Kulunut vuosi 2016 pt. 2

tiistai 3. tammikuuta 2017

Apua miten nää päivät menevät välillä niin, että tuntuu kun mitään ei olisi saanut aikaan, mutta silti mitään omaa ei kerkiä tekemään. Sitä kai kutsutaan äitiydeksi. Onneksi blogi ettekä tekään katoa mihinkään ja voin tänne tulla kirjoittelemaan heti, kun se pienikin hetki liikenee muualta. Mulla jäi vielä kesken katsaus viime vuoteen. Olisi ihana alkaa kirjoittelemaan jo tämänkin vuoden juttuja, mutta palataan vielä tämän ja seuraavankin postauksen merkeissä viime vuoteen ja sitten viimeistään asetetaan nokat menosuuntaan! :)

HEINÄKUU


Heinäkuusta päällimäisenä on mielessä Tuomaksen loma, jota oltiin kaikki odotettu kuin kuuta nousevaa. Kesän ainoat oikeasti kunnolliset helteetkin osuivat juuri lomalle juuri sopivasti. Oltiin paljon mökillä, käytiin ihan mielettömällä risteilyllä perheen kesken, matkattiin Helsinkiin kylpylään ja Suomen linnaan sekä käytiin Puuhamaassa. Heinäkuu oli muutenkin vähän reippaampi kaikin puolin, nähtiin ystäviä ja tehtiin paljon kesäisiä juttuja. Maauimalassakin vierailtiin useaan otteeseen. Vatsa kasvoi jo hurjana ja pikkuhiljaa oli alettava miettimään syyskuun muuttoa ja synnytystä. Olivia nautti kesäjutuista ihan hirveästi ja meillä oli niin älyttömän kivaa!

ELOKUU


Olivia täytti elokuussa kolme ja puoli kuukautta ja otettiin nuo perinteeksi nousseet kuvat silloisilla pihoilla. Pitää tänäkin vuonna varmaan kuvia varten ajella Turkuun samaiseen paikkaan, niin ihanat auringonlaskut ollaan joka vuosi saatu. Elokuussa mun ystävät oli järkänneet mulle maailman ihanimmat baby showerit, silloin koin oikeasti ensimmäistä kertaa kunnon haikeutta, kun ymmärsin mitä olin jättämässä taakseni pian. Ihana Lina ikuisti mielettömät kuvat meistä perheenä ja tuosta vatsasta (jota ei kyllä edes etäisesti ole ikävä). Kävin jokaisen ystävän kanssa vielä erikseenkin kahvittelemassa ja syömässä, vaikkakaan emme todellakaan hyvästeiksi niitä kutsuneet. Vaikka kuvat ehkä antavatkin ymmärtää, että elokuu oli ihana ja seesteinen, niin se oli muutamaa hetkeä lukuunottamatta oikeasti aika kamala kuukausi. Äidin kanssa pakattiin koko meidän kolmio laatikoihin, olin varma, että repeän liitoksistani minä hetkenä hyvänsä, vihasin kaikkea ja kaikkia ympärilläni ja Olivia tuijotti ruutua yhden kuukauden aikana enemmän kuin varmaan koko elämänsä aikana yhteensä. Onneksi tuo on mennyttä ja onneksi sinne pari ihanaa valonpilkahdusta mahtui kuitenkin. 

SYYSKUU


Syyskuu, ah syyskuu. Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat suoranaista kaaosta. Yritin vain saada kotia kuntoon ennen Samuelin syntymää. Onneksi pahimmat päivät olivat ne neljä ensimmäistä päivää heti muuton jälkeen, kun näky on lohduton kaikkien niiden laatikoiden ja tavaroiden sekamelskassa. Purkaminen oli kuitenkin huomattavasti kivempaa kuin pakkaaminen ja pian kaikki onneksi hoituikin. Olivia aloitti uudessa hoidossa, johon hän rakastui samantien kovaa ja se jos mikä helpotti minun oloani ja sitä järkyttävää huonon omantunnon tuskaa, jota podin. Olivia aloitti myös tanssi- ja tennisharrastukset ja rakasti käydä niissäkin ja hän sai kavereita joka paikasta saman tien. Kun 19. päivä koitti laskettuaika ja kaikki oli kotona valmista, niin jälleen ahdistus hiipi mieleen, mitä jos joutuisin taas kerran odottamaan kaksi viikkoa vauvan syntymään - mun pää (tai kroppakaan) ei oikeasti kestäisi. Olen niin kiitollinen siitä, että ei tarvinnut kuin neljä päivää odotella yli lasketun ja sen jälkeen koin upean ja unohtumattoman synnytyksen ja me saimme vihdoin pienen poikamme syliin. En koskaan unohda Olivian vierailua sairaalassa ja ensikohtaamista veljensä kanssa. Olivia on ollut mieletön apu minulle ja sisko veljelleen kaikki nämä kolme kuukautta. Kävimme ottamassa vastasyntyneen kuvat Hiljalla Turussa ja aloin heti järkkäilemään Samuelin nimiäisiä, koska halusin juhlia ne pian pois alta, jotta mun vanhemmat saisivat olla mukana. Samuel oli samantien surkea nukkuja öisin, mutta muuten suloinen ja ihana vauva. Syyskuun loppu meni sohvalla istuen ja imettäen ja uuteen elämään totutellen neljän hengen perheenä. 

LOKAKUU


Riideltiin nimestä ihan viimeiseen hetkeen saakka, kunnes mulla meni hermo ja kirjoitin nimen lappuun ja vein maistraattiin ja päätin, että tästä ei enää väännetä. Ihana nimi lopulta valittiinkin <3 Mun vanhemmat lähtivät lokakuun alussa pois ja jäin yksin opettelemaan arkea lisää. Langat eivät todellakaan olleet mun hyppysissä vielä lokakuunkaan aikana. Jaksoin taas kuvailla ja sompailin kahden lapsen välillä. Onneksi Samuel nukkui päivisin hyvin ja Olivia rakasti käydä hoidossa neljä tuntia päivässä, niin asiat sutviintuivat ihan okei. Haaveilin (ja haaveilen edelleen) paremmin nukutuista öistä ja ajattelin, että ehkä se maaginen kolme kk helpottaa (noup!). Saatiin viimein aikaa tutustua myös uuteen asuinpaikkaan ja no.. ei se mitään rakkautta ensisilmäyksellä tai miljoonallakaan silmäyksellä ollut - ehkä sitten kesällä! Päivät menivät enimmäkseen kotona, Olivian vein kävellen hoitoon ja hain, käytiin harrastuksissa ja Olivia ja Tuomas tekivät yhdessä kaikenlaista. Mun ystäviä kävi kylässä ekaa kertaa ja se oli ihan parasta ja olin odottanut sitä kaikista eniten vauvan syntymän jälkeen.

MARRASKUU


Marraskuussa olikin jo vähän enemmän tohinaa, kun vietettiin isänpäivää ja mun synttäreitä. Käytiin koko konkkaronkka Tampereella ja vietettiin paljon aikaa perheen kesken. Alkoi tuntumaan, että ehkä ne langat alkoi vihdoin olemaan enemmän ja enemmän käsissä ja että selviän kahden lapsen kanssa ilman sen kummempaa draamaa. Väsymys oli silti marraskuussa ihan järjetöntä, tuntui oikeasti aika-ajoin, että järki lähtee ja itku pääsi turhankin usein. Lähestyvä joulu sai eniten hymyn huulille ja Porissakin alkoi olla edes jotain tekemistä. Marraskuu on monelle se ankein kuukausi, mutta meille se on aina ollut kuukausi täynnä juhlaa ja ilonaiheita! Taidettiin marraskuussa nauttia vielä ensilumetkin ja Olivia ainakin oli niin innoissaan - harmi kun into jäi niin lyhyeen.. 

JOULUKUU


 
Joulukuu meni niin törkeää vauhtia, että hyvä kun pysyi perässä! Meillä oli kuitenkin niin kivaa kaiken tohinan ja touhin keskellä. Joku jouluinspiskärpänen puraisi mua kovaa ja melkein joka päivä tehtiin Olivian kanssa toinen toistaan joulusampia juttuja, pipareita, piparilinnaa, soodataikinakoristeita, kodin sisustusta, shoppailua, paketointia, glögi-iltaa, availtiin miljoonaa eri kalenteria, tanssittiin tonttulakit päässä ja katseltiin joka päivä joulupukki ja noitarumpu ainakin kertaalleen. Oli kivaa, kun Porissakin oli elämää ja tekemistä riitti. Käytiin myös Tampereella vähän pidemmän kaavan mukaan ja vierailtiin Särkänniemen koiramäen joulussa. Oli ihanaa, kun koti oli jouluinen vaikkakin ulkona ei näyttänyt joululta senkään vertaa. Vietettiin ihana joulu, joka oli liian nopeasti ohi ja joulun siivoaminen kotoa sai esikoisen kyyneliin, mutta ihan kohta saa kuulemma laittaa taas joulukoristeet - kunhan ei vaan pidättäisi hengitystään. Joulun jälkeen olikin sitten melkeinpä jo supertylsää, ei niiin mitään tekemistä ja Olivia odottaa hoidon alkamista kuin kuuta nousevaa. Onneksi aloitettiin heti joulun jälkeen Olivian synttäreiden suunnittelut, niin ei niin harmita tylsä loma äidin ja veljen kanssa sekä joulun päättyminen. Vaikka joulukuussa olin edelleen väsyneempi kuin koskaan, niin vihdoin tuntui siltä, että olen oikeasti ihan hyvä tässä kotiäitiydessäkin. 
 
Olen iloinen, että vuosi vaihtui ja pääsen aloittamaan uuden vuoden kahden lapsen äitinä, jolla oikeasti on jo jonkin sortin ote langoista. Vielä kun keksisi  enemmän tekemistä tässä kaupungissa ja saisi alkaa nukkumaan jotenkuten järkeviä öitä, niin eihän tämä vuosi voi kun olla parempi edeltäjäänsä, vaikka mahtuihan vuoteen 2016 aika paljon helmiä hetkiä <3



2 kommenttia:

  1. Ihanaa kun jokaiseen kuukauteen mahtuu niitä ihaniakin juttuja, vaikka se ei aina siltä tunnu.

    Mulle MLL:n perhekahvila oli jokaviikkoinen henkireikä kun olin äippälomalla Porissa. Jotenkin sieltä ei tosiaan tunnu ajanvietettä löytyvän. Työssäollessa aika menikin ihan eri tavalla. En tiedä mahtaako enää olla (ja kiinnostaako sua yhtään), mutta pari vuotta sitten Herttuantorilla oli joku kansainvälinen perhekerho tms. Teillä kun eri kielet ovat vahvasti arjessa mukana. Mutta tosiaan, ei ole yhtä ihania lounaspaikkoja tai tekemistä kuin täällä. Taidemuseolla taisi olla viikonloppuisin värikylpyä tai muita taidejuttuja, mutta ikinä ei tullut käytyä kun ajeltiin aina Turun suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Huoh, miten nää päivät kuluukin niin nopeaa vauhtia! Tuntuu tosiaan ettei mitään ehdi tehdä, varsinkaan mitään omia juttuja.

    Näitä koosteita on kiva lukea, voi palata lukemaan joitain vanhempia kirjoituksia :)

    VastaaPoista