SULOISIN LÄPPÄMIES

maanantai 15. tammikuuta 2018



Kuulumisien aika! Viimeksi kirjottelin Samuelin kuulumisia tänne noin neljä kuukautta sitten (APUA!), kun hän täytti vuoden. Hurjasti on kerennyt tässä neljän kuukauden aikana tapahtua ja toi minimies on valloittanut mun sydämestä joka päivä vaan isompia palasia. Täytyy kyllä myös sanoa, että hän kasvoi yhdessä yössä isoksi pojaksi, kun päiväkoti alkoi. Toki fyysisestikin Samuel on jo melkoinen pitkula jättijaloilla ja -käsillä <3 

Vieläkin mennään ihan minimaalisella sanavarastolla eteenpäin. Sanavarastoon kuuluu tällä hetkellä: kakka (se yleisin), Ola (sisko), heihei, pappa, tete (mun äiti), iitti (kiitos), lululu (puhelin), anna (se toiseksi yleisin) ja tota. Hirveästi hän ymmärtää ja osaa vastata yleisimpiin kysymyksiin nyökyttelemällä ja pudistelemalla. Hän osaa pyytää anteeksi sanattomasti siskoltaan ja se on ehkä yksi suloisimmista jutuista mitä tiedän. Muutenkin ymmärtäminen on tuottamiseen nähden ihan huikealla tasolla ja helpottaa kyllä elämää huomattavasti. Onhan se itsellekkin ihanaa, kun tietää, että hän pärää päiväkodissakin ihan hyvin, kun pystyy jollain tasolla kommunikoimaan puolin ja toisin. Samuelin oma kieli on sellaista intialaista venäjää muistuttavaa murretta ja sitä ei ymmärrä kyllä Erkki-ukkikaan.

Se mikä on tullut ihan yllärinä nyt on se, millainen läppämies Samuelista on kehkeytynyt. Siinä missä joskus puolen vuoden iässä pelkäsin, että poika ei opi koskaan edes hymyilemään, kun on niin vakava, niin nyt meillä asuu yksi hauskimmista tyypeistä ketä tiedän. Me nauretaan hänen jutuilleen ihan taukoamatta ja hän rakastaa hauskuuttaa meitä paljon. Naama vääntyilee mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin ja näkisittepä hei tuon miehenalun tanssimuuvit - ihan mielettömät ja hän kilpailee ehdottomasti siskonsa kanssa samassa sarjassa! Samuel juoksee aina kaukaa haalaamaan sitä kuka tulee kotiin, syöksyy kutittamaan meitä "gudigudigudi", rakastaa riehua ja kömpii usein syliin halaamaan ja painaa pään rintaan. Parasta on se rakkaus sisarusten välillä. Jokaikinen aamu alkaa sillä, että he haalaavat toisiaan pitkät pätkät ja vaihtavat suukkoja. Tämä lähtee aina Samuelista, hän menee siskonsa luo halailemaan ja minä pyyhin onnen kyyneleitä lähes joka kerta. Nukkumisessa hän on mestari - vihdoin! Yöt ovat jo pitkään olleet kokonaisia, ennen päikkyä nukuttiin pitkään 8.30 saakka ja päikkäreitä nukutaan noin kolme tuntia ulkona. Nukkumaan saan laittaa hänet vaan sänkyyn ja sieltä saan heilutukset ja lentosuukot naurujen kera - niin ylpee hänestä nyt, kun ekat 8 kuukautta olivat ihan järkyttävät!

Meillä asuu tänä päivänä maailman suloisin ikiliikkuja, joka hermostuu nanosekunnissa, mutta korvaa ne hetket ihan mielettömällä hellyydellään. Hän on ihan törkeän kovaääninen, mutta se huutelu ja kikatus saa itselläkin mielen virkeämmäksi. Meillä asuu tyyppi, joka repii hermoja, mutta on vaan niin perhanan suloinen, että hälle ei voi olla vihainen ollenkaan. Samuel on itsekin niin joko tai - joko hän on ihan törkeän huonolla tuulella tai sitten ihan törkeän ihanalla tuulella (Tuomaksen mielestä äitiinsä tullut... en tunnusta). Hän on sellanen ihan uskomaton rutistettava möhkö, jota mun tulee ikävä ihan hetkessä <3 Meidän vauva hän tulee aina olemaan ja Oliviakin toivoo joka päivä, ettei pikkuveli kasvaisi yhtään enempää, kun hän on niin söpö just nyt.


4 kommenttia:

  1. Aivan ihanasti kirjoitettu Samuelista! Äitinä on ihana seurata lapsen iloisuutta ja onnea. Rakastan poikani (4,5kk) hymyä, iloisia silmiä sekä hänen rentoa olemustaan. Rakastan myös hänen itkujaan - vaikka ne ovat raskasta kuultavaa - sillä ne on osa lastani.
    Meillä ollaan ihan hulluinan kettuihin, niin osaatko sanoa mistä tuo jumpsuit on hankittu? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Anteeksi kun huomasin vasta nyt, että mun kommenttien vastaukset ovat häipyneet täältä johonkin! Kiitos ihanasta kommentistasi - on ne vaan ihania ♥️ Jumppis on jo Olivialle hankittu viisi vuotta sitten - käytettynä niitä voisi jostain saada :)

      Poista
  2. Meidän esikoisen sanavarasto oli ihan mieletön ja puhui hyvin nopeasti pitkiäkin lauseita. On jäänyt mieleen kun hän sanoi 1 v 7 kk iässä mun vanhempien luona että "mummua kattomaan haluan mennä tonne alas kellariin". Uskomatonta! Ja ihan ensimmäisten hoitopäivien jälkeen (1 v 6 kk) sanoi osoittaen telkkua että "lasten ohemmaa haluan kattoa teekkarista". Pph sanoi että isommat lapset laittavat telkkarin päälle aamupalan jälkeen ja katsovat pikku kakkosta. Kysyi saako meidän poika myös katsoa. Kotona hän ei ollut katsonut koskaan telkkua. Ei ollut ollut koskaan kiinnostunut. :D Tuo on nyt uskomaton ajatuskin, kun pikkuveli 2 v on katsonut lasten ohjelmia niin kauan kuin muistan. :D Kun hän oli noin puolitoistavuotias, niin lauseet oli kahta sanaa ja puhe muutenkin paljon epäselvempää. Ei saisi lapsia vertailla, mutta kyllähän sitä väkisinkin muistelee mitä isoveli on aikoinaan tehnyt tai sanonut. Isoveli oli tuossa iässä jo täysin päiväkuiva. Keskimmäinen pottailee vain satunnaisesti. Toki se vaikuttaa että minulla on nyt 3 kk ikäinen pikkusisko, joka vie paljon aikaa. Mutta siis esikoisella se hoidon aloitus oli aivan valtava harppaus kehityksessä. Taitoja tuli sitä tahtia että ei perässä pysynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jokainen lapsi vaan on oma persoonansa ja kaikki oppii kaiken aikanaan ♥️ Onneks ne on vähän erilaisia keskenään!

      Poista