EPÄSUOSITUT MIELIPITEENI

perjantai 5. toukokuuta 2017


Näitä postauksia on tipahdellut nyt uudestaan tasaiseen tahtiin tutuissa blogeissa ja mä jotenkin innostuin vähän. En usko, että tällä saan mitään vihamiehiä sen enempää, koska näistä mielipiteistä mut varmasti tunnistaa jokainen, joka vähänkin enemmän mun ajatusmaailmasta tietää. Otetaan siis vähän kirpeitä salmiakkikarkkeja tämän kaiken blogihattaran keskelle välillä. Niin ja mielelläni kuulisin mitä mieltä te ootte näistä olitte sitten samaa tai eri mieltä - ei väliä! Muistakaa, että nämä ovat mun mielipiteitä, eivät välttämättä totuuksia tai faktapohjaisia juttuja!



Kieliä pitäisi alkaa opettamaan jonkin verran lapsille jo varhaiskasvatuksessa, mutta ihan viimeistään ensimmäisellä luokalla. En ymmärrä, miksi ensimmäinen kieli alkaa yleensä vasta kolmannella luokalla. Kaikki tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsen herkkyyskausi tuollaisille asioille on jo ennen kouluikää, joten perustelut kielten myöhäiselle aloitukselle ovat onnettomat. Se miksi "pakkoruotsi" on pakkoruotsi selittyy varmasti sillä, että se aloitetaan seiskaluokalla, joka on ehkä surkein ikä aloittaa mitään uutta haastavaa. En sano, että ykköseltä asti tykitettäisiin vain kieliä kielten perään, mutta ei lapsen aivot mene rikki siitä jos vaikka sekä ruotsi että englanti alotettaisiin jo tuolloin. Ihan leikki ja laulu riittää, ei sitä kielioppia tarvitse tahkoa heti ensimmäisestä kielitunnista lähtien. Itse olin tätä mieltä jo silloin, kun itse kävin päiväkotia yli 20 vuotta sitten, eli mun opettajaminä ei vaikuta tähän mielipiteeseen ollenkaan, joskin se on sitä vahvistanut paljon. 

Kunnioitus täytyy aina ansaita, vaikka kyseessä olisi kuka tanhansa tai minkä ikäinen henkilö tahansa. Tottakai mut on kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja etenkin läheisiä minua itseä vanhempia ihmisiä ja itseasiassa aika tiukastikin. Silti mun täytyy sanoa, että mun omat kokemukset ja tunteet ovat muokanneet tätä piirrettä mussa enemmän kuin kasvatus. Mun mielestä kunnioitus on molemminpuoleista aina. Mä en kunnioita vanhaa ihmistä, jos hän ei kunnioita mua. En ehkä näyttele keskareita idiooteille vanhuksille, vaikka he sen ansaitsisivatkin, mutta en myöskään jää hiljaa kuuntelemaan heidän (törkeitä ja loukkaavia) mielipiteitään vain siksi, että he ovat mua vanhempia. Olen sanonut mun omillekkin vanhemmille, että nyt kun mä olen aikuinen, niin se suhde on eri ja vaadin molemminpuolista kunnioitusta ja sen mukaista kohtelua. Olen aika tiukka tässä, ehkä vähän liiankin ja varmasti on lähipiirissäkin ollut sulattelemista mun asenteen kanssa. Mutta mun nenille ei kyllä kovin hypellä ilman seurauksia, mutta sitten taas jos yhteinen sävel ja kunnioitus löytyy, niin mä olen todella uskollinen ja luotettava tyyppi loppuun asti. Pätee siis nuoriin, vanhoihin, läheisiin ja tuntemattomiin, kaikkiin. 

Lapselle huutaminen kurkku suorana yleisillä pakoilla on uskomattoman kamalaa ja noloa. Mä en kestä alkuunkaan sitä, kun joku riepottelee lasta ja huutaa sille kurkkusuorana yleisellä paikalla. Siis usein lapsi on ehkä ansainnut jonkin sortin nuhtelun, mutta tyyli ei tässä asiassa todellakaan ole vapaa. Olivia harvoin riehuu yleisillä paikoilla, koska oon aika tarkkana aina ollut siitä miten käyttäydytään, mutta jos joku tilanne sattuu vaikka kaupassa, kun hän tajuaa, ettei olekaan karkkipäivä, niin en todellakaan ala huutamaan ja kailottmaaan uhkauksia koko maailman kuultavaksi. Otan lapsen sivuun (nätisti) ja selitän hiljaisella, mutta tiukalla äänellä siitä miten tämä tilanne jatkuu ja ihan joka kerta ollaan päästy eteenpäin. Joku raivarikin on joskus tullut, mutta silloin tyynen rauhallisesti odotan, että se menee ohi, ei siinä muu auta, ei ainakaan samalle tasolle heittäytyminen. Mun tekis joka hiton kerta, kun kuulen vanhemman huutavan lapselle mennä sanomaan, että "ei ole omena kauas puusta pudonnut". Sori mut en kestä.

Kunnallinen tai yksityinen päivähoito on ehdottomasti parempi kuin perhepäivähoito. Mä en ikinä uskaltaisi jättää mun lapsia yhden tuntemattoman ihmisen hoitoon. Tiedän, että on olemassa ihan mahtavia perhepäivähoitajia jossain, mutta niin kauan kun en henkilökohtaisesti monien vuosin ajalta tuntisi tälläistä henkilöä, niin mun lapsia hän ei saisi hoitaa. Tiedän ettei isoissakaan päiväkodeissa kaikki aina toimi ja ongelmakohtia on paljon, mutta silti mua lohduttaa se fakta, että vaikka paikassa olisi yksi pimeä työntekijä, niin siellä on monta muuta hyvää työntekijää, jotka välittävät ja ovat tukena ja turvana mun lapselle. Siellä ei siis kukaan voi hirveästi sooloilla ilman, että joku edes sen huomaisi. Olen kuullut niin kamalia juttuja perhepäivähoidoista, ettei kävisi kyllä mielessäkään laittaa lastani sellaiseen. Kamalia juttuja olen kuullut myös isoista päiväkodeista, mutta niitä ei voi edes verrata edellisiin. Silti toivoisin, että isojen päiväkoten päivähoitoonkin panostettaisiin lisäämällä työntekijöitä, tiloja ja pienentämällä ryhmäkokoja. Onneksi on aina varmaa mistä valita. 

Pariskunnat eroavat aivan liian helposti nykyään. Nyt en tarkoita heitä, jotka poistuvat oikeasti vaarallisista ja vakavasti häiriintyneistä suhteista, en todellakaan! Tai heitä, joilla on vuosikausia mennyt t o d e l l a  huonosti, enkä tietenkään voi mennä yleistämään kovin yleisellä tasolla, koska en tiedä kaikkien maailman parien tarinoita. Silti, olen sitä mieltä, että etenkin mun ikäiset ja vähän mua vanhemmat parit eroavat liian herkästi. Muutenkaan periksiantamisen tapaa en ymmärrä ollenkaan. Jossain sanottiin joskus tosi fiksusti: "Parisuhde on kuin talo. Jos talon sisällä menee lamppu rikki, niin et sä osta uutta taloa, vaan vaihdat sen lampun" (ja edelleenkään en puhu jollain tapaa häiriintyneistä parisuhteista, silloin vaihtamalla paranee varmasti). Kaikissa on vikoja, nurmikko ei useimmiten ole vihreämpää aidan toisella puolella ja lähes kaiken pystyy sopimaan. Kyllä mäkin myönnän välillä miettiväni, kun oikein hermo menee, että tuolla olisi varmasti joku parempi, kunnes myöhemmin sydämen kuvat silmissä mietin, että no ei todellakaan olisi. Tiedän, että tämäkin jakaa hirveästi mielipiteitä, mutta mä haluisin, että myös meidän sukupolven ihmisistä löytyisi paljon niitä, jotka joskus juhlivat 60 v seurustelu-/hääpäiväänsä ryppyisinä ja rakastavaisina.

80% vegaaneista ovat törkeän ärsyttäviä siksi, ettei ne oikeasti osaa syödä oikein ja/tai pitää asiaa omanaan. En nyt mene niihin eettisiin juttuihin, koska niistä taas mulla on ihan oma mielipide. Mun mielestä kasvisruokailu on tosi jees ja jokaisen suomalaisen pitäisi sitä varmasti lisätä jokapäiväisiin syömistottumuksiinsa. Vegaanius myös on jees, mutta vain jos sen osaa ja sen pitää itselleen tärkeänä asiana. Olen nähnyt niin monta tilannetta, joka menee jotakuinkin näin: "ollaan syöty koko viikko ranskiksia, kun ei jaksanut panostaa kunnon vegaanipaikkojen etsimiseen tai aina kysellä ravintolassa vegaaniruokaa." Mut hei toi on varmasti terveellisempää, eettisempää ja fiksumpaa kuin esimerkiksi kanasalaatin, mozzarellapaninin tai kalapastan syöminen. Ja sitten se kuinka sekasyöjät pilaavat maapallon ja blaa blaa. Kyllä niitä espanjalaisia salaattejakin pitää kastella, myrkyttää ja kuljettaa. Se kultanen keskitie? Se ois kiva. 

Isovanhemmilla on myös jonkinasteinen velvollisuus lapsenlapsiin. Tämä mielipide jakaa munkin lähipiirissä kahteen porukkaan. Mä olen sitä mieltä, että siinä kohtaa, kun päättää haluta ja hankkia lapsen, niin sä myös päätät hankkia ja haluta kaiken mitä se tuo mukanaan. Todennäköisesti se tuo aikanaan mukanaan myös lapsenlapsia ja isovanhempien yksi velvollisuuksista on olla mukana, rakastaa ja auttaa. Mun maailmankuvaan ei mahdu "mä olen lapseni jo hoitanut" -kommentit. Yhtälailla sitä voisi sanoa isovanhemmalle, kun hän joskus vanhuksena tarvitsee apua, että "kuule mulla on tässä omat lapset, työt ja harrastukset, et koitappas nyt pärjätä". Niin ei se mene niin. Vanhempien velvollisuudet ovat ja pysyvät hautaan asti. En siis tarkoita, että isovanhempien pitää elää lapsenlapsien armoilla ja aikataulujen mukaan ja tottakai omat elämät pitää olla ja niistä pidetään kiinni, mutta kaikella on rajansa ja jos lapsia on joskus maailmaan halunnut tehdä niin ns. oma oma elämä on silloin kyllä lopullisesti luovutettu pois.

Lastenvaatehype on mennyt aivan liian pitkälle. Mä olen aina ollut tyyppi, joka panostaa lastenvaatteisiin ja niiden ulkonäköön. Mukavuus ja ulkonäkö menee kuitenkin huomattavan paljon edempänä kuin se merkki mikä siihen kylkeen on ommeltu. Mä ostan lähes aina tarpeeseen. Toki varsinkin tytölle tulee hommattua ehkä vähän liian monta juhlamekkoa tai kesäkenkää ihan vaan koska ne on söpöjä, vaikka tarvetta ei niinkään olisi, mutta silti suurinosa vaatteista on tarpeeseen ja käyttöön tarkoitettuja. Mun päähän ei vaan mahdu, että käytetään satasia lastenvaatteisiin viikottain, tönitään kyynerpäillä stockalla, kun uusi droppi tulee sekä trokaillaan tori.fi:ssä ja facebookissa ylihintaan special edition vaatteita. Hei oikeesti, me puhutaan lastenvaatteista! Niistä, jotka menee pieneks tai rikki ihan muutaman kuukauden sisällä. Te tiedätte, että rakastan lastenvaatteita, mutta olen huomannut, että rakastan niitä tosi paljon vähemmän kuin monet monet muut. Plus, en kestäis, jos Tuomasta kiinnostais lastenvaatteet yhtä paljon tai enemmän kun mua. 

Lapsille pitää näyttää kotona kaikkia tunteita ja heidän pitää tietää, että niitä on enemmän kuin ok näyttää. Meillä kyllä välillä kiroillaan, huudetaan, itketään ja sitten taas nauretaan pissat housuissa, kiljutaan, pelästytään ja laulellaan onnellisina. Meillä näkyy kaikki tunteet laidasta laitaan ja mä olen aina ollut sitä mieltä, että saakin näkyä. Tietenkin pyritään välttämään sitä, että lapset näkisivät pahoja riitoja tms. meidän aikuisten välillä, mutta oon sitä mieltä, että se ei tee lapsille pahaa, jos he joskus näkevät pienen sanaharkan ja sovinnon sen jälkeen. Olivia on aina osannut pyytää anteeksi ja uskon, että se tulee täältä kotoa, kun me pyydellään aina anteeksi pienimpiäkin sanaharkkoja. Olivia on nähnyt, että mä itken jolloin selitän suoraan mikä on ja hän on ihan uskomaton lohduttaja. Jos kysyn, että "mitä jos äiti tuleekin tosta asiasta supersurulliseksi", niin Olivia vastaa aina, että "onneks mä osaan lohduttaa" ja niin hän kyllä osaakin. Uskon, että näin lapsi oppii käsittelemään, näyttämään ja ymmärtämään kaikkia maailman tunteita kotoa käsin eikä sitten tarvitse niitä opetella tuolla kovassa maailmassa yksinään. Siitäkin olen nähnyt miltä se näyttää, kun kotona näitä ei olla opetettu, en halua sitä mun lapsille. 

Näin! Aika rankkoja juttuja, mutta niin mä vähän kaavailinkin tälle postaukselle. Muuten mä sitten oonkin aika valtavirta-ajattelija, mutta nämä tulivat heti ensimmäisenä mieleen, joista olen varma, että nämä eivät ole kovin suosittuja mielipiteitä lainkaan. Seison silti sanojeni takana ja uskon siihen, että maailma on parempi, kun mielipiteitä ja tapoja on monia. Ehkä joku sai pienen ajatuksentyngän näistä suuntaan tai toiseen ja se on jo siisti juttu mun mielestä. Tai ehkä joku osaa perustella mulle hyvin kommenteissa miks joku mun mielipiteistä on ehdottoman väärä, who knows! 

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Palaillaan huomenna ja sunnuntaina vähän taas hattaraisemmissa merkeissä <3


19 kommenttia:

  1. Kyllä minä ainakin olen samaa mieltä ihan jokaisessa kohdassa!Hienosti kirjoitettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Huippujuttu, että muutkin ajattelee samalla tavalla asioista :)

      Poista
  2. Olin sun siskon kanssa samalla ruotsin kurssilla. Hänen seurassaan meinasi kyllä oma elämänhalu hiipua. Hän ei osaa olla hiljaa edes sekuntia. Hän keskeytti opettajan koko ajan. Voisitko opettaa hänellekin hieman käytöstapoja? Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloginpitäjän siskohan ei tähän blogiin varsinaisesti liity mutta tunnen kyseisen henkilön aika henkilökohtaisesti ja harvemmin tapaa yhtä sanavalmista tyyppiä! Olen tosin ennenkin nähnyt kuinka jalkoihin jääviä hissukoita kismittää, joten kommenttisi ei ole yllätys.

      Poista
    2. Mitä mä juuri luin? Luulin, että anonyyminä huutelu jäi 2015 -luvulle.

      Mut siis ihan ensiksi pitää sanoa, että onko sulla tullut mun blogia lukiessa sellanen olo joskus, että mulle voi haukkua mun läheisiä ja mä olen fine asian kanssa? Että tää olis jotenkin oikea foorumi tulla mulle kertomaan kuinka mulle läheisimmät ihmiset käyttäytyvät?

      Mä en koe, että mun täytyy opettaa käytöstapoja kelleen muulle kun sulle. Anonyymina toisen haukkuminen sen omalle siskolle on kyllä jokaikisen barometrin mukaan helvetin huonoa käytöstä. Luulen, että jos yliopistossa (vois kuvitella, että nyt puhutaan ala-asteesta) joku häiriköi tunteja, niin opettajat osaavat siitä huomauttaa tai sitten voit kokeilla onneas ja huomauttaa nätisti ihan itse.

      ps. En tiennyt että pienen ihmisen elämänhalut voi olla noin pienestä kiinni.

      Poista
  3. Tosi monessa asiassa hyvin samaa mieltä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei! Ehkä mun mielipiteet eivät sitten olekaan niin epäsuosittuja!

      Poista
  4. Tuohon kieliasiaan pakko sanoa, että ainakin meidän kunnassa englanninopiskelu alkaa jo eskarissa, mikä on ihan mahtava juttu!

    VastaaPoista
  5. Allekirjoitan kaikki kohdat. Olen 99% samaa mieltä koska jätän 1% itselle siksi että voin sit sanoa et nii siitä kohtaa just oisin ollu eri mieltä ��

    VastaaPoista
  6. Nyt on pakko nostaa hattua! Hienosti ja PERUSTELLUSTI kirjoitettu mielipidepostaus, joista tosi moneen kohtaan voin samaistua omien mielipiteideni kanssa. Varsinkin kunnioitus sekä vanhemman vastuu vielä mummo/vaari aikana. Itsellä ei ole lapsia enkä varmaan ihan heti saakaan, mutta tuo päivähoito asia on tosiaan hieman kaksijakoinen. Pikkuveljeni kävi erittäin hyvällä ja luotettavalla perhepäivähoitajalla, eli niitä kunnollisia löytyy tältäkin puolelta :)

    Erityisen iloinen olen viimeisestä kohdasta, jossa kerrot teillä olevan normaalia näyttää tunteensa. Ei lapsia pidä suojella tunteenpurkauksilta, vaan osoittaa, että niistä selvitään!

    Vielä kerran, tosi hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, punastuin ja tulin tosi onnelliseksi sun kommentista <3 Päivähoitojuttuun ei oikeasti ole yhtä oikeaa mielipidettä, se on totta.

      Poista
  7. Tosi hyvin kirjotettu postaus ja perustellut mielipiteet! Mä oon aina ajatellut perhepäivähoidosta positiivisesti, oon itse ollut 9kk-5v ikäsenä kahdella perhepäivähoitajalla kun äidin piti laman aikaan palata töihin kun sai vakkaripaikan, ja molemmat heistä oli aivan ihania! Ehkä en oo vaan koskaan tajunnu ajatella tuota toista mahdollisuutta kun ei ole mistään korviin kauhutarinoitakaan kantautunut :D pitääkin miettiä kaksi kertaa sitten kun oma vauva on hoitoon lähdössä.
    Tuo kunnioitusjuttu oli oikein osuvasti sanoitettu! Ehkä sanoisin ennemmin että kunnioitan lähtökohtaisesti kaikkia ellei he osoita etteivät sitä ansaitse tai itse kunnioita muita, mutta ihan samaa mieltä muuten silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta toi on ihanaa ja just sitä meinasinkin, että jos se toimii, niin varmasti mieletön ratkasu lasta ajatellen! Harmi, että mä en tunne ketään hyvää enkä ole koskaan kuullutkaan keltään tutultakaan mitään hyviä kokemuksia ikinä.

      Ja siis tottakai kaikkia täytyy lähtökohtaisesti kunnioittaa, mutta otin tuon vanhempien kunnioituksen esiin siksi, että sitä pidetään automaattisesti jotenkin tärkeimpänä ja itsestäänselvyytenä ja mut on ehkä opetettu vähän siihen, että vanhemmat voivat tehdä mitä vaan ja silti sä kunnioitat ja pidät mielessä kuka on se vanha ja fiksu täällä. Onneksi tiedän nyt paremmin :)

      Poista
  8. Monessa asiassa samaa mieltä ja monessa eri mieltä. Mutta hyvin perusteltuja mielipiteitä,jotka ehkä sit joskus voi vielä muuttua. Tarkoitan lähinnä sitä, jos itselle tulee jälkikasvua joskus. Toisaalta myös tiedän oman vanhempien mielipiteet lapsenlapsi asiassa, joten se voi olla ehkä yksi syy jossa näkemys eroaisi. Ja kieltämättä käytyä päiväkoti jossa puhuttiin toistakin kieltä, vahvisti sen osaamista myös. Vaikka oman kokemuksen takia vaikea yhtyä perhepäivähoitaja-kohtaan kun itse sen kävin 3/4-vuotiaaksi saakka ja sit vasta päiväkotiin. Mut tässä iloista Se, kuinKa perustelee omat näkemykset ja kuinka se kasvatus, jonka itse saanut, vaikuttaa myös mielipiteisiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Musta on ihanaa, jos ihmiset osaa perustella näkemyksensä ja silti hyväksyä toistenkin näkemykset jollain tasolla, niin sitä maailmaa parannetaan aidosti!

      Poista
  9. Oon ite tosi iloinen mun monikielisyydessä, eikä se ollut millään lailla haitaksi mun kehitykselle (kuten monet uskoo).

    Ja vegaanisuudesta voin omalla kokemuksella sanoa, että on pakko osata syödä oikein. On oikeasti todella rajoittava dieetti, eikä moni ymmärrä, että pitää pystä korvaamaan tuotteita että saisi tarpeeksi ravintoa :D
    Kun ei tiedä tarpeeksi, huomaa sen menevän niin vaikeaksi ettei sitten kauaa enää jaksa... Eniten mua raivostuttaa vegaaneissa se tyrkyttäminen ja syyllistäminen. Onneksi kaikki eivät ole, mutta me kaikki tunnetaan joku sellainen ihminen :D

    ❀ Cinderella Days ❀

    VastaaPoista
  10. Takerrun nyt vain tuohon vegaani-kommenttiin. ensinnäkin 80% on ihan liian suuri yleistys. suurin osa vegaaneista syö hyvin terveellisesti, koska se tulee siinä sen ajatuksen mukana monelle, kun halutaan kiinnittää huomiota mitä suuhunsa pistää. huonoja ruokavalioita löytyy niin vegaaneilta kuin sekasyöjiltäkin. eikä se loppujen lopuksi ole alun jälkeen edes vaikeaa kun oppii annoskoot ja ravintomäärät yms. yläpuolella sanottiin sen olevan hyvin rajoittava, mitä se ei kyllä omasta, tai tuttujen kokemuksesta ole ollenkaan.

    ja se on kyllä ihan todistettu homma, että kasvipohjainen ruokavalio on ekologisempaa kuin sekasyöjän. se määrä mitä karjalle tuotetaan pelloilta ravintoa ja mitä niiden tehtaiden käynnissä pitäminen kuluttaa on hyvin paljon enemmän kuin mitä kasvisruuan valmistukseen kuluu. kukaan ei väitä ettei kasvisruuan valmistus kuluttaisi ympäristöä, mutta karjatalous vaan kuluttaa älyttömästi enemmän. tästä voisi jatkaa hyvin pitkään.

    osa vegaaneista paasaa sitä ruokavaliota ja elämäntyyliä netissä ehkä vähän liikaa ja osa syyllistää sekasyöjiä heidän valinnoistaan. (ei sovi unohtaa sekasyöjien huonoa käytöstä tässäkään, vikoja löytyy molemmilta puolilta), mutta suurin osa ei kuitenkaan toitota sitä valintaansa, tai ole ärsyttäviä. se vain vaikuttaa siltä, sillä he ovat ne aktiivisimmat täällä netissä.

    harmi että sulle on tullut tollainen kuva, mutta hyvä muistaa että noi on vaan sun huonoja kokemuksia, eikä todellakaan valtaosa vegaaneista. (mä kun taas en tunne yhtään vegaania, niitäkin on useampia, jotka söisivät noin epäterveellisesti, vaan pitävät satunnaisia herkkupäiviä muuten hyvin terveellisen ruokavalion lomassa :-)

    VastaaPoista