KESÄREISSUN JÄLKIPYYKKI

maanantai 16. heinäkuuta 2018




En haluaisi valittaa, mutta... No ei kai. En ihan oikeasti halua valittaa. Me lähdettiin meidän jokakesäiselle Helsingin "turistireissulle". Mun olisi pitänyt jo silloin perjantaina ennen kello neljää tajuta, että ehkä tätä reissua ei pitäisikään tehdä. Olin koko päivän hikoillut sitä varten, että saisin lapset ja tavarat lähtökuntoon ja autoon siihen mennessä, kun Tuomas laittaa pyörän varastoon. No sehän meni just niin kuin piti, kunnes oltiin ajettu noin 10 minuuttia kohti Helsinkiä. Kuulu poks ja rengas paukahti rikki. Pidettiin Tuomaksen kanssa meidän cool, vaihdettiin vararengas ja ajettiin rengasliikkeeseen, saatiin uus rengas ja ajettiin Helsinkiin. Jes! 

Ensimmäinen päivä oli lähestulkoon succee. Lapset ja me nukuimme yömme oikein hyvin ja ihana päivä lintsillä oli just sitä mitä toivottiin. Toki kuumuus ja se, että Samuel on käytännössä päättänyt lopettaa päikkärit ottivat koville ja odottelutilanteet olivat hänelle hankalia. Olivian kanssa paineltiin ihan kaikissa laitteissa mihin hän pääsi - ihan mieletön vauhtimimmi. Samuel oli onnellisimmillaan autokarusellissa ja sitä sitten ravattiinkin useampaan otteeseen. Olivia on tasan 120 pitkä, joka tarkoittaa sitä, että tänä vuonna saatiin lisätä monta uutta hurjaa laitetta käytyjen listaan. Olivia rakastui vanhaan vuoristorataan - täydellistä! Niin ihanaa, että mulla on oma hurjapäärakas, kenen kanssa mennä läpi kaikki laitteet huvipuistossa kuin huvipuistossa.
 
Illalla haettiin kotimatkalla vielä pizzaa iltapalaksi ja kaikki oli tosi kivaa, kunnes ns. shit hit the fan... jos tiedät mitä tarkoitan. Samuel ei suostunut niissä lämpöasteissa nukkumaan ja vielä keskiyön jälkeen väsyitkettiin kaikki vuorotellen. Eikä se riittänyt tietenkään kärsimykseksi, vaan minimies heräsi tottakai noin 5.30 aamulla kuumuuteen ja itki siihen saakka, kunnes Tuomas lähti hänen kanssa puistoon (ehkä joskus kahdeksan aikaan aamulla) ja Samuel nukahti vaunuihin...   

Sunnuntaina nähtiin jälleen mun ystävää ja hänen poikaystävää keskustassa, haettiin picnic -eväät ja suunnattiin Suomenlinnaan. Samuel ei tahdo enää viihtyä vaunuissa ja kuumuus oli edelleen liikaa ja siinä matkalla pysähdeltiin säätämään noin. 30 metrin välein aina jotain. Koko säätöreissu loppui siihen, että Samuel huusi täyttä päätä Helsingistä Forssaan. Sitten hän sanoi "äiti ota jalla" ja minä otin häntä jalasta kiinni ja hän nukahti ja nukkui omassa sängyssä kaksitoistatuntia suoraa pötköä. Samoin tein minä.  

Aluksi suorastaan vitutti koko viikonloppu, vaikka se sisälsi paljon kivoja hetkiä, mutta sitten alkoi vaan tuntua todella pahalta pientä reppanaa kohtaan. Tänään vietettiin kuusi tuntia maauimalassa ja Samuel oli taas niin iloinen ja onnellinen saadessaan juoksennella ja uida sielunsa kyllyydestä. Ihan älytön uimari hän muuten onkin jo alle 2 -vuotiaana. Hän vaan on sellainen, ihan toisenlainen kuin siskonsa. Ei mitään ravintoloissa istuskelua, tylsää kuljeskelua rattaissa tai useiden minuuttien idioottimaista odottelua. Samuel rakastaa saada juosta ulkona, touhuta ja säätää jotain ihan koko ajan sekä samalla syödä suupala aina muutaman juoksuaskelen välissä. 

KesäHesareissu ei mennyt ihan nappiin, mutta Olivia on onnellinen lintsirannekkeineen ja Samuel on jo toipunut kaikesta siitä kiukusta ja tankannut iloisia haleja ja pusuja koko päivän, joten all good in the hood <3 Ihanaa, kun Pori on herännyt täksi viikoksi henkiin - otetaan siitä ihan kaikki irti varmasti!

ps. Ihan oikeasti on mieletöntä, että saadaan nauttia kuumasta kesästä. Sitä vaan pitää nauttia oikealla tavalla pikkuisten kanssa, ei ehkä kaupunkireissaillen!

2 kommenttia:

  1. Meillä myös n. 1v 8kk ikäinen poika ja kovin liikunnallinen ja touhukas poika on. Ei jaksa todellakaan mitään odotteluja, tai pitkiä aikoja istua autossa/vaunuissa. Välillä on pinna itsellä vähän koetuksella kun kaiken lisäksi kaikki pitää saada tehdä itse. �� mutta iän tullessa kärsivällisyys pojalla varmaan kasvaa ja sitten helpottaa matkat yms. ☺ Sulla on kiva blogi ja ihania kuvia. <3 -Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos lohduttavasta kommentistasi! <3 Olivian kanssa on kaikki tämmönen ollut aina niin helppoa. Hän on aina viihtynyt missä vaan ja rakastanut just vaunuilua ja ravintoloita. Mulla on ollut jotenkin hirveä työ ymmärtää, että Samuel on ihan eri puusta veistetty ja ettei se ole mikään hänen vika, vaan luonne. Kyllä se iän myötä onneksi helpottaa, siihen asti mennään järkevämmin hänen ehdoilla, niin kaikilla säilyy hermot.

      Poista