HELMIKUUN INSTAT

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017




Helmikuussa minä:
  • En todellakaan meinannut pysyä vauhdissa mukana. 
  • Juhlin esikoiseni 4-vuotissynttäreitä kaksissa aivan mielettömän ihanissa bileissä. 
  • Hukuin ilmapalloihin. 
  • Rakastuin Samueliin jotenkin ihan uudestaan, kun tyypin todellinen luonne alkoi puskemaan sen itkuisuuden läpi. Maailman ihanin tunne. 
  • Leivoin suklaakakun.
    Olen herkutellut ihan liikaa.
  • Järkkäsin ylläripäivän miehen synttäreiden kunniaksi. 
  • Yövyin perheen kanssa hotellissa pitkästä aikaa. 
  • Olin ensimmäistä kertaa Disney on ice -showssa. Ihana kokemus ja mennään varmasti uudestaan. 
  • Olin ensimmäistä kertaa ikinä trampoliinijumpassa. Se oli ihan superkivaa, mutta sanotaanko nyt näin, että ei ehkä ihan vastasynnyttäneen juttu ja se, että repeilin asialle kesken hyppimisen ei auttanut ongelmaa ollenkaan :D Synnyttäneet ainakin tajusitte eiks joo!?
  • Otin elämäni ensimmäiset viralliset tuotekuvat, jotka ovat oikeasti esillä. 
  • Minun kuvaani käytettiin huijauksessa. Ei ollut kiva juttu, mutta kyllä sille vähän tuli repeiltyä. Prisma ei jaa 1000 euron lahjakortteja ja "Emilia", joka näyttää minulta Lontoon Vapianossa vuonna 2012 ei sitä ole voittanut! Muahahaha. 
  • Katsoin kaksi tuottaria Skamia. Koukussa. 
  • Ylpeänä seurasin, kun Tuomas vihdoin teki sen täydellisen pizzan meille yksi helmikuinen perjantai. Sitä taikinan reseptiä on viilailtu meinaan joulusta asti! 
  • Sain vihdoin sen täydellisen kellon meille, jota olen etsinyt kohta puoli vuotta. Kiitos siluettiverstas! 
  • Leivoin pullia, vaikka en tykkää pullista. 
  • Söin neljä laskiaispullaa, vaikka en juuri välitä laskiaispullista. 
  • Innostuin keväästä. 
  • Olivia on korjannut mun englantia. 
  • Innostuin talvikeleistä. 
  • Join ihan hemmetisti kahvia. 
  • Olen nukkunut vähän (painosanalla vähän) paremmin. 
  • Olen haaveillut palmupuista ja kirkkaista vesistä. 
  • Olen ollut jotenkin maailman suurin Olivia -fani. Sen tytön itsevarmuus vaan nousee, niin että korvissa kohisee ja se rakkauden määrä mitä noin pieni ihminen voi aikuisille antaa on ihan käsittämätöntä. 
Helmikuu oli kyllä täynnä tunteiden myllerystä, hitonmoista kiirettä, menoa ja melskettä. On ollut ihanaa olla menossa ja nähdä ystäviä, mutta väsymys on silti jokapäiväinen vieras meillä. Helmikuut ovat meillä aina haipakkaa ja siihen osaa varautua. Nyt on ihanaa, kun voi vaan olla eikä mitään ihmeellisyyksiä ole suunnitteilla ihan lähipäiville tai -viikoille. Luin jostain, että jos voi sanoa, että elää tavallista lapsiperhearkea, niin voi sanoa olevansa yksi maailman onnekkaimmista ihmisistä. Me elellään maaliskuu ihan tavallista lapsiperhearkea - aika kivaa ja ollaanhan me ihan pirun onnekkaita <3

2 kommenttia:

  1. Siula on kyllä niin tunnistettava ja ihana kuvaustyyli, jaksaa katsella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niiiin mieltä lämmittävästä kommentistasi taas <3

      Poista