MY SOULMATE

tiistai 7. helmikuuta 2017


Olen niin kiitollinen tuosta pienestä isosta tytöstä, joka saa minut pysähtymään ja miettimään miten onnekas olen. Usein huomaan jääneeni tuijottamaan häntä ja hihkaisen Tuomakselle, että miten me ollaan saatu noin kaunis tyttö. Supertummat viirusilmät, kultaiset ohkaiset kiehkurat, kilometrin mittaiset ripset, suoloisen pyöreät posket ja niin kauniin värinen iho - täydellinen. Sitten Olivia avaa suunsa ja se mitä sieltä useimmiten tulee saa mun hymyn leviämään korvasta korvaan. Olivia on empaattinen, huumorintajuinen (en ymmärrä mistä se on tullut), fiksu, analyyttinen, lämmin, asiat vakavasti ottava realisti, joka ei jätä jutuillaan ketään kylmäksi. Hän on aidosti huolissaan ihmisistä ympärillään eikä todellakaan unohda ainuttakaan asiaa mitä hänelle on koskaan sanottu tai luvattu. Olivia tulee usein syliin ja sanoo, "äiti nauretaanko vähän" ja siinä me hekotetaan enemmän ja vähemmän hassulta kuulostavia tekonauruja, jotka hetken päästä muuttuvat aidoksi nauruksi.


Olivia rakastaa askarrella. Muovailuvahat, värikynät ja -kirjat, maalit ja tussit, liima ja sakset, helmet ja you name it. Taiteellisuus on se juttu ja hoidosta tulee joka päivä ainakin kolme eri taideteosta kotiin, jos en "hukkaisi" osaa, niin me hukuttaisi niihin vuoden sisään. Oliviaa ei kiinnosta leikkiminen, ainakaan yksin. Ystävien kanssa leikki onnistuu, mutta yksin ei todellakaan, joten meillä lelut saavat olla ihan rauhassa ja kerätä pölyä. Ehkä Samuel sitten? Sen sijaan tehtäväkirjat ja pikkulegot äidin avustuksella ovat askartelun jälkeen kuuminta kamaa. Jouluna Olivia sai ensimmäisen isomman paketin pikkulegoja ja nyt synttärilahjaksi niitä tuli lisää öööö neljä pakettia. Voi minua...paljon rakentelua tiedossa! 


Olivia on todella tarkka siitä miten asiat etenevät, eli monet arkiset asia menevät todella tarkan kaavan mukaan. Pukeminen tapahtuu tietyllä kaavalla; ensin housut, sitten paita ja sitten sukat ja ulkovaatteet pitää asetella matolle ensin riiviin ennen kuin niitä voi pukea päälle. Illalla tärkeää on, että isä laittaa sänkyyn ja lukee ja sitten minä menen ja laulan viisi laulua ja hän laskee ne sormillaan, etten varmastikaan huijaisi. Samat laulut aina, kolme arabian kielistä laulua, joihin kahteen olen joutunut tekemään suomennokset ja nekin pitää laulaa. Näistä ei parane luistaa tai sitten se Olivian ei niin iloinen puoli tulee esiin ja kovapäisenä tyyppinä hän kyllä tekee selväksi sen ettei ole tyytyväinen. 


Niin fiksu kuin Olivia onkin, niin isänsä kanssa he ovat kyllä yksi urpo ja turpo. Heille on muodostunut ihan uudenlainen suhde Sampan syntymän jälkeen ja sen lisäksi, että he harrastavat hirveästi kaikkea yhdessä, niin he myös riehuvat kotona yhdessä. Milloin täällä vedellään sutsisatsaata kajarit täysillä, milloin juostaan kilpaa dinosauruksina, milloin hakataan päätä sohvaan (koska niin kuulemma kuuluu isän mielestä tehdä, että sohva ojentuisi) ja milloin he laulavat poika saunoo ja samppa linnaa ihan omin sanoin. Nauran sisäisesti i h a n  j o k a  k e r t a, mutta joskus on pakko peitellä, koska on ne vaan niin hömelöitä ja kiljuminen käy hermoon, mutta silti niin ihania <3


Nyt kun olemme päälle parin vuoden jälkeen viettäneet Olivian kanssa enemmän aikaa yhdessä olen tajunnut, että olen luonut vierelleni soulmaten, josta en ole koskaan valmis luopumaan. Kerran sanoin Tuomakselle puoli vitsillä, että nyt mä pakkaan Olan ja laukut ja lähen aurinkoon ja seuraavana päivänä Tuomas sanoi Olivialle, että nyt lähdetään uimaan, johon Olivia "Minä kyllä nyt pakkaan ketun ja laukut ja lähden mielummin äidin kanssa reissuun aurinkoon". Meillä on tapana tehdä aina "pinky swear" -sopimuksia ja ne pitävät, ainakin useimmiten. Me moshataan autossa popsipopsi porkkanan tahtiin ja luetellaan kaikki automerkit päikkymatkan varrelta. Me pelleillään yhdessä Samuelin edessä, kun yritetään saada kunnon naurua tyypistä irti, mutta lopputulos useimmiten on se, että me nauretaan Olivian kanssa kipeenä toisillemme ja Samuel katsoo meitä hoo moilasena. Me hierotaan ja rapsutellaan toisiamme, kehutaan ja ihastellaan. Välillä otetaan vähän yhteen, mutta vuoron perään pyydetään anteeksi vähän turhaa suuttumista. Olivia on oppinut syyttämään nälkää raivokohtauksistaan, ties keneltä sekin on opittu.... 

Olen niin tavattoman ylpeä Oliviasta missä ikinä liikutaankaan ja minne ikinä mennäänkään. Hän on ujo ja juro uusille ihmisille uusissa paikoissa ja vaatii oman aikansa siihen, että on valmis päästämään ihmisen lähelleen, mutta sitten kun se tapahtuu, niin ymmärtää mitä kaikkea tuo päälle 105 senttinen upea pieni tyttö pystyy tuomaan ihmisen elämään <3

//Olivia is my absolute soulmate whom I love with all my heart. I am so proud of her and she is the cutest, the smartest, the funniest and the most empathic girl in the world. She is just so beautifun inside and out <3//

4 kommenttia:

  1. Niin kauniisti taas kirjoitat <3 hän on kyllä niin valloittava!
    Tiia

    VastaaPoista
  2. Ihana pieni neiti <3 Kuvaus Oliviasta on kuin oma kuvaukseni meidän tytöistä :D

    VastaaPoista