BOOKBEAT RENTOON KESÄÄN

tiistai 27. kesäkuuta 2017



Yhteistyössä BookBeat

Olen täällä jo aikasemminkin valitellut, että blogin kirjoittamisen sekä lasten myötä kaunokirjallisuuden lukeminen on jäänyt oikeastaan nolliin. Jotenkin se telkkari on aina ollut se ensisijainen viihdyke aina kun sitä omaa aikaa on edes hetki siunaantunut ja kirjat ovat jääneet pölyyntymään kaappiin, kirjastoon tai kauppaan ainakin minun kohdallani. Jostain syystä lukeminen on tuntunut työläältä verrattuna kaikkeen muuhun, kun telkkaria voi jotenkin aina katsoa puolitehoilla silmät puoliksi kiinni tai ristissä. 

Olinkin siis aika innoissani, kun BookBeatilta tarjottiin minulle mahdollisuutta testata heidän superkattavaa kirjapalvelua ja ajattelin heti tarttua tarjoukseen jo ihan sillä, että se pakottaisi minua lukemaan edes vähän. Alku olikin hieman hidas, koska valikoimaa oli hirveästi enkä oikein tiennyt mistä aloittaa ja kuuntelu vaati jotenkin keskittymistä, johon minulla ei taas ollut usein aikaa. Nyt ilmojen lämmettyä, tv-ohjelmien loputtua ja ihanan parvekkeen sisustamisen jälkeen olenkin vaihtanut telkkarin matolla makoiluun ja samalla äänikirjan kuunteluun. Samuel nukkuu parvekkeella aina, joten hiljainen kuuntelu kuulokkeiden kanssa ei haittaa hänen uniaan ja tarjoaa mulle mahdollisuuden hengailla silti parvekkeella häiritsemättä. Täytyy myöntää, että paristi olen nukahtanut matolle ja joutunut kelailemaan kirjaa takaisinpäin, että pääsisi taas mukaan. Täydellinen rentoutumiskeino siis!

BookBeat on siis e- ja äänikirjojen tilauspalvelu, jossa kuukausimaksun maksamalla saa lukea ja kuunnella kirjoja suomeksi, englanniksi sekä ruotsiksi niin paljon kuin vain tahtoo ja ehtii. Palvelun käyttö on todella helppoa, kirjoja voi ladata luettavaksi/kuunneltavaksi offline -tilaan (mahtava ominaisuus lentomatkustusta ajatellen), monet listat helpottavat sopivan kirjan valinnassa ja kirjoja voi tallentaa omaan kirjahyllyyn myöhemmin luettavaksi.


Kirjahyllyssäni tälle kesälle: 


Hei nyt te, joilta kesälukeminen puuttuu tai te, jotka innostuitte BookBeatin valtavasta valikoimasta kirjoja, niin tästä linkistä pääsette kokeilemaan BookBeatia 1 kk ajan maksutta! Kuukauden jälkeen palvelu maksaa sen 16.90 e/kk, mutta tilaus on helppo peruuttaa, jos kirjat eivät innostakaan. Itselle tämä on kyllä tuonut kirjat taas vahvasti mukaan elämään ja on ihanaa, kun voi valita kuunteleeko vai lukeeko kirjan. Tekee hyvää kuunnella myös englantia hyvin äännettynä :)

Ihania lukuelämyksiä jokaisen kesään!!!

YHDEKSÄN KUUKAUTTA

maanantai 26. kesäkuuta 2017



Juhannusaattona täytin 9 kuukautta, joka siis tarkoittaa sitä, että minulla on enää lyhyet kolme kuukautta aikaa olla vauva!!! Olen kehittynyt tämän viimeisen kuukauden aikana ihan älyttömästi enkä varmaan edes muista rustata tähän kaikkia uusia taitojani ja juttujani. 

- Minulla on edelleen vain kaksi hammasta. 
- En oikeastaan oppinutkaan nukkumaan. Herään 1-3 kertaa yössä ja aamu alkaa siinä 4.30-6 aikoihin oli sitten viikonloppu tai arki - ihansama minulle! 
- Sain yhteensä neljä veristä naarmua naamaani, hosujan elämä ei ole aina helppoa. 
- Silmäni ovat edelleen vaalean siniset. 
- Ruoka maistuu ehkä vähän huonommin, mutta siihen on varaa, koska olen melkoinen syöppö. 
- Opin taputtamaan ja pikkuhiljaa tajuan paremmin mihin tilanteisiin se taputtaminen kuuluu. 
- Kävin mökillä ekaa kertaa ja vitsi miten kivaa siellä on nukkua päikkäreitä - neljä tuntia menee hujauksessa! 
- Pääsin myös veneilemään ensimmäistä kertaa. 
- Rakastan leikkiä hajoittamiseleikkiä, Olivia rakentaa ja minä hajotan. 
- Kutian kainaloista ihan hirveästi. 
- Osaan hienosti aina nukahtaa itsekseni omaan sänkyyni. 
- Katson isiä aina niin rakastuneen näköisenä - se on mun idoli ihan selvästi. 
- Maissinaksujen syöminen ei ole enää ihan niin sotkuista kuin ennen. 
- Osaan kävellä jonkun tuen kanssa pitkiäkin matkoja eteenpäin. 
- Ymmärrän mitä ei tarkoittaa, mutta se ei mua silleensä kiinnostele ja muistikin on ilmeisesti aika huono...
- Osaan naurattaa muita monin tavoin ja se on kyllä kivaa. 
- Sisko on edelleen paras hauskuuttaja! 
- Rakastan istuskella vaunuissa kunhan ne liikkuvat. 
- Olen ehkä ihan vähän riiviö välillä. 
- Muistutan pientä mopsia, kun laitan naaman ruttuun ja puhkun nenän kautta. Tämä toki naurattaa muita kamalasti ja siitäkös minä innostun. 
- Mä pidän huolen aina, että mut kuullaan ja nähdään ihan sama missä ollaan. 
- Mussa on virtaa yhtä paljon kun miljoonakaupungissa! 
- Haliminen on ihanaa. 


Olen kovin energinen enkä viihdy kauaa saman tekemisen ääressä. Näytän innostuksen ja harmituksen heti eikä mun äänihuulet kauhean kauan rauhassa saa olla oli tilanne mikä tahansa. Tiedän, että vaadin paljon, mutta osaan myös näyttää rakkauttani ja se saa ihmiset ihan solmuun ihastuksesta <3 


JUHANNUSTERKUT

perjantai 23. kesäkuuta 2017



Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään. 
 
- Tove Jansson
 
Ihanaa Juhannusta, kesän ihaninta juhlaa kaikille <3 Olkaa rakkaiden lähellä, syökää hyvää ruokaa paljon, valvokaa myöhään, uskokaa juhannuksen taikoihin, juokaa, fiilistelkää ja nauttikaa pienimmistäkin hetkistä ja asioista. 
 
Lasten pipot ja housut saatu Pono Design 

PARI FAKTAA

torstai 22. kesäkuuta 2017



Nimeni on...
Aija Markkula

Jotkut tosin kutsuvat minua...
Äiti ja toinen toisiaan hassummat hellyttelynimet mitä Tuomas ikinä keksiikään.

Oon syntynyt...
Damaskuksessa, Syyriassa 13.11.1989

Pienenä olin varma, että minusta tulee...
EU virkanainen, englannin puhuja :D

Kolme parasta piirrettä minussa on...
Periksiantamattomuus, auttamisen halu, innokkuus

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu...
Nähdä Samuelin kasvavan vauvasta taaperoksi, tehdä vähän opettajan sijaisuuksia, muuttaa takaisin Turkuun ja jatkaa maisterin opintojen parissa. Niin ja ostaa oma ihana koti.

Suosikkikaupunkini on...
Apua kun näitä on monta. Suomessa ehdottomasti Turku, muualla Lontoo, Kuala Lumpur ja New York <3

Suosikkibiisini tällä hetkellä on...
Reino Nordin - antaudun

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on...
Tää on paha, kun Porissa nyt ei ainakaan ole mitään kivoja ruokapaikkoja. Me käydään muutenkin tosi vähän syömässä ulkona. Tähän mä en nyt oikein saa vastausta millään...

Suosikkijuomani on...
Pepsi Max, olen koukussa ja se vaan on hyvää missä vaan ja minkä kanssa vaan. Alkoholijuomista parhaiten maistuu carage ja kuohari.

Suosikkisarjani just nyt on...
Skam, The Block - näitä seurailen nyt aika innoissani.

Suosikki kosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on...
Schwarzkopf Osis+ flatliner. Tällä saan munkin sotkut nätiksi suoristusraudan kanssa.

Suosikkisovellus puhelimessani on...
Instagram, Whatsapp ja VSCO

Mitä pakkaat mukaan matkalle?
Ihan liikaa kaikkea aina, puolet vaatteista jää aina käyttämättä. Vaatteiden lisäksi mukaan tulee toilettilaukku (meikit, dödöt, hammasharjat ja -tahnat, suoristusaine, meikinpoistoaine ja shampoot sekä hiusponnarit yms. niin ja jos jotain lääkettä pitää ottaa varuiks), läppäri, kamera ja kaikkeen laturit, ylimääräisiä kenkiä. Paljon vielä tähän päälle, mutta tässä tärkeimmät.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?
Syön Nutellaa purkista, selaan puhelinta ihan koko ajan ja puristelen naamastani mömmöjä pois (tosi huono tapa!) :D

Viimeisin sisustusostoksesi?
Hmm.. viimeaikoina on tosi vähän tullut ostettua kotiin mitään. Ostin pienen mehikasvin hyllyyn ja parvekkeelle hain maton ja tuolien pehmusteet. Ei mitään ihmeellistä siis. Niin ja Puine lähetti minulle tänään kivoja pikkujuttuja - niistä lisää myöhemmin!

Viimeisin Whatsapp-viesti?
"Tuleeks mieleen jotain ihmeellistä mitä tarvis pakata mukaan mökille"

Paras tapa tuhlata 50 euroa?
Ruoka. Kaupassa tai ravintolassa - seura on tärkeintä <3

Bravuurini keittiössä...
Onpa tämäkin vaikea! Mä teen suurimman osan meidän ruuista ja kaikki on kyllä aina tosi hyvää, mutta ei mitenkään erikoista. Mun bravuureita on ehkä sitten salaatit ja porkkanakakku.

Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta...
Punaviiniä, juustoja ja irtokarkkia

Sainpa vihdoin tän kauan arkistoissa keikkuneen postauksen ulos! Pieni faktapläjäys torstai-iltaan kun muutakaan ei vain kerkeä. Ihan järkky kiire koko ajan, mutta kyllä tää tästä. Nyt pääsee vihdoin rauhoittumaan juhannuksen viettoon ihan parhaassa seurassa <3 Palataan vielä huomenna juhannusterkkujen parissa. Ihanaa iltaa!

UPEA JUHLA MAISTEREILLE

tiistai 20. kesäkuuta 2017




Yhteistyössä Juhlahumua

Lauantaina juhlittiin mun hyvää ystävää, tuoretta filosofian maisteria, ihanaa Meriä <3 Sain kunnian auttaa juhlien järjestelyissä ja yhdessä Juhlahumua -verkkokaupan kanssa loihdittiin ihan superihana juhlafiilis ihan tavalliseen tilaan. Ei se vaatinut kuin kolme jätti-ilmapalloa, vihreitä oksia, kultaisia kirjaimia, kennopalloja ja kukkia. Merin äiti loihti vielä ihan mielettömiä herkkuja, jotka sopivat koristeluunkin kuin nenä päähän. Merin sukulaisten lähdettyä booliastin juoma vaihtui ja juhliin liittyi ihana Veera, joka juhli myös samaisia valmistujaisia ja näitä kahta enkun opea juhlittiin isolla kaveriporukalla myöhään yöhön.

Vaikka itse vetäydyin Viivin hoiteisiin ja nukkumaan aika aikaisin, niin vitsi oli jotenkin ihana fiilis juhlia juuri noita juhlia, koska ennemmin tai myöhemmin minä saan juhlia omia maisterin papereita toivottavasti yhtä nättien koristeiden ja herkkujen keskellä.

Nautin kyllä taas jokaisella solullani juhlien järkkäämisestä. Juhlahumuan asiakaspalvelu on 6/5 ihan joka kerta <3 ja Merin kanssa ajatukset menivät aikalailla yksiin samantien. Vaikka juhlapäivänä tuli vähän hoppu (lähdetiin hoitamaan asioita 30 min ennen juhlien alkua) sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli paljon, niin naurun kautta niistä selvittiin ja saatiin upeat juhlat kasaan tiimityöllä! Pakko sanoa vielä, että älkää kuljettako noin metrin halkaisijaltaan olevaa palloa autossa pelkääjän paikalla, voi olla, että joudut silloin käyttämään reittiä, missä voi kääntyä vain niin, ettei oikealta tulevia tarvitse nähdä lainkaan... Mutta olipa vaan hauskaa sekin! Eikä se viikonloppu ihanien tyyppien seurassa ilman lapsia tehnyt lainkaan huonoa tälle (nyt hieman väsähtäneelle) party plannerillekkaan, mitä nyt vähän Turkuikävä paheni 150%...

Mun mielestä on ihanaa, että yhä enemmän ainakin mun lähipiirissä juhlitaan näitä yliopistovalmistujaisia ihan kunnolla, kun mä tykkään, että juuri nämä ovat niitä ehdottomia juhlanaiheita! Mitä te olette mieltä, kuuluvatko juhlat vain ylioppilaille, vai myös maistereille ja muille tutkinnon suorittaneille? Ja mitä pidätte Merin juhlien koristelusta?  Mä ainakin oon edelleen aika pähkinöinä lopputuloksesta.

Onnea vielä Merille ja Veeralle ja muille valmistuneille tuhannesti - niin iso ja mieletön saavutus!

Kaikki koristeet (kennopallot, ilmapallot, kirjainbanneri, servietit sekä pillit) saatu yhteistyössä Juhlahumuan kanssa.

MEIDÄN PERHEEN AAKKOSET

perjantai 16. kesäkuuta 2017




A - Arabian kieltä yritän puhua lapsille, mutta edelleen surkein lopputuloksin. Pitäisi petrata ihan tosi paljon tässä!

B - Bataattiranut on meidän kaikkien herkkua!

C - Coffee on pelastus, ilman sitä ei pystyisi.

D -  D -vitamiini. Nyt sitä saa ihan luonnosta melkein 24 h - ihan parasta! Oon kyllä maailman surkein muistamaan niiden ottamista tai niiden antamista lapsille...

E - Englannin kieli. Niin jos se arabia takkuaa, niin englanti ei sitten taas takkua. Olivia puhua pälättää pitkät järkevät pätkät sitä ja tämä enkun maikka on ihan silmät ja korvat sydämillä <3

F - Futis! Musta on yhtäkkiä tullut futismutsi! Kaksi kertaa viikossa ihastelen siellä niitä pikkusia, jotka painaa menemään joka kerta vähän eri tyylillä ja fiiliksestä vireystasosta riippuen.

G - Grilliruoka, joka nyt lähinnä ärsyttää kun ei ole omaa pihaa. Käytännössä syödään grilliruokaa tänä kesänä vain mökillä ja joskus Porin Marja-mummun kotona. Ihan liian harvoin siis!

H - Hiippari on Tuomaksen puolen Lapinmökki. Siitäkin on tullut meidän perheelle tosi rakas paikka, jossa on joka vuosi ainakin kerran päästävä käymään. Pitäis kyllä päästä käymään useamminkin, Ylläs on ihana paikka ja se mökki on niin kodikas.

I - Isosisko. Olivia on usein pyytänyt, että häntä kutsuttaisiin vaan isosiskoksi, kun se vaan on kuulemma parasta <3

J - Jankutus kuuluu meidän jokapäiväiseen elämään aika isosti. Minä jankutan kaikille ihan koko ajan, olen kuin rikkinäinen levy. Tuomas jankuttaa mulle ja Olivia jankuttaa Sampalle. Eiköhän Samppakin kohta opi jankuttamaan.

K - Kuvat ja kuvaus. Lapset on jo vauvasta asti tottuneet, että kamera on aina mukana ja Olivia tykkää jo itsekin kuvailla paljon. Tuomas arvostaa hirveästi mun panostusta kuvia kohtaan samoin kun läheiset sukulaisetkin. Itse koen usein kuvakateutta, mutta sitten painelen inspiraation kukka auki itse ottamaan ihania kuvia ja aina tulee hyvä mieli. Kuvat on mulle ihan supertärkeitä.

L - Love. Uskon, että rakkaus riittää useimpiin tilanteisiin, ei kaikkiin, mutta useimpiin ja meillä sitä onneksi riittää kaikilla.

M - Matkustelu on aina ollut meille tärkeää ja tykätään siitä kovin. Nyt se kuitenkin jää monestakin syystä vähemmälle. Samuelin kanssa kaikki on ollut vähän haastavampaa ja jouduin itsellenikin sen myöntämään, ettei hänen kanssaan nyt vaan vielä kannata lähteä Tallinnaa etelämmäksi. Jokainen mahdollinen ylimääräinen penni menee tulevan oman kodin kassaan, joten siinäkin mielessä meille niin rakas asia saa nyt hetkisen odottaa. Onneksi kotimaassakin voi matkustella ja on mökkejä missä lomailla, kyllä sitä taas ehtii!






N - Neljä ja se on hyvä luku <3 Näillä näkymin todellakin on ja pysyy - me ollaan kokonainen perhe nyt.

O - Olivia, Olbe, Olbu, Ola, Oltsu, Olbetson, meidän maailman fiksuin ja filmaattisin tytär ja ihan ehdottomasti paras isosisko <3

P - Periksiantamattomuus. Me ollaan kyllä ihan koko sakki ihan super kovapäistä porukkaa niin hyvässä kuin pahassa. Me ei anneta periks missään elämäntilanteessa ja se on hyvä, mutta aika usein ollaan kaikki napit vastakkain juuri tämän piirteen takia. Huomataan tätä jo lapsissakin. Yritetään kuitenkin enimmäkseen suunnata sitä nimenomaan positiiviseen suuntaan, koska periksiantamattomuus auttaa elämässä paljon!

Q - Kuu kun nousee, niin me lauletaan Olivian kanssa lauluja. Hän aina opettaa mulle uusimmat enkunkieliset biisit ja niitä hoilataan ihan j o k a  ilta. Se on kyllä huippukivaa!

R - Rauman mökki. Tuomas ja Olivia rakastavat mökkeilyä ja mä yritän rakastaa sitä joka kerta enemmän. On siellä silti ihanaa, kun Olivia on koko ajan niin tohkeissaan: "äiti mä niin rakastan olla täällä mökillä"

S - Samuel, Samppa, Sumppu, Sonni (ääntely :D), meidän maailman ihanin poika, jonka luonne tulee joka päivä enemmän ja enemmän esiin <3

T - Tennis on Olivian toinen harrastus ja nyt kun sitä on seurannut vierestä näin paljon, niin vitsi kun se kutkuttelisi muakin. Tuomas on tosi hyvä tenniksessä, niin ehkä siitä tulee pian meidän koko perheen harrastus. Muutaman vuoden päästä saatais jo nelinpelitkin pystyyn.

U - Uiminen on meille kaikille tosi tärkeetä puuhaa. Käydään kerran viikossa Olivian kanssa uimassa ja pian alotetaan Samuelinkin kanssa sama harrastus. Uinti on mun mielestä todella tärkeä taito ja onhan se ihan superkivaakin. Ollaan Tuomaksen kanssa molemmat tosi hyviä uimaan ja halutaan opettaa taito eteenpäin lapsille.

V - Vauvavuosi, joka lähenee loppuaan kauheaa vauhtia. Se on aina yhtä haikeaa ja ihanaa samaan aikaan. Itse rakastan sitä, että lapset kasvavat, mutta onhan toi melkein ysikuinen niin maailman söpöin ja vielä niin kiinni mussa, että tuntuu tosi haikealta jättää sitä pikkuhiljaa taakse.

W - Weekend on sellanen mitä odotetaan kaikki aina tosi paljon. Saadaan kunnolla hengailla keskenämme, nähdä ystäviä ja ihan vaan olla ilman minuuttiaikataulua. Joskus kyllä huomaan, että varsinkin mulla kasvaa usein koko viikon odotuksen viikonlopulle (koska istun arkiviikot ilman aikuista seuraa kotona) ja se vähän pilaa tunnelmaa, mutta yritän petrata nyt kun olen ongelman huomannut ja myös itselleni myöntänyt!

X - X-asento, johon pääsen vain ja ainoastaan joskus puolen yön aikaan heittäytymään, mutta johon haluaisin heittäytyä useammin. Lapset sen sijaan osaavat tän homman useammin, varsinkin, jos pitäis lähteä johonkin vähän kiireemmällä aikataululla.

Y - Yksinäisyys. Vähän ehkä vahva sana, mutta täällä Porissa ollaan jouduttu kaikki tutustumaan täysin uusiin ihmisiin ja tosi harvoin nähdään sukulaisia tai Turun ystäviä, kun aikataulut on välillä tosi haastavia välimatkojen kanssa. Tosin mun vanhempia nähdään varmaan eniten, vaikka he reissaavat toiselta mantereelta tänne.

Z - zzzzz. Kun ei nukkunut seitsemään kuukauteen juuri ikinä edes kahta tuntia putkeen, niin oppi todellakin arvostamaan unta ihan eri tavalla. Onneksi nyt nukutaan ja joka yö luritan pienen rukouksen, että se jatkuisi yhä edelleen. Oksettaa edes ajatella sitä aikaa tällä hetkellä.

Å - niinkuin åma koti. Ihan kohta se oman kodin ostaminen on ajankohtaista ja mua kauhistuttaa. Oon niin perfektionisti, että haluan kaiken mitä ei ole mahdollista saada. Vai keksiikö joku Turusta merenranta- sekä metsänrajatontin maksimissaan viisi kilsaa keskustasta tosi kivalta alueelta johon sitten voisi suht edullisesti heittää noin 115 neliöisen täydellisesti sisustetun kodin rantasaunalla ja ulkovajalla. Juu en minäkään....

Ä - Äiti. Välillä se sana ärsyttää ja kyllästyttää, eikä sitä haluaisi kuulla, mutta en koskaan haluaisi, ettei mua sillä nimellä kutsuttaisiin vaikka sitten se miljoona kertaa päivässä. Maailman parasta on olla äiti noille kahdelle ihanalle.

Ö - Överit on mun mielestä monessa asiassa parempi kuin vajarit. Ensimmäisenä tulee mieleen juhlat, meillä juhlitaan aina ennemmin överisti kuin vajaristi oli kyseessä sitten synttärit, nimpparit tai juhannus.


P L A Y

tiistai 13. kesäkuuta 2017



Olivia on aina ollut todella "huono" leikkimään yksin. Kun hän oli pienempi, niin mun piti ehdottomasti olla parin metrin etäisyydellä hänestä ihan koko ajan teki hän sitten mitä tahansa. Samuelin syntymään asti tehtiin ihan kaikki kotona aina yhdessä, hän malttoi maksimissaan piirrellä hetken itsekseen, mutta useimmiten siihenkin hän vaati minut viereensä edes katselemaan. Hieman kateellisena katselin muiden lapsia, jotka edes joskus malttoivat leikkiä pieniä hetkiä itsekseen. Ihan sen lisäksi, että olisin jossain kohtaa halunnut rauhassa vaikka juoda kahvin tai jotain, niin mietin, että kehittyykö lapsen mielikuvitus ja leikkitaidot ollenkaan, jos hän leikkii vain ja ainoastaan muiden kanssa ja silloin kun ei ollut hoidossa niin suurimmaksi osaksi vain mun kanssa. Minä olen todella hyvä askartelija, piirtäjä ja legorakentaja, mutta aivan surkea leikkijä. Sampan syntymän jälkeen alkoi jopa ärsyttää se, ettei Olivia osannut viihdyttää itseään ollenkaan, siis ei minuuttiakaan. Usein lahjoin ja pakotin Oliviaa leikkimään minuutteja itsekseen, mutta ei kai ne leikit ihan väkisinkään toimi ja ymmärtäähän sen.

En tiedä onko se 4 vuotta maaginen raja vai mitä on tapahtunut, mutta Olivia leikkii! Siis leikkii pitkiä aikoja itsekseen millin milläkin ja höpöttelee aina kaikki leikit englanniksi. Paljon hän tykää piirtää, muovailla, maalata yms. kädentaitojuttuja mutta nykyään kaikki leikit sujuvat barbeista kauppaleikkeihi todella hyvin ja saan välillä jopa tyrkyttää itseäni mukaan leikkeihin, ettei hän ihan vallan jäisi tunneiksi omiin oloihinsa omaan huoneeseensa. Niin paljon on helpottunut arki ihan vaan sillä, että Olivia viihtyy itsekseen ja keksii jos jonkinlaista tekemistä. 

Sen lisäksi, että Olivia leikkii itsekseen niin ihan viimeviikkojen aikana hän on alkanut leikkiä Samuelin kanssa ihan kunnolla. Eilen he leikkivät keskenään yli tunnin! Olivia on todella tunnollinnen ja tietää tarkkaan mitä asioita Sampalta pitää kieltää ja on hyvä ja tehokas siinä. Hän myös osaa tulla heti sanomaan minulle jos mun selän takana tapahtuu kiellettyjä asioita. He heittelevät palloa, lukevat kirjoja ja syövät leikkivät leikkiruuilla, mutta ehdoton suosikkileikki on rakenna ja tuhoa -leikki. Olivia rakentaa palikoilla tai legoilla torneja ympäriinsä ja niitä Samppa käy vuoron perään hajottamassa. Olivia on ihan huippuapu aina kun minun tarvitsee päästä vessaan, tyhjentää tiskikone tai hoitaa joku pakollinen juttu puhelimessa. Olivian huoneen ovi on yleensä kiinni pikkulelujen takia, joten Samuelilla on onnenpäivä, jos hän pääsee sinne leikkimään ja käsiksi Olivian leikkikeittiöön, joten yksi aamupäivä siivouspäivän jälkeen vietettiin kokonaan Olivian huoneessa ja lapset viihtyivät niin hyvin <3 

Aika onnellinen fiilis just nyt, kun tämä meidän kolmen oleminen helpottuu koko ajan. Kaikki viihtyy, saadaan asioita aikaan ja kukaan ei jää vaille mitään huomiota tai tekemistä ja mikä tärkeintä, äiti saa käydä vessassa suhteellisen rauhassa <3 Hetki siihen meni, mutta eihän meillä tässä ole kuin aikaa! 

Kuvissa on paljon kaikkea ihanaa, mitä ollaan saatu joko brandrep ominaisuuksissa tai muuten tuoteyhteistyössä:
Aivan ihanat a little lovely companyn puiset ripustimet sekä tuo Olivian lemppari pilvi neonvalo ovat Tiitiäinen & Tylleröltä saatu brandrepin kautta. 
Metsäläiset rakennuspalikat sekä puiset kirjainmagneetit (tilaustuote!) Siluettiverstaalta brandrepin kautta saatu.

OON AINIAAN SUN

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017



Vaikka joskus tuntuu et mä sekoon, vielä kannan korttani kekoon
Silloin kun tarviit mua, täällä mä oon, sä kuulut myös mun kohtaloon 
Sillon kun et saa sanottua ääneen, sillon kun luulit mun jo lähteneen 
mä lupaan tulla sua kyseleen ja jos kaikki menee sä jätät jäljen mun sydämeen 

Täällä mä oon, vieläkin sun, nousen pystyyn jos kaadun 
haluun saada syttyyn sun soihdun, 
sun hymystä mä voimaannun 
ja täällä mä oon niin kauan kun, viimeisen kerran kaadun 
Jos sä haluut sotilaan mä varustaudun, jos haluut rauhaa mä antaudun 
jos haluut rauhaa mä antaudun

Joskus me eksytään, yksin pimeään, huudetaan kunnes itketään 
sanat on turhia eikä ne tuu riittämään, annan mun rakkauden enkä pyydä mitään. 
En oo unohtanu sitä mitä sanoin, en oo luovuttanu siitä minkä vannoin 
ja jos sanoinkin sen ääneen liian harvoin, niin sua jatkuvasti mielessäni kannoin 

Täällä mä oon, vieläkin sun, nousen pystyyn jos kaadun 
haluun saada syttyyn sun soihdun, 
sun hymystä mä voimaannun 
ja täällä mä oon niin kauan kun, viimeisen kerran kaadun 
Jos sä haluut sotilaan mä varustaudun, jos haluut rauhaa mä antaudun 
joo jos et tiennyt vielä niin nyt sä tiedät, täällä mä oon, oon kokonaan sun. 
Haluun saada syttyyn sun soihdun ja jos sä haluut sotilaan niin mä varustaudun 
ja jos et tienny vielä niin nyt sä tiedät täällä mä oon, oon ainiaan sun 
haluun saada syttyyn sun soihdun ja jos sä haluut rauhaa mä antaudun 
Jos haluut rauhaa mä antaudun 
Jos haluut rauhaa mä antaudun

Täällä mä oon, vieläkin sun, nousen pystyyn jos kaadun 
haluun saada syttyyn sun soihdun, 
sun hymystä mä voimaannun 
ja täällä mä oon niin kauan kun, viimeisen kerran kaadun 
Jos sä haluut sotilaan mä varustaudun, jos haluut rauhaa mä antaudun 

...jos haluut rauhaa mä antaudun

Kuusi vuotta sitten sanoin tahdon ja edelleen tahdon, ehkä jopa vielä kovempaa ja enemmän. Viimeinen vuosi on ollut ehdottomasti pahin koetinkivi meidän kahden avioliitolle, mutta samalla molemmille on tullut tunne, että me ollaan tämän vuoden aikana vahvistuttu enemmän kuin kaikkien vuosien aikana yhteensä. Monta kertaa on kaaduttu ja melkein annettu periksi, mutta yhtä monta kertaa on noustu ja rakastettu joka kerta vähän enemmän. Reinon biisi on mun ehdoton voimabiisi, joka saa aina tipan silmäkulmaan ja joka kerta ajattelemaan sitä mitä mä silloin kuusi vuotta sitten halusin ja mistä aina uneksin. Tuomaksen hymy ja nauru on parasta lääkettä mun pahaan mieleen ja tunne siitä, että mitä tahansa tapahtuu me ollaan me ja millään muulla ei ole merkitystä. Tänä sokerihääpäivänä olo oli haikea, niin paljon aikaa on siitä maailman ihanimmasta päivästä, mutta samalla olin jotenkin ihan häkeltynyt siitä mitä kaikkea ollaan yhdessä saavutettu tässä ajassa. Meillä on kaikki ja me ollaan kaikesta niin kiitollisia, onnellisia ja ennen kaikkea ylpeitä <3

KANNUSTUS, HYVÄKSYNTÄ, AUTTAMINEN? EI KUN HAUKKUMINEN JA SYYTTÄMINEN

tiistai 6. kesäkuuta 2017



On iso musta korppi, joka vie lapsen puhelinta pitävältä äidiltä, on Liberon super hero vauva, joka vie puhelimen roskiin äidiltä ja sitten on Hanna Sumari, joka painelee lastentapahtumaan vain kohdatakseen maanpäällisen helvetin, jossa lapset samaan aikaan juoksevat vapaana ja ovat vangittuina syöttötuoleihin samalla, kun äiti juttelee miehensä tai ystävänsä kanssa tai tutkii puhelimen näytöltä jotain.

Musta tuntui ihan älyttömän pahalta lukea Sumarin kaunistelematon kritiikki äitejä vanhempia kohtaan Apu -lehden blogista, jota lukee ihmiset, joilla suurimmaksi osaksi on jo aikuisia lapsia. Siis ne ihmiset, jotka ovat kasvattaneet tämän niin sanotun "paskamutsisukupolven". Ketä siis pitäisi tästä kaikesta syyttää? Vai pitäisikö syyttämisen sijaan ihan vaan vaikka kannustaa, hyväksyä, auttaa ja olla ylpeä tästä uudesta sukupolvesta, joka alati kasvavan somevainon alla uskaltaa tehdä ja viedä lapsiaan ulos syömään ja tehdä asioita toisin - uudella tavalla. Sekä ymmärtää, että maailma muuttuu ja sitä myötä myös tavat kasvattaa ja olla.

En sen enempää mene siihen, että Sumari paineli lastentapahtumaan (johon oli kutsuttu bloggaajia) vain verratakseen lapsia villieläimiin, menoa maanpäälliseksi helvetiksi ja äitejä lapsiaan hylkääviksi nykyvanhemmiksi. Mutta täytyy sitä silti hieman ihmetellä. Minä kuten hyvin moni muukin oli Hannan puolella, kun hänen ulkonäköään arvosteltiin, mutta että on sen kaiken tuen jälkeen ok yhden pienen tilanteen perusteella haukkua kaikki "nyky"vanhemmat nössöiksi hylkääjiksi, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä lastensa puolesta ja joiden lapset ovat paskasti kasvatettuja villipetoja. No ei ole ei. 

En tiedä mistä tämä uusi muoti on alkanut, että vanhemmuutta ja kasvatusta voi noin vain arvostella tietämättä asioista sen enempää. Kun niitä taustoja on ihan yhtä monta kuin on perheitäkin. On äitejä ja isiä, jotka näkevät sen vaivan ja haluavat tuoda lapsiaan ravintolaan viettämään spesiaalia aikaa yhdessä ja sitten on äitejä ja isiä, jotka näkevät sen vaivan, että raahautuvat pubiin istumaan tietämättä mitään siitä missä omat lapset ovat tai mitä he ovat tekemässä. Hanna asteli tilanteeseen, jossa jokainen vanhempi varmasti teki parhaansa, varmasti, mutta päätti silti raprtoida aiheesta rumaan ja syyllistävään sävyyn. 

Minä olen äiti, joka antaa lapsen valita kaupasta lempijugurttinsa. Minä olen äiti, joka itsekeen höpöttelee kaupassa, että "mitä tänään syötäisiin" ja "mikäs leipä tällä kertaa". Minä olen äiti, jonka lapselta tulee joskus hyviä arkiruokaideoita, kun oma pää lyö tyhjää. Minä olen äiti, joka kysyy lapselta buffetin edessä, että mitä saisi olla, koska se ulkona syöminen on spessu ja kiva juttu myös lapselle. Minä olen äiti, joka kotona laittaa ruuan pöytään kyselemättä. Minä olen äiti, jonka lapsi saa joskus raivareita ja siihen ei auta välillä mikään, ei edes "laitetaan nyt pipo ja haalari päälle ja mennään" (kiitos vaan Hanna surkeasta vinkistä!). Minä olen äiti, joka on kuullut haukkuja siitä, miten annan lapsen ravintolassa katsoa tablettia, mutta saanut vihaisia katseita myös siitä, kun lapsi ei jaksa pysyä paikoillaan. Minä olen äiti, jonka esikoinen on vauvasta asti käyttäytynyt kodin ulkopuolella kuin mikäkin kuninkaallinen (käyttäytyykö heidän lapset muuten aina täydellisesti?), mutta jonka kuopus on ensiviikoista lähtien ollut ihan täysin erilainen ja ulkonasyöminen on enemmän tai vähemmän kaaosta (sanoisiko sitä nyt sitten maanpäälliseksi helvetiksi vai Bombayn juna-asemaksi?). Minä olen äiti, joka kuopuksen syntymän jälkeen on jättänyt paljon enemmän asioita tekemättä, koska ahdistuu muiden kyttäämmisestä ja ilkeistä katseista. Minä olen äiti, joka on todella yksinäinen neljän seinän sisällä. Minä olen äiti, joka ei tarvitse enää yhtä ainutta lisää syytä tuntea huonoa omaatuntoa tai velvoitetta muuttaa kasvatusmetodeja muiden mielipiteiden takia. Minä olen äiti joka todellakin kuuluttaa hyvän käytöksen perään ja vaatii sitä ihan jokaiselta lapsesta vaariin.

Viimeiseksi haluan sanoa, että tuollaisen tilanteen kutsumista maanpäälliseksi helvetiksi on ihan helvetin törkeää ja alentavaa ihmisille, joiden elämä ihan oikeasti on sitä. Kuten aiemminkin sanoin, niin monet lapset tekisivät mitä vaan päästäkseen hieman somettavan tai juttelevan äidin kanssa ravintolaan tai edes syliin kotisohvalla. Maanpäällinen helvetti on jotain ihan muuta kuin lasten äänen täyttävä ravintola, jossa äidit voivat hyvin, koska saavat jutella ja tuulettua, samalla kun lapset viihtyvät keskenään. Käytöstavat kunniaan, mutta ensin aikusilla ja sitten lapsilla!

Mietin tämän postauksen julkaisemista pitkään ja ajattelin, ettei pidä antaa lisää näkyvyyttä jo valmiiksi klikkimieliselle postaukselle. Mutta sitten ajattelin, että jos mun postaus rohkaisisi edes yhtä äitiä olemaan välittämättä ja menemään ravintolaan lastensa kanssa, niin tämä on ollut tärkeä postaus. <3 

Mamma rimpuilee ja asikaine kirjoittivat ihan superit vastineet kohupostaukselle - suosittelen vilkaisemaan! Myös Helsingin Sanomat julkaisivat mieltä ylentävän artikkelin aiheesta - kiitos siitä!

JOKASÄÄN KESÄASU

maanantai 5. kesäkuuta 2017



Yhteistyössä Jollyroomin kanssa

Voihan Olivia ja kesä! Tässä meidän viimeperjantainen keskutelu:

Olivia: äiti onks siellä lämmin? Et tarviiks laittaa takkia?
Minä: no siellä on kyllä tosi viilee, eli takki päälle.
O: mut äitiiiii, täti sano eilen pikkukakkosessa, että nyt on kesä. En halua laittaa takkia, koska on kesä.
M: voi rakas. Kun täällä Suomessa kesä ei aina tarkota lämmintä, vaikka se oiskin niiiin ihanaa. Jossain sataa tälläkin hetkellä lunta!
O: no en sit halua olla Suomessa enää. En tykkää takeista, haluan lämmintä.

Minä ja varmasti ihan todella moni muukin voi samaistua tuon pienen neljä-veen sanoihin. Ottaisin äkkilähdön tästä harmaasta syyssäästä anytime. Mutta, koska se ei ole mahdollista on meidän silti yritettävä ottaa kaikki irti tästä niinsanotusta kesästä ja mikäpä sitä mieltä enempää piristäisi kuin kivat kesävaatteet ja kerrospukeutuminen. Näistäkin kuvista pitää sen verran myöntää, että Olivia meinasi jäätyä pystyyn ja yritettiin supernopeasti räpsiä kuvat, kunnes oli melkein itkun saattelemana pakko vetää paksu takki päälle. 

Olivian asu: 
Aurinkolasit: RayBan
Jumpsuit: Pomp De lux
Neule: Lindex
Kengät: Little Champs City (Jollyroom)

 Ihanan keveä, hihaton ja herkun värinen jumpsuit on ihana kesävaate pikkusen viileämpiin päiviin. Neule päälle ja asu onkin jo paljon lämpimämmän näköinen ja sillä pärjää lämpimihköissä kesäilloissa pitkälle ja sitten taas jos lämmin yllättää, hihaton ohut jumppis ei ole kuuma lainkaan! Erilaisilla kengillä asusta saa myös tosi paljon erilaisen ja eri keleihin sopivan. Nuo tennarit ovat ihanat vähän viileämmän sään kengät, mutta värinsä ansiosta ovat kesään sopivat (ja pakko sanoa, että helpot puhdistaa!!!). Nuo kengät on helppo laittaa jalkaan ja takaisin, jos (kylmyydestä huolimatta) on pakko käydä kastamassa varpaita läheiseen jokeen... :D Näitä tennareita löytyy muissakin superherkuissa väreissä Jollyroomin lastenkegistä.

Yleensä Olivian kanssa ei tarvitse koskaan niin sanotusti taistella vaatevalintojen kanssa, mutta nyt kesällä homma onkin ihan eri. Koko ajan pitäisi saada kesämekko tai shortsit jalkaan, koska nythän on kesä ja lapsen mielestä se meinaa lämmintä tottakai! Yksi päivä mentiinkin shortseissa ja ressukka pyysi päästä kotiin, koska oli niiiin kylmä, mutta ei siitä juuri opittu, vaan seuraavana päivänä jo taistellaan samoista asioista ja takin päälle laittaminen on ihan no no. Toinen pieni taistelun aihe on myös nukkuminen valoisaan aikaan. Kuulemma aika yleinen ongelma lapsiperheissä tällä hetkellä. Illat ovat hankalia, kun toisen pitää mennä nukkumaan vielä, kun aurinko porottaa omasta ikkunasta sisään... Eiköhän lapset viimeistään elokuun loppuun mennessä totu valoisiin iltoihin ja öihin.

Kamppaillaanko teillä samojen pikkuongelmien kanssa? Ja mites, onko teillä äkkilähdöt jo varattuna? Tai pilkkihaalarit valmiina juhannuksen viettoon...