HEIHEI HELMIKUU - EI TUU IKÄVÄ!

torstai 1. maaliskuuta 2018



Nyt täytyy sanoa, että on-nek-si helmikuu tuli ja meni. Kamalan ristiriitainen kuukausi, koska paljon kaikkea kivaa tapahtui - siis ihan superkivaa, mutta sitten taas se oli kaikin puolin ihan liian väsyttävä ja raskas. Paljon oli juhlittavaa ja kaikki meni ihanasti, mutta sitten paljon siinä juhlinnan välissä sairasteltiin ja arki runnoi vähän liian kanssa. Toisaalta olihan siinä lomakin, mutta meikkis tottakai sairasti sen läpi kokonaan. En ole ihan varma, että oliko minulla ihan rehellinen mahatauti vai oireilinko vahvaa kortisonilääkityksen ja buranan runnomaa vatsaa. Oli silti jotenkin kiva tänään huomata, että kevään ensimmäinen virallinen päivä on vihdoin alkanut ja kahdeksan aamutkin ovat jo ihanan valoisia. Mutta hei mitäs siihen helmikuuhun sitten mahtui: 

- Musta tuli viisivuotiaan äiti. En mä kestä ihan oikeasti sitä ajatusta, että kohta meillä on täällä eskarilainen ja koululainen jajaja. Älytöntä - mun vauva <3 
- Löysin itsestäni vihdoin sen pienen kakkupiipertäjän ja olin niin tyytyväinen itseeni. Ajattelin itseasiassa laittaa tännekkin pieniä alottelevan kakkuleipurin ohjeita onnistuneeseen kakkuun. Olen siis ihan tunnettu kakkunatsi ja olen aina vaatinut kakuiltani paljon ja siksi ne ovatkin aina tulleet muualta. Mutta nyt yllätin jopa itseni ja menin ja tein mun ultimate lempparikakut ikinä Olivian juhliin. 
- Helmikuussa leivoin neljä kakkua.  
- Käytiin laskettelurinteessä kuusi kertaa.
- Järkkäsin kahdet synttäripippalot ja tänä viikonloppuna vielä yhdet luvassa. Synttärit on parasta. 
- Mun tärykalvo puhkesi ekaa kertaa ikinä. 
- Aloitin ja innostuin lenkkeilystä jälleen. 
- Samuelista on tullut niin iso poika. Puhetta ei kuulu, mutta hän ymmärtää jo niin paljon ettei mukana enää pysy! 
- Ostin ensimmäistä kertaa 12 -vuoteen uudet lasketteluvaatteet. Oli aika virkistävää! 
- Nautin pakkasista ihan aidosti. On ollu niin ihanan virkistävää, kun ei ole satanut vettä aikoihin. 
- Sain ihan hulluna tukea työkavereilta, kun sitä tarvitsin <3 
- Tulin maailman onnillisimmaksi siitä, kun Olivia oppi vihdoin kunnolla laskettelemaan. 
- Löysin podcastit (vihdoin!). Vitsi miten rentouttavaa ja kivaa on kävellä ja kuunnella podcasteja!! Otan mielelläni muuten vastaan ehdotuksia teidän lempparicasteista! 
- Koti oli suurimman osan ajasta ihan retuperällä. 
- Vastasin niin moneen ihanaan kysymykseen, joita Olivia keksi kysyä. Ihan parhaita nää keskustelut tuon pienen viisaan ihmisen kanssa. 
- Vietettiin yhdeksättä kihlavuosipäivää. Mä en voi oikeasti ymmärtää sitä, että meille tulee tämän vuoden lopussa 10 vuotta yhteistä taivalta täyteen. <3 
- En lähtenyt yhtenäkään päivänä töistä heti opetuksen lopettua - mahdoton ajatus edes! 
- Kävin yksin sushilla. Olipa muuten tylsää lounastaa yksin. 
- Join take away -lattea helsingin kaduilla. 
- En ole kaivannut pois Suomesta kertaakaan. 
- Saatiin paljon ihania vieraita kylään pitkin kuuta. Ihaninta. 
- Tein huikeita alelöytöjä. Minä, joka en ikinä niitä tee! 
- Nukuin päikkäreitä. En ikinä nuku päikkäreitä. Paitsi helmikuussa. 
- Nautittiin äititytärlaatuajasta paljon. Ne hetket on aina kultaa. 
- Hajotin ja korjasin mun tietokoneen - tästä johtuu helmikuun somehiljaisuus. 
- Keksin, että haluan opiskella lisää juttuja ja innostuin ajatuksista! 
- Olin monesti ylpeä itsestäni, vaikka usein myös tunsin itseni Vaianan heiheiksi... 
- Tein ihan joka päivä parhaani. 

Loppupeleissä muistelinkin vain niitä kivoja juttuja <3 Ehkä mennyttä helmikuuta tuleekin ihan vähän ikävä, ainakin joskus! Olihan meillä Helsinginreissua ja vaikka mitä. Maaliskuu otetaan silti avosylin tänään vastaan! Ihanaa kuunvaihdetta teillekin - pus!

4 kommenttia:

  1. Hah toi Vaianan Heihei, samaistun täysin!! Ja podcasteista; jos et oo vielä alottanu kuunteleen Serialia, niin kipinkapin! Parasta yhdistettynä lenkkeilyyn, vaikkakin pimeillä poluilla voi tulla hieman pelko pöksyyn :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä!!! Mutta siis apua! Pelkään niitä pimeitä polkuja muutenkin - uskallanko?!

      Poista
  2. Kivoja nämä sun kuukausi postaukset :)

    Meille tulee miehen kanssa kymmenen vuotta tämän kuun lopulla, aivan hullua. Ei olla kyllä missään hyvässä tilanteessa ja kipuilen jatkuvasti huonoa parisuhdetta. Toisaalta mietin, että jokaisessa pitkässä suhteessa on vaikeutensa, mutta jos ne jatkuu aina vaan niin kai se pitäisi joskus osata myös lopettaa. Mutta pienen lapsen kanssa kaikki vaihtoehdot tuntuvat liian isoilta ja raskailta ja sitten sitä vaan kestää.

    Tämäkin kuukausi oli siis raskas, mutta aiettä kun tuo aurinko ja kevääntuntu pakkasista huolimatta piristää ja tekee niiiin hyvää!

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä :)
      Ei se täälläkään mitään ruusuilla tanssimista ole todellakaan! Mä vaan oon tosi vahvasti sitä mieltä, että tää pikkulapsiaika vaan on tätä eikä se vaihtamalla ainakaan parane (poislukien väkivalta ja addiktit tms.).
      Tsemppiä ja jaksamista sinne - kyllä kaikki aina lutviutuu ja menee just niin kuin on tarkoitettu <3

      Poista