A niin kuin arki

maanantai 9. tammikuuta 2017

Arki on jotenkin tosi outo sana nykyään. Itse miellän arjen niin sellaiseksi 8-16 päiviksi poissa kotoa ja illat ja viikonloput kotona ja sitten lomat ovat lomia. Niin ja jos arki onkin hassu sana, niin äitiysloma se vasta hassu sana onkin. Loma - heh, just joo. Huomaan, että nykyään odotan sekä iltoja että viikonloppuja melkeinpä enemmän kuin silloin, kun hain Olivian aina opiskelupäivän jälkeen klo 16.15 päiväkodista. Toisinsanoen ja tarkemmin mietittynä, ihan yhtälailla me elellään lasten kanssa 8-16 arkea kuin työtä tekevä isikin eikä se arki enää kuulostakaan kotiäidinkään korvaan oudolta.


Meidän arkiaamut starttaavat yleensä 8-9 aikaan ja me ollaan molemmat Olivian kanssa sellaisia aamuhaahuilijoita. Aamupalalle ei ole mikään kiire ja asiat tehdää silleen ihan omalla painollaan. Koitan kuitenkin hieman kiiruhtaa Olivian hoitopäivinä aamupalaa, kun pitäis se lounaskin keretä syömään ennen hoitoa, mutta hei, onneksi brunssitkin on keksitty - hah! Silti se aamun sänkyhengailu kahden iloisen lapsen kanssa on vaan ihan parasta ja mielummin sitten yhdistellään ruoka-aikoja, kun kiirehditään sängystä ylös. 

Samuel nukkuu aamupäivisin hyvin ja silloin me Olivian kanssa rakennellaan pikkulegoja (se joulupukin tuoma kahvila täytyy purkaa joka päivä ja myös kasata joka päivä. Onneksi ollaan joka kerta vähän nopeampia!), askarrellaan, siivoillaa, katsellaan jotain lastenleffoja tai sitten touhutaan ihan omiamme, minä koneella ja Olivia jonkun oman projektinsa kimpussa. Kun Olivia on hoidossa, niin minä pyhitän sen ajan 100% itselleni ja mukavalle tekemiselle - katselen ohjelmia, juon kahvin lämpimänä, kirjoittelen tänne, kuvailen ja teen mitä ikinä silloin huvittaakaan tehdä, jos vain Samuel juuri silloin suostuu nukkumaan. Muuten sitten katsellaan Sampan kanssa telkkaria lattialta tai sohvalta.

Arjen ruoka valmistuu useimmiten pikkukakkosen aikaan ja se syödään, aina yhdessä koko perheen kanssa, se on tärkeää meille kaikille. Iltaisin touhutaan vähän sitä sun tätä ja maanantai sekä perjantai menevät Olivian harrastuksissa, meikäläinen on ottanut kopin tanssitunneista ja Tuomas tennistreeneistä. Me osallistutaan molemmat lasten nukutuspuuhiin yhtälailla ja Olivialle ne iltarutiinit ovat muodostuneet todella tärkeiksi. Äiti pesee hampaat, isä hoitaa muut iltapesut sekä iltasadun ja sitten äiti pitää saada vielä laulamaan tasan kuusi laulua arabiaksi ja sitten vielä mun itsesuomentamat versiot päälle. Ihana tyyppi <3 Samuel nukahtaa itsekseen sänkyynsä, kun hänet sinne syöttämisen ja iltapesun jälkeen laitamme. 


Meidän oma aika Tuomaksen kanssa on usein sitä, että aluksi tehdään omat asiat alta pois ja sitten käperrytään sohvalle katsomaan jotain molempia kiinnostavaa sarjaa. Nyt menossa downshiftaajien toinen tuottari (aika huono..) ja syke. Arkisin me menemme aina samaan aikaan yhdessä nukkumaan ja se on meille molemmille ollut aina jotenkin tärkeää. On ihana pitää itsekin kiinni siitä rutiinista ja huikata toiselle hyvätyöt siihen viereen ja painaa omatkin silmät kiinni (tai sitten ihan nopeasti vaan selata vielä instagramin uusimmat julkaisut ja facebookin ja lemppari blogien ja mitä näitä nyt on...) Ha. 

Arki on kiva ja sitä on nyt odotetukin jo, mutta voi että mä odottelen hirveästi myös sitä, että saataisiin pitää jokin pidempi loma yhdessä. Jokavuotinen Ylläsviikko lähenee onneksi kovaa vauhtia, mutta nautitaan nyt kuitenkin vaan arjesta sekä yhteisistä illoista ja viikonlopuista toistaiseksi.

4 kommenttia:

  1. Ihana arkipostaus :) mullekin toi on tosi tärkeää, että mennään miehen kanssa aina samaan aikaan nukkumaan. Tuntuu paljon kivemmalta nukahtaa viereen kuin yksin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo siis oon ihan hukassa aina, jos mun on ihan pakko jäädä tekemään joku juttu loppuun ja joudunkin sitten menemään yksin makkariin ja käymään nukkumaan. :D

      Poista
  2. Kiva postaus, mukavaa lukee ihan arkisesta menosta! Itse olen hoitovapaalla ja vaikka mulla onkin tyytyväinen pikkumies täälä seurana niin päiväunet on pyhitetty kahvikupille ja omalle rauhalle:) paitsi silloin kun on pyykki/tiskivuori odottamassa...tuo eka kuva on muuten toosi söpö:) t.Maippi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) mäkään en kyllä 100% osaa rentoutua sen kahvikupin kanssa, jos silmäkulmaan osuu sotku jossain, joten yleensä hoidan sellaset ensin pois alta ja sit pystyy nauttimaan, jos poika ei herää jo ennen :D

      Poista