MIKSI BLOGI EI PÄIVITY

tiistai 17. huhtikuuta 2018



Kaikki ovat huomanneet mun huomattavan paljonkin väsähtäneen postaustahtini viimeisen muutaman kuukauden aikana. Syyt ovat tottakai ihan selkeät, mutta joku muukin ehkä hiertää enemmän pinnan alla. Tänään mietin, että mikä ihan oikeasti on syynä siihen, että läppärin ja bloggerin avaaminen on lähes aina melkein viimeisenä listalla.

- Pieni someähky. Ei ehkä edes niin kovin pienikään. Jotenkin ärsyttää välillä koko some ja tekisi mieli poistaa kaikki tilit työsähköpostia lukuunottamatta. Vähän sellanen been there done that -fiilis. Ja toki myös se fiilis, että koko some on jo niin maksettua mainosta eikä aitoa elämää enää missään kanavassa, joista ennen on imenyt inspiraatiota itseensä. 

- Inspiksen puute. Kiire, ainainen sotku, kuraiset lapset, nälkä ja kiukkuiset teinit töissä eivät varsinaisesti kastele minun inspiraation kukkaa tällä hetkellä. Juuri nyt ei ole aikaakaan varsinaisesti inspiroitua. Vaikuttaahan tähän sekin, miten vaikeaa on hakea enää juuri minulle sopivaa inspistä, kun kaikki on niin sitä samaa somet pullollaan.

- Kiire. Sanomattakin selvää, että tässä elellään nyt niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja jostain on nipistettävä sitä aikaa kaikelle ekstratärkeälle. Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen tottakai. Kaiken llisöksi meillä on viime aikoina ollut ihan hirmusti kivaa tekemistä koko ajan, arkena ja viikonloppuisin!

- Se oravanpyörä ja tämä itseään ruokkiva tilanne. Pitkät postausvälit saavat mulle sen olon, ettei täällä enää käy kukaan lukemassa meidän kuulumisia ja ketään ei enää kiinnosta tämä kerta viikkoon päivittyvä pikkublogi. Ja tietysti tämä tilanne vain ruokkii itseään. Kun en kirjoita, niin täällä ei käydä ja kun ei käydä, niin en kirjoita. Kynnys kirjoittamiseen kasvaa aina isommaksi mitä pidempi tauko on ollut. Se vuorovaikutus lukijoiden kanssa on vähentynyt paljon ja mulla on sellainen olo ettei mun elämä voi tällä hetkellä inspiroida ketään, vaikka juuri sitä haluaisin blogillani tehdä. 

- Vihdoin olen ymmärtänyt nukkumisen merkityksen myös ilta-aikaan. Ollaan arkisin menty aina 22.15 sänkyyn yhdessä ja nykyään mun silmät lurpsahtavat kiinni jo klo 22.25 aikoihin. Ei voi mitään, että se aika, jonka ennen käytin kirjoittamiseen menee nyt nukkumiseen. Niin sen oikeasti kuulukin mennä. Lomalla tämä saattaa taas muuttua, mutta nyt tarvitsen unta. 

- Mulla ei ole usein ollut sydäntä tulla töistä ja mennä heti läppärin kanssa omiin oloihini. Haluan antaa lapsille aikaa ja Tuomaskin on töissä niin paljon, että sitä omaa aikaa ei vain ole saatavilla ja sitten sen miehenkin kanssa ois kiva joskus töllötellä ihan vaan vaikka telkkaria tai toisiamme. 

- Vaikka nukun tosi hyvin, niin voi pojat miten väsynyt olen työpäivien jälkeen. Se on hyvä kun jaksaa ruoan laittaa pöytään ja sitten vähän hassuttaa lapsia. Useana päivänä tuokin on työn ja tuskan takana. 

- Blogiscenen jatkuva muuttuminen. Enhän mä tästä enää oikein saa mitään irti. Rahaa nyt en ole hetkeen enää saanut ja omaa laiskuuttani yhteistyötkin ovat vähentyneet paljon. Enää en tiedä miten erottua joukosta ja mietin usein mikä mun juttu edes on enää. Kaikki osaavat kuvata ja perhe lifestyleblogeja on miljoonia jo Suomessakin. En halua vlogata ja instagram on ainoa sovellus mitä jaksan tai haluan käyttää. Alkaako tämä taas olemaan se vanha kunnon päiväkirja, jona se alkoikin joulukuussa 2011?

- Kuvaamisahdistus. Haluan ja rakastan kuvata, mutta junnaan tällä hetkellä pahasti paikoillaan. Kalusto on vanhaa ja aika huonoa ja taidot eivät jotenkin kehity millään osa-alueella enää. Mulle blogeissa ja omassa blogissa tärkeintä ovat kuvat - en tiedä miksi, mutta näin on ja siksi on vaikea kirjoittaa postausta julkaisuun asti, jos mulla ei ole kuvia mitä sinne lätätä ja vielä sellaisia, jotka varmana sopivat tekstin aiheeseen.

- Onhan mun elämä ollut ihan erilaista nyt kuin koko viimeisen seitsemän vuoden aikana. Olen ensimmäistä kertaa töissä seitsemään vuoteen, minulla on kaksi pientä lasta ja asun edelleen vieraalta ja uudelta tuntuvassa kaupungissa vailla vanhoja tuttuja ja läheisiä. Tottakai kaikki tämä vaikuttaa kaikkeen mitä teen tai en tee. Toki myös tähän blogiin, joka jo lähes seitsemän vuotta on antanut mulle paljon iloa eri elämäntilanteissa.

En ole heittämässä hanskoja tiskiin vielä. Odotan kesälomaa ja mahdollista inspiraation purskahdusta, jos se tulee niin kiva ja jos ei niin aika näyttää miten Mini & Me:n käy. Ensi syksynä on taas ihan uudet kuviot kaikin puolin. Jatkan nyt juuri sillä tahdilla ja fiiliksellä mikä itsestä tuntuu hyvältä ja toivon, että pysytte hengessä mukana kaikesta huolimatta. 

Ps. Instagramissa @aijaii -tilillä on vielä huomisen ajan menossa lapsimessulippuarvonta! Plan Toysin kanssa yhteistyössä sain arpoa kaksi lippua yhdelle messuilijalle. Käykää etsimässä arvontakuva ja osallistukaa :) Luvassa on muuten kivaa yhteistyöjuttua Plan Toysin kanssa bloginkin puolella, kun tulin valituksi heidän prand repiksi - jes kivaa!

14 kommenttia:

  1. Moi!
    Täällä uskollinen lukija parin vuoden takaa joka kyllä edelleen innostuu ja inspiroituu siitä, mitä kirjoitat! Siis on tositosiymmärrettävää ettei kaiken keskellä saa kirjoitettua samalla otteella ja suunnitelmallisuudella kuin kotona ollessa, mutta just sellaisena päiväkirjana sun blogi on niin helmi! Oon juuri itsekin taas hyppäämässä työelämän oravanpyörään kahden pienen lapsen äitinä ja siks rakastan sitä tapaa, jolla kuvaat teidän arkea: on siis se minuuttiaikataulutettu sekamelska mut siellä keskellä kaikkea kivaa, pientä juhlaa ja reissua ja harrastamista. Mulle se on sellainen toivonkipinä siitä että arkikin voi olla kivaa ja että ei pidä unohtaa sitä että oma kekseliäisyys ja asenne on avainasemassa tuleeko arjesta vain arkea ja tasaista taaperrusta. Eli kaipaan sun kirjoituksia, niillä on mulle merkitystä! ��
    T. LindaWa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt en kestä! Kiitos Linda, et tiedäkkään paljonko sun kommentilla oli nyt merkitystä. Hyvin se menee. Vaatii hirveästi ponnisteluita, mutta kun siihen pyörään pääsee, niin on se välillä ihan kivaakin! Kiitos sinä ihana <3

      Poista
  2. Samaa olin tulossa sanomaan kuin edellinen kommentoija! Monta vuotta olen blogiasi seurannut ja erityisesti Sampan raskautta ja myöhempää kehitystä koska meillä on itsellä ihan samanikäinen poika. :) Oot loistava, jatka just niinku ittestä tuntuu hyvältä! Täällä ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla, että siellä te edelleen olette! Olette mulle tärkeitä ja kiitos kun jaksatte kommentoida :)

      Poista
  3. Mä niin komppaan! Vaikka lapsia on vain yksi. Samaistuin varmasti jokaiseen kohtaan. Vauvavuoden aikana olin jo laittamassa pillit pussiin, suoraan sanottuna koko blogi ja some sen ympärillä vaan v*tutti. Kaikilla muilla oli niin kivaa ja meillä vaan huudettiin kaiken maailman vaivojen takia. Jotenkin kaikki se hössötys ja puuterimainen täydellisyys alkoi oksettaa. Mutta sitten päätin, että kirjoitan omalla tyylillä sitä tahtia kun jaksan. Vuodatin blogissa kyyneliä ja olin aito. Kävijämäärit vähän laskivat kun postaustahti hidastui, mutta mitä sitten! Toisaalta taas sain tosi ihania uusia lukijoita, kauniita tsemppiviestejä ja kiitosta siitä, että kirjoitin (ja kirjoitan) sydän auki. Se tuntui tosi hyvältä! <3 Eli omaan tahtiin, oman jaksamisen takia. Nämä blogihommat on oikeasti vikat joista kannattaa stressiä ottaa - vaikka se ei siltä aina välillä tunnu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ihan kuin mun suusta <3 Jotenkin on ollut epäonnistunut olo, kun ei tämmönen perfektionisti voi jättää mitään puolitiehen tai jos voi, niin fiilikset ovat ihan karmeat. Yritän koko ajan toitottaa itselleni, että tämä on harrastus muiden joukossa enkä ole kenellekkään mitään velkaa. Sitäpaitsi pakkokirjoittaminen maistuisi jokaisesta lukijasta puulta eikä siinä olisi mitään mieltä. Olen lukenut sun juttuja ja sun sydän onkin ihan <3 Usein olen myös miettinyt miten ihania hetkiä teillä on usein ollut! Ei sitä aina edes itse ymmärrä miten loppupeleissä ihanan pastellista se omakin elämä on joskus, siis joskus :D

      Poista
  4. Kyllä minäkin pääsääntöisesti luen kaikki sinun postaukset, mutta ymmärrän kyllä syyt, miksi blogin kirjoittaminen tai oikeastaan kirjoitusinspiksen puutos ahdistaa.

    Kirjoittelet niin kuin hyvältä tuntuu 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä inspiraatiota pitää välillä oikein tonkimalla tonkia. En silti halua lainkaan laittaa pillejä pussiin, eli inspistä odotellessa - ja sitä aikaa :) Ihanaa, kun lueskelet <3

      Poista
  5. Hei mä ainakin luen ja innostun ja inspiroidun sun teksteistä! Vähän laiskasti kyllä ja joskus vähän viiveellä, mutta kuitenkin. Ja ehkä tämmönen kerta viikkoon päivittyvä blogi on just hyvä kun itse ei ehdi/muista lukea kun sen kerran viikossa :D

    Tietysti sun ihan uus elämäntilanne vaikuttaa, ja mun mielestä on ihan tervettä haluta nukkua tai katsella miestäkin ennemmin kun päivittää blogia.

    Mä tykkään ehkä eniten just sun blogista, koska täällä on semmosta tarttumapintaa, mitä monessa isommassa blogissa ei enää ole. Silti sun tekstit ja varsinkin kuvat on tosi laadukkaita ja sen vuoksi niistä on helppo pitää ja just inspiroitua. Lisäksi sä itse vaikutat näin ruudun takaa tosi hyvältä tyypiltä ja aidoltakin.

    Eli täällä ainakin pysytään mukana. Kiva jos jaksat kirjoitella, mutta ok jos et. Tykkään seurailla sua myös instassa, joten sekin on ihan jeppis.

    Ihanaa kevättä ja aurinkoa! Tsemppiä kiukkuisien teinien ja kuraisten lasten kanssa, Sä olet huippu!

    T.Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä juuri haluan, että sitä tarttumapintaa on, vaikka yritänkin löytää sen kauniin ja hyvän kaikessa. Let's face it, mun elämä on kaikkea muuta kuin pastellia ja hattaraa enkä sitä sellaisena haluakkaan välittää. Toisaalta en halua välittää pahaa oloakaan kenenkään päivään, koska en itsekään muilta sellaista halua.

      Oot ite huippu, kun jaksat aina jättää kommenttia! Tsemppiä sunkin kevääseen ja nyt toivotaan se aurinko esiin pysyvästi! <3

      Poista
  6. Moikka! Ajattelimpas nyt ensimmäistä kertaa kommentoida.

    Samaistuin tosi moneen kohtaan ja etenkin tämä:
    ” Kuvaamisahdistus. Haluan ja rakastan kuvata, mutta junnaan tällä hetkellä pahasti paikoillaan. Kalusto on vanhaa ja aika huonoa ja taidot eivät jotenkin kehity millään osa-alueella enää. Mulle blogeissa ja omassa blogissa tärkeintä ovat kuvat - en tiedä miksi, mutta näin on ja siksi on vaikea kirjoittaa postausta julkaisuun asti, jos mulla ei ole kuvia mitä sinne lätätä ja vielä sellaisia, jotka varmana sopivat tekstin aiheeseen.”
    Mulla on oman blogini kanssa ihan sama homma. Ja jos ihmeen kaupalla saisin kuvia niin niiden käsittely on taas jo ihan oma hommansa.

    No mutta syy miksi tulin kommentoimaan on se että vaikkei itselläni ole lapsia enkä seuraa yhtäkään perheblogia niin jostain kautta eksyin kerran blogiisi ja ihastuin juurikin ihaniin kuviin. Tallensin blogisi heti kirjanmerkkeihin ja olen siitä asti tullut säännöllisen epäsäännöllisesti kurkkimaan. Ihan aina en välttämättä lue tekstejä tai ainakaan ihan niin ajatuksella mutta ihanat kuvat selaan läpi sydänsilmäemojin ilme naamallani :D

    Älä ota siis stressiä jos et ehdi postaamaan niin usein kuin haluaisit. Kuvaile kun on inspistä ja bloggaa kun on aikaa. Me ”pikkubloggaajat” joka ei saada rahaa tms niin omaksi iloksihan tätä tehdään eikä tästä todellakaan pitäisi ottaa stressiä. Kyllä lukijat taatusti käyvät välillä kurkkimassa ootko postannut :) Yritän itse noudattaa samaa neuvoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi miten asiaa puhut <3 kiitos kommentistasi ja kehuista - ne piristivät enemmän kuin uskotkaan! Kyl mä uskon, että loma ja aurinko pistävät inspisrattaat taas pyörimään :)

      Ihanaa kevättä sulle ja tuu ehdottomasti useamminkin kommentoimaan! <3

      Poista
  7. Vierailen ensimmäistä kertaa blogissasi ja voin hyvin ymmärtää ristiriitaiset ka ahdistavat tuntemuksesi bloggaamiseen liittyen. En ole minäkään sellaisilta ajatuksilta välttynyt näiden kahden vuoden aikana mitä olen nyt blogia pitänyt. Voin sanoa sinulle tähän vain yhden neuvon: pidä blogia juuri siten miten sinusta parhaalta tuntuu♡ Tervetuloa muuten kurkistamaan minun blogiini♡ Olen kirjoittanut meidän elämästä ja vastoinkäymisistä ja selviytymistaiatelusta hyvinkin avoimesti ja koittanut osoittaa näin lukijoille ettei meidänkään elämä ole pelkkiä ruusun terälehtiä ja "puuterimaista täydellisyyttä" kuten eräs lukijasi asian hyvin ilmaisi❤

    VastaaPoista
  8. Moikka Aija! Olen lukenut useamman vuoden ajan sun blogia ja se on aina ollut yks mun lemppareista. Sun rento ja ilahduttava tyyli inspiroi mua kovastikin ja jokaisen postauksen käyn lukemassa. ��

    VastaaPoista