LÄSNÄOLOSTA NE MUISTOT SYNTYVÄT

perjantai 29. syyskuuta 2017


Meidän perheen arki on ihan yhtä kaaosta kuin kaikkien muidenkin ja arki vie mukanaan suurimman osan ajasta. Aina ollaan melkein myöhässä joka paikasta, kiiruhdan lapsia, hermostun ja toistan samoja mantroja pitkin päivää. Silti sanonta "sun arkesi on lapsesi lapsuus" pyörii mielessä usein, niin ärsyttävän syyllistävä ja kliseinen kun tuo lause onkin, niin tottahan se on. Pidän itseäni kuitenkin melkoisen mestarina siinä, että yritän parhaani mukaan tuoda arkeen pieniä piristysruiskeita silloin ja tällöin. Joskus ihan vain itselleni (liian harvoin), joskus mulle ja Tuomakselle pariskuntana, mutta useimmiten koko perheelle tai etenkin lapsille. Tuomashan on paljon myös iltoja töissä ja hulluksihan me tultais, jos istuttais vaan kotona ja odoteltais isiä kotiin. Yksi ilta ihan extempore (ja vähän liian myöhään) pakkasin lapset termarin, mukit ja vaahtokarkit autoon ja ajeltiin päälle 20 minuuttia Meri-Poriin ja Kalloon. Ihan muuten vain, kuvailemaan, ihastelemaan auringonlaskua ja juomaan lämmintä kaakaota. Olivia oli niin innoissan ja kun lähdettiin ajelemaan kotiin päin hän sanoi: "meidän on kyllä ihan pakko tuoda myös isi tänne juomaan kaakaota ja juoksentelemaan kallioilla". Vaikka itse olin semisti hiestä märkä (kalliot, taapero, joka harjottelee kävelyä, miljoonat pikkukivet, joita kaivelin minihampaiden seasta ja joka puolelle räiskyneet kaakaot - ymmärtänette), niin olin vaan jotenkin niin hetkestä onnellinen. Olin onnistunut luomaan Olivialle ihanan muiston ihan pikkuvaivalla ja ihan niinkin tärkeän, että hän olisi toivonut isänsäkin olevan siellä mukana <3 


Mitä vanhemmaksi Olivia tulee sen enemmän ymmärrän tärkeiden muistojen tuottamisen tärkeyden. Eikä pelkästään minun tai perheen kesken vaan myös muiden läheisten kanssa. Oli niin ihana kuunnella nyt Samuelin juhlissa, kun Olivia muisteli pappansa kanssa mökkijuttuja ja Olivia kertoi innoissaan meidän kolminkeskeisestä mökkireissusta papalleen. Ukkinsa kanssa Olivialla on taas ihan omat insidejutut ja heidän kahden välinen juttu on jo ihan ylimaagista (nyt Olivia on itkenyt huutoitkua pariinkin otteeseen siksi, että ukki lähti pitkäksi aikaa pois..sydän särkyy) ja sitä on vaan niin ihana seurata. Mun äiti on ehkä kaikista arkisin henkilö kaikista, koska hän käytännössä asuu meillä niin usein, mutta silti hänkin on luonut ison kasan muistoja Olivian kanssa, joista puhutaan ihan päivittäin, puhumattakaan siitä, kun he kommunikoivat Olivian hieman ontuvalla arabian kielellä <3 Mun parhaiden ystävienkin kanssa Olivialla on vaikka mitä yhteisiä muistoja ja juuri siitä mä haaveilin, kun Oliviaa odotin - sitä että mun lapsen ympärillä olisi iso kasa upeita ihmisiä, jotka haluavat viettää hänen kanssaan aikaa, vaikka ei samaa verta olisikaan. Tätiensä kanssa lapsilla on myös niin spesiaalit suhteet ja muistot, että tippa linssissä katselen kun Olivia haluaisi viettää heidän kanssaan jokaikisen minuutin mitä vaan voi <3 Juhlien jälkeen me Tuomaksen kanssa mietittiin, että vitsi miten kallisarvosia noi muistot on ja kuinka etuoikeutettuja meidän lapset on, kun heillä on nämä ihmiset kenen kanssa he saavat kerätä iso kasan muistoja. Meidän lapset ovat vasta 4.5 ja 1, joten muistoja ehtii vielä kerääntymään miljoonittain lisää! Mikään ostettu lelu tai vaate tai edes valokuva ei korvaa sitä yhdessä vietettyä aikaa ja huomiota, jonka läheinen voi antaa. Toki se, että Samuel ja Olivia voivat kuvista katsella kenen kanssa mikäkin tärkeä hetki on koettu on kallisarvoista, koska koskaan ei voi tietää kuka saa kokea minkäkin tärkeän hetken tästä eteenpäin ja Samuel ei nyt tietenkään muista ketä esimerkiksi hänen ensimmäisillä synttäreillään oli, vaikka kuinka haluaisikin.


Parasta tässä on juuri se, että lapset itse ymmärtävät ja tietävät ketä rakastaa ja kehen luottaa ja ennen kaikkea sen, että kuka on usein läsnä. Ketä näkee vain juhlissa ja kuka oikeasti tekee ihan arkisia kivoja juttuja ja luo muistoja. Meillä kaikki läheiset asuvat kaukana ja joskus nähdään ihan liian harvoin, mutta ne tärkeimmät tyypit lapsille ovat niitä ketä ei aluksi enää ujostella, vaan jatketaan aidosti siitä mihin viimeksi jäätiin. Mä teen myös kaikkeni, että mun lasten ympärillä on luotettavia, ihania ihmisiä, jotka tahtovat koko sydämellään luoda niitä muistoja ja olla läsnä. Me Tuomaksen kanssa tiedostetaan, että me eletään joka päivä sitä arkea ja nämä muut ihmiset saavat tulla välillä olemaan lasten kanssa. Tottakai heitä fanitetaan ihan toisella tapaa, mutta me luodaan se pohja kaikelle mitä lapset muidenkin kanssa tekevät. Täydellisintä on se tilanne, että arki on ihanaa perheen kesken ja ne spessutilanteet muiden läheisten kesken olisivat vielä vähän ihanampia, kun ollaan kaikki lempparit koossa yhdessä ja tehdään kivoja juttuja <3 

Olivian paita saatu Kukutista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti