VIISI JA PUOLI VUOTTA RAKKAUTTA

tiistai 7. elokuuta 2018



Kaksi heiluvaa hammasta, ajoittainen "äiti sä et tajuu mitään" -puhetyyli, yliveto tyylitaju, mielettömät piirtämisen taidot, ihanat tummentuneet hiukset, aikalailla tasan 120 cm maailman suloisinta kroppaa ja ihan tummanruskeat nappisilmät. Edelleen englannin kielellä leikkijä, maailman paras isosisko, empaattinen ja hyväsydäminen, kaikenlaisesta ruoasta nauttiva kulinaristi ja ihan ykkösystävä. Hurjapää, innostuja, huippu-uimari ja non-stop selittäjä, joka rakastaa läheisiään ja haluaa olla aina siellä missä tapahtuu.

Tässä muutama kuvaus meidän viisi ja puoli -vuotiaasta ja ihan rehellisesti voisin jatkaa tuota listaa loputtomiin. Edelleen seison sen takana, kun sanon, että olen luonut itselleni oman soul maten, jonka seurasta nautin aina ihan hirmusti. Me innostutaan ihan samoista asioista ja en ollut uskoa silmiäni, kun Olivia istui mun vieressä ihan muina Pelle Pelottomina Särkänniemen hurjimmissa laitteissa. Me kierrettiin koko asuntomessut yhdessä ja popitettiin Vestaa ja Mikael Gabrielia heidän keikoillaan mukana laulellen. Olivia odottaa koulun alkua jo ihan hirmusti ja eskarin alkua odotellaan jo paljon ja lukemaan oppiminen on ihan pienestä enää kiinni, niin paljon häntä ne kirjaimet ja lukeminen kiinnostaa. 

Mulla on nyt vaan niin hyvä mieli, kun Olivian kanssa ei tarvitse enää olla huolissaan mistään. Hänen uusi rohkeutensa on auttanut oppimaan kaikki uudet tärkeät taidot ja se yliampuva ujous on vähentynyt todella paljon. Hän uskaltaa itse päättää osallistua nuorimpana tenniskisoihin, vaikka me vanhempina vähän epäröidään, hän uskaltaa käydä pyytämässä englanniksi baarimikolta lusikkaa (joka ei voinut palvella häntä, koska ei nähnyt koko Oliviaa tiskin takaa :D) ja uskaltaa pitää puoliansa viimeiseen asti, jos joku hänelle vinoilee. Tiedän, että nyt muuton koittaessa ja jälleen uuden päiväkodin ja harrastusryhmän alkaessa Olivia on edelleen se omanlaisensa superstara, joka saa heti ystäviä ja intoa puhkuen menee uutta kohti naama hymyssä. Joskus mun täytyy nipistellä itseäni ja muistuttaa itseäni (ja Tuomasta) siitä, että Olivia on vain sen viisi ja puoli, koska niin paljon hän on kasvanut kaikella tapaa tämän kahden Pori-vuoden aikana. 

Niin ylpeä saan tuosta kaunokaisesta olla ja ties mihin hän vielä pääsee ja saadaan pakahtua aina vaan lisää. Tänäänkin katselin useaan otteeseen tuota mun minikopiota ja kelasin kuinka onnekkaita ja etuoikeutettuja me tuosta tyypistä saadaankaan olla.

ps. tätä kuvasarjaa tullaan jatkamaan niin kauan kuin minussa henki pihisee! Täällä 1,5, täällä 3,5 ja täällä 4,5. Ihan parhaita!










2 kommenttia:

  1. Tää kuva sarja on ihan mun lemppari! <3 muistan noi kaikki aikaisemmatkin. Olivia on aina vaan niin kaunis!

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja vitsi mäkin tykkään! Harmittaa niin, että 2,5 v on jäänyt välistä, kun me oltiin sillon Tuomaksen kanssa reissussa.

      Poista