suosikki-ihminen. Vitsi se on hauska tyyppi!
- Hymyilen ja paljon!


Meillä menee kotona äidin kanssa joka kuukausi vain paremmin ja hommat sujuvat. Mun lempparituhotyöt on mennä repimään kaihtimia parvekkeen ovesta ja se onkin ainoa kerta kun äidin ääni semisti nousee mua kohtaan, mut mä en vaan usko millään. Edelleenkin mä vaan hymyilen kielloille ja jatkan hommiani. Ihan superhauskaa on, kun Olivia komentaa ja nostelee mua pois vaarojen keskeltä. Ja hitsi oon aika varma, että kesästä tulee ihan huippu!

KESÄN LISTA

maanantai 22. toukokuuta 2017


Lähes joka vuosi olen kesän alussa tehnyt niin sanotun kesän bucketlistin ja sitten kesän lopussa vähän peilaillut, että miten listaa tuli toteutettua. Tänä vuonna kesälista on varmasti hieman erilainen kuin edeltäjänsä, mutta ei varmasti yhtään huonompi!



kesällä 2017 me aiotaan:
  • Mökkeillä
  • Käydä usein maauimalassa
  • Tehdä useita reissuja Yyterin hiekkarannalle
  • Tehdä useamman yön mittainen reissu Suomessa johonkin, missä me ei olla Tuomaksen kanssa ennen käyty. 
  • Syödä litroittain suomalaisia mansikoita ja herneitä. 
  • Purjehtia
  • Ruskettua
  • Tehdä ihana kesäreissu Helsinkiin. Lintsi, Suomenlinna yms.
  • Nauttia enemmän aterioita ihan maailman ihanimmalla parvekkeellamme kuin sisällä ruokapöydän äärellä
  • Liikkua paljon
  • Kerätä ihan itse pakastin täyteen mustikoita, vadelmia ja mansikoita
  • Mennä vesisotaa letkujen ja vesipyssyjen kanssa mökillä
  • Syödä joka päivä itsetehty ja terveellinen jädepuikko
  • Nähdä mahdollisimman paljon ystäviä lähellä ja kaukana
  • Tehdä pyöräretki nelisteen johonkin ihanaan paikkaan
  • Osallistua Porin Jazzeille ekaa kertaa ikinä
  • Löytää mulle ja Olivialle mätsäävät uikkarit
  • Järjestää kesäjuhlat
  • Keksiä ihania uusia grilliruokia
  • Hengailla oikein paljon Kirjurinluodossa
  • Käydä picnicillä usein
  • Tehdä lasten kanssa reissuja Turkuun
  • Viedä Olivia telttaretkelle
  • Tehdä muurikkalettuja mökillä
  • Käyttää sandaaleita koko kesä
  • Käydä risteilyllä
  • Tappaa miljoona hyttystä
  • Nukahtaa ulos varjoon
  • Lukea kirjoja ja lehtiä 
  • Juhlia kaikkea pientä
  • Ihastella minimiehen kasvua vauvasta taaperoksi
  • Käydä kesäteatterissa
  • Piristää kotia itsekerätyillä kukkakimpuilla
  • Upottaa varpaat hiekkaan
  • Hullutella lämpimässä kesäsateessa
  • Rakentaa hiekkalinna 
  • Suunnitella joku extempore reissu johonkin
  • Käydä kivoilla terassitreffeillä kahdestaan Tuomaksen kanssa
  • Ihan vaan nauttia jokaikisestä auringonsäteestä ja yhdessä vietetystä hetkestä. 

Pieni maistiainen saatiin kesästä viikonloppuna ja mä toivon ihan jokaisella solullani, että tämä kesä ihan oikeasti yllättäisi meidät kaikki lämmöllä, auringolla ja sillä maailman parhaalla Suomen kesällä. Silloin, kun täällä ilmat hellii, niin mikään ei ole ihan oikeasti parempaa ja ihanampaa kuin Suomen kesä. Oli miten oli kelien suhteen, niin silti me pidetään kivaa ja nautitaan jokaisesta hetkestä yhdessä ihania asioita tehden.

UUSIA TUULIA

torstai 18. toukokuuta 2017



Kaikki, jotka ovat seuranneet blogia pitkään, siis oikeasti pitkään, tietävät, että terveelliset elämäntavat ja jatkuva itsensä haastaminen ja parantaminen on mulle tosi tärkeää ollut aina. Ne asiat ovat myös olleet iso osa mun blogia aina, paitsi viime aikoina - not so much. Siihen on oikeasti vain yksi ja ainoa syy. Ei ole minkään sortin terveellistä elämäntapaa tän muijan elämässä näkynyt varmaan vuoteen. Syitähän löytyy ihan hulluna ja osa on tottakai ihan päteviäkin, mutta turhaa mä niitä nyt tähän sen enempää rustailen, koska aion nyt siirtää ne syrjään - viimein!

Tosi pitkään olen laittanut kaiken muun mahdollisen itseni edelle ja se on tottakai tässä kohtaa ihan luonnollista, mutta vähintään yhtä luonnollista on nyt haluta taas saada kiinni itsestä ja omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Nyt en puhu laihdutuksesta, dieteistä, lyhytkestoisesta liikuntainnosta, vaan nimenomaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, niin että terveellinen ja todella monipuolinen ruokavalio on jokapäiväinen itsestäänselvyys, lipsahdukset ovat jopa vaadittuja, liikunta on kivaa, omaa vireystasoa ja kehoa on kuunneltava ja kaikki mahdolliset asiat laitetaan tärkeysjärjestykeen. Uskon, että näiden asioiden oivaltamisen ja omaksumisen jälkeen se oma unelmakroppa tulee ihan itsestään ja niin, että se unelmakroppa on nimenomaan mun mielestä se paras, ei sellainen mitä muut ehkä pitävät parhaimman näköisenä. 

Tästä tullaankin siihen, että alkusysäys on nyt tehty, nimittäin minä olen vallannut vähän uusia alueita! Minusta tuli Move it -blogin vakkaribloggaaja! Move it on porilainen ryhmäliikunnan erikoissali, joka tarjoaa hurjan määrän erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja yhteisöllisyys ja aidosti hyvä fiilis erottaa heidät muista ryhmäliikuntaa tarjoavista liikuntakeskuksista. Tulen päivittelemään blogia noin paristi kuukaudessa ja aiheet tulevat olemaan täysin laidasta laitaan. Yritän etsiä aiheita, joista jokainen siellä ruudun takana voisi hyötyä oman hyvinvoinnin edistämiseksi, kerron omia kokemuksiani ja etenemistä urakan kanssa, fiilistelen move it -kokemuksiani ja ennen kaikkea yritän synnyttää blogin kautta vuorovaikutusta muiden samojen asioiden kanssa kamppailevien kanssa. Toivon sinne kommenttikenttiin keskustelua hyvässä hengessä, tsemppiä ja kokemuksien jakamista. Voit käydä lukemassa ensimmäisen postaukseni tästä.

https://blog.moveit.fi/yhdessa-ryhmassa-kohti-parempaa-minaa-

On sanomattakin selvää, että olen aika intona ja nyt on helppo heittää syyt romukoppaan ja hakea negatiivisten syiden tilalle syitä jaksaa ja saada homma lopullisesti toimimaan. Toivotaan, että täälläkin aletaan pikkuhiljaa nähdä taas sitä terveellisempää minää myös postausten muodossa ja toivottavasti teistä mahdollisimman moni tulisi tuonne Move it -blogin puolelle moikkailemaan! Move it -juttuja voi seurata heidän facebookista ja instagramista. Ha ja  kuvankin löysin vielä ajalta, kun oli itsellä tosi hyvä <3

ÄITIENPÄIVÄNÄ OLEN KIITOLLINEN JA IKÄVÖIN

sunnuntai 14. toukokuuta 2017



Tänä vuonna on ollut spesiaali äitienpäivä, kun ensimmäistä kertaa vietän sitä kahden lapsen äitinä. Tänä vuonna pinnalla on myös ollut hirveä ikävä mun omaa äitiä. Olen ollut joka ikinen päivä kiitollinen siitä, että mulla on kaksi tervettä ja mielettömän upeaa lasta, joiden äiti voin sanoa olevani ja olen useaan otteeseen sanonut Tuomakselle, että en välillä voi edes uskoa todeksi tätä kaikkea onnea ja onnekkuutta. Silti kaikki ei ole mennyt ihan sitä helpointa tietä. Kahden lapsen äitinä on ollut niin paljon enemmän huolta ja surkeita tilanteita kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Kaikki on hyvin ja olen periaatteessa onnellisempi kuin koskaan, mutta yksinäisyys ja riittämättömyys vaan vievät jaksamista ja yleistä fiilistä alaspäin. 

Olen niin kiitollinen mun äidille, joka on kasvattanut musta vahvan ja omilla jaloillaan seisovan naisen, joka pystyy kaikesta pienestä ongelmasta huolimatta nauttimaan elämän pienistä jutuista ja pitämään huolta lähimmäisistään. Olen myös kiitollinen siitä miten epäitsekäs, avoin ja auttavainen hän on huolimatta siitä miltä hänestä itsestä tuntuu. Olen saanut maailman parhaimmat eväät selvitä jokaisesta takapakista mitä äitiys voi elämään tuoda. En tiedä mitä toivon tällä hetkellä enemmän kuin sitä, että mun vanhemmat tulisivat pikimmiten takaisin suomeen. Mun lapset haluavat rakkaat isovanhempansa lähelle ihan yhtä paljon kuin minäkin!

Äitiys on kyllä niin mieletön asia, koska vaikka se on asia, joka välillä tuntuu järjettömältä ja loputtomalta vuoristoradalta, niin mikään ei tuo iloa ja ylpeyttä yhtä paljon kuin omien lasten kanssa oleminen. Fiilistelen jokaista ihanaa hetkeä ja jokaista erävoittoa hankalien päivien jälkeen. Oon vaan niin ylpeä ja onnesta sekaisin näistä kahdesta - hyvässä ja pahassa <3 

Lopuun vielä Olivian vastaukset muutamaan kysymykseen minusta: 

Äiti on

"Rakas"

Äiti sanoo aina minulle

"Et pitää aina vastata, jos joku kysyy jotain"

Äidin tekee onnelliseksi

"Lahja"

Äiti saa minut nauramaan

"Kun mä sanon jotain hassua, kuten gagagugug"

Äiti oli lapsena

"Pikkuinen, pikkuinen, pikkuinen ja hän leikki leluilla"

Äidin lempipuuhaa on

"Siivous" (niinhän se reppana luulee...)

Kun äiti on yksin hän

"Siivoo"

Äiti on tosi hyvä 

"Auttamaan minua, jos joku on vikana"

Äiti ei ole hyvä

"Tappelussa"

Äiti tekee työkseen

"Siivoo ja prinsessatöitä" (Luuleeko Olivia, että mä olen Tuhkimo? Mä taidan siivota vähän liikaa...)

Äidin lempiruoka

"Spagetti ja lihakastike"

Äiti ja minä tehdään yhdessä

"Leikitään, askarrellaan, kastellaan kukkia, käydään kaupassa"

Minussa ja äidissä on samaa

"Silmät"

Minussa ja äidissä on eroa 

"Vaatteet"

Äidin lempipaikka on

"Kauppa"

Lomalla äiti haluaa

"Syödä"

Tiedän, että äiti rakastaa mua kun se

"Halii ja pusii sikana"

Ihanaa äitienpäivää mulle, mun äidille ja teille kaikille siellä ruudun toisella puolella!

POIKAVAUVAN KEVÄTASU (SIS. ARVONTA)

lauantai 13. toukokuuta 2017



Samuelin asu: 
Pipo: PIKKULAKKI (saatu yhteistyössä)
Takki: H&M
(Takin alla Lindexin ihan perus musta body)
Housut: Lindex
Kengät: Nike AirMax

Ha, mähän sanoin, että vähän oon nyt kevään tullen innostunut lastenvaatejutuista! Viimeksi esittelin Olivian kevätasua, joten pistetään nyt Samueliltakin vähän keväisempää asua ilman sitä haalaria. Aika paljon laitan vielä haalaria Samuelillekin päälle, mutta autolla kun lähdetään esimerkiksi kauppareissuille, niin pistetään ihan vaan kengät, takki ja pipo päälle ja menoksi. Tuo takki on kyllä ihan loistava kesätakki, ei varsinaisesti lämmitä, mutta suojaa silti hieman tuulelta. Harmittaa kyllä hurjana, kun noi ihanat kengät olivat näissä kuvissa varmaan viimeistä kertaa jalassa, kun ne jäävät auttamatta aivan liian pieneksi. En muistanutkaan kuinka paljon ihan lemppareiden vaatekappaleiden pieneksi jääminen harmittaakaan, mutta toisaalta, ehkä kesään päin mentäessä conssit ovat vähän vilposemmat ja keveämmät. Niket laitetaan siis hieman haikein mielin muistolaatikkoon odottelemaan fiilistelyn hetkiä ja ostetaan uudet vaikka, sitten kun kävely alkaa sujumaan! Mulla on ollu vähän ongelmia löytää Samuelille kivoja vaatteita ja olen kuullut saman ongelman muiltakin poikalasten äideiltä. Kun Olivia oli vauva ja ostelin ihania tyttöjenvaatteita, niin mun mielestä silloin poikienkin vaatteet näyttivät ihanilta ja tuntui, että valikoimaa on. No nyt on fiilis, että voisin ostaa tyttövauvojen rekit tyhjiksi ja poijille ei löydy mitään kivaa mistään. Eli kaikki vinkit merkillisistä ja merkittömistä kivoista poikien vaatteista otetaan oikein ilomielin vastaan! Tykkään pukea poikaa tosi yksinkertaisiin vaatteisiin ja värit musta, harmaa, tummansininen ja valkoinen ja jonkunlaiset hillityt kuosit. Tottakai joku pieni twisti siellä tai täällä pitää olla ja tärkeää olisi helppo yhdisteltävyys.

Keväistä pipoa tai lakkia sen sijaan olen ettinyt kissojen ja koirien kanssa ja mistään ei tuntunut löytyvän mitään spesiaalia ja mun silmiä miellyttävää pipoa. Joku aika sitten törmäsin instagramin ihmeellisessä maailmassa Pikkulakkeihin ja ihastuin heti ja niin ihastuivat muuten mun muutkin äitikaverit! Lakkeja tekee mittatilaustyönä porilainen Tarja, pienten lasten mummi, kenestä kyllä näkee ja kuulee heti kuinka suurella sydämellä hän näitä tekee. Jokainen lakki tehdään asiakkaan mittojen ja toiveiden mukaan, joten lakki on aina varmasti mieluinen ja sopii pienen päähän ja vaatteisiin. Lakkeja saa muuten myös yhdellä tupsulla eli lakin saa ihan tosissaa itse suunnitella hyvin pitkälle sopimaan omaan tyyliin. Lakista huokuu laadukas työnjälki ja voi että miten suloinen se on pienen päässä ja plussaa on myös irroitettavat tupsut. Edelleenkin niin ihana löytää ihminen, joka tekee jotain suloista itseään varten, silti tuoden iloa niin monen muunkin elämään. Pikkujuttuja, joilla on ainakin minulle iso merkitys <3  Pikkulakin instagramista @pikkulakki sekä Pikkulakin facebookista löytää värivaihtoehdot ja kuvia valmiista lakeista.

Olen superiloinen, kun sain Tarjalta luvan arpoa yhden lakin jollekkin teistä! Voittaja saa valita värit ja mallin ihan itse ja Pikkulakki lähetetään voittajalle mittojen mukaan tehtynä. Kommentoimalla tähän postaukseen 21.5. 00.00 mennessä olet mukana lakin arvonnassa ja mun oman instagramin (@aijaii) puolella saman lakin arvonta on myös käynnissä ja siellä voi käydä lisäämässä mahdollisuuksiaan voittaa ihana Pikkulakki itselleen tai lapselleen!

VIIKONLOPUN BUCKETLIST

perjantai 12. toukokuuta 2017


Pitkästä aikaa ajattelin tehdä viikonlopun bucket listin, kun kerta ollaan pitkästä aikaa koko viikonloppu koko perhe kotosalla. Jotenkin tällä viikolla tapahtui ihan hirveästi ja väsyttää ihan hulluna, vaikka siihen tosin saattaa vaikuttaa myös yksi pieni valvottava kohta kahdeksankuinen tyyppi. Haluan tehdä juttuja ja pysyä aktiivisena koko viikonlopun, mutta silti ottaa rennosti. Tämä viikonloppu on tottakai vielä superisti spessumpi, kun saan viettää ekan äitienpäivän kahden lapsen äitinä <3 



Tänä viikonloppuna aion:
  • Nukkua ainakin toisena aamuna ihan superpitkään. 
  • Käydä jumpassa. 
  • Ihan vähän vaan yllättyä sunnuntaiaamuna. 
  • Laittaa parvekkeen kesäkuosiin ja istutella sinne muutama kesäkukka. 
  • Juoda viiniä lasin tai pari.
  • Ikävöidä mun äitiä.
  • Halia ja pusia mun lapset ihan puhki.
  • Kokkailla jotain hyvää. 
  • Mennä pitkälle iltalenkille fiilisteleen (tätä surkeaa) kevättä. 
  • Mennä kannustelemaan Oliviaa futiskentän laidalle. 
  • Ehkä sivusilmällä katsella lätkää. 
  • Siivota paikkoja, niin ettei auringonsäteet haittaa mun elämää. 
  • Ottaa ihan aidosti levon kannalta, mutta olla silti aktiivinen. Löhöäminen ei nyt jotenkin huvita. 
  • Kuvailla fiiliskuvia - tekee mieli. Toivottavasti tekee mieli vielä viikonloppunakin.
  • Pitää positiivisen mielen, vaikka harmittaisikin joku (kuten esim. miljoonas takatalvi). Otan mallia ihanasta Pekka Poudasta.
  • Olla niin happy happy joy joy, kun oon vaan niin onnekas, että saan viettää äitienpäivää mun lasten kanssa yhdessä nauttien kaikesta mahdollisesta <3  
Ihanaa viikonloppua teille! Mitä teidän äitienpäivä viikonloppuun normaalisti kuuluu? 

KYMMENEN VUODEN FACEBOOK-PROFIILIKUVAT

keskiviikko 10. toukokuuta 2017


Laura aloitti ihan huikean "blogihaasteen" (miksikä tätä nyt voisi sitten kutsua?) julkaisemaan jokaiselta facessa vietetyltä vuodelta yksi profiilikuva. Minullakin tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen, joten pakkohan se oli tarttua haasteeseen ja vitsi mitkä iltanaurut me Tuomaksen kanssa saatiin aikaan, huomaatte ihan pian miksi. Mitään älynoloa ei onneksi löydy ja jo 17 -vuotiaana nettiketti on selvästi ollut hassulla - huh! Mutta kyllä se pieni häpeä silti nostaa päätään kymmenen vuotta vanhoja kuvia katsellessa, mutta se kai kuuluu asiaan. Huomaa, että kuvien koko ja laatu on parantunut vuosien saatossa (lukuunottamatta selfiekuvat) ja myös sen että on meikätytön paino vähän heitellyt - ohops. Alkuvuosina on aika tiuhaan tullut vaihdeltua profiilikuvaa, kun taas 2016 mulla on ollut vain yksi kuva koko vuoden! Mutta ehkä mulle juuri se 2009-2011 on ollut sitä naamakirjan kulta-aikaa, kunnes meidän vanhemmat valtasi sen ja se jäi sitten vähän siihen. Memet on hauskoja! Mutta hei, nauttikaa tästä matkasta niin kauan kun sitä kestää!

Facebookin profiilikuva 2007:


Olin vuoden 2007 vaihto-oppilaana Uudessa Seelannissa, josta tämä kuvakin tottakai on. Oltiin Merin ja kumppaneiden kanssa ihan törkeän siistillä reissulla pohjoissaarella ja tämä kuva taisi olla ninety mile beachiltä. Kuvassa ei sinänsä vikaa, mutta tuo tukka. Ihana vaalea tupsukka pilkistää tuolta keskeltä päätä. Se oli ihan kiva tukka sillon ja vitsi ihan uskomatonta, että mun lukioajan vaihdosta on jo 10 vuotta, vanha muija!

Vuosi 2008:


Mihin katse kiinnittyy ekana! No tohon superaitoon hymyyn tottakai! Tämä kuva on mun ystävien abiristeilyltä heti Uudesta Seelannista palattuani. Mulla tottakai hommat siirtyivät vuodella eteenpäin, mutta halusin juhlia mun ystävien kanssa, joten lähdin tottakai mukaan. Tämä kuva on muuten se, joka hurmasi Tuomaksen. Huhhei, se on ollut todellista rakkautta se :D 

Vuosi 2009:


Moniko tipahti? Ai luoja, tässä on sitä jotain!!! Siis nämä oli mun ylppärikuvaukset ja yhtäkkiä sain kesken kuvausten päähäni, että haluan tottakai suhteellisen tuoreen sulhoni kuviin myös. Kuvaaja on varmaan kelannut, että ookkeeeiii, jos te haluutte. Sitä mä en vaan tajua, että mitä Tuomaksen tukalle on käynyt tossa ja miksei kukaan tehnyt sille mitään? No, nuoruuden piikkiin ja niin kauan kun tää naurattaa, niin ei tätä turhaan ole otettu <3 Täytyy kyllä sanoa, että meikäläisen mies ainakin paranee vanhetessaan!

Vuosi 2010:


Mä näen tässä kuvassa jotenkin surua. Tää oli se syksy, kun en päässytkään kouluun (oli mulle tosi iso takaisku) ja päätin lähteä Syyriaan töihin kolmeksi kuukaudeksi. Teki ihan hullun pahaa jättää Tuomas meidän yhteiseen kotiin yksin ja lähteä. Otin tän kuvan illalla Espoossa, kun seuraavana aamuna lähdin kentälle. Olin itkenyt koko päivän, mutta halusin lähettää Tuomakselle iloisen kuvan musta, että kaikki on hyvin. Nyt jälkeenpäin oon tosi iloinen, että just tuolloin lähdin Syyriaan, koska sen jälkeen sinne ei ole enää päässyt ja mulla oli kyllä loppupeleissä ihan huippureissu. En voi käsittää, että olen ollut siellä viimeksi noin seitsemän vuotta sitten, kun ennen oltiin joka vuosi! Tästä iski nyt kyllä haikeus kaikin puolin.

Vuosi 2011:


Tämä oli meidän hääkesä ja selvästi häädietti oli purrut enemmän kuin hyvin! Ei näistä melkein tunnista meikäläistä, mutta ehkä vielä joskus, kenties. Kesä 2011 oli ihan maailman paras ja vieläkin muistan sitä lämmöllä ja haikeudella. Meidän häät olivat alkukesästä, joten loppukesä vaan hengailtiin ja meillä oli ihan hirmusti aikaa toisillemme Tuomaksen kanssa. 2011 kesä oli ihan hullun lämmin ja voi vitsi jos sais valita mihin aikaan palaisin, niin ehdottomasti tuohon kesään, ihan vaan jo ton rusketuksenki takia! 

Vuosi 2012: 


Opiskelijavappu. Oikeastaan tämä oli viimeinen varsinainen opiskelijavappu, koska aikalailla näiden bileiden jälkeen aloin odottamaan Oliviaa ja loppuvuosi menikin sitten sitä tilannetta ihmetellessä. Hei tona vuonna on ollut sentään nahkatakkikeli ja mulla aika kiva tukka!

Vuosi 2013: 


Voih, ihan suosikki profiilikuva. Toi tyyppi teki musta äidin ihan 2013 alussa <3

Vuosi 2014: 


Tässä kohtaa alkoi olemaan aika paljon yhteiskuvia tämän maailman suloisimman neidin kanssa ja en ihmettele. Ollaan niin onnellisen näkösiä ja tosta Olivian 1-2 -vuotisajasta mulla on vaan ihania ja lämpimiä muistoja.

Vuosi 2015: 


Tältäkään vuodelta ei ollut kuin kolme profiilikuvaa ja kaikki aika peruskauraa, mutta tosi laadukkaita. Tässä mä ihan chillinä hengailen mökkisaaren ihanassa heinikossa (paljon käytetty kuvaustausta meikäläiselle).

Vuosi 2016: 


Hei on se Tuomas vähän miehistynyt tässä seitsemän vuoden aikana :D Nää Samuelin odotuskuvat ovat vaan niin ihania ja tämä kuva oli mun profiilikuva itseasiassa tähän päivään asti, kun kelasin, että ehkä toi pötsi pitää siirtää jo sivummalle. Tossa kuvassa vaan on ihan mieletön tunnelma ja värit ja kaikki.

Vuosi 2017: 


Laatu 6/5, mutta tää nyt oli ainoa kuva musta pitkään aikaan, joka tuntui niinsanotusti profiilikuva-ainekselta. Tykkään ite kuvasta ja näytän siinä itseltäni, vaikka iphonen etukamera alkaakin jo vetelemään viimeisiään selvästi. Tässä oli muuten ihan uus tukka - ehkä se vaan on se! 

Tää oli kyllä niin siisti haaste - haluan nähdä muiltakin näitä! Lisätkää someen #profiilikuvahaaste, niin mäkin löydän lisää mistä katsella, naureskella ja ihastella. Vitsi 10 vuotta on pitkä aika, mutta silti jotenkin niin lyhyt. Voinko mä oikeasti olla niin vanha, että olen jossain Facebookissakin riekkunut 10 vuotta. 

Mikä oli sun lemppari? Mun lemppari on ehdottomasti vuodet 2009, 2011 ja 2013! Ha <3