ONNEN KYYNELEET

maanantai 5. maaliskuuta 2018




Tiedättehän, kun sitä tuoreena äitinä ja jopa ennenkin maalailee niitä haavekuvia ja odottaa tietynlaisia sitkun -asioita. Minulla ei ollut niitä hirveästi, mutta muutama aika tärkeä. Meidän joka-vuotisella laskettelureissulla Ylläkselle mietin, että "vitsi mä en malta odottaa sitä, että saadaan koko perhe lasketella yhdessä isoissa rinteissä". Kolme-vuotiaana Olivia aloitti laskettelemaan, mutta vasta pari viikkoa sitten sain tirauttaa parit(kymmenet) onnen kyyneleet yhden ison haaveen toteuduttua. 

Tuomas täytti 30 -vuotta pari viikkoa sitten ja koska hän ei lainkaan pidä itsensä juhlimisesta, niin järkkäsin hänelle täysin hänen näköisen synttäripäivän. Hän tuli yövuoron jälkeen ihanaan katettuun brunssipöytään jädekakulla ja kasalla lahjoja, jotka me Olivian kanssa yhdessä kaikki valittiin. Brunssin jälkeen suunnattiin ostamaan Tuomakselle uusia laskettelukamoja (kuului lahjaan) ja siitä mentiin Suomen matalimpaan, mutta sympaattisimpaan laskettelukeskukseen, Ruosniemeen. Ostin Tuomakselle kahden tunnin lipun ja hän sai Olivian kanssa lasketella isoissa mäissä, kun me Sampan kanssa laskettiin pulkalla ja paisteltiin meille makkaroita. Tuomaksenkin naamasta paistoi niin iso onnellisuus, kun hän sai Olivian kanssa lasketella ja minä olin ihan sydämen kuvat ja kyyneleet silmissä rinteen alla aina hurraamassa toiselle. Ihan mieletön tunne jotenkin - en osaa edes selittää, mutta tätä on oikeasti odotettu ja tämän vuoden Ylläsreissusta tulee vieläkin huikeampi, kun saadaan vihdoin melkein koko perhe lasketella yhdessä. Nyt toki odotellaan sitten vielä sitä, kun tuo pikkujäbä saa sukset alle! Tosin hän on niin hurjapää, että tuskin ihan viisi vuotta tarvitsee hänen kanssa odottaa. 

Itseasiassa tuona keskiviikkopäivänä tirautin kahdet onnen kyyneleet. Siis minä liikutun jotenkin tosi herkästi perheeseen liittyvissä asioissa. Esim kyynelehdin aina, kun mun lasten synttäreillä lauletaan paljon onnea vaan -laulu. Itkin viisi minuuttia huutoitkua, kun pidin puhetta Tuomaksen valmistujaisissa ja niin edelleen. Mutta siis aloin itkeä aamulla, kun heräsin ja tajusin, että mun mies on 30 ja, että meille tulee kuun viimeinen päivä 9 vuotta yhteiseloa ja olin vaan jotenkin niin onnellinen, että me saatiin yhdessä perheenä viettää ihana ja juuri Tuomaksen näköinen tasakymppi synttäripäivä. Toki siis nyt viime viikonloppuna vietettiin synttäreitä vielä meidän sisarusten kanssa. Oli ihana saada kaikki meille saman pöydän ääreen ihanien ruokien, kakun ja pelien merkeissä. Tuomaksen oli aika hyvä täyttää pyöreitä vuosia ja minä seuraan vajaan parin vuoden päästä perässä ja toivon, että silloin päästäisiin ihan oikeasti koko perhe laskettelemaan yhdessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti