KIITOLLINEN YSTÄVISTÄ

torstai 19. lokakuuta 2017



Se katkeransuloinen fiilis, joka aina tulee, kun joutuu muuttamaan paikasta toiseen. Koko ajan ikävöi niitä vanhoja ihmisiä siellä omassa kotipaikassa, mutta samalla pitäisi saada elämää pyörimään uudessakin paikassa ja tehdä tilaa uusille ihmisille omaan elämään. Sitten on vielä se, kun tietää, että joskus mennään takaisin sinne vanhaan niiden vanhojen ystävien luo ja ne uudet jäävät taas taakse. En todellakaan ikinä sano, että keneenkään tarvitsee pistää välejä poikki välimatkan takia - ei todellakaan. Mutta ne arjen ihmiset kuitenkin muuttuvat ja aina on jotenkin ikävä jota kuta jossain. Nyt ikävöin tottakai mun ystäviä Turussa ihan hirmusti ja itse sitä kaupunkia ikävöin paljon. Olen kuitenkin huomannut, että Olivia ei juurikaan puhu enää Turun ajan ystävistä ja kavereista - toki niistä ketä mun kautta nähdään enemmän, mutta ei enää juurikaan esim. vanhan päikyn ystävistä. Olivian ystävät ja elämä ovat hyvin vahvasti nyt täällä ja se on ihan luonnollista. Enkä kuitenkaan epäile, etteikö niitä muistoja saataisiin sitten takaisin, kun aika koittaa, mutta jotenkin se viiltää mua enemmän sydämestä mitä vanhemmaksi Olivia kasvaa ja joutuu jälleen jättämään ne ystävät. 

Kaikesta positiivisesta asenteesta ja psyykkauksesta huolimatta mä olen ollut täällä Porissa viimesen vuoden todella rajoittunut, jos näin voi sanoa. Haluan kyllä tutustua ihmisiin aina, mutta fiilis väliaikaisuudesta on saanut mut hieman jarruttamaan. En muutenkaan ole ihminen joka tarvitsee tai todellakaan edes haluaa hirveää määrää porukkaa ympärilleen, mutta haluan juuri ne pari just oikeeta ystävää lähelleni. Tärkeintä mulle kuitenkin se, että Olivia ei koskaan tunne väliaikaisuutta missään ja hän saa sitoa suhteita täysiä just niin paljon kuin haluaa ja mä tuen häntä siinä. Olenkin saanut täällä nyt kaksi ystävää joiden elämäntilanteet ovat just eikä meilkein samat kuin meilläkin ja lasten iät natsaavat täysin yksi yhteen. Näin vuodessa olen siis tutustunut kahteen ihanaan naiseen ja heidän perheisiinsä ja tietenkin saanut viettää ihanaa aikaa heidän kanssaan. Mulla on nyt aika hyvä näin, mutta onhan tässä vielä vuosi aikaa tutustua tottakai lisää. Mun lisäkseni Olivia on saanut ihan lemppariystäviä juuri heidän lapsistaan. Niinkin hyviä ystäviä, että toisen korttiin oli ehdottomasti kirjoitettava I Love You ja toinen olisi saatava joka päivä leikkikaveriksi. Molempien kanssa nauru raikaa ihan koko ajan ja leikki sujuu täydellisesti. Olen niin onnellinen näistä ihmisistä ja niin ikävä kuin mulla onkin Turun ihania, niin onpa ihana tutustua uusiin ihmisiin ja saada lisää sisältöä omaan elämään niin monella tapaa. 

Niin kiitollisia ollaan kaikista meidän ystävistä ja läheisistä <3 Ikävä kaikkia ja olis ihanaa, kun saatais kaikki samaan kaupunkiin. Se on varmaa, että kun Turkuu mennään takaisin, niin ostetaan sen verran iso koti, että sinne mahtuu ystävät yökylään vaikka joka viikonloppu. Se on mulle ja olalle must! 

ps. On toi Yyteri kyl aika makee paikka! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti