FIXAUKSEN TARPEESSA

maanantai 20. marraskuuta 2017



Mä en oikeastaan edes muista, että paljonko olen avannut teille mun "terveellisistä elämäntavoista" tai sanotaanko ennemmin, että niistä mun tämän hetkisistä tavoista. Aloittaessani kirjoittamaan Life by Move it -blogia olin tosi motivoitunut ja ajattelin, että kyllä tässä vielä kuntoon tullaan ja rytinällä. Sanotaanko, että yritys on ollut kova aika ajoin, mutta yhtään enempää väärässä en olisi voinut olla. Olen nyt painavampi kuin koskaan enkä liiku tarpeeksi. Syitähän on miljoona ja yksi, mutta yksikään niistä ei ole millään tavalla puolusteltavissa.

Olin jo geimeissä syksyn alussa ja itsekuri oli kovaa, kunnes lasten sairastelut, synttärikiireet ja työt alkoivat ja annoin itselleni tavallaan luvan repsahtaa - taas - ihan tosta noin vaan. Olin jotenkin henkisesti koko ajan ajatellut valmiiksi, että jos pieni repsahdus käy, niin se ei haittaisi mitään, että tiedostaisin tilanteen ja jatkaisin taas siitä mihin jäin ennen repsahdusta. No, ei se sitten mennytkään ihan niin ja joka päivä harmittelin asiaa itselleni ja muille ikään kuin asia ei olisi ollut lainkaan omissa käsissäni. 

Mitä pidempään jättää salin välistä, sitä järkyttävämmän korkuinen se kynnys on taas ja mitä enemmän on koukussa siihen sokeriin ja suolaan - sitä vaikeampi niistäkin himoista on päästä eroon. Olen jo useampana viikonloppuna päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni tuloksetta ja syytä tähän en tiedä itsekään. Ajattelin jossain kohtaa, että en enää ikinä sano "sitten maanantaina", mutta nyt tein sen taas. Tänään oli se maanantai, joka on mun ehkä viides miljoonas maanantai, kun otan itseäni niskasta kiinni. Nyt jotenkin vaan tuntuu siltä, että tämä pitää. En tiedä miksi, mutta nyt mulla on jotenkin motivaatiota pitää kiinni siitä mihin olen ryhtynyt. Haluan vain pitää itsestäni parempaa huolta, jotta voisin henkisesti paremmin ja voisin pitää myös mun perheestä parempaa huolta. Mulle tuli nyt viikonloppuna ehkä ensimmäistä kertaa sellanen todellinen kyllästyminen tähän tilanteeseen ja halu muutokseen on kovempi kuin koskaan.

Tiedän, että näitä hetkiä tulee eri tilanteissa kaikille enkä todellakaan kamppaile venähtäneiden repsahduksieni kanssa yksin ja tiedän, että nämä maanantaimatrat on kuultu jo sataan kertaan. Siksi halusinkin tästä kirjoittaa, koska a) helpottaa itseä myöntää tämä itselle ja muille b) ehkä joku muu siellä ruudun takana saa pienen inspiksen ottaa taas itteä niskasta kiinni; just nyt maanantaina c) nyt kun tämä on tänne kirjoitettu, niin todellakin pakko ottaa itteä niskasta kiinni tai fiilis on vielä pöllömpi kuin ennen tätä. Olis jännittävä kuulla, että mikä sut saa repsahtamaan ja mahdollisesti jäämään sille tielle? Tai miten sinä pääset ruotuun repsahduksen jälkeen? Tämähän on vain elämää ja tärkeintähän on, että niistä oppii ja pyrkii aina parempaan, vaikka sitten joka ikinen maanantai! 

Lasten puinen korjaussarja -lelu saatu Tiitiäisestä & Tylleröstä brand repin ominaisuuksissa.

2 kommenttia:

  1. Mä repsahdan ruokailun puolella, ihan jatkuvasti. Liikunta on itselle niin rakas ja tärkeä harrastus, että sen suhteen ei tarvitse kamppailla. Oon nyt saanut tasaisen kahden jumpan systeemin, haluaisin enemmän, mutta se ei nyt vaan ole mahdollista. Oon pyrkinyt lisäämään kotijumppia, jotka on mulle aina ollut ja on vieläkin haastavia, ja semmosen vakiinnuttaminen viikkoa ohjelmaan on aina tavoitteena :D

    Mutta ruokatavat. Mä repsahdan ja koukutun makeaan ihan kauhean nopeasti, enkä saa millään itseäni irti siitä kierteestä. Olo on ankea ja vetämätön ja väsynyt, urheilu on ainoa mikä sitä piristää. Tiedän, että voisin superpaljon paremmin, jos en mussuttais karkkia yms. päivittäin, mutta kun tekee mieli!
    Ensimmäinen askel on aina etten osta sitä itse, ja siihen oonkin nyt pystynyt. Mutta mies ostaa kotiin ja työkaverit tuo töihin ja raskaan päivän keskellä en vaan pysty siitä kieltäytymään. Ja tähän mulla ei oo antaa mitään vinkkejä, vertaistukea vaan. Ja kyllä, aina tulee se maanantai, mutta tiistaihin mennessä se on jo unohtunut.

    Tiia

    Ps.syytän tästä herkkuhimosta myös tätä maailman paskinta marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma. Mutta nyt olen onneksi saanut taas otteen herkuttelun suhteen. Se vaan vaatii isoa päättäväisyyttä ja kovaa päätä!! Tsemppiä sinnekkin ja nyt sitä vasta koetellaankin, kun on joulukuu! :D

      Poista