MAANANTAIAJATUKSET

maanantai 27. elokuuta 2018



Vaikka heittäisin puolet meidän tavaroista pois, niin meillä ois sitä liikaa.

Mun lapset rakastavat Poriystäviään ylikaiken ja itkuhan siinä vähän tuli, kun tänään poistuttiin meidän puistoläksäreistä. Kutsuttiin mun ja lasten tärkeimmät Poriystävät puistoon piknikille ja saatiin viettää ihanat muutama tuntia leikkien ja rupatellen. Ihan täydellistä! Mä silti vähän luulen, ettei Oliviakaan ihan ymmärrä meidän lähtemisen lopullisuutta. Onneksi kaikkia silti nähdään ihan varmasti tulevaisuudessakin <3

APUA! Samuelin kaks-vee synttäreihin on vajaa kuukausi. En mä kerkiä!!! 

Odotan niin paljon ensi viikon alkua ja mun opintojen alkua ja lasten päiväkodin aloitusta. Lapset ovat varmasti onnesta soikeina päästessään vihdoin päiväkotiin ja sanomattakin selvää, että minä olen ihan todella onnellinen, kun pääsen taas omien juttujen pariin. Minä olen ilmottautunut kursseille, mutta lukkari on vielä tekemättä, mulla on viikon sijaisuus sovittuna ja kalenteriin on merkitty muutamia kivoja juttuja ja juhlia.

Mua vähän harmittaa, kun tosi moni aina sanoo "susta on varmaan tosi siistiä päästä pois Porista ja takas Turkuun". Mä kyllä rakastuin lopulta Poriin ja tänne jää paljon rakkaita ihmisiä ja muistoja joita en vaihtaisi mihinkään. Turku on silti kyllä aina koti, mutta Porivuosista jää lämmin muisto meidän elämiin. Kyllä mulla on tosi haikeakin olo lähteä ja haikeus ehkä just nyt enempi pinnalla kuin into. Silti niin ihana päästä Turkuihmisten lähelle omaan kotiin ja sinne missä kaikki on tuttua. Pori oli meille silti niin hyvä <3

Odotan innolla, että pääsen vihdoin hyödyntämään kaikki ne tunnit mitä olen viettänyt pinterestissä ja instagramissa. Mulla on niin paljon ihania neliöitä sisustettavana ja ihan hirmu määrä ideoita. Ihanaa päästä työntouhuun pikkuhiljaa pienen olkkariremontin jälkeen. Silti olen tässä asiassa päättänyt todellakin, että hiljaa hyvä tulee, kuten jo joskus aiemmin sanoin. Ja hei ihan ekaa kertaa elämässäni pääsen repimään tapetteja - jes! Ah ja se huonekasvien määrä mitä meille sitten vihdoin mahtuu! Vielä hetki pitää kuitenkin malttaa. Kiinnosteleeko teitä sitten sisustusjutut enempi täälläkin?

Huomasin tänään, että olen ihan yhtä innokas lol-tarrojen ja -nukkejen keräilijä kuin mun viis-veekin. Eihän se väärin ole? 

Painelen tän viikon muuton täysin pää kylmänä. Mä en halua stressata enkä suostukaan. Ollaan saatu pakattua ajoissa ja lapsille on ihana rakas hoitaja koko viikonlopuksi ja mun äiti on mun oikea käteni. Me selvitään muutosta varmasti hienosti ja mä haluan vetää sen kylmän viileesti läpi. Kuka uskoo mua? Haha! Yritys on ainakin kova - erittäin kova! 

Mä olen aika kovaa arki-ihminen. Tai siis tottakai rakastan lomailla ja lomailu on parasta, mutta eihän se loma tunnu lomalta, kun sitä kestää pienen ikuisuuden. Silti mun fyysiselle terveydelle ja ennen kaikkea mielenterveydelle tekee niin hyvää päästä taas kunnolla arkeen kiinni monen kuukauden jälkeen. Liikunta, terveelliset yliopiston lounaat ja säännöllinen unirytmi on se mitä just nyt ihan ensimmäiseksi tarviin.

Syksy tuntuu ja tuoksuu. Tämän kesän jälkeen vielä erityisen hyvältä. Kerrankin voi sanoa, että hei hei ihana kesä ja ihanat muistot eikä tarvitse lisäillä mitään itkuhymiöitä tai ikävän sanoja heippojen perään. Tämän kesän jälkeen jaksaa hetken pidempään sitä pimeää ja kylmääkin - ihan varmasti. Ainakin sinne marraskuuhun saakka. 

Aikuisena solmitut ihmissuhteet on parasta mitä just nyt tiedän. Olen onnistunut täällä Porissakin solmimaan ihan mielettömiä ystävyyssuhteita ja tiedän niiden kestävän aina huolimatta meidän parin sadan kilsan välimatkasta. Ohan se ihan parasta, ettei olosuhteet pakota valitsemaan ystäviä, vaan sitä tässä iässä ihan oikeasti ystävystyy just niiden ihmisten kanssa, jonka kanssa synkkaa ja on hyvä olla. Mun paras ystävä on kiistatta hän, jonka kanssa pääsin samalle luokalle seiskalta eteenpäin ja siitä ei käy kiistäminen <3 Silti sitä lainkaan väheksymättä olen niin kiitollinen mun aikuisiällä solmituista ystävyyssuhteista!

ps. Olivia otti ton kuvan musta! En ehkä kestä!


4 kommenttia:

  1. Oi vitsit noi Pori-tuntemukset on tuttuja!

    VastaaPoista
  2. Pakko kommentoida tuota sun tekstin aloitusta, se on niiin osuva! Oon pidemmän aikaa tuskaillu tätä tavaran paljoutta, vaikka kaikki onkin kaapeissa ja ullakolla piilossa...

    VastaaPoista
  3. Kääk lueskelin sun blogia ja tajusin etten ikinä kommentoinut tähän vaikka piti. Mutta siis <3. Ps. Oli ihana nähdä Sampan juhlissa mutta nyt ikävä on vaan kahta kovempi. :(

    VastaaPoista