KAKSIKYMMNENTÄYHDEKSÄN

tiistai 13. marraskuuta 2018



Juuri tänä syntymäpäivänä, tänään, mun suurin tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että mun ydinperheessä jokainen on terve. Mun vanhemmat ovat terveitä eivätkä tarvitse huolenpitoa. Kiitollisuus siitä, että pystyn tekemään mulle tärkeää asiaa ja vielä niin, että mua tuetaan siinä kaikin mahdollisin tavoin. Kiitollinen siitä, että olen itse terve. Kiitollinen ennen kaikkea siitä, että mun lähellä on niin paljon rakkautta juuri nyt. 

29 -vuotiaana ymmärrän jo, ettei kaikkea voi saada samaan aikaan. En voi olla täysiä ystävä, äiti, opiskelija, bloggaaja, sisko, vaimo ja urheilija. Mun on joka ikinen päivä ja viikko säädettävä prioriteetteja toivoen, että ne mulle tosi tärkeät asiat, jotka jätän listan pohjalle, pysyisivät silti hengessä mukana ja olisivat taas valmiina, kun saan mahdollisuuden nostaa niitä listan kärkeen. Olen ihan sinut sen asian kanssa, että en voi olla hyvä kaikessa ja panostaa kaikkeen sataprosenttia. Suurin osa mun läheisimmistä ystävistä on ihan eri elämäntilanteessa kuin minä, mutta jotenkin se yhteys on siellä aina. En mä nauti siitä, että joudun sopimaan ystävien kanssa kolmen-neljän viikon päähän treffejä, mutta niin se vain nyt menee. Ehkä kolmekymmentäviisi -vuotiaana voin tarkastella asioita jo ihan eri näkövinkkelistä ja saan taas nauttia aivan eri asioista. Vaadin mun ystäviltä paljon ja tämän ikäisenä koen, että niin sen pitääkin vähän olla. On kuitenkin ihanaa, että tiedän mun ystävien tietävän, että tämä on tämä vaihe ja olen taas enemmän käytettävissä myöhemmin. Mun kallisarvoista aikaa haluan käyttää kallisarvoisimpiin ihmisiin ihan aina ja olen niin kiitollinen jokaisesta, joka mun vieressä on.

29 -vuotiaana rakastan olla kotona kynttilän valossa ja vilttiin kääriytyneenä, rakastan syödä extrahyvää ruokaa, rakastan ihan vain pötköttää ja hassutella sohvalla lasten kanssa. Tällä hetkellä rakastan podcasteja, lukemista ja hyviä tv-ohjelmia. Toisin kuin ennen, rakastan saada kukkia. Rakastan juoda viiniä ja syödä juustoja ystävän kanssa syvällisiä keskustellen. Rakastan shoppailla ruokaa ja hemmotella perhettä pienillä arkisilla jutuilla. Rakastan kutsua ystäviä kylään ja kestitä heitä. Rakastan sisustaa ja suunnitella. Rakastan mun perhettä. 29 -vuotiaana olen ylpeä siitä, että musta on tullut rohkea, tutustun ihmisiin, vaadin oikeuksiani ja tiedän mitä haluan. Olen ylpeä, että olen edennyt urallani ja opinnoissanu paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitellakaan. Olen ylpeä siitä miten me Tuomaksen kanssa selvitetään asiat yhdessä tiiminä. Olen ylpeä siitä, että mun mielestä on parasta vanheta ja katsoa lapsien kasvavan mukana. Eniten ylpeä olen mun kahdesta pienestä, niistä kahdesta minimeikäläisistä, jotka muistuttaa mua joka päivä olemaan kiitollinen just siitä mitä meillä nyt on ja mitä tulevaisuus ihan varmasti tuo tullessaan. 

Tänä vuonna sain kukkia ja donitseja ja juhlittiin perheen kanssa keskenämme. Lauantaina pääsemme Tuomaksen kanssa syömään pidemmän kaavan mukaan. Ensi vuonna voisin kuvitella, että juhlitaan pyöreitä vähän isommin, pistäkää ystävät kalenteriin!! 

ps. Olivia on ottanut tuon kuvan minusta. En tiedä kestänkö enää.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa synttäriä Aija!

    Tiia

    VastaaPoista
  2. Onnea 29-vuotiaalle! Ollaan näkymä samana vuonna syntyneitä, mutta mulla on kolmekymppiset jo lähes tarkalleen kolmen kuukauden päästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu oonhan mä nyt sit melkein vuoden nuorempi - haha! <3

      Poista