VAIKEAT VIIKONLOPUT

sunnuntai 22. lokakuuta 2017



Mä olen jo hieman pidempään kärsinyt ihan ihmeellisestä ongelmasta. Nimittäin viikonloput on mulle ihan hirmuhankalia, välillä jopa tosi painajaismaisia suoristusmaratoneja. Odotan ihan aina jo sunnuntai-illasta lähtien seuraavaa viikonloppua ja perjantaisin puhkun intoa viikonlopun alkamisesta eikä ahdistuksesta ole viikolla tai edes perjantaina tietoakaan. Nykyään on ihanaa, kun Tuomas on aikalailla aina vapaalla viikonloppuisin toisin kuin ennen, jolloin viikonloput kuluivat töissä useimmiten.Viikolla Tuomas on taas tosi paljon töissä ja useana päivänä ihan aamusta myöhään iltaan, joten jotenkin lataan kaikki odotukset niihin kahteen onnettomaan päivään.

Mun ongelmat alkavat lauantaisin. Herään usein kärttyisenä syystä, että en todellakaan tiedä. Ärsyynnyn, jos en saa herätä omalla ajallani, ärsyynnyn jos täällä on sotkuista, kun herään ja siis syitä on miljoonia ja ihan pienikin asia saa mut äreäksi. Kun päivä alkaa huonosti, niin se usein myös jatkuu sellaisena. Mun odotukset ovat isot, mutta sitten kuitenkaan en tahtoisi koko ajan tehdä jotain, vaan myös ihan vaan chillailla perheen kesken. Yleensä yritän siivota kodin viikonloppukuntoon jo perjantaina, jottei viikonloppuisin tarvisi käyttää siihen aikaa, mutta ainahan täällä on siistimistä ja sitä saa tehdä aamusta iltaan jos vaan haluaa ja sekin saa mut raivon partaalle. Mua ärsyttää liiat suunnitelmat ja liian vähäiset suunnitelmat. Samuelin kanssa päiväunet ovat hirveän tärkeät ja päivä on jokaiselta vähän pilalla, jos niitä mennään sotkemaan ja jälleen kerran sekin harmittaa, kun jonkun täytyy aina päivystää Samuelin unta kotona (liikkeellä ei nuku). 

Viikonlopuista on tullut meille sellanen kompastuskivi, joka usein sitten vietetään pienessä riidassa koko ajan. Niin älytöntä, kun se onkin. Odotan näitä perheen yhteisiä vapaapäiviä, kuin kuuta nousevaa, mutta sitten pilaan ne ainakin omalta osaltani omalla asenteellani. Lapset eivät sitä niinkään huomaa, koska kuitenkin aina tehdään kivoja juttuja, mutta mä olen aina viikonlopun jälkeen uupuneempi kuin rankan ja yksinäisen viikon jälkeen. Mä en ihan oikeasti halua pilata enää yhtään viikonloppua itseltäni tai Tuomakselta ja siksi päätin nyt, että mun päähänpinttymien on muututtava. Tein ihan konkreettisen listan, mitä noudatan ensi viikonlopusta lähtien. 

- En etukäteen hypetä viikonloppua, vaan ajattele se ihan normaaleina päivinä. Ei liikaa odotuksia normiviikonloppuihin.
- Suunnittelen etukäteen viikonlopun ohjelma. Max. yksi/kaksi aikataulutettua ohjelmaa/viikonloppu. 
- Pidän kiinni perjantain siivouspäivästä, että viikonloppuisin riittää ylläpito. 
- Nähdään ystäviä ja perhettä viikonloppuisin - sillon ei kukaan voi myrtseillä!
- Sovitaan Tuomaksen kanssa yhdessä heräämiset, kumpi herää aikaisemmin minäkin päivänä. 
- Toisena aamuna ihana runsasherkkuaamupala - ei voi olla myrtsinä sellaisen jälkeen. 
- Otan tarpeeksi myös omaa aikaa, kun se on mahdollista. Tai teen vain toisen lapsen kanssa jotain kivaa. 
- En stressaa ilmoista. (En tajua miten oon voinut ottaa syksyn sateet tänä vuonna näin raskaasti!?)
- En suorita viikonloppua, vaan yritän nauttia hetkestä. Sunnuntaina riittää käydä kävelyllä, syödä hyvin ja rakentaa loppupäivä legoja. 
- Yritän kaikkeni, että herään oikealla jalalla joka aamu. 

Toi lista kaikessa yksinkertaisuudessaan auttoi mua just järkeilemään mun oman ongelman. Jotenkin vaan lataan kaiken tuonne viikonloppuun, koska arki menee niin järjestelmmällisesti. Sitten olen jo lauantaiaamuna ihan valmista kauraa, koska väsyn mun odotuksiini ja pelkään, ettei tästä kuitenkaan voi tulla hyvä. Ihmeellinen on ihmisen mieli, mutta onneksi sille voi tehdä jotain ja onneksi tämä on selvästi vaan joku vaihe, jota on kestänyt vain muutaman viikon. Tuun raportoimaan ensi viikonloppuna, että miten meni! Onhan jollain muullakin tälläistä ongelmaa edes joskus? Etten ihan yksin tämän kanssa olisi? Olisi myös ihana kuulla vinkkejä, että miten saa omaa otetta vähän löysättyä ja oikeasti nauttia viikonlopuista ilman tarvetta suorittaa. Niin ja tänään oli kyllä aamun jälkeen ihana päivä, kun saatiin Elias ja Laura kylään <3 

Ja hei anteeksi ihan hurjasti, kun on kestänyt julkistaa Juhlahumua -arvonnan voittaja! Julkaisen sen teille huomenna, kunhan saan voittajan ensin kiinni - hänelle on lähetetty sähköpostia :)

4 kommenttia:

  1. Hep! Mä tiedän just ton ilmiön! Sitä odottaa niin viikonloppua, mutta sitte se lähtee jotenki väärin heti alusta. Jos ei saa nukkua vaan joutuu herää normisti lauantaina lasten kanssa niin väsyttää ja ketuttaa. Mut annapa olla jos (ihana) mies hipsii lasten kanssa alas ja saan nukkua vaikka 11.30 asti. No sitte keljuttaa kun on nälkä herätessä, puol päivää menny jo hukkaa, alakerrassa kauhee kaaos, aamiaisastiat muitten jäljiltä pöydällä.... you name it. Paras tuntuu tulevan kun vaan höllää otetta, nauttii yhteisestä ajasta eikä tosiaan aikatauluta liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis just tuo!! Rupes oikein naurattaan just tuo, et sit jos saakin nukkua pidempään, niin sekin on ongelma, koska koko päivä meni hukkaan 😂 Pitäs vaa oikeasti olla ajattelematta niitä päiviä ollenkaan mitenkään spessuina!

      Poista
  2. Kyllä osui ja upposi tämä teksti! Olen kotona 1v 4kk pojan kanssa ja pitkällä raskaana. Mies viikot töissä ja mä odotan myös viikonloppuja kuin kuuta nousevaa. Nyt tehdään hyvää ruokaa, retkeillään yhdessä ja illat katsotaan hyviä leffoja kera herkkujen. Lopputulos on yleensä aivan kuten kuvailemasi lauantai- jo aamulla olen kuin pyllyyn ammuttu karhu ja kaikki on jostain ihmeen syystä väärin päin. Siinä menee sitten se viikonloppu, miestä ei kiinnosta tehdä kiukkupussin kanssa mitään, seuraa mykkäkoulu jota sitten puretaan sunnuntaina illalla kera itkun. :D Kiitos vinkkilistasta, josko siitä olisi jatkossa apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis niin törkeen lohduttavaa kuulla, että jollain muullakin on näin. Pidin itseäni hetken jo ihan pimeenä. 😅😅 ehkä me nyt sit vaan tiedostetaan "ongelmamme" ja aletaan tekemään viikonlopuista vähän siedättävempiä! Tsemppiä sinne äkäpussikaimalle!!

      Poista