pieni sana siitä, miten poika syntyi

perjantai 30. syyskuuta 2016

Jotenkin ajattelin, etten synnytyskertomusta halua blogiin laittaa, mutta sitten kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin ja ajattelin kertoa hieman meidän päivän kulusta, jos siitä vaikka joku saisi jotain irti omaan suureen päiväänsä. Onhan se myös ihana vielä käydä se päivä läpi näin kirjoittamisen muodossa ja jää siitä pieni muisto sitten tännekin. Tänään tästä mun elämän jaetusta parhaasta päivästä on kulunut tasan viikko <3


Perjantaiaamuyöstä n. 5 aikaan aloin tuntemaan supistuksia ja jotenkin arvasin, että nämä ovat nyt niitä oikeita supistuksia vihdoin ja että tänään se vauva voisi jopa syntyä. Aluksi tietenkin olin innoissani ja fiilistelin pikkuhiljaa kipeneviä supistuksia itsekseni ja annoin Tuomaksen vielä nukkua. Kuitenkin, kun Tuomas lähti töihin ennen kahdeksaa, hälytin äitini heti paikalle, koska kivut voimistuivat enkä halunnut olla Olivian kanssa kahden kotona enää ettei hänen tarvitsisi katsella mun voivottelua ja nyrpistyvää naamaa. Äiti oli lähes heti paikalla ja mun kivut voimistuivat huomattavasti melko nopeasti, joten päätin mennä suihkuun ja siellä viihdyin pariinkin otteeseen melko pitkään. Toisen suihkukerran jälkeen kysyin äidiltä, että kauanko olin viettänyt siellä aikaa, koska olin laskenut seitsemän supistusta ja äiti sanoi, että n. 15 minuuttia. Siinä kohtaa tajusin, että pakko soittaa Tuomas paikalle ja lähteä sairaalaan, koska supistukset tulivat niin tiheään. 

Noin 11.30 olimme sairaalassa ja käyrien ja pienen tsekkauksen jälkeen selvisi, että olin jo puolessa välissä auki ja lähdettiin suoraan saliin. Olin tosi tyytyväinen, että olin jaksanut olla kotona niin pitkään, koska sairaalassa on tietysti huomattavasti ankeampaa. Meidän kätilömme oli kuitenkin ihan huippu ja se ymmärrys mitä häneltä saatiin ihan kaikkea kohtaan oli ihan mieletöntä. Kerroin heti, että pyrin mahdollisimman pitkään olemaan ilman mitään lääkityksiä tai kivunlievityksiä. Minulla ei oikeasti ole mitään aatetta tässä takana, mutta jotenkin mulla vaan oli sellanen olo, että selviän ja että synnytys ehkä sujuisi hieman ripeämpään, jos en ottaisi mitään. Kätilö tuki tätä toivetta loppuun asti ja kannusti minua jaksamaan jopa niillä heikoilla hetkillä, joka näin jälkikäteen tuntuu niin hyvältä. Vietin myös sairaalassa paljon aikaa suihkussa, joka toi lämpöpussin lisäksi helpotusta mun kipuihin. 

Kätilö vakuutti koko ajan, että ei tässä kauan mene ja että varmasti jaksetaan loppuun asti. Oma jaksamiseni alkoi kuitenkin hiipumaan ja lopulta anelin jotain kivunlievitystä ja kätilö kutsui lääkärin paikalle. Lääkäri tutki nopeasti ja jopa vähän hymähti, että paas työntäen jo, että sieltä se on jo tulossa eikä puudutteita voi enää mihinkään laittaa. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin olin helpottunut. Eikä lääkärin käynnistä mennyt kuin n. vartti, joista neljä minuuttia oli aktiivista ponnistamista ja poika oli ulkona. 

Virallisissa papereissa siis lukee, että synnytys on kestänyt yhdeksän tuntia, sairaalassa vietettiin vain  kaksi ja puoli tuntia ja aktiivinen ponnistus kesti neljä minuuttia. Sanoisin, että aika jees vaikkakin kivut olivat jotain mitä en voinut edes kuvitella. Onneksi ne jäävät unholaan heti, koska muuten saattaisin oikeasti olla traumatisoitunut loppuelämäkseni. Se pieni nyytti, joka nostetaan heti paikalla rinnalle kaiken sen kivun ja äheltämisen jälkeen on vain miljoonasti kaiken sen kivun arvoista. 

Tekstistäkin sen varmaan huomaa, että olen niin kovin tyytyväinen synnytykseen ja sen kulkuun enkä voi kiittää kätilöitä tarpeeksi kaikesta siitä uskomisesta ja tsemppaamisesta. Tuomaksesta myös oli nyt jotenkin paljon enemmän tukea kuin ensimmäisessä synnytyksessä. Olivian synnytyksessä olin aika sisäänpäin kääntynyt ja jännittin paljon enemmän. En halunnut kenenkään koskevan muhun tai edes puhuvan mulle, mutta nyt halusin, että Tuomas hieroo ja paijaa ja on tukena henkisesti ja fyysisesti - tästäkin tuli niin hyvä mieli. 

Sairaalasta päästiin pois jo alle vuorokauden jälkeen lyhytkestoisella jälkihoidolla ja oli aivan ihana päästä kotiin heti ja antaa Olivian alkaa tutustumaan pikkuveljeensä. Mutta toisaalta oli helppo olla vähän liian reipas kaksi ekaa päivää ja sit olin todella kipeä parin päivän jälkeen ja oli pakko ottaa ihan super iisiä tämä viikko. Meillä on pojan kanssa kaikki niin hyvin kuin vain voi enkä voisi kiitollisempi tästä kokemuksesta ja kaikesta olla <3  

6 kommenttia:

  1. Onnittelut vauvan syntymän johdosta! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä tekstistä. Jännittelen ja odottelen täällä parhaillaan, milloin oma synnytykseni käynnistyy. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla, joten olen ikään kuin ensi kertaa asialla. Tällaisten positiivisten kokemusten lukeminen on tässä vaiheessa erittäin hyvästä. Toivon todella omalle kohdalle myös noin nopsasti sujuvaa toimitusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana kuulla! Ja tsemppiä sinne loppurutistukseen. Toivon sydämeni pohjasta sinulle yhtä antoisaa kokemusta, kun aika koittaa :)

      Poista
  3. Onnea pienestä pojasta! Ihana lukea positiivinen synnytyskertomus, täällä myös toinen kerta oli huomattavasti ensimmäistä parempi kokemus. Nyt sylissä on 4 vk poitsu!! <3

    VastaaPoista