TÄYDELLINEN PIENI IHMINEN

sunnuntai 8. lokakuuta 2017



Samuel, tuo pieni poika, joka laittoi meidän elämän ihan uusiksi heti syntymästään ja joka opetti meille tunteita, joita emme tienneet olevan olemassa. Hän syntyi melkoisten muutosten keskelle. Hän syntyi tilanteeseen, jossa meillä ei ollut apua, ystäviä tai juuria. Hän syntyi keskelle väsymystä ja kaaosta. Parisuhde voi huonosti ja koko perhe oli jotenkin hajalla. Itse voin huonosti; olin väsynyt, ikävissäni ja jotenkin pelokas - olin niin tottunut siihen arkeen ison lapsen kanssa ja tuleva ahdisti. Meille syntyi maailman kaunein pieni ihminen voimaannuttavan synnytyksen päätteeksi ja kaikki oli hetken hyvin. Olin rakastunut, mutta yhteyden muodostaminen kesti jonkin aikaa ja se hidastui koko ajan mitä vaikeampaa vauva-aika oli. Samuel heräsi kahdeksan kuukauden ajan tunnin välein ja oli yleisesti hyvin tyytymätön vauva koko ajan. Tästä johtuva väsymys, yksinäisyys ja täydellinen avun puute vei minut ja Tuomaksenkin ihan loppuun. 

Aika onneksi kului nopeasti ja jokainen kuukausi oli jollain tapaa aina edellistään helpompi. Samuelin luonne tuli tottakai esiin jokainen kuukausi enemmän ja häneen rakastui aina vaan lujempaa. Samuel oli alkuaikansa todella totinen ja ensimmäisen hymykuvan sain hänestä vasta vajaa viisi kuisena ja nauru hersyin vain harvoille ja valituille jos edes heille. Olin välillä todella huolissani pojasta ja muiden kommentit asiasta ärsytti, mutta tiesin sen olevan osa hänen persoonansa ja se oli helpompi hyväksyä. Hän oppi liikkumaan todella aikaisessa vaiheessa ja aluksi hän olikin todella uhkarohkea, mutta järki kasvoikin todella pian päähän. 

Nyt meillä asuu ehkä yks maailman mahtavimmista ihmisistä joita tiedämme. Hän nauraa juuri oikeille jutuille - ei turhaan, hän rakastaa läheisyyttä ja sitä saa tankattua hänestä itseensäkkin todella paljon, hymy ei juurikaan lähde hänen kasvoiltaan ja hän rakastaa seuraa kuin seuraa. Samuel on tekniikan miehiä - ihan sama mikä tekninen vempain, niin tyyppi on ihan intona ja silmät kiiluen jahtaa laitteita ja ilo raikaa, jos/kun sen saa käteensä. Samuel on varma siitä mitä haluaa ja pitää huolen siitä, että sen myös saa. Hän rakastaa ruokaa, kunhan hän saa syödä sitä itse ja paljon ja kunhan ruoka on 100% samaa kuin muilla. Meillä on loistavasti nukkuva taapero, joka usein vetää 3-4 h päikkärit ja yöunet kestävät sen 10-11 tuntia. Samuel on utelias herkkis, joka laittaa suupielet alaspäin, heti, kun "ei" kajahtaa ilmoille. Samuel on todella tarkkaavainen ja huomaa tutut jo kaukaa ja kun etuoven ääni kuuluu niin "isi" kajahtaa ilmoille heti. Meidän lapsille tyypilliseen tapaan Samuelkin on hyvin pikkutarkka taitojensa kanssa ja asiat pitää ensin saada ajatuksen pohjalla kondikseen ennen kuin lähdetään suorittamaan. Samuel on veli, joka jumaloi siskoaan ja heti Olivian herättyä muiskauttaa tälle pusun suoraan suulle. Olivia saa hänet nauramaan takuuvarmasti ja heidän välinen rakkaus on ihanin asia tässä maailmassa. Meidän sinisilmäinen poikamme tanssii ja laulaa, nostaa kädet ilmaan ja huutaa "jee" niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, hän syöksyy syliin ja painaa pään kovaa rintaa tai olkapäätä vasten. Kun katson Samuelia, en voi olla miettimättä, että miten minä ja Tuomas olaan voitu saada jotain noin täydellistä aikaan. Hän on maailman suloisin ilmeikäs poika, jolta ei energia ja juttu lopu kesken ikinä. Hänellä tulee varmasti olemaan rakkautta jaettavana vaikka koko maailmalle. 

Hieman rajusta alusta huolimatta Samuel on vuoden aikana kasvanut täyttämään juuri sen puuttuvan palasen meidän perheestä. Naureskellaan hänen jutuilleen ihan kipeenä koko perhe ja se järkyttävä määrä mitä hän tuo läheisyyttä ja rakkautta lisää meidän elämään on sanoinkuvaamattoman ihanaa. Olen aika varma, että olen luonut vierelleni jo toisen ihmisen, joka vielä kasvaessaan tulee olemaan mun toinen soulmate ja me voidaan yhdessä tuoda tähän maailmaan lisää rakkautta ja läheisyyttä - sitä ei voi koskaan olla liikaa! 

Me ollaan kaikki niin kiitollisia ja onnellisia siitä, että ollaan saatu juuri tuo pieni ihminen meidän elämään ja tekemään siitä just niin täydellisen kuin se voisi olla <3 Meidän toinen mestaripiirros <3

2 kommenttia:

  1. Täydellisiä kuvia <3

    Meidän poika oli vauvana myös kovin totinen, hymyili ja nauroi harvoin. Nyt kun hän on kaksivuotias taapero, on perusluonne edelleen vähän vakava. Toki hän nauraa ja riehuu ja hassuttelee, mutta lähinnä vaan tutussa seurassa. Esim päikyssä, missä on käynyt jo tammikuusta asti, on edelleen kovin varauksellinen ja enemmän totisena tarkkailee muita eikä juuri näytä tunteitaan suuntaan eikä toiseen. Nauraa ja juttelee enemmänkin ollessaan jonkun ryhmän aikuisen kanssa kahdestaan.
    Mun mielestä on ihanaa, että jo noin pienellä on ihan oma luonteensa. Toki se vielä muokkautuu, mutta en mä usko, että pojasta ikinä mikään koko kansan naurattaja tulee eikä tarvikaan. Hänen vahvuutensa on ihan muualla, on hellä halailija ja kovin empaattinen, ihan täydellinen pieni.

    Jotenkin hieno seurata Samuelin kasvua näin lukijan roolissa, hän on niin kovin suloinen.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista jälleen <3 niinhän se on, että kaikki ovat niin erilaisia eikä pitäisk muiden kommentteja kuunnella, koska kyllä me omat lapsemme tunnemme. Sitä paitsi minä tai Tuomas ei todellakaan olla mitään koko kansan naurattajia, joten ei se omena kuitenkaan ole kauas pudonnut. Ihana herkkis halalilija meilläkin <3

      Poista