NELJÄ JA PUOLI VUOTTA

keskiviikko 2. elokuuta 2017



Nyt mä en kestä. Siitä on ihan pari päivää, kun mietittiin Tuomaksen kanssa, että Olivia ei hirveästi ole muuttunyt fyysisesti tässä vuoden aikana, kun hänestä noin 3.5 -vuotiaana tuli isosisko. Eilen käytiin ottamassa taas niin sanotut viralliset elokuun 1. kuvat Olivian kanssa (en oikein tiedä miksi perinne jäi, mutta ihanaa, kun jäi) ja nyt sitten tänään käväsin kurkkaamassa kolme ja puoli -vuotis postauksen, jonka julkaisin tasan vuosi sitten ja voi elääämäää mikä ero! Siis tuohan on kasvanut ihan hurjana! Luulen, että Olivian fyysinen kasvu on jäänyt ikään kuin huomaamatta, kun ollaan seurattu niin tiivisti Samuelin hurjan nopeaa (ja näkyvää) kasvua ja nyt se iskikin muhun ihan yllättäin. 

Henkisestihän kasvu on ollut hurjaa ja onhan hänelle tapahtunut ihan älyttömästi asioita juuri tasan vuoden aikana. Hänestä tuli isosisko, muutettiin uuteen kaupunkiin, uudet ystävät, vähemmän kontakteja muihin tuttuihin aikuisiin, uusi hoitopaikka, joka toimii ihan uudella kiellellä ja uudet harrastukset. En voi kyllä tarpeeksi ihailla sitä miten upeasti ja kivuttomasti hän on muutokset käsitellyt. Toki me ollaan pidetty huoli siitä, että Olivialla on täällä hyvä ja hyvää työtä ollaankin tehty. Hänestä näkee kilometrien päähän, että hän on onnellinen pieni tyttö.

En tiedä onko yksi lisävuosi elämään, todella sosiaalinen hoitopaikka vai kaikki uudet kuviot yhteensä saaneet meidän tytön rohkaistumaan, avautumaan ja reipastumaan ihan hurjasti vai mikä se on, mutta ihanaa että on! Ei voi enää lainkaan puhua ujosta ja varautuneesta tytöstä, vaan sopivan rohkeasta ja reippaasta tytöstä, joka haluaa olla avoin ja päästä mukaan juttuihin pienestä jännityksestä huolimatta. Oliviassa parasta on ehdottomasti se, että hän kertoo sen aina ääneen, kun hän on onnellinen tai jos hän pitää jostain ihmisestä. Joka päivä kuulen kuinka ihana, täydellinen, paras ja kiva äiti olen, kuinka hän tykkää jostain mihin mennään tai mitä tehdään, kuinka hän rakastaa ystäviään ja kuinka hänen pikkuveli on maailman suloisin. Olen viimeisen kuukauden aika itkenyt monta kertaa liikutuksesta Olivian sanojen jälkeen. Yksi ihanimmista oli se, kun oltiin lasten kanssa kolmisin mökillä ja Olivia kyllä huomasi, että se ei ollut mulle helppoa fyysiseti yksin hoitaa kaikki ilman juoksevaa vettä ja sisävessaa. Joka ilta hän kuitenkin muisti sanoa "oot äiti niin ihana ja rakas, kun oot täällä mökillä meidän kanssa yksin." En tiedä tarkkaan mistä hän on oppinut tuon ääneen tunteiden kertomisen, mutta toivon, että hän ei lopeta sitä ikinä, koska hän pelastaa sillä vielä monien ihmisten päiviä <3

Olivia tietää mitä haluaa, hän kyseenalaistaa ja pitää huolen omasta tyytyväisyydestään, on silti sydämellinen ja huolehtiva sekä ennen kaikkea maailman suloisin kaikin mahdollisin tavoin. Mulla on jotenkin nyt niin sellainen olo, että meidän tyttö pärjää aina, kunhan vain pitää kiinni siitä millainen hän aidosti on loppuun asti <3

2 kommenttia:

  1. Hän on niin kaunis pieni tyttö <3

    Muistan nää teidän elokuun ekan kuvat jo siltä vuodelta kun Olivia oli 1,5 ja tuo sama huivi päässä! Ja joka vuosi nämä on yksiä mun lemppareita ja joka vuosi ihmettelen, kuinka suloinen tyttö ja kuinka ihanasti kirjoitat ja kerrot! Ihana perinne :)

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3
      Voi miten ihanasti taas kommentoit :) nää on kyllä munkin ihan lemppareita!! Pitää keksiä Samuelin kanssa myös vastaava!!

      Poista