Meidän perheen kielet

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Olivia: "Äiti tiiäkkö. Kun mä aivastan, niin 
isi sanoo terveydeksi
Tete sanoo sahha ja 
päikyssä sanotaan bless you."

Periaatteessahan me voitaisiin hyvinkin olla kaksikielinen perhe ja niin paljon toivoinkin meidän olevan ennen Olivian syntymää. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että arabian kielen puhuminen Olivialle oli hankalaa, koska se ei yksinkertaisesti tullut luonnostaan eikä se ole minun ns. tunnekieli vaikka ollaankin aina äidin kanssa sitä puhuttu ja osaankin sitä natiivin tavoin. Luotin kuitenkin, että kyllähän se riittää, että mun äiti puhuu lapselleni arabiaa aina kun ollaan yhteyksissä ja äiti meillä kylässä. No.. ei se ihan riittänytkään. 

Olivia tykkäsi kovasti, kun äitini luritteli arabiankielisiä loruja jo ihan vauvasta asti, mutta jostain syystä mun äitikin alkoi siirtyä suomen kieleen sitä mukaan, kun Olivia oppi puhumaan. Ihan selväähän se oli, että oli kiva puhua lapselle ja saada vastaus ja arabiaa vain tuli ihan liian harvoin, jotta Olivia olisi sitä oppinut samantien. Aina me hoettiin äidin kanssa toisillemme, että nyt sitä arabiaa hittovie, etkä käännä suomen kielelle. Niiiin paljon helpommin sanottu kuin tehty. On se kuitenkin niin hankalaa, kun sitä arabiaa ei tule päivittäin Olivian korviin ja se keskittyy vain niihin aikoihin, kun äiti on täällä käymässä, muutama viikko vuodesta siis. Äiti lähetti minut ja siskoni joka kesä mummin luokse Syyriaan eikä siellä edes pärjännyt muuta kuin arabialla, joten opettelu oli jotakuinkin pakollista ja näinollen minun lähtökohtani olivat ihan erilaiset kuin omien lasteni lähtökohdat nyt. 

Tänä syksynä, kun Olivia aloitti englannin kielisessä leikkikoulussa, huomasimme kaikki miten Olivia imi "uutta" kieltä itseensä kuin mikäkin pesusieni. "Uutta" siksi, että englannin kieli oli melko tuttua jo aikasemmin kiitos youtuben lastenkanavien. Monet laulut ja sanat on imetty jo ihan vauvavuosista saakka. Silti hoidon aloituksen jälkeen Olivian englannin kieli kehittyi ihan hullua vauhtia ja tyyppi puhuu jo nyt englantia niin, että helposti selviäisi päivän lontoolaisessa päiväkodissa ilman sen suurempia ongelmia :D Englannin kielen superkehitys innosti etenkin mun äitiä alkaa taas tankkaamaan Oliviaan sitä arabiaa ja hups vaan, kun sekin alkoi imeytyä tyttöön ihan eritavoin. Nyt me laulellaan joka ilta arabiankielisiä lastenlauluja ja usein Olivia kysyy jostain sanasta tyyliin: "Äiti mikä on leija englanniksi? Entä arabiaksi?" ja näin me tankkaillaan sanoja ja juttuja täällä päivät pitkät. Olivia on tosi kiinnostunut kielistä ja niiden eroista, joka tekee hommaan tietenkin vielä superpaljon helpommaksi! Äidin tyttö <3 Minä yritän parhaani höpötellä vähän kaikkia kieliä Olivialle sen mukaan mitä hän itse tahtoo minun puhuvan. Joskus hän pyytää, että puhutaan vaan enkkua tai vaan arabiaa ja sitten me puhutaan sitä, nyt on muuten myös neljäs kieli tullut kuvioihin, nimittäin siansaksa. Olivian siansaksa tosin muistuittaa äänteellisesti hyvin paljon englantia ja flowkin on aikalailla sama kuin enkussa, mutta sanat ovat tytön omasta päästä. On se liikkis!

Näin ainakin melkein kielitieteilijänä en todellakaan voi sanoa lapsieni olevan kaksikielisiä virallisesti, mutta toivon todella ja teen kaikkeni sen eteen, että lapseni oppisivat arabiaa, jotta voisivat sujuvasti puhua suhteellisen nuorelle isoisoäidilleen hänen ainoaa omaa kieltä ja onhan se muutenkin iso kieli koko maailman mittakaavassa. Englannin he tulevat varmasti imemään jo ihan pienestä asti todella hyvin eikä minun tarvitse huolehtia siitä, pärjäävätkö he maailmalla tulevaisuudessa! "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä" -sanonta ei toivottavasti ainakaan tule pätemään meidän perheessämme, mutta en myöskään kaiken muun häslingin lisäksi jaksa ottaa stressiä (enää) tästä kieliasiasta. Kyllä he kaiken olellisen oppivat, luotan siihen! 

Ihanaa sunnuntai-iltaa ihanat! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti