Meille kuuluu hyvää

torstai 27. lokakuuta 2016

Ajattelin tänään kirjoitella teille ihan rehellisiä kuulumisia pitkästä aikaa. Olivia on viettänyt tällä viikolla syyslomaa ja täytyy sanoa, että tylsää meillä ei ole hetkeäkään ollut. Maanantaina vietettiin ihana päivä ihan vaan Porin keskustaa tutkaillen Olivian kanssa ja tuon pienen supertyypin suusta kuului: "tosi kivaa äiti olla sun kanssa pitkästä aikaa tälleen" <3 . Aika on mennyt niin siivillä ja täällä uudessa kodissa on vain ollut niin paljon hommaa niin pitkään, ettei me olla hirveästi vain lähdetty viettämään vanhoja kunnon kahvila- ja keskustapäiviä Olivian kanssa. Käytiin kahvilla ja kirjakaupoilla ja oli vaan niin kivaa ja Samuelkin vihdoin viihtyi vaunuissa pitkän aikaa. Tiistaina olikin vähän levottomampi päivä, joka vietettiin kotona askarrellen ja touhuten perusjuttuja. Itse pääsin vielä tiistai-illalla ihan yksin käymään leffassa - se tuli tarpeeseen ja tykkäsin Bridget Jones's baby leffasta ihan tosi tosi paljon, on se vaan niin symppis ja hölömö tyyppi.

Eilen herättiin tosi aikaisin lasten kanssa, hypättiin autoon ja hurautettiin Turkuun. Suunnitelmiin kuului uusien vauvaystävien luona käyminen ja tottakai shoppailu. Aika meni ihan älytöntä vauhtia ja shoppailusaaliskin oli todella säälittävä, mutta ihanaa meillä oli silti. Kamera tietty unohtui kotiin, mutta en minä sitä olisi kerennyt esiin kaivaakaan missään vaiheessa eikä haittaa. Eilen tajusin kuinka oikeasti ikävä mulla on ollut Turkua ja kuinka ne ihmiset oikeasti tekee kodista sen mitä se parhaimmillaan on, ei se paikka itsessään, vaikkakaan mikään ei Turkua paikkanakaan voita. Illalla otettiin Meri kyytiin ja ajettiin takaisin kotiin ikean kautta (tottakai). Tänään saatiin siis nauttia Merin seurasta koko päivä. Meri touhusi Olivian kanssa, kun mä sain vähän nukkua (Samuel posottaa unta palloon myöhään aamupäivään) ja syötiin ihana aamupala jonka jälkeen suunnattiin käveleskelemään sateiseen Porin keskustaan. Onneksi saadaan vielä huomennakin päivävieras Turusta, kun mun ystävä tulee meitä moikkaamaan. Mitä me ensi viikolla tehdään, kun ei olla sovittu mitään kyläilyjä, niin ikävä kaikkia!

Väsyttää, on vähän ikävä Tuomasta ja nukkuminen on jäänyt aivan liian vähälle, mutta vitsi että olen onnellinen tällä hetkellä. Mun lapset on ihan mielettömiä ja mun ystävät upeita tyyppejä! Meillä on ihana paikka mihin palata joskus ja meille tärkeät tyypit odottaa meitä siellä. Mietinkin tänään, että periaatteessa kaukana asuminen on ihan jees, koska vaikka nähdäänkin ystävien kanssa vähän harvemmin, niin he tulee (tai me mennään) aina koko päiväksi tai jopa yöksi kylään, joten laatuaikaa saa jotenkin enemmän eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. 

Muutenkin kaikki on tosi hyvin ja arki rullaa mallikaasti. Se on todettava, että joka hiton paikasta me ollaan aina myöhässä - kahden kanssa lähteminen on täysin eri kuin yhden yli kolmevuotiaan kanssa lähteminen. Toi ottaa mulla vähän koville, koska en ole tottunut myöhästelemään tässä määrin. Väsymys on tietenkin melkoisen hurja, koska meillä ei nukuta kuin aamuisin ja aamupäivisin. Tuomas on vielä paljon töissä, mutta keksitään lasten kanssa tekemistä aina ja päivät kuluvat ihan älyttömällä vauhdilla. Vielä on viikonlopun suunnitelmat ihan auki, mutta itse kannatan lepoa ja hengähdystä - katsotaan mitä keksitään! 






Ystävät on <3 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti