Minä täällä hei!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Täällä ollaan - hengissä (ja yhtenä kappaleena) - just ja just! En ymmärrä miten se muutto tuntuu niin kivalta ajatukselta aina juuri ennen kuin pakkaaminen alkaa. Tiedättehän, ihana pakkailla tavaroita, heittää kaikki turha pois, pyyhkiä vanhan asunnon pölyt pois ja aloittaa alusta freesimmin puhtaassa uudessa kodissa. JUST JA JOO! Ei niitä pölyjä enää kerennyt ja jaksanut loppuvaiheessa edes pyyhkiä, uusi koti kiilsi kyllä puhtauttaan, mutta eipä kiillä enää, tavarat eivät löydä paikkoja ja muutto vaan on maailman kamalinta. Hirvein on se ensimmäinen aamu uudessa kodissa, kun yrität löytää sijaa jalalle astua johonkin, tilaa syödä edes jugurtin saatika löytää puhtaita alusvaatteita jostain. Uusi asunto on niin erilainen kuin edeltäjänsä ja tuntuu, että olemme valinneet aivan liian pienen asunnon nelihenkiselle perheelle. Sijainti kuitenkin on niin ihana, että yöpissallakin piti jäädä ihailemaan maisemia hetkeksi <3 Kyllä me tästä omanlainen vielä saadaan ja meidän omia tarpeita vastaava - ihan varmasti.

Meidän muutosta on nyt kaksi päivää ja nyt voi ehkä jo sanoa, että ollaan voiton puolella, mutta 38 raskausviikot ja tämä kamala määrä sotkua, pyykkiä, kasattavaa, ostettavaa, tehtävää ja laitettavaa on vaan ihan pikkuisen liikaa. Vauva ei ole näyttänyt mitään ulostulon merkkejä, joka on vain ja ainoastaan hyvä asia tällä hetkellä. Viikon päästä voisin kuvitella, että aika olisi otollisempi - ehkä. Yliturvonneet jalat ja kädet vaivaavat, liikkuminen on todella hankalaa ja joka paikkaan sattuu ihan hulluna. Ollaan syöty (kun ollaan muistettu) lähinnä roskaruokaa ja omatuntoa kolkuttaa, kun Olivia on vain tullut reppanana mukana ja saanut ruokaa, kun on itse ymmärtänyt pyytää. 

Onneksi tämä on täysin väliaikainen tilanne ja ihan kohta tilanne rauhoittuu ja päästään tutustumaan uuteen kotikaupunkiin, uusiin ystäviin, uuteen hoitopaikkaan, uusiin harrastuksiin ja ihan pian myös uuteen ihanaan perheenjäseneen - aika hurjaa <3 

Anteeksi tämä kuvaton ja sekametelipostaus, tuntui vain, että on pakko tulla edes jotenkin ilmottelemaan kuulumisia. Päivät ovat menneet 14 tuntisina sykkimisinä, niin aikaa ei koneiluun ole ollut - ymmärrätte varmaan. Yritetään kuitenkin päästä täälläkin pian arkirutiiniin <3 

Hyvää yötä! Pus! 

7 kommenttia:

  1. Mä olen aikamoinen muuttofriikki, toi tavaroiden pakkaaminen ja uusien kaappien järkkäily on niin ihanaa! Ja sulla ainakin aika menee nopeammin nyt muuttohässäkän keskellä kuin jos vain odottaisit ja odottaisit ja odottaisit! Nimimerkillä mun elämä.. ;) Ite oli pakko mennä kouluun vielä viimeisiksi viikoiksi, etten tulis ihan hulluksi täällä kotona odotellessani.
    Olivia on joutunut todelliseen isosisko-kouluun, kun joutuu pitämään puoliaan jo nyt kun fokus on äidillä muualla. Mut hän taitaa olla reipas tyttö, joten hyvin pärjää!

    -Koo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kestä!! Ei kukaan voi tykätä muuttaa!!! Tai opiskella kun sais vihdoin luvan kanssa lomailla! Voi sua <3

      Poista
  2. Ai niin te muutitte! Huh, itse en tykännyt joskus yhtän Porista, kun asuttiin Kankaanpäässä, siinä suht lähellä. Nyt kuitenkin, kun on elämäntilanne vähän eri, mietin sitä joskus ihan oikeana vaihtoehtona, koska siellä on aika paljon kauniita paikkoja ja edullisia, ihania asuntoja! Eiköhän siihen aunnon kokoeroonkin totu sitten ajan kanssa :) Onnea uuteen elämään siellä! Olisi kiva nähdä postauksia kaupungista enemmänkin, kunhan olette tutustuneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Postauksia on varmasti tulossa! En itsekään ole ainakaan vielä mitenkään rakastunut, mutta kyllä täältä varmasti jotain hyvääkin löytyy ja meidän omat kotihoodit on kyllä ihan priimaa <3

      Poista
    2. No siis Porissa on ihan saletisti paljon kivaa, en vain ole osannut sitä silloin kaivella esiin :)

      Poista
  3. Hei tsemppiä! Me muutettiin viime elokuussa niin, että saatiin uuden asunnon avaimet viikkoo ennen laskettua aikaa. Onnea oli tukiverkko, jotka auttoi muutossa ja vanhan asunnon siivooisessa. Ja pikku herra antoi kohteliaasti odottaa itseään 41+2, että ehdittiin laittaa kaikki kuntoon. Mutta kyllä, oli ihan varmasti viimenen kerta kun muutan viimesilläni.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en mäkään ilman mun vanhempia olisi tästä selvinnyt mitenkää - korvaamatonta! Ja kyllä, ensimmäinen ja viimenen kerta myös meikäläisellä!!! Onneksi meilläkin on kaikki suht valmista vauvan tuloon jo pian :)

      Poista