Kolmekymmentä plus nolla

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Aika ihana etappi saavutettiin tänään, kun raskausviikkoja on vihdoin kasassa tasan 30. Ihan älytöntä ajatella, että vauvan täysiaikaisuuteen on vain seitsemän viikkoa ja laskettuun tasan 10.


Tällä hetkellä rankinta raskaudessa on: 

- Säryt. Voihan säryt. En saa enää edes housuja seisovaltaan jalkaan, kun tuntuu, että jalat irtoavat nivusten kohdalta irti kokonaan. Hermosäryt jatkuvat myös pahempana jatkuvasti. Huomaan, että jos ollaan oltu koko aamupäivä/päivä menossa, niin olen ihan rikkipoikki sänkykamaa ihan koko illan sen jälkeen.

- Väsymys. Uskon, että se päättyy joskus kolmen vuoden päästä jos päättyy silloinkaan....

- Pienoinen synnytyspelko. Olen alkanut pikkuhiljaa kehittelemään itselleni pientä synnytyspelkoa. Nyt tiedän mitä tuleman pitää ja odotan sitä siksi vielä vähemmän ja jotenkin tiedostan myös kaiken mikä voi mennä vikaan. Tiedän, että ei pitäisi stressata asioita joihin en itse voi vaikuttaa, mutta voi pojat se on hankalaa!

- Syyskuu. Olen aika pedantti ja haluan että kaikki on valmista mielummin jo eilen. Sen takia muutto ja laskettuaika samaan aikaan ovat minulle ihan nounou, mutta ei voi mitään. Onneksi minulla pitäisi olla apua täällä, että selvitään. Ihan ensiksi pidän huolen itsestäni ja vauvasta ja Oliviasta ja sen jälkeen tulee kaikki muu tapahtui mitä tapahtui!

- Kaikesta huolimatta en malta odottaa syyskuuta!!!! Voisiko se pieni poika jo tuhista tässä mun sylissä pian <3

Tällä hetkellä raskaudessa ihanaa on: 

- Vauvan möyriminen koko mahan koolta. Potkut ovat aikalailla jo vanha juttu, mutta nyt tyyppi on jo sen kokoinen, että liike tuntuu jo ihan joka paikassa. Vielä se ei onneksi varsinaisesti satu vaan tuntuu ihanalta. Muistan kuitenkin Olivian ajoilta, kuinka jossain vaiheessa tuntui, että kylkiluut poksuvat, kun toinen tunkee peppuaan niiden väliin ihan tosissaan.

- Nimi alkaa ehkä jopa jo muotoutumaan - jeeeee! Vielä ei voi nuolaista, mutta nyt ollaan edes samassa kirjassa Tuomaksen kanssa. Huh.

- Suurimmat ja melkein kaikki tärkeimmät hankinnat ovat yhtä mailia vaille tilatut. Näistä lisää heti, kun saan tilauksen varmistettua. Olen yhtä hymyä valinnoistani enkä malta odottaa, että pääsen esittelemään teille meidän tulevaa baby gearia.

- Olen alkanut siivoilemaan meidän kaappeja oikein urakalla ja samalla tyhjensin pojalle oman lipaston kokonaan. Aika vähän siellä on vielä mitään täytettä, mutta onpahan nyt jotain mitä täyttää harmaalla, mustalla, valkoisella ja ripauksella sinistä <3

- Olivia on edelleen maailman ihanin tuleva isosisko. Voi että, kun joka päivä yllätyn siitä miten hän jo ymmärtää asiat ja odottaa tulevaa pestiään kuin kuuta nousevaa. En epäile yhtään etteikö hän ole sanojensa mittainen tyyppi ja suoriudu isosiskon roolistaan täydellisesti heti ensihetkistä lähtien.

- Meillä on ollut vähän enemmän aikaa Tuomaksen kanssa fiilistellä vauvaa ja raskautta myös keskenämme. Ajatus meistä neljästä on kyllä maailman ihanin, jotenkin tuntuu, että ollaan kohta se kokonainen perhe. 

Huh. On kyllä ihanaa viettää loppuraskaus kesällä, vaikka välillä vähän turvottaakin. Ihanaa, kun voi pukea helppoja vaatteita, aika menee älytöntä vauhtia, kuten kesät aina ja päivät eivät ole yhtä odottelua ja Oliviaakin on helppo viihdyttää missä vain. 

//I cannot believe we are already 30 weeks pregnant and we've got only ten weeks until the due date. So many things are bothering me but at the same time I am so happy about so many things. My body is aching in so many places, I feel tired most of the time, I have started to form scary thoughts about giving birth since I now know what I'm in for, we've got so many things going on like moving and the baby and everything but I still cannot wait for September to finally arrive. On the other hand I am so happy feeling the baby moving in my tummy and we might have a name for the baby - finally. I only need to confirm an order for all the baby gear and then it'll be delivered to us, I have made room for all the baby stuff and that makes me happy and Olivia is still the best sister to be and I cannot wait to see her become one, she'll just be the best//

7 kommenttia:

  1. Se on muuten jännä, kuinka tavallaan toinen raskaus ja synnytys ovat pelottavampia. Vaikka kyllä sitä jo ensimmäisellä kerralla tiesi mahdollisista riskeistä. Neuvolassa kun asiasta puhuin, kertoi "täti" sen olevan normaalia. Usein mitä enemmän on raskauksia sitä enemmän aina jännittää. Voiko vielä olla niin hyvä tuuri, että kaikki menee hyvin.

    Omalla kohdalla toinen synnytys meni huomattavasti vauhdikkaammin ja ihan eri tavalla kuin ensimmäinen. Siinä ei puskiessa ehtinyt murehtimaan :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ihan samaa mieltä! Mietin koko ajan, että me ei vaan voida olla niin onnekkaita, että kaikki menisi hyvin kaksi kertaa.

      Toivotaan kuitenkin parasta. Tärkeintä kuitenkin, ettei jää sisälle ikuisiksi ajoiksi :D

      Poista
  2. Huh. Muistan noi nivusten säryt liianki tarkkaan. Mulla auttoi niihin lämmitetty kaurapussi jonkin verran. Tsemppiä viimeiselle kympille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi toi kuva kaurapussista nivusilla sai mut hihittelemään, mutta pakko koittaa - kiitti neuvosta! :)

      Poista
  3. Toi möyriminen! <3 Mua aina ihan naurattaa ääneen, kun seuraan sitä menoa - hän on niin lähellä, mutta niin kaukana, mutta paljon todellisemman tuntuinen kuin vain ne alun potkut "jostain tuolta".
    Uuh, odotan jo vauvan varustepostausta!

    -Koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep - se on vielä ihanaa <3 muistan kyllä oliviasta, että ihan viimeisten viikkojen aikana se möyriminenkin alkoi olemaan tuskallista.

      Poista
  4. Voi masut! Vitsit, tota vauvan möyrimistä ja liikkeitä on ikävä! <3

    VastaaPoista