KESKIVIIKON KATASTROFI

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017


Tänään on ollut niin sanotusti vähän v-mäinen päivä. En tiedä oisko mulle joku ihan oikea diagnoosikin olemassa, mutta mun pää räjähtää, jos hukkaan jotain. Eilen illalla hukassa olivat mun nappikuulokkeet, Nabby itkuhälytin ja iso ihana finlaysonin pyyhe. Olin ihan tajuttoman pahalla päällä ja päätin, etten nuku ennen kuin ne ovat löytyneet (ihan normaalia minua, jos kaikki sukat eivät ole parittain kaapissa, niin en nuku). Keskiyöllä raivasin meidän häkkivarastoa ja löysin kuin löysinkin kuulokkeet alimmaisesta laatikosta juoksutakin taskusta (kas kummaa, kun se takki siellä oli, ei vissiin oo tullu lenkkeiltyä tässä....). Kävin sänkyyn ja sitten sain päähäni, että kyllä auto pitää tarkistaa vielä kolmannen kerran itkuhälyttimen varalta. Juu ei se ollut sielä edelleenkään. 

Aamulla aloin heti raivaamaan kaappeja ja lipastoja järjestyksessä. Olin koko päivän ihan superpahalla päällä. Ilmeisesti niin pahalla, että Tuomas lähti ihan mielellään kauppaan kahden lapsen kanssa, kun yleensä suostuu lähtemään vaan toisen kanssa. En tiedä miksi yllätyin siitä, ettei itkuhälytin löytynyt meidän vaatekaapeista tai siivouskaapeista. Pidin pientä lepotaukoa siivoilusta ja tuskastelin ystävälle mun mielen järkkymisestä ja sanoin, että seuraavaks se on sitten varmaan pakastin jonka siivoan itkuhälyttimen löytymisen toivossa ja siihen ystävä tokas, että sitten on jo rauhottavien paikka. Ei mennyt kuin muutama minuutti viestittelyn jälkeen, kun spottasin jonkun liikkuvan asian keittiönkaapissa. Sain sätkyn ja siltä istumalta heitin kaikki pahveissa tai pusseissa olevat ruoka-aineet roskiin ja hinkkasin kaapit puhtaiksi. Siinä tiimellyksessä tipuin jakkaralta ja oikea jalka on nyt ihan mustelmilla. 


Keskiviikon saldo: Itkuhälytin on edelleen kateissa, koti on siistimpi kuin koskaan ja mä olen äkäisempi ja väsyneempi kuin aikoihin. Pyyhekin on edelleen kateissa, mutta stressaan sitä joskus myöhemmin.

Jos siellä on joku, joka voisi keksiä mihin pieni valkoinen Nabby -hälytin voi vaan kadota kuin tuhka tuuleen, niin otan innolla ideoita vastaan! Pakastin alkaa olemaan se ainoa paikka, josta en ole etsinyt vielä. 


4 kommenttia:

  1. Sun käsilaukku, siellähän se��

    VastaaPoista
  2. Joko on löytynyt? :)
    Ärsyttävää, kun joku asia katoaa kuin tuhka tuuleen! Meillä erästä grillin osaa etsitty pari vuotta. Mies uskoo edelleen sen löytymiseen, mie veikkaan heittäneeni sen roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei! Mä oon kans ihan varma et tää on joko tippunut johonkin tai sitten se on jonkun mukana joutunut roskiin. Niin raivostuttavaa!!

      Poista