"KYLLÄ KAIKKI JÄRJESTYY"

keskiviikko 30. elokuuta 2017



Mä olen aina uskonut kohtaloon tai siihen, että kaikki ihan oikeasti hoituu aina parhain päin. Aina en toki muista tätä vahvaa uskoani ja se järkkyy, koska joissain tilainteissa on vaan ihan uskomattoman vaikea ajatella, että ne voisi jotenkin hoitua parhain päin tai että lopputulos olisi kuitenkin aina positiivinen. Silti aina, siis ihan aina, mietin lopulta tilanteiden päätteeksi, että näinhän tämän piti mennäkkin ja vitsi miten asiat taas hoituivatkin parhain päin. Siitä on vajaa viikko, kun kirjoitin teille meidän semisekavista tulevaisuuden suunnitelmista ja siitä kuinka Poriasuminen venyykin vuodella ja kuinka mua ahdistaa tämä sekavuus. No ei siinä sitten kauan nokka tuhissut, kun yksi asia johti toiseen ja tadaaaa minä sain vakkaritöitä koko seuraavaksi lukuvuodeksi opettajana! 

Opetan nyt ykkösluokkaa yhdessä heidän opettajansa kanssa, eli minä sijaistan aina, kun hänen täytyy olla omien syiden takia pois. Joskus mulla on töitä 1-3 päivää viikossa, joskus ei ollenkaan ja sitten taas olen sorvin ääressä useita ihan kokonaisiakin viikkoja putkeen. Parasta tässä on se, että lapset jatkavat ihan samaan malliin tämän syksyn, koska mun (ihan maailman paras äiti) on täällä heitä hoitamassa aina ne päivät kun olen töissä. Joulun jälkeen homman nimi tulee todennäköisesti olemaan se, että laitan molemmat samaan hoitoon (saa suositella parhaita (ihanan joustavia) päikkyjä Porista!), mutta pidän ainakin Samuelia kotona sitten aina silloin, kun mulla ei ole töitä, niin hän saa sitten mahdollisimman pehmeän laskun päiväkotielämään <3 Olivia on jo vanha konkari ja hänen reippaudesta ja pärjäämisestä en ole enää oikeastaan lainkaan huolissani - ihan mielettömän rohkeaksi hän on tässä lyhyen ajan sisällä kasvanut! Harmittaa toki, että play school ei tule enää onnistumaan aikataulujen takia... Uskon, että voin olla nyt entistä parempi hieman työssä käyvä kotiäiti, kun saan viettää kunnon pätkiä tehden mulle tärkeää juttua muualla ja sitten kotona saan ja jaksan panostaa omiin ihaniin lapsiin taas täysillä. Mua ei ole luotu 100% kotiäidiksi ja mä olen sen ymmärtänyt ja hyväksynyt. Yritän siis tehdä kaikkeni, että olisin sitten se maailman paras työssä käyvä äiti mun lapsille.

Mä olen kyllä niin onnellinen, iloinen ja ennen kaikkea ylpeä siitä, että tämä mahdollisuus minulle osui ja että olen tarpeeksi rohkea siihen tarttumaan. Olen kuitenkin astumassa alueelle, josta mulla on loppupeleissä hyvin vähän kokemusta ja tietoa. Mun ammattitaitoon ja luonteeseen on kuitenkin luotettu ja mä aion kyllä olla joka ikisen luottamusmillisen arvoinen ja hoitaa työni niiden pienten ihanien kanssa niin hyvin ja paremmin kuin vaan ikinä pystyn! Tämä kokemus tulee kasvattamaan ja opettamaan mua niin paljon ja se tässä onkin varmasti arvokkainta tulevaisuutta ajatellen. Virallinen pesti alkaa jo ensi viikolla ja mua jännittää ihan tosi paljon, mutta uskon ja luotan itseeni, niin eiköhän se hyvin mene. Mulla on paljon ystävällistä apua ympärilläni siellä koulussa, joten yksin en joudu onneksi selviämään ihan kaikesta. 

Uudet syystuulet puhaltavat tänäkin vuonna siis kovemmin kuin uskalsin edes toivoa. Blogin puolella uusi työ näkyy varmasti ja koska mun on pakko priorisoida, niin perhe, työt ja liikunta menevät tottakai aina edelle ja sitten kun siltä tuntuu, niin rustailen tänne meidän juttuja. En siis ole lopettamassa, mutta varmasti postaustahti jossain määrin hidastuu entisestään. Täällä silti ollaan ja teidän ihania kommentteja täällä ja instassa on ihana lukea, joten älkää silti lopetelko niitä, vaikka täällä vähän hiljenisikin välillä. 

Olipa ihana päästä kirjoittamaan tämä tänne ja jakamaan mun fiilistelyt myös teidän kanssa! Katsotaan kuinka kauan mun naama pysyy hymyssä, ehkä ens viikolla on jo vähän totisempi meininki ja kaipaan takas vaunuja lykkimään! :D  

Hei puine -arvonnan voittaja on nyt selvillä ja voittaja löyty instagramin puolelta! Kiitos paljon osallistumisesta ja toivottavasti saatais taas pian jotain kivaa teillekin! <3

8 kommenttia:

  1. Heippa! Seurailen sua tuolla instan puolella ja joskus blogiisi olenkin eksynyt enkunope-teemojen takia :) Itse siis myös Turusta enkunopeksi valmistunut! Itse oon ollut työelämässä jo muutamia vuosia sijaisuuksia tehden ja ymmärrän hyvin tuon jännityksen. Mutta siellä luokassa se jännitys kaikkoaa ja varsinkin nuo pienet ykkösluokkalaiset pitävät opettajaa maailman ihmeellisimpänä ja ihanimpana :D Noista luokanopehommista oppii kyllä ihan mielettömästi! Hurjasti tsemppiä!! :)
    -Krista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!! Kiitos kommentistasi ja kivaa, kun käyt seuraamassa. Joo se jännitys loppu kyllä heti, kun päästiin itse asiaan ja olipa vaan ihanat ekat työpäivät! Oon jo nyt oppinu ihan mielettömästi ja tuntuu kyllä kivalta :)

      Poista
  2. Kuulostaa mahtavalta, upeeta miten asiat järjestyykään!!!

    VastaaPoista
  3. Vautsi, onnea hirveästi! <3

    Tiia

    VastaaPoista
  4. Onnea:) Open ammatti on ihan parasta ja niin antoisaa monella tapaa. Tsemppiä uusiin tuuliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis niin paljon kuin se ottaa niin se roimasti enemmän kyllä antaakin <3

      Poista