28 JA HUKASSA

tiistai 14. marraskuuta 2017



Täytin eilen 28 -vuotta ja täytyy sanoa, että olen jotenkin enemmän sekaisin kun ehkä koskaan ennen, mutta olen myös ihan älyttömän paljon kokeneempi monessa asiassa kuin esimerkiksi vuosi sitten. Olen kokeneempi äiti, monella tapaa kokeneempi vaimo, kokeneempi sietämään yksinäisyyttä, itsevarmempi ihmissuhteiden kanssa ja ennen kaikkea kokeneempi omassa tulevassa ammatissani. Minulle tämä upea työmahdollisuus ja kaikki jo siitä poikineet jutut ovat antaneet mulle niin paljon ja en voisi sillä saralla olla itsestäni yhtään ylpeämpi. Iso kiitos kaiken mahdollistamisesta kuuluu kyllä mun äidille ja heille, jotka ovat muhun uskoneet ja mua viimeiseen asti kannustaneet siellä työpaikalla. 

Sekaisin olen noin miljoonasta asiasta ja täälläkin olen niistä usein avautunut. En koskaan kokenut sitä autuutta, missä kaksi niin sanotusti menee siinä missä yksikin - en todellakaan. En vieläkään ole toipunut alun non-stop valvomisesta enkä todellakaan ole tottunut tai tule ikinä tottumaan näihin 5.30-6.30 heräämisiin. Edelleen mua ja meitä vaivaa epätietoisuus siitä milloin pääsemme muuttamaan takaisin Turkuun ja minne sinne ja millä kokoonpanolla. Haluaisin jo kovasti päästä viemään opintoja eteenpäin ja valmistumaan, jotta voisin oikeasti alkaa pohtia sitä mitä haluan tehdä. Nämä syksyn työt ovat myöskin saaneet mut miettimään sitä, että mitä ihan oikeasti haluan valmistuttuani tehdä - olen vaan enemmän sekaisin kuin ennen ja kaikki mahdollisuudet vain pyörivät päässä lähes non-stoppina. Jännitän lasten hoidon alkamista (etenkin Samuelin) joulun jälkeen ja se jopa vähän ahdistaa, samalla ahdistaa ne kauppisopinnot, joita myös silloin jatkan - en muista niistä(kään) jutuista enää mitään. Parisuhteelle ei riitä aika ja energia ja sen huomaa kilometrien päälle - yhteinen sävel on todella vaikea löytää ja yhteinen arki tuntuu jatkuvalta suorittamiselta, mutta luovuttaminen ei missään nimessä käy kysymykseen ja töitä yritetään tehdä, mutta energiaahan se vie. En meinaa löytää aikaa kaikkeen mitä haluaisin tehdä, kuten perheen yhteinen aika, liikunta, oma aika, parisuhdeaika, terveellinen ruokavalio, blogi, kuvaaminen ja mitä näitä nyt on - ei vain riitä se 24 tuntia eikä varsinkaan fyysinen jaksaminen. Samalla, kun tiedän, että jos vaan pitäisin noista jutuista huolta ja laittaisin tärkeysjärjestykseen, niin voisin samantien paremmin. Mutta on niin älyttömän vaikea laittaa itseä edelle väsymyksen ja ajanpuutteen keskellä. 

Tuntuu, että mä olen nyt 28 -vuotias äiti ja opettaja ja se Aija on nyt vähän unohtunut johonkin. Niin kliseistä kuin sen onkin, niin jonnekkin kaiken tän säätämisen keskelle olen hukannut itseni. Jotenkin tuntuu vaikealta maadottua johonkin ja kaikessa huokuu edelleen se väliaikaisuus mistä mun on supervaikea päästä ajatuksissa irti. Silti olen vaan niin onnellinen mun töistä, siitä mielettömästä kokemuksesta jota olen jo saanut ja saamassa, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Sitten tottakai on nuo kaksi maailman ihaninta lasta, jotka tekevät mut joka päivä yhtä onnelliseksi kuin mitä väsyneeksikin. Heitä mä katselen silmät sydämillä ja sydän sykkyrällä ja kelaan, että kyllä mä vaan oon 28 -vuotiaana yksi maailman onnekkaimmista ihmisistä kaikin puolin <3 

Äiti ja ope on nyt ihan ok - koitetaan ennen 29. ikävuotta löytää se Aijakin sieltä jostain! 

Hei pakko muistuttaa teitä, että tämä synttäriviikko tulee olemaan aika huikea! Paljon arvottavaa ja tarjottavaa teille, joten pysykäähän ihan joka päivä linjoilla sekä täällä että @aijaii instagramissa. 

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Varmasti tuollaisen paletin pyörittämisessä on niin paljon hommaa, ettei tosiaan itselle enää jääkään aikaa, tai siis ainakin helposti elämästä tulee vain suorittamista. Ajan kanssa ja priorisointia harjoitellen se varmasti selkiintyy, tai jos ei, jotain pitää muuttaa. Joskus vähemmän on enemmän ja jotain vain pitää karsia, jotta aikaa ja tilaa jää muille tärkeille asioille. Kivaa marraskuuta koko teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ja samoin sinne <3 Joo karsiminen on tehtävä... Mutta niin vaikee päättää, että mistä aloittaisi.

      Poista