HEI HEI MITÄ KUULUU

maanantai 20. helmikuuta 2017


Huhhaipakkaa taas. Aina, kun tuntuu, että nyt kiire ja homma helpottaa niin vähintään vuorokauden päästä mennään taas niin että hengästyttää pelkkä ajatuskin. Ajattelin, että nyt olis pitkästä aikaa kunnon kuulumispäivitysten paikka. Eihän meillä mitään ihmeellistä tapahdu, mutta kyllä meillä menoa ja melskettä riittää. 


Olivian kuuluumisia tässä onkin viimeaikoina tullut aika paljon, kun ihana täytti jo hurjat 4 vuotta. Olivian kanssa on ihanan tasaista, aika-ajoin hän räjähtelee, suuttuu ja kiukkuaa, mutta suurimman osan ajasta hän on ihana, oma-aloitteinen, vastuullinen isosisko, suuri apu ja maailman paras sekä hauskin juttukaveri. Me käytiin päälle viikko sitten katsomassa Disney on Ice Frozen ja yövyttiin Helsingissä hotellissa koko perhe ja mummikin oli miehensä kanssa mukana. Olivia oli todella innoissaan koko reissusta ja siitä selitetään edelleen kaikille ja videoita mun puhelimessa katsellaan koko ajan. Täytyy kyllä sanoa, Disney on Iceen on pakko päästä uudestaan äidinkin mielestä, niin hieno show se oli! Viime viikonloppuna suunnattiinkin Turkuun ja Olivia pääsi leikkimään vanhan päikyn ystävän kanssa ja yökylään mun ystävän luokse. Nyt Olivia viettää hiihtolomaa ja saatiin täti meille viihdyttämään ja touhuamaan. Olivialla riittää harrastuksia, puhaa ja kaikkea ihanaa, siitä ei tarvi ikinä olla huolissaan. 

Kotona on ollut taas sisustusjutut vahvasti esillä, kun palautettiin viisi kuukautta sitten ostetut tuolit liikkeseen surkean laadun vuoksi. Onneksi asiakaspalvelu oli loistavaa ja saatiin täysi hinta kuudesta tuolista takaisin, vaikka vain osa oli rikki. Tässä on nyt pari viikkoa ihmetelty ja pohdittu, että mitkä tuolit me tuohon kotiutetaan ja tänään saatiin vihdoin päätettyä ja jopa tilattua tuolit! Näistä teen varmasti postauksen myöhemmin, joten pidän teitä hetken vielä jännityksessä. Pieni vinkki, jotain kestävää ja ehkä ihan vähän retroon menevää - arvauksia? Myös Olivian miniminihuone on blogiyhteistyön myötä saanut vähän makeoveria ja muutama pieni viilaus vielä ja saan sitäkin esitellä teille täällä ihan ensimmäistä kertaa. Niin, ja hain tänään postista jotain, jota olen himoinnut jo pitkään ja nyt siluettiverstaan brandreppinä sain sen kotiuttaa - haha oon niin julma, mutta tästäkin lisää myöhemmin! Instasta saatatte bongata näitä juttuja nopsempaan kuin täällä, mutta nyt mä luulen, että tätä hyvin väliaikaista kotia ei tämän enempää laitella tai tänne mitään uutta enää ostella. Kohta tarvitsisi varmaan alkaa suuntaamaan katseet kohti omaa kotia Turussa, mistähän sellainen löytyisi...? 

Samuel on kuin toinen vauva verrattuna muutaman kuukauden takaiseen vauvaan. Neljän kuukautta, kun poksahti, niin poika muuttui kuin taikaiskusta. Nyt siihen nauruun ei tarvita enää sirkusta, ehkä yksi pelle vaan ja hymy on naamalla huomattavasti useammin kuin ryppy otsalla. Hän syö hienosti kahdesti päivässä ja ollaan maisteltu paljon erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Maitoa hän juo rinnasta edelleen usein ja kaikki on päivisin oikein hyvin. Yöt ovat edelleen vähän kinkkisiä. Useimmiten nukutaan neljän-viiden pysähdyksen taktiikalla ja se on i-h-a-n liikaa, mutta ei tässä nyt oikein mikään tunnu auttavan. Tuomas hoitaa viikonloppuyöt, joten saan edes jonkin verran nukuttua viikossa ja se toki helpottaa mua. Luulen, että aletaan pikkuhiljaa lisäämään kiinteitä ruokia ja otetaan viljat ja lihat mukaan ja sitten aletaan miettimään jotain ratkaisuja öihin ja mahdollisesti imetyksen huomattavaan vähenemiseen öisin. Tilanne on nyt kuitenkin hieman parempi kuin se entinen tunnin välein heräily, vaikkakin tätäkin tapahtuu edelleen aika-ajoin. Huomaan silti, että viihdyn Samuelin kanssa koko ajan paremmin ja hänen valoisuutensa pelastaa jokaisen väsyneenkin päivän. Samuel ryömiskelee ja istuskelee ja oppii jatkuvasti uusia taitoja, jotka helpottavat viihtymistä ja tekevät kaikki iloiseksi. 

Minulla on nyt aika hyvä. Se pienikin unen lisääntynyt määrä on tehnyt tehtävänsä ja olen huomattavasti pirteämpi. Luulen kuitenkin, että olen ollut onnellinen viime aikoina siksi, että olen nähnyt ystäviäni viime aikoina paljon. Olivian synttärit, reissut Helsinkiin ja Turkuun olivat täynnä läheisiä ja ystäviä, joita on ollut niiin ihana nähdä pitkästä aikaa. Turku oli mun pieni hemmotteluloma ja tehtiin paljon kaikkea mitä olen kaivannut. Paras ystävä teki meille ruokaa lauantaina ja pääsin kasvohoitoon, jonne sain lahjakortin baby showereilla. Olin myös kutsuttu ystävän villasukkajuhliin, joka tarkoitti sitä, että mentiin isolla mimmiporukalla ensin trampoliinijumppaan ja siitä siirryttiin Merin kotikotiin syömään tortilloja, hitosti liikaa herkkuja ja höpöttämään niitä näitä. En tuntenut monia muita sieltä, mutta tuntui, kun olisin osa porukkaa - ihana ystäväpiiri ja ihana, että sain olla mukana! Sunnuntaina brunssailtiin taas Viivin luona, jonka jälkeen sunnattiin vielä ostoksille ja kotiin - kuinka täydellistä oikeasti? Vaikka olenkin omaksunut melko hyvin arkena sen, että eläisin hetkessä, niin varsinkin täällä Porissa, kun yksinäisyys valtaa mielen, niin on ihanaa, että on jotain ihania suunnitelmia mitä odottaa. Onneksi nyt on edelleen paljon odotettavaa, kun ystäviä on tulossa, lappimatka häämöttää jälleen, mun äiti on tulossa ja kyllähän kevääntulo piristää ihan jokaisen mieltä väkisinkin. Niin ja trampoliinijumppa taisi vihdoin laukaista sen pienen jumppakipinän, jota kipeästi olen kaivannut. Nyt siis jos on jotain hyvää jumppamestaa Porissa, jota voit suositella niin antaa palaa! 

Parisuhteelle ei nyt kuulu paljon mitään. Eihän tässä oikein ehdi mitään toisen kanssa edes pohtimaan, kun viimeksi ollaan vietetty aikaa ihan kahdestaan viime elokuussa... Meillä ei Porissa ole ketään, kenen puoleen kääntyä lastenhoidossa ja vähän nihkeästi ollaan ketään saatu tänne hoitamaankaan. Huomenna Tuomas kuitenkin täyttää vuosia ja mun sisko on täällä, joten me ihan oikeasti päästään kahdestaan ulos. Ihan käsittämätöntä, osataankohan me edes olla kahdestaan? Niin ja onneksi mun äiti tulee  pian, sillon treffaillaan Tuomaksen kanssa kahdestaan ainakin kerran viikossa, ihan että saadaan vaikka varastoon asti yhteistä kahdenkeskeistä aikaa.  



Paljon me touhutaan, paljon me hengaillaan ihan kotona, hirveästi ikävöidään Turkuun, mutta hauskaa meillä on keskenään. Arki rullaa ja kaikki on hyvin, Tuomas viihtyy työssään ja meillä on paljon mitä odottaa. Mun to do -listat kasvaa joka päivä ja joka päivä päätän, että ne vihdoin saisi ruksattua läpi ja revittyä roskiin, mutta lapset pitävät huolen, että to do-listan asiat siirtyvät itsepäisesti aina siihen seuraavaan listaan, joka taas pitenee myös uusilla jutuilla. Sitä tämän elämän tässä vaiheessa kai kuuluukin olla, mutta onneksi lasten kanssa naurua on enemmän kuin itkua joka päivä <3 



2 kommenttia:

  1. Jos tykkää tanssista, niin Move it ja Tomin PoriJam! Aivan loistava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu et mun rytmitaju ja minimaalinen tanssitaito on kaikki tipotiessään :/

      Poista