Erilaisia ajatuksia kasvavasta vatsasta

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016



Vajaa pari kuukautta sitten kirjoittelin Blogiringin, Indiedaysin ja Bio-Oilin yhteisessä #äitinäkaunis -kampanjan yhteydessä postauksen siitä, mitä tunnen tätä toista raskausvatsaa kohtaan ja miten olen ottanut vastaan jo toistamiseen muuttuvan kehoni. Suhteeni tähän toiseen kasvavaan vatsaan on ja pysyy samana, rakastan sitä aika-ajoin, mutta jotenkin se ei mielestäni edelleenkään ole se ihana kaunis ja pyöreä raskausvatsa ja välillä tunnen siitä pahaa mieltä ja jopa syyllisyyttä. En vain pysty ylpeilemään ja rakastamaan ulkomuotoani kuten muut samassa, maailman onnellisimmassa tilassa olevat yleensä pystyvät.

Vatsani ulkomuoto ei ole muuttunut juurikaan tämän vajaan parin kuukauden aikana, joskin kokoa sille on tietenkin tullut hieman lisää. Olen lisännyt rasvauskertoja päivistä riippuen ja aina auringonoton jälkeen kastan käytännössä itseni Bio-Oiliin. Kosteutuksen tunne on edelleen ihan mieletön ja iho tuntuu vielä seuraavanakin päivänä ihanan kimmoisalta ja kosteutetulta. Varsinaisia muutoksia en ole vatsan raskausarvissa nähnyt, mutta, kun vatsa kasvaa edelleen ja arvet venyvät, niin en odotakkaan tuloksia ilmestyvän kuin vasta palautumisen jälkeen. Aion käyttää öljyä myös raskauden jälkeen kasvattaakseni mahdollisuuksia vaalentaa raskausarpiani pysyvästi. Palautumisesta olen tällä kertaa jotenkin enemmän innoissaan ja minulla on fiilis, että tulen olemaan kroppaani tyytyväinen taas pian. Mitään stressiä en aio ottaa ja lapset tulevat aina ensin, mutta onneksi on tämä luottotuote ja luotto luontoon, joka yleensä hoitaa hommat kotiin päin!


Olen onnekseni huomannut, että Olivia rakastaa tätä pyöreää vatsaani minua huomattavasti enemmän. Masua silitellään, halitaan ja pusutellaan jatkuvasti eikä kauniit ylistyssanat jää uupumaan minään päivänä. "Äiti toi sun pyöleä maha, missä pikkuveli asuu, on niin söpö." "Äiti mäkin haluaisin tuollaisen mahan, kuin sinulla." "Lakastan äiti sun isoa mahaa ihan hilveesti!" Kun ylläolevia kuvia ehdottelin Olivialle, niin tämä oli kyllä silti sitä mieltä, ettei hänellä todellakaan ole yhtä iso vatsa kuin minulla - täysin totta onneksi sekin! Kieltämättä tuon pienen rakkaan sanat ovat saaneet minunkin hieman jopa typerät ajatukseni edes hieman positiivisemman puolelle ja olen ainakin välillä katsellut vatsaani eri silmin. Enkä missään nimessä halua näyttää Olivialle niitä negatiivisia tunteita, joita itse välillä koen, vaan yhdessä ihaillaan pikkuveljen kasvupesää ja rakastetaan sitä yhtälailla. Tottakai potkut ja pieni ihme vatsan sisällä ovat enemmän kuin koko maailma minulle, mutta ulkonäön tuomille pettymyksille en vain voi mitään. Onneksi minulla silti on tuo pieni uskomaton tsemppari piristämässä ja takomassa vähän järkeä päähäni.

Lisää ihania ja erilaisia tarinoita kehon muutosten hyväksymisestä voit lukea Blogiringin ja Bio-Oilin kampissivulta, josta löytyvät muiden bloggaajien #äitinäkaunis -postaukset. 

 yhteistyössä Blogirinki ja Bio-Oil 


12 kommenttia:

  1. Kaunis olet ja mahasi on ihana!

    VastaaPoista
  2. Ihana Olivia <3 Ja kaunis sä olet joka tapauksessa, masu mukaanlukien!

    VastaaPoista
  3. Voi Ola. <3 Ihania olette molemmat mahoinenne!

    VastaaPoista
  4. Odota vain, kun pikkutenavasi kasvavat teini-ikään! Silloin sinulle puhutaan vain rahan tarpeessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Toivottavasti osaan kasvattaa ja hoitaa välini lapsiini, niin että noin ei pääse tapahtumaan. Puhut selvästi kokemuksesta, joten tsemppiä sinne!

      Poista
  5. Suloisia kuvia, ja aivan ihana Olivia! Vatsasi on kaunis ja itsellä vatsakateus vaan pahenee! :)

    VastaaPoista