#somemutsi ja #lattemamma

perjantai 18. marraskuuta 2016

Ai että miten mun päivä meni tänään? 


Noo... siinä normaaliin tapaan heräiltiin varttia vaille kahdeksan, samoihin aikoihin, kun Tuomas lähti töihin. Olivia katseli aamun piirrettyjä ja me Samuelin kanssa sängyssä syöpöteltiin (siis vaan toinen meistä) samalla, kun minä selasin instagramia  ja höpöteltin ja muistaakseni myös kakattiin niskakakat (siis vain toinen meistä). Pyllypesun kautta alotettiin aamupalajutut, mutta juuri kun sain mulle ja Olivialle aamupalat pöytään, niin Samuelin iski väsyhuuto ja lähdin laittamaan häntä ensimmäisille unille ja Olivia jäi yksin syömään, joten annoin hänelle kauniin pyynnön jälkeen luvan katsoa Pipsa Possua youtubesta - huono omatunto, koska halusin syödä yhdessä. Samuel nukahti nopeasti ja pääsin aamupalapöytään, mutta annoin Olivian katsoa Pipsajakson loppuun ja siinä samalla selasin aamun uutiset itsekin, niin ja siirsin jotain kuvia koneelle muistikortilta. Sitten me juteltiin niitä näitä ja että mitä tämä hurja päivä pitäisi sisällään ja niitä juttuja luetellessa ajattelin ensimmäisen kerran, että olisipa jo ilta, kun saan molemmat nukkumaan - huono omatunto.  Aloin siivoilemaan jotain perusjuttja ja Olivia leikki omiaan, mutta juuri, kun oltiin Olivian kanssa alottelemassa peliä yhdessä, niin Samppa heräsi ja aloin imetyspuuhiin - huono omatunto, koska Oliviaa vähän harmitti. Ei toista kuitenkaan voi huutamaan jättää, siitä se huono omatunto vasta tulisikin.

Pikkuhiljaa alettiin tekemään lähtöä keskustaan, koska Olivian kaverin synttäreille oli jäänyt lahja ostamatta - huono omatunto, unohdin. Lähtö sujui yllättävänkin hyvin, koska yleensä mun pitää korottaa ääntä aikalailla, että Oliviaa saa liikahtamaan senttiäkään, kun johonkin pitäisi lähteä. Päästiin matkaan ja ajettiin keskustaan se yksi kilometri, koska satoi vettä, mutta ehdittiin kuitenkin kaksi lastenlaulua kuuntelemaan ja laulamaan yhdessä, turkkilainen tupakoi ja muita hauskoja ysäribiisejä. Keskustassa käytiin ostamassa se lahja ja kortti, jota en loppupeleissä antanut Olivian valkata, vaikka olin luvannut - semihuono omatunto. Löysin vaan niin hienon kortin itse, että johdattelin Olivian valitsemaan sen - kukaan ei loukkaantunut mun psykologisten taitojen edessä, eihän? Yhtäkkiä keksin, että mennään etsimään meidän joulun rumat neuleet samalla ja kun Olivialla alkoi mennä hermo, niin lupasin, että käydään mehulla jossain kahvilassa. Löydettiin mulle ja Olivialle rumaakin rumemmat jouluneuleet ja sitten suunnattiin kahvilaan. Mehun sijasta otettiin kolme jäätelöpalloa ja latte minulle (tottakai!). Olivia oli niin suloinen siinä syödessään jätksiä uudet legginssit jalassa, että nappasin kuvan ja laitoin sen hitto vie siinä samalla istumalla instagramiinkin. Pakko kyllä tähän väliin sanoa, että mietin uskallanko, koska nykyään sitä kai kutsutaan väkivallaksi, mutta päätin uhmata ja tehdä niin samalla kun siemailin latteani, päivän ensimmäistä kahviani (väärin vissiin se(kin). Me Olivian kanssa myös yhdessä selailtiin vähän nettikauppoja, että mistä isille ja veljelle löytyisi jouluneuleet, mutta ei oikein löydetty.

Kotona piti ihan ensimmäiseksi ottaa kamppiskuvia tulevaan yhteistyöproggikseen ja tarvitsin Oliviaa siihen. Tyyppiä ei kuitenkaan kiinnostanut ja tyypilliseen tapaan hikikarpalot mun otsalla alkoivat valua. Ihan vähän uhkailin ja ihan vähän myös lahjoin Oliviaa pysymään kaksi sekuntia paikoillaan (valokin oli niin saakelin surkea), mutta turhaan - todella huono omatunto. Ei niistä kuvista mitään tullut enkä enää halunnut toista ahdistaa mun omalla ongelmalla. Laitoin eiliset makaronilaatikot Olivialle eteen ja pakotin syömään kaikki, koska edessä oli vielä tennistreenit ja kaverin keilailusynttärit - ihan vähän huono omatunto. Eikä se muuten niitä kaikkia sitten edes syönyt. Itse söin nuudelit, koska en kerennytkään tekemään sitä kasvissosekeittoa mitä piti. Paketoitiin yhdessä lahja ja Olivia kirjoitti (mun valitseman) kortin hienosti ihan itse mallista. Niin tähän väliin pitää sanoa, että Sampparaukka on vaan tullut mukana ja nukkunut millon missäkin ja koko ajan mietin, että nuku nyt vielä, että saadaan tää ja tää asia hoidettua - huono omatunto. Lähettelin puhelimella jotain väliaikainfoa meidän kuulumisista Tuomakselle ja taisin jotain viestitellä ystävienkin kanssa. Sitten mä aloin sähläämään ja meille tuli ihan hullu kiire Olivian tennistreeneihin ja saatoin ihan vähän vaan hermostua Olivialle ja Samuelille, kun heitä alkoi itkettään samaan aikaan enkä enää edes muista miksi - todella huono omatunto. Hississä kerkesin nopeasti katsomaan muuten mailit - kätevää!

Olivia osasi ohjata meidät tennishallille, kun mä meinasin eksyä ja ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa. mutta siinä jossain välissä taas raivosin Olivialle, kun hän hyppäsi adduillansa vesilätäkköön (sen jälkeen, kun mun kaulahuivi oli tippunu siihen samaiseen lätäkköön), vaikka minä se idiootti olin, joka tolla kelillä pistää addun tennarit toiselle jalkaan ja parkkeeraan keskelle saatanallista lätäkköä - tosi huono omatunto. Olivia pääsee innoissaan kentälle ja minä sanon hiljaa mielessäni halleluja ja kaivan puhelimen esille. Selaan kaikki mahdolliset jutut somesta mitä en ole koko päivän aikana kerennyt tekemään ja olen niin uppoutunut, että unohdan katsella ja ihailla kun mun mini lyö tennispalloa verkon yli ja välillä kai alikin. Oikeastaan niin uppoutunut, etten edes huomannut, että hän kävi itse valmentajan kanssa vessassa välillä ja oli muuten siitä niin kovin ylpeä treenien jälkeen. Ha, annoin lapseni tehdä jotain itse ikään kuin vahingossa mun someilun takia ja hän oli itsestään ylpeä - hups, onneksi en potenut huono omaatuntoa alunalkaenkaan! 

Treenien jälkeen superinnokas tyyppi halusi heti heti synttäreille. Lähdettiin ajamaan, kunnes ensimmäisen risteyksen jälkeen muistin, että unohdin laittaa Samuelin vyöt kiinni - voin sanoa, että v***n huono omatuno, kun ei tuolla edes näe ajaa kunnolla. Huh, onneksi siitä selvittiin pienellä sydärillä vaan. Oltiin keilahallilla ihan liian aikaisin ja allekirjoittanut meinasi kuolla nälkään. Muistin, että nurkan takan olisi mäkkäri ja sinne suunnattiin suoraan autokaistalle. Oliviakin valitti nälkäänsä ja tilattiin hampparit - huono omatunto. Niitähän sitten jouduttiinkin odottamaan ikuisuus ja Olivia hoki "me ei ehditä synttäreille enääää" samalla, kun Samuel huusi kurkku suorana - huono omatunto. Päästiin keilahallille kuitenkin ajoissa hampparit mahassa ja olin ajatellut jättää Olivian sinne ja lähteä kauppaan ja kotiin pariksi tunniksi, mutta kun näin mikä siellä oli meno päätin jäädä ja hyvä niin. Olivialla tuli ikävä jo kun menin kaksi askelta taaemmas. Menin kuitenkin heti tilaisuuden tullen lähimmän pistokkeen luokse, jotta sain puhelimen lataukseen ja siinä samalla, kun Samppa söi ja Olivia veteli jossain kakkua masuunsa minä sometin. Oli muuten vähän huono omatunto, kun Samuel oli siellä keilahallissa hirveässä metelissä, mutta ei näyttänyt tyyppiä häiritsevän. Juttelin muuten myös muiden äitien kanssa someilun jälkeen ja olipas se virkistävää pitkästä aikaa! Tosin he olivat opettajia ja pienen hetken olin vähän kade, kun he puhuivat töistä - huono omatunto.

Lähdettiin kahdeksan jälkeen illalla keilahallilta ja oli pakko mennä kaupan kautta, koska en kerennyt synttäreiden aikaan käymään. Aika väsyneitä lapsia oli mulla mukana - huono omatunto. Otin vääränlaiset kärryt, joissa Olivia ei voinut seistä kyydissä ja lahjoin hänet yhdellä ostoksella jaksamaan - huono omatunto. Ostin pakastepizzat ja berliininmunkit mulle ja Tuomakselle iltapalaksi (klo 24 yöllä, kun hän tulee töistä) - huono omatunto omasta puolesta, kun päivän ruokailut on tätä luokkaa. 

Kotona Olivia oli hullun väsynyt ja kaikki kiukutti. Onneksi pidin hermot hienosti kasassa, vaikka teki itsekin mieli tehdä ihan samaa kuin Olivia - huutaa lattialla, kun housut ei lähde itsestään jalasta. Samalla mietin, että kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin elämänsä aikana - huono omatunto. Sain tytön kuitenkin nopeasti sänkyyn ja sinne simahti heti kun sai luvan laittaa silmät kiinni (Olivialla on siis joka ilta tapana pyytää lupa saada laittaa silmät kiinni :D). Samoin teki Samuel tissin ja vaipanvaihdon jälkeen. Sitten siivosin kaiken sotkun mitä tämä älytön päivä sai aikaan ja nyt mä kirjottelen tätä teille samalla kun odottelen miestäni kotiin, että saisin syömis- ja nukkumisseuraa. 

Niin, siis podin huonoa omaatuntoa tänään ainakin 18 kertaa omien lasteni takia ja luulen, että tuosta vielä jäi jotain pois. Luulen myös, että aika moni äiti voi samaistua tähän ja, että ei tuo vielä ole edes paljon. Silti media ja uutistoimistot ja mitkälie idiootit haluavat vain lisätä sitä huonon omantunnon määrää mitä äitien pitäisi joka päivä potea oli se sitten latten juomisesta kahvilassa tai instagramin selaamisesta samalla, kun isi toteuttaa itseään muualla autuaan tietämättömänä tästä kaikesta mitä päivän aikana on tapahtunut. Jos, siis JOS olisin potenut huonoa omaatuntoa somen käytöstä lasten läsnäollessa, olisi tuo määrä varmaankin tuplaantunut. Täytyy siis vain huokaista helpotuksesta, että korppi ei tänään(kään) vienyt mun lapsia ja mennä nukkumaan onnellisena siitä, että onnistuin pitämään kaikki elossa ja siitä, että kaikki mennään kuitenkin nukkumaan hymy huulilla, koska kaikesta huolimatta menin ja tein ja hoidin, vaikka pidinkin myös omaa järkeäni kasassa vilkuilemalla välillä puhelimesta itseä kiinnostavia asioita. 

14 kommenttia:

  1. Voi ei, tulee niin meidän kuopuksen vauva-aika mieleen. Koko ajan oli riittämätön olo jostain ja vaikka näennäisesti sainkin kaiken hoidettua kunnialla, oli liian usein paska olo. No, onneksi olen oppinut hölläämään ja toivon että kun tämä kolmonen syntyy maaliskuussa, osaan jo jakaa aikaani lapsille ja itselleni tuntematta huonoa omaatuntoa. Hienosti sä vedit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ha kiitos <3 Siis et tiedäkään kuinka ihanaa on kuulla, että muilla on tai on ollut ihan samat fiilikset. Helpotti oma olo just ihan hippusen!

      Poista
  2. Kun olisi omaa tekstiä lukenut. Riittämättömyyden tunne ja huono omatunto fiilikset on tännekin suunnalle liiankin tuttuja. Onneksi lapset ei koe sitä samalla tavoin :)

    *Sanna, viiden alle kouluikäisen pojan äiti

    Http://kiljustenherrasvaki5.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sulla sitä tohinaa ja hulinaa varmaan riittääkin ja sitä mukaan vielä enemmän sijaa riittämättömyydelle. On kyllä ihana, kun tunnustatte mulle teidänkin fiiliksiä, kun oma olo helpottuu hieman!

      Poista
  3. Onneks lapset oli varmaan vaan onnellisia, kun äiti oli läsnä :) Huono omatunto kertoo vaan, että oot ihminen :)

    Hyvin sä vedät siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihminen isolla I:llä! En todellakaan ole mikään supermies ja sen tuo päivä todisti. Lapset olivat elossa, terveite ja onnellisia nukkumaanmennessä, joten job well done! :D

      Poista
  4. <3 Ihana ja aito teksti, samat aatokset ja omantunnontuskat tuli koettua pienemmän vauva-aikana. Onneksi olen koko ajan tullut armollisemmaksi itseäni kohtaan, mediasta huolimatta! T: Katri (lapset 1&3v)

    VastaaPoista
  5. Voi että, tämä teksti ja nämä tapahtumat oli ihan kuin mun elämästä!! I feel you <3

    VastaaPoista
  6. Luin tän vasta nyt,- huono omatunto! No ei sentään :D <3 Mut tää olo ihan super hauskasti kirjoitettu!! Mä ihan tunsin hien mun otsalla pariin kertaan sun puolesta

    VastaaPoista
  7. Olen itse mestari potemaan huonoa omatuntoa pienimmästäkin asiasta, eli ymmärrän sua paremmin kuin hyvin! Miksi sitä vaatiikin itseltään niin kovin paljon... Kuopuksen kanssa olen jo ehkä vähän oppinut armollisemmaksi itseä kohtaan, mutta vielä on paljon hommaa jäljellä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan osaa kuvitella itseäni armollisempana itseäni kohtaan, mutta on ehkä ihan pakko alkaa työstämään sitä asap!

      Poista