pregnancy brain

torstai 9. kesäkuuta 2016


Niin... Kun mä olen useaan otteeseen sanonut, etten kärsi minkäänlaisista raskausoireista, niin ottaisin ihan vähän takaisinpäin sanomisiani. Kärsin, todellakin kärsin itseäni (sekä läheisiänikin) hyvin paljon ärsyttävästä raskausoireesta eikä tälläisestä muistaakseni ollut tietoakaan Oliviaa odottaessa. Pehmenneet aivot. Tämä ei edes ole vitsi tai minkäänlainen kärjistys vaan ihan oikeasti alan olla huolissani sekä ihan hemmetin tympiintynyt itseeni. Minä, joka vihaaaaaan hukata tavaraoita, joka pidän aina huolta omistani sekä muiden tavaroista, joka harvemmin olen myöhässä mistään tai missaan deadlinejä tai minä, joka muuten vaan olen pitänyt itseäni aika tarkkana ja lojaalina tyyppinä itseäni ja muita kohtaan. No heissulivei vaan sille Aijalle - olen tätänykyä hyvin epäluotettava (joissakin asioissa) ja joka ikinen tavara, joka minun kädessäni on joskus ollut on nyt todennäköisesti hukassa. Huom. lapseni on toistaiseksi ainakin turvallisesti omassa sängyssään, joten siinä ei vielä ainakaan hätää. 

Olen joskus täällä blogissanikin kertonut, että koskaan en ole yhtä sukkaakaan hukannut saatika sitten mitään muuta oikeasti tärkeää. Pahemman tästä tekee se, että ihan oikeasti ymmärrän, että olen nyt taipuvainen hukkaamaan asioita ja yritän kiinnittää enemmän huomiota, että laitan kaikki tavarat aina heti oikeaan paikkaan ja varmistan, että kaikki on aina mukana.. No ei ole auttanut sekään. Kerrataanpas viimeisen parin viikon hukkaamiset: Tuomaksen yliopiston kulkulätkä (ei ole löytynyt vieläkään), pankkikorttini (löytyi muutaman päivän päästä, en muuten enää muista mistä), kotiavaimet (löytyivät seuraavana päivänä auton penkin alta), pari kuittia, joiden kanssa oli tarkoitus palauttaa pari ostosta (ei ole löytynyt), kameran vastavalosuoja (löytyi kampaamolta kolme päivää myöhemmin), kaksi toppia, jotka ovat aika elintärkeitä tämän mahan kanssa (ööö, ei sitten missään) ja luulen, että listaa voisi vielä jatkaa, mutta loput olenkin jo todennäköisesti unohtanut..

Sen lisäksi, että hukkaan asioita, niin buukkailen omaa ohjelmaani ihan mielivaltaisesti tajuamatta yhtään mitään. Viime viikolla kampaaja ja lääkäriaika meni päällekkäin ja tänään olin sopinut kolmet (3 - k o l m e t) treffit lähes päällekkäin. Mitä hittoa; Tori.fi kaupat, uimatreffit Viivin kanssa ja grillitärskyt siskon luona ja kaikki olin vielä merkannut ylös johonkin... 

Olen maailman surkein tyyppi tällä hetkellä enkä ihan oikeasti voi syyttää tästä mitään muuta kuin raskautta, koska kaikki minut aidosti tuntevat tietävät, että tämä ei todellakaan ole minulle tyypillistä käytöstä. Ei siellä olisi kenelläkään antaa käytännön vinkkejä pehmenneiden aivojen korjaamiseen, vai olenko vielä n. kolme kuukautta pakotettu elämään näin? 

//Who knows what people mean by pregnancy brain? Well, I sure do now. It means that perfectly normal and even pretty sharp people just start losing control of their lives and actually losing stuff. I am very careful and even close to being a bit mad about losing things - I never lose anything. During this pregnancy though, I've just been hoping I wont lose Olivia because I feel like I'm losing every single item I hold in my hand at the moment. I double or even triple book my meetings with friends with no intention of doing so. I just hope this will pass soon because I'm going crazy over this situation pretty much right now.//

19 kommenttia:

  1. Hmmm, vaikuttaa siltä, että henkilökohtainen assistentti olisi ainoa toimiva. Tsemppiä, toivottavasti helpottaa synnytyksen jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja - just sellasen mä nyt tarvisin ja kipeästi!

      Poista
  2. Mä oon vähän samis. Oon tosi huolellinen ja tarkka ja omaan huippu muistin. Sama pään lahoominen alko jo raskausaikana ja nyt on univelkaset imetysaivot niin homma vaan jatkuu. Mitään ei voi sopia ilman kalenteria ja kauppareissut on ihan mahdottomia ilman kauppalistaa. To do- listoja löytyy joka lähtöön ja tavarat on koko ajan hukassa ja löytyy ihan kummallisista paikoista, lompakko vessan vaippakaapista yms :D

    Tosin ajoissa oon edelleen aina ja kaikkialla, jopa vieläkin enemmän kun ennen, koska varaan vauvan kanssa lähtöön kauheesti aikaa, jos jotain kakkashowta yms. tulis ja ikinä ei tuu :D

    Mulla alkaa elokuussa työt, joten omat aivot olis ihan tervetulleet! Vinkkejä ei siis löydy, mutta et oo ainut hattaraapää :D

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pylly! Mä en kestä jos tätä jatkuu vielä noin pitkään - hukkaan kohta mun lapsenkin! Apua!

      Poista
  3. Kuulostaa hyvin tutulta! Minä en hukannut tavaroita, mutta pää ei vaan toiminut. Tuntui ihan siltä, kuin oman pään tilalle olisi laitettu jonkun toisen. Mieskin sanoi, että olin kuin toinen ihminen, enkä osannut jutellakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Jossain tutkimuksessa on todettu, että raskaus oikeasti vaikuttaa naisen aivoihin. Itse huomasin, että tilanne normalisoitui noin vuoden päästä synnytyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielen on oikeasti vallannut joku muu olento ja haluan siitä eroon!

      Poista
  4. Tunnistin itseni tästä tekstistä, ja allekirjoitan myös tuon imetysaivot... raskauden aikana olin aivan eri ihminen, joissakin asioissa tämä oli aivan tervettulutta, hieman hönömäisyyttä, mutta huulikiiltoa ei mielellään löydä pakastimesta tai auton avaimia koirien lelu laatikosta.

    Siskoni naureskelee kun vieläkin löytyy post it lappuja vähän kaikkialta. Tosin tunnen että omat aivot ovat ainakin osittain palautunut, kohta pikkunen täyttää vuoden.

    Minullakin elokuussa töihin paluu joten toivon samaa kuin Tiia, omat aivot saisivat jo navigoida itsensä takaisinpäin.

    http://vastakohtienpeilikuva.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ei ei ei mitään imetysaivoja tähän päälle!

      Poista
  5. Kuulostaa pahalta! Omalla kohdallani aivojen pehmeneminen on näkynyt vain lähimuistin huononemisena. Kysyn samoja asioita puolisolta useaan kertaan, kun ekalla kerralla menee ohi ja minuutin päästä huomaan et ei hajuakaan mitä vastas.. Muutenkin keskittymistä vaativissa jutuissa ollaan vähän jännän äärellä niin sanotusti :D

    Ei sun ois muuten pitänyt tänään aamulla olla labrassa? :D Kuulin sukunimeäsi huudettavan eikä ketään näkynyt ja nyt sitten luin tän.. Sattumaa?

    -Koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MÄÄÄÄ KUALEN - ahahahahahahahahaha! Siis heräsin klo 9 ja olin just ilmottanut mun kaverille, että hups tuplabuukkasin jälleen, sori, kunnes tajusin et MIT VIT mun pitäis olla nyt labrassa... No se meni siis siinä. Mä en kestä ihan oikeesti, kun lukijatkin jo huomaa tän! :D

      Poista
    2. Ei voi olla :DD Noooh, kyllä sinne myöhemminkin ehtii. Jos muistaa. ;)
      -Koo

      Poista
  6. Onneksi jollain muillakin on näitä muistiongelmia. Mulla on vieläkin paha mieli, kun unohdin yhtenä iltana viedä koirat ulos ja ruokkia ne. Ihmettelin vaan mitä ihmettä ne vinkuu :(

    ps. Olisit sanonut treffiajasta, oltais voitu sitä vaihtaakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ou nouu! Peruin uimisen kuitenkin, kun sitä en olisi kuitenkaan kerennyt tekemään vaikka kuinka olisi siirrellyt :D

      Poista
  7. Haha, olipa ihanan rehellinen postaus! Tunnistan itseni tästä tarkalleen, en raskauden aikaan - vaan hirvittävän stressin aikaan. Mä jätän ajattelematta levyjä päälle tai hukkailen tavaroita, ja normaalisti myös huolehdin lähipiirini ihmistenkin asioista. Kummallista tämä, mutta stressinsuhteen taitaakin olla aika normaalia, tosin raskauden suhteen i dont know? :D Ehkäpääs!
    -Satu, http://mylifes-stripes.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua - saa nähdä miten mahdollisesti sitten käy! Nyt olen kaksi päivää pysynyt suht järjissäni - jes!

      Poista
  8. Kannattaa kokeilla Omega 3 -lisää. Vauva vaatii paljon Omegaa ja se ottaa sen äidin kustannuksella. Se lisää muistiongelmia. Itsekin koin tämän ja omegat auttoivat.

    Marjaana Siivola
    Synnytyksen ABC

    VastaaPoista
  9. Tuttu tunne! aina sai olla pyytelemässä anteeksi kun unohteli ja sekoitti asioita :D nyt itse huomaan jo pientä parannusta omassa aivotoiminnassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hullujen hommaa - alkaa pikkuhiljaa raskaus jo kyllästyttämään. :|

      Poista